Monta kertaa tällä palstalla on tullut esille sama asia: vanhemmat keskustelijat vähättelevät nuorempien mielipiteitä/tietämystä/asiantuntemusta/kokemustajne. Itsekin olen toki sitä mieltä, että elämä ja kokemukset opettavat, mutta kukapa meistä osaa sanoa, kuinka asiantunteva minkäkin ikäinen keskustelija on? Voihan joku 12-vuotiaskin tietää esimerkiksi minua enemmän jostain tietystä koirarodusta ja niin edellen. Ymmärrätte varmaan pointtini?
Jos nyt voitaisiin keskustella ilman ikärasismia ja kukaan ei hermostuisi tästä "vuodatuksestani"? =)
Jos nyt voitaisiin keskustella ilman ikärasismia ja kukaan ei hermostuisi tästä "vuodatuksestani"? =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
HYVÄ IDEA! vaikka en olekkaan koskaan ketään ns.haukkut täällä :D
Tottahan se on, että kokeneemmat tietävät paljon enemmän kuin minä. Eihän täällä koiraa ole. Tietoja olen päähääni saanut lukemalla kirjoja, seurannut sivusilmällä keskusteluja ja koiranomistaja-ystävien kautta. Olen 12 vuotta ja tuskin tiedän sinua enemmän koirista.
Voi olla, että joku ei pidä kun tunkeudun "kokeneiden" keskusteluun. Se ei minua häiritse, että minua "vähätellään".
ilmeisesti minulle. Kieltämättä minulla on saarnaava tyyli asioista joista todella tiedän paljon. Uskallan väittää kokemustani melkoiseksi, kun olen yli 40 vuotta yhtäjaksoisesti harrastanut ja kasvattanut näitä koiruleita. Joskus vaan ei näe enää niitä asioita nuoren ja kokemattomamman silmillä. Silti en ainakaan ketään tarkoituksella ole aliarvioinut. Mutta en ole minäkään erehtymätön kaukana siitä, ja pidän nuorista paljon, mutta en voi sietää fanaattisuutta minkään ikäryhmän harjoittamana.
kirjoituksestani tunnitit, niin tarkoitin, ja muitakin.
Totta kai ymmärrän sinulla olevan enemmän kokemusta koirista, olethan minua paljon vanhempi. On hienoa, että voit jakaa kokemuksesi täällä meidän kanssamme ja, että voimme oppia niistä. Sinun pitää kuitenkin ymmärtää, ettei kaikki aina ole niin yksioikoista ja totuuskin muuttuu. (Joskushan maailman uskottiin olevat litteä, nykyään sen tiedetään olevan lähes pyöreä.)
Sinun kannattaisi itsesikin pitää mielesi avoimena uusille näkökannoille. Fanaattiseksi toisia sanomalla sinun kannattaisi miettiä myös omia mielipiteitäsi - ettet nyt vain olisi samanlainen itsekin? Tai onko meistä oikeasti fanaattinen kukaan?
Täytyy muistaa sekin, ettei makuasioista voida päästä yhteisymmärrykseen (ainakaan kinastelujen kautta).
Jatka toki kokemuksiesi kautta opettamista muistaen kuitenkin kunnioittaa muidenkin (myös nuorempien) tietämystä ja oman asiansa tuntemusta.
puuttua. Valitettavasti juuri nuoret ovat niitä kaikkein fanaattisempia mielipiteineen asioista joista heillä ei ole useinkaan juuri tietoa kuin vain se oma mielipiteensä joka perustuu pelkkiin tunteisiin. Kaikki arvot kyseenalaistetaan jne. Näitä juttuja on sattunut paljon elämäni varrella. Myös me vanhat jäärät usein jarrutamme vaikka toisella tapaa tehtynä joku asia sujuisi paremmin, mutta kun se on jo kapinan aikaan tehty näin niin tehdään edelleen. Itse pidän nuorista ja olen todella iloinen jos heitä saadaan mukaan yhdistys ja muuhun järjestäytyneeseen touhuun. Sillä on päivänselvää ellei nuorille anneta tilaa ja oteta heitä mukaan ei ole pienen ajan päästä ketään jatkamassa toimiamme. On ihana jakaa tietoa ja oppejaan todella innostuneelle nuorelle, jolla vielä löytyy omia näkemyksiä eikä aristele tuoda niitä esille, mutta myöskin jaksaa kuunnella meitä vanhoja jääriä, eikä kyseenalaista meidän oppejamme, sillä usein on vanhat keinot parempia kuin pussillinen uusia.
Tsemppiä niin jäärille kuin nuorillekin
olen sitten se toinen mokoma ;=).
Niin se vain on, että se totuus ei aina välttämättä muutu, sen vain kuvitellaan niin tehneen. Ja se, mitä monasti olen nähnyt kirjoitettavan, että me vanhemmat vähättelemme teitä nuorempia. Eihän asia niin ole, jos ei sitä niin halua ottaa, mutta toki siinä tapauksessa se niin onkin, jos sen lukija itse niin ajattelee. Täytyy osata myöskin tulkita niitä kirjoituksia oikein ja jos eka kerta kypsyttää, niin lukea se kirjoitus vielä toisenkin kerran ihan ajatuksella. Jokaisella on omanlaisensa tyyli kirjoittaa, kuten myöskin jokaisella lukijalla on omanlaisensa tyyli sisäistää lukemaansa. Itselläni on kutakuinkin elämäni pituinen kokemus koirista jne. oman matkani varrelle mahtuu kaikenlaisia kokemuksia, niin hyviä kuin myöskin vähemmän hyviä, mutta en sano, että tiedän kaiken, sillä jos niin sanoisin niin valehtelisin raakimman jälkeen, sillä olen itsekin täältä saanut todella arvokasta lisätietoa. Tämän oman rotuni kanssa olen häärinyt 15v, joten kyllä sinä aikana jotain jo oppiikin, jos ei elämää kulje silmät kiinni!
tulisi hyvä poliitikko, sen verran kierrellen ja kaarrellen viestisi kirjoitit ;)
No joka tapauksessa, päästiin varmaankin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen asioista (kai?). (Nuoresta, heh) iästäni huolimatta on minullakin omasta rodustani (sakusta) kertynyt 21 vuoden kokemus, sillä äitinihän kasvatti mm. sakuja eli on minullakin sitä tietoa jonkin verran ainakin.
Eläimistä ei voi kukaan koskaan sanoakaan kaikkea tietävänsä, eihän kukaan meistä niiden "ajatuksia" osaa lukea.
Mukavaa viikon alkua jokaiselle ikään ja kokoon katsomatta.
tuolta kannalta asiaa. Nuorin poikanikin on 26 vuotias ja hänelläkin on syntymästään asti ollut kosketus tähän harrastamaamme rotuun ja on raukka joutunut kulkemaan kanssamme niin näyttelyt, kuin ollut mukana vauvasta asti yhdistystoiminnassa, kuin ollut mukana astutuksissa koirien syntymässä jne.
Nähnyt koko ajan tämän rotuni kehitystä. Sitä vain on oppinut pitämään itseään niin asiantuntijana.
Toivottavasti en ole antanut itsestäni sellaista kuvaa,että aliarvioisin nuorempien tietämystä, vaikka kuulunkin näihin vanhempiin, tokihan nuorillakin on omat viisautensa, mutta minä ainakin kerron vain siitä mitä itse olen vuosien mittaan oppinut näistä elukoista,jotka tosiaan liittyvät kiinteästi jokapäiväiseen elämääni (niinkuin tuolla sivullanikin olen kertonut)...eli tsemppiä nuorille.
Veikeä aihe tosiaan... =)
MInäkin kuulun näihin nuoriin (24v) ja oikeastaan kokemukseni on itse opittua, kukaan tuttuni ei ole kasvattanut koiria. Perheessämme on aina ollut koiria. Jo pienestä alkoi mieletön kiinnostukseni eri koirarotuihin. Lueskelin paljon, kävin näyttelyissä, kyselin ihmisiltä, olin varmaan riesaksi asti kiinnostunut kaikista lähipiirini koirista. =)
Ensimmäisen koirani sainkin jo 11 vuotiaana, seropi joka jäi auton alle. Toinen tuli poikaystäväni mukana, seropi, kerkesimme tutustua 5 vuotta ja vanhuus tuli koiralle. Seuraavat ihan omat koirat olikin sakuja, mahtavia otuksia kaikenkaikkiaan, rotu vei sydämeni, muttei mieheni sydäntä. =) Nyy onkin kaksi laumanvartijaa, puhutaan että ovat vaativia ja tarvitsevat paljon kokemusta yms. No olen samaa mieltä, tosin kokemusta on monenelaista, se kertyy toisille eritavalla.
Itse olen aina avoin kaikille uusille asioille, arvostan vanhempien/kokeneempien mielipiteitä ja tietoa asioista. Heiltähän olen suurimman osan kokemuksestani saanut. Toki minulle on jo tähän ikään kehkeytynyt omatkin mielipiteet, mutta jos minulle perustellaan asiat kunnolla voin toki niitä muuttaa. Asioilla kun tuppaa vielä olemaan monenlaista kantaa.
Moni viisas kasvattaja onkin sanonut ettei ole olemassa tyhmää kysymystä, ja se pitäisi kaikkien muistaa oman kokemuksensa/tietonsa sisällä... =)
minä kirjoitan yleensä aika persoonattomasti,eli en ajattele ikää enkä sukupuolta.Harvoin edes katson nimimerkkejä.