Minullekin kävi se, mitä liian monille viime aikoina. Se, mitä yksikään ei toivo, mutta monille niin vain käy. Vaimoni jätti minut yllättäen.
Toissa aamuna sain herätä järkytykseen, josta en ole vieläkään kunnolla toipunut.
Olin heräämässä ihanaan kesäaamuun. Tarkoituksena oli laittaa rakkaalleni valmis aamiainen, jonka jälkeen olisimme suunnanneet melomaan. Kesä antoi parastaan.
Huomasin, että vaimoni on jo noussut. Useimmiten viikonloppuaamuina minä olen se, joka herään ennemmin. Luulin hänen olevan vessassa tai kodinhoitohuoneessa, joten aloin valmistelemaan aamiaista. Vaimoa ei näkynyt eikä kuulunut, joten kävin kurkkaamassa ensin vessaan, sitten kodinhoitohuoneeseen. Ei kummassakaan. Olisikohan vaimoni pihalla. Ehkä piharakennuksessa. Lapset vielä nukkuivat. Kiersin pihan, mutta ei ollut vaimoa sielläkään. Menin takaisin makuuhuoneeseeni. Kurkkasin vauvankoppaan, onko pieni siellä. Ei ollut. Hänkin oli pois. Lasten huoneessa sen sijaan oli tuhisijoita. Olisikohan vaimoni lähtenyt vauvan kanssa kävelylle, ajattelin. Miksi näin aikaisin ja viikonloppuna?!!!
Kurkkaus eteiseen. Kyllä. Lastenvaunut olivat poissa. Soitto rakkaalleni. Ei vastausta. Soitto uudelleen. Ei taaskaan vastausta. Huolestuin, että mitähän nyt on käynyt. Menin makuuhuoneeseeni ja laitoin valot päälle. Yöpöydällä oli viesti, että olen vauvan kanssa ystävän luona yötä. En tule enää takaisin. Katsotaan myöhemmin, miten huoltajuudet jaetaan. Vauvan otin kuitenkin jo mukaan, koska hän tarvitsee imettäjää. Järkytyin ja aloin itkemään. En meinannut millään uskoa, että vaimoni olisi minua jättämässä. Seuraavana päivänäkään mikään ei muuttunut. Vaimoni ei enää aikonut palata takaisin.
MIKSI MINULLE KÄVI NÄIN???!!!!
Miksi vaimoni ei voinut antaa aiemmin signaaleita tästä? Elin ihan siinä luulossa, että meillä olisi kaikki hyvin. Ystäväperheitä oli kyllä hajonnut, mutta en ikinä uskonut, että se tapahtuisi myös omalla kohdallani. Aivan liian usein naiset ovat niitä, jotka ovat jättäneet miehensä. Toki on niitäkin, joissa mies on jättänyt. Aivan liian monet yksin jätetyt ovat itsekin lopulta menettäneet uskonsa, koska risti on käynyt liian raskaaksi. Miten minun laitani on? Jaksanko kantaa ristini?!!!
Se ei varmastikaan tule olemaan helppoa. Niin moni hylätyksi joutunut on menettänyt uskonsa.
Olen rukoillut, että saisin vaimoni takaisin, mutta nyt näyttää pahalta. Vaimoni on laittanut viestejä, että hän on pitkään elänyt valheessa ja hänellä on ollut paljon salaisuuksia, joita ei ole kyennyt minulle kertomaan. Eikä hän ole voinut kertoa sitäkään, ettei hän oikeasti enää kykene minua rakastamaan ja että hän on jo tapaillut erästä toista miestä minulta salaa.
KYSYN: MIKSI PERHEET EIVÄT ENÄÄ PYSY EHJINÄ? Mikä saa ihmisen salailemaan ja toimimaan toisin, mitä oikeasti ajattelee? Minne uskollisuus on kadonnut?!!! Voiko ihmisiin enää luottaa. Mikä on muuttuneen maailman (some ja lisääntynyt viihde) vaikutus ajan henkeen? Seurapuheissakin kannetaan nykyään entistä enemmän huolta rikki menevistä perheistä.
Omalla kohdallani asia on vielä niin tuore, etten edes tiedä, missä osoitteissa lapsemme tulevat asumaan. Kuinka he jaksavat säilyä uskovaisina. Kummat opetukset he omaksuvat. Nyt kun heillä on kaksi eri tavalla ajattelevaa vanhempaa?
Jaksanko itse kilvoitella synnin pois panijana, kun nytkin turmelus, häpeä ja valtava itseinho nostavat päätään. Mitä olen tehnyt, että näin kävi?
Toissa aamuna sain herätä järkytykseen, josta en ole vieläkään kunnolla toipunut.
Olin heräämässä ihanaan kesäaamuun. Tarkoituksena oli laittaa rakkaalleni valmis aamiainen, jonka jälkeen olisimme suunnanneet melomaan. Kesä antoi parastaan.
Huomasin, että vaimoni on jo noussut. Useimmiten viikonloppuaamuina minä olen se, joka herään ennemmin. Luulin hänen olevan vessassa tai kodinhoitohuoneessa, joten aloin valmistelemaan aamiaista. Vaimoa ei näkynyt eikä kuulunut, joten kävin kurkkaamassa ensin vessaan, sitten kodinhoitohuoneeseen. Ei kummassakaan. Olisikohan vaimoni pihalla. Ehkä piharakennuksessa. Lapset vielä nukkuivat. Kiersin pihan, mutta ei ollut vaimoa sielläkään. Menin takaisin makuuhuoneeseeni. Kurkkasin vauvankoppaan, onko pieni siellä. Ei ollut. Hänkin oli pois. Lasten huoneessa sen sijaan oli tuhisijoita. Olisikohan vaimoni lähtenyt vauvan kanssa kävelylle, ajattelin. Miksi näin aikaisin ja viikonloppuna?!!!
Kurkkaus eteiseen. Kyllä. Lastenvaunut olivat poissa. Soitto rakkaalleni. Ei vastausta. Soitto uudelleen. Ei taaskaan vastausta. Huolestuin, että mitähän nyt on käynyt. Menin makuuhuoneeseeni ja laitoin valot päälle. Yöpöydällä oli viesti, että olen vauvan kanssa ystävän luona yötä. En tule enää takaisin. Katsotaan myöhemmin, miten huoltajuudet jaetaan. Vauvan otin kuitenkin jo mukaan, koska hän tarvitsee imettäjää. Järkytyin ja aloin itkemään. En meinannut millään uskoa, että vaimoni olisi minua jättämässä. Seuraavana päivänäkään mikään ei muuttunut. Vaimoni ei enää aikonut palata takaisin.
MIKSI MINULLE KÄVI NÄIN???!!!!
Miksi vaimoni ei voinut antaa aiemmin signaaleita tästä? Elin ihan siinä luulossa, että meillä olisi kaikki hyvin. Ystäväperheitä oli kyllä hajonnut, mutta en ikinä uskonut, että se tapahtuisi myös omalla kohdallani. Aivan liian usein naiset ovat niitä, jotka ovat jättäneet miehensä. Toki on niitäkin, joissa mies on jättänyt. Aivan liian monet yksin jätetyt ovat itsekin lopulta menettäneet uskonsa, koska risti on käynyt liian raskaaksi. Miten minun laitani on? Jaksanko kantaa ristini?!!!
Se ei varmastikaan tule olemaan helppoa. Niin moni hylätyksi joutunut on menettänyt uskonsa.
Olen rukoillut, että saisin vaimoni takaisin, mutta nyt näyttää pahalta. Vaimoni on laittanut viestejä, että hän on pitkään elänyt valheessa ja hänellä on ollut paljon salaisuuksia, joita ei ole kyennyt minulle kertomaan. Eikä hän ole voinut kertoa sitäkään, ettei hän oikeasti enää kykene minua rakastamaan ja että hän on jo tapaillut erästä toista miestä minulta salaa.
KYSYN: MIKSI PERHEET EIVÄT ENÄÄ PYSY EHJINÄ? Mikä saa ihmisen salailemaan ja toimimaan toisin, mitä oikeasti ajattelee? Minne uskollisuus on kadonnut?!!! Voiko ihmisiin enää luottaa. Mikä on muuttuneen maailman (some ja lisääntynyt viihde) vaikutus ajan henkeen? Seurapuheissakin kannetaan nykyään entistä enemmän huolta rikki menevistä perheistä.
Omalla kohdallani asia on vielä niin tuore, etten edes tiedä, missä osoitteissa lapsemme tulevat asumaan. Kuinka he jaksavat säilyä uskovaisina. Kummat opetukset he omaksuvat. Nyt kun heillä on kaksi eri tavalla ajattelevaa vanhempaa?
Jaksanko itse kilvoitella synnin pois panijana, kun nytkin turmelus, häpeä ja valtava itseinho nostavat päätään. Mitä olen tehnyt, että näin kävi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jotenkin vaikuttaa aidolta tämä kirjoitus, ehkä ei feikki. Otan osaa. Ihmeen rauhallisesti kuitenkin kirjoitat, et hauku ja syyllistä vaimoasi. Vaimosi uupuminen pysyi piilossa. Sen vaikutus kuitenkin kasvoi suuremmaksi kuin halu pysyä liitossa. Emme pääse ihmisen ajatusten sisälle, ellei hän niistä kerro.
Eteenpäin on mentävä ja huolehdittava lapsista. Elämällä on runsaasti lahjoja jokaiselle. Jää odottamaan tulevaisuutta rauhallisesti. Tarvitset ehkä kuitenkin apua. Kokeile kirkon avioliittoneuvontaa, tai luotettavaa läheistä, jolla on ammattitaitoa auttaa. Kunnan sosiaalitoimesta lötyy ammattitaitoa tilanteesi.
Feikki. Kukaan ei käyttäydy kuten "vaimosi".
Mun naispuoleinen kaveri joutui ihan vastaavalla tavalla hylätyksi, kun mies otti ja lähti. Nainen ei pysynyt muutamaa kuukautta pidempää uskomassa, vaan menetti itsekin lopulta uskon. Nämä tapahtumat ovat surullisia. Valitettavasti elämme laajaa luopumuksen aikaa. Tästä eilen iltaseuroissakin puhuttiin. Kuinka uskovaisiakin perheitä hajoaa. Yleensäkin puhuttiin luopumuksesta ja ajan haasteista.
"Mitä olen tehnyt, että näin kävi?"
Varmaanki alunperin korotit omaa tasoasi huijaamalla liian korkeaksi mikä paljastui vaimollesi vasta suhteessa, joka aiheutti konfliktin vainmosi mielessä joka escaloitui lopulta poistumiseen suhteesta koska et saanut palautettua omaa asemaasi dominointi hierarkkiassa.
Sellainen kuva, että liikaa lapsia, liian tiheään synnytyksiä.
En ole teidän uskonyhteisöön kuuluva vaikka uskossa olen. Aloitus on voi olla totta vaikka todellisen mukaisia tehtaillaan. Syy väsyminen suuren perheen äitinä mutta myös pienperheiset hullaantuvat toiseen kumppaniin. Ihmisen liha on heikko ja viettielämä tekee kepposia. Saatana on sopassa mukana.
Ei ole. Mielikuvitusjumala sotkee keitosta Vähintään yhtä pahasti.
Ja kun omaa USKOA ei ole, niin se on sitten siinä.
internet ja älylelut..
Kyllä puolison vakava sairastuminen uskonharhoihin on riittävä syy pelastaa itsensä ja lapset lopulta vaikka eroamalla.
Ei sitä kukaan kestä seurata. Tauti tarttuu helposti ainakin lapsiin.
sanoo se joka erosi ja nyt mielestään viisaampi vaikkakin tyhmä jumalan mielestä
Kyllä tiedän myös miehen joka jätti tekstiviestillä! Mutta kun aika kuluu järkytyksestä niin varmaan syy selviää kun miettii merkkejä! Aina ei huomaa arjen keskellä mitä toisen mieles on ja myös kun luottaa liikaa aina kannattais keskustella pitää kahden keskeisiä hetkijä !!!!. Mut pitäis kyllä uskaltaa puhua! Uskon et ratkaisu löytyy ajan kaa😍! Ymmärrän kyllä tunteesi!
Kukapa kestäisi rinnallaan ihmistä joka leijuu mielikuvitusmaailmoissa.
> MIKSI PERHEET EIVÄT ENÄÄ PYSY EHJINÄ?
On todella surullista, kun ihmiset eivät rakasta. Ennen oli ehkä yhtä rakkaudetonta, mutta vastaavaa ei ehkä tapahtunut yhtä paljon, koska aviorikoksesta tuomittiin kuolemaan.
Me laestadiuslaiset vaadimmekin vanhoja hyviä aikoja takaisin.
Sunnuntaiseurojen yhteydessä on hyvä suorittaa nuo kuolemantuomioon täytäntöönpanot.
Olemme armollisia ja annamme aviorikkojien valita itse kivittämisen tai päänkatkaisun väliltä.
Lopuksi seurakaffet ja puhujaveljen lausuma Herran siunaus.
Kun menee avioon, on tärkeää tuntea toinen sydämestä asti. No, sehän ei ole tässä tilanteessa hyvä neuvo.
Ei avioliitto kariudu noin vain. Eikö ole ollut yhtään merkkiä siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin? Et osaa kuunnella vaimoasi? jos hän on lähtenyt lasten kanssa, onko ollut perheväkivaltaa?
Eiän se lätenyt kun nuorimman kanssa.
Ero on aina tapatumien summa.
Parempi kun eroaa, kun koko ajan tappelee, näin lapsistakin tulee omassa avioliitossa samanlaisa, ja kun siihen pannaan päälle tuomitseva ihmisoppinen lahko, on soppa valmis.
Muilta saman kokeneilta voi saada todella hyvää vertaistukea.
Tarinaltahan tämä vaikutti kirjoittaja ihan omasta mielesetään osattomana asiaan. Elämä kukkii ja kukoistaa, mutta silti on tullut ero. Aamupalan jälkeen melomaan, kakuniina kesäpäivänä. Lopussa olevat yleistykset ovat hyvin fraasin omaisia, joiden en uskoisi tähän kuuluvan. Kokonaisuudessa on aika mielenkiintoisen rauhallinen tarina. Mikäli tapahtumasta noin vähän aikaan, niin tuskin täällä foorumilla kirjoittelisi kuulumisiaan. Normaalielämässä tämämä olisi täysi katastrofi, joten aika mielenkiintoiselta vaikuttaa koko tarina.. Minä en tähän usko näin ja taivasteluna. Paljo on suhteen valuvikoja, jos täytyy lähteä ilman mitään ilmoitusta. Tottavai tarua, tositarua niin silloin katsoisin peiliin..
Joh.19:17 Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallopaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. Ei jaksanut Jeesuskaan kantaa ristiänsä perille. Matt.27:32. Mark.15:21 Ja he pakottivat erään ohikulkevaisen miehen Simon kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanderin ja Rufuksen isän kantamaan hänen ristiänsä. Luuk.14:27 Joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se voi olla minun opetuslapseni.