Joskus oli Ruokolahden leijona, nyt on Rautavaaran sakaali, oikein kultasakaali.
Onko tarkempaa tietoa missäpäin sakaali nyt liikuskelee?
Onko tarkempaa tietoa missäpäin sakaali nyt liikuskelee?
Rautavaaran sakaali
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kultasakaalihavainnot ovat synnyttäneet jo kaksi vastakkaista leiriä suhtautumisessa uuteen lajihavaintoon maassamme. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa rauhoittaa kultasakaalit luonnonsuojelulain perusteella, sillä kyseessä ei ole ihmisen tuoma vieraslaji, vaan omin jaloin maahamme jolkotelleet eläimet.
Eduskunnan maa-ja metsätalousvaliokunta linjasi jo keväällä, että kultasakaali on maamme lajistolle haitallinen vieraslaji, joka on pidettävä poissa Suomen luonnosta.
Virossa on jo vakiintuneita kantoja, siellä kultasakaali on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Tanskassa ja Hollannissakin on tehty yksittäisiä havaintoja. Kultasakaali on hyvin soputumiskykyinen , tehokkaasti leviävä ja monenlaista ravintoa hyödyntävä, kooltaan ketun ja suden välillä. Se voi risteytyä isokokoisten naaraskoirien kanssa, jolloin saattaa syntyä arvaamattomia risteytymiä.
Esimerkiksi tällaista tietoa on viime aikoina ollut lehdistössä.
Suomeen on 2000-luvulla tullut jo yli 1000 uutta tulokaslajia, suurin osa hyönteisiä, ja syyksi esitetään ilmaston lämpiäminen. Monia lajeja on kadonnut kokonaan ja kuolemassa sukupuuttoon, lajien köyhtyminen nähdään pahana. Miten suhtautua näihin uusiin tulokkaisiin, millä perusteilla pitäisi asiat ratkaista, omaakin kantaa mietiskelen, se ei ole niin mustavalkoista joko -tai .
Viime aikoina on otsikoitu valkoposkihanhien laiduntamisesta kaupunkien puistoissa ja uimarannoilla. Linnut syövät heinää ja ulostemäärät ovat sen mukaisia. Kuvottavia uutisoidaan, miten aikuiset miehet lyövät kepeillä ja potkivat niitä, jotkut ajavat sähköpotkulaudoilla yli. Kaupunkien pitää asia hoitaa, on onnistuttu houkuttelemaan ne muualle tarjoamalla korvaavia laidunpaikkoja. Yhteen aikaan paheksuttiin, miten merimetsot vieraslajina pilaavat saariston luodot ulosteillaan, mutta kyseessä on kuitenkin Suomessa hyvin vanha laji , jonka ihmiset hävittivät lähes olemattomiin. Sitten kanta taas alkoi elpyä pesimälajiksi , mutta ei noita saariston synkänoloisia isokokoisia lintuja todelliseksi riesaksi asti ole. Kantoja rajoittaa sekin, että merikotka käyttää niitä ravinnokseen.
Siis kun lentää omilla siivillä tai kävelee omilla jaloilla, on tulokas .
Venäjän puolelta on levinnyt villisikoja, jotka voi tartuttaa sikaruttoa. Voihan olla että näillä kultasakaaleilla on myös tauteja ja jostain luin, että ovat kovia ryöväämään esim. sorsien pesiä. Susiakin Suomessa vihataan, tuskin näistäkään tykättäisiin.
Sakaalista on sentään näköhavaintoja, leijona oli pelkkää legendaa.
" leijona oli pelkkää legendaa."
Ruokolahden Leijonahan osoittautui myöhemmin koiraksi, joka oli karannut kodistaan, joten näköharha näkijöille, jotka eivät ennen olleet nähneet moista koiraa.
Olihan siitä kuviakin siloin aikoinaan, joten näkijät voivat vain todeta, että ; "Jellonaksi sitä minäkin luulin"?
Mistähän jutusta tuokin tuli mieleeni ja mikä oli tarinan alkuperä tästä "Jellonasta"?
Se on vanha opettavainen satu pojasta joka ei osannut sanoa Leijona. Vanhan ajan saduissa tympeät aikuiset, kuten isät ja isoisät ovat auktoriteetteja, joiden määräyksestä on lapsen opittava sana oikein viivyttelemättä.
Lapsipolo ei osannut, vaan väitti leijonaa jellonaksi.
Niinpä hänet lähetettiin rangaistukseksi huoneeseensa ja vaadittiin rukoilemaan Jumalalta anteeksi tuhmaa puhettaan.
Myöhemmin aikuiset kovistelivat poikaa ja kysyivät, pyysikö hän anteeksi Jumalalta, ja mitä Hän sanoi. Pojalla oli vastaus valmiina. Jumala oli lohduttanut poikaa ja sanonut: "Älä sinä yhtään sure, jellonaksi minäkin sitä ensin luulin."
Inhosin jo lapsena satuja. Miksi lapsia piti niissä aina nöyryyttää ja osoittaa kuinka tyhmiä he ovat.
Onneksi ei tässä tapauksessa Jumala mennyt lankaan vaan puolusti heikompaa.
Pielaveden hihikin, lähti etsimään sonnia, pikkupossu vierellä, possu piti emonaan hiehoa. Hienoa, miten aktiivinen hieho, kotoa ei kukaan tule hakemaan, joten kylille :)
Hieho, korjasin kun tuli hihi, no hihikin sopis, niinelämäniloinen reissu.. :)
Näin sen hiehon ja possun seikkailun iplehdestä, tosi symppis kaksikko.
Saapa nähdä kotiutuuko tuo kultasakaali tänne. Sitä varmaan alettaisiin salametsästää, kun sillä on kullanhohtoinen turkki.
Taisi vilu yllättää tulijan! Ilman lämpötila laski parikymmentä astetta. Jos sakaali on yhtään järjissään, kääntyy tulosuuntaansa ja nopeasti!
Ehkä se ei mihinkään etelään käänny, jostain luin että se voi olla suden ja sakaalin risteytys. Voi pärjätä täällä.
Kuvasta päätelle aito ja puhdasverinen kultasakaali. Turkki sakaalin turkki.
Löydät ehkä kuvan netistä.
Ohut turkki sillä joka tapauksessa olisi, vaikka olisi osa suttakin. Kyllä se viisaana elikkona palaa takaisin Keskieurooppaan.
Ja entä sitten, jos ei palaisikaan. Syö suurin piirtein samaa kuin kettu. Myyriä ja hiiriä. Mutta vilu sille tulee.
Muutama vuosi sitten, kesällä, karkasi Liekki-sonni Riihimäellä.