minä ja anoreksia olemme yhtä.En tiedä osaisinko elää ilman sitä, terveistä tämä tuntuu oudolta, mutta luulen, että osa kohtalotovereistani ovat samaa mieltä kanssani. Perheeni kärsii sairaudestani suunnattomasti, minulla on säännölliset painokontrollit ja terapiat, olen alipainoinen, mutta olen päässyt pois sairaalahoidosta vuosi sitten. Painoni on laskenut ja noussut. pitäisi saada pari kiloa tämän kuun aikana tai joudun taas sairaalahoitoon. Osan painosta saan juomalla, mutta en kahta kiloa. Hiihtolomalla olimme lapissa. Kaikki oli mahtavaa! Laihduin 2 kiloa viikossa. Hiihdi joka päivä 30 km ja juoksin iltaisin tunnin. Söin vähän. Ihailin peilistä luista vartaloani. Kylkiluut näkyivät, sain sormeni käsivarsien ympärille, naama oli kapea, takamus ei ollut koholla. Olin niin tyytyväinen. Sitten perjantaina piti taas alkaa syömään, koska tänään oli punnitus. runsas kilo tuli takasin kolmessa päivässä ja sen huomaa ulkoa päin, koska olen 28/146. Olo tuntuu raskaalta ja huonolta, haluasin olla edes 26 kiloinen. Nyt en voi liikkua niin paljon, koska on koulu ja vanhemmat vahtii etten ole ulkona kuin tunnin päivässä. Tämä on hullua, koska jos saisin painoni 31kg tarkkailu lopetettaisiin, toisaalta en olisi onnellinen jos en ole laiha.
Olen orjallinen kellolle. Esim. viikonloppuisin juoksen aamupäivällä runsaan tunnin, iltapäivällä 45 min ja illalla tunnin. Klo 14 syön perheen kanssa lounaan ja klo 18 syön kauheesti karkkia ja kaikkea muuta hyvää, se on jokapäiväinen nautintohetki. Sen jälkeen en syö mitään ennen seuraavan päivän lounasta. Liikun paljon jotta voin taas syödä paljon. Laihdun silti vähän tai sitten paino ei nouse, vaikka sen pitäisi nousta. En osaa luopua tästä rytmistä. Haluan olla pieni ja laiha, vaikka järkeni sanoo, että en voi olla sitä ikuisesti.
En haluasi kesäksi hoitoon, mutta ei tässä kai muu auta, loppuun asti haluan olla alipainoinen, olo on niin kevyt. Nälän tunne no ihana, joskus paastoan pari päivää niin, että laihdun kilon, sitten syön herkkuja niin, että kilo tulee päivässsä takas, se on hienoo!
Mä en tiiä mitä pitäis tehä, äitini itkee usein vuokseni, ja sanoo että ei jaksa enää, mutta en voi tehdä asialle mitään. Paras ystäväni on anoreksia, se elää minussa enkä halau luopua siitä. Minä sekoan pian!!!
Joskus en millään enää jaksasi, en liikkua, en ajatella, en tehdä mitään!
Olen orjallinen kellolle. Esim. viikonloppuisin juoksen aamupäivällä runsaan tunnin, iltapäivällä 45 min ja illalla tunnin. Klo 14 syön perheen kanssa lounaan ja klo 18 syön kauheesti karkkia ja kaikkea muuta hyvää, se on jokapäiväinen nautintohetki. Sen jälkeen en syö mitään ennen seuraavan päivän lounasta. Liikun paljon jotta voin taas syödä paljon. Laihdun silti vähän tai sitten paino ei nouse, vaikka sen pitäisi nousta. En osaa luopua tästä rytmistä. Haluan olla pieni ja laiha, vaikka järkeni sanoo, että en voi olla sitä ikuisesti.
En haluasi kesäksi hoitoon, mutta ei tässä kai muu auta, loppuun asti haluan olla alipainoinen, olo on niin kevyt. Nälän tunne no ihana, joskus paastoan pari päivää niin, että laihdun kilon, sitten syön herkkuja niin, että kilo tulee päivässsä takas, se on hienoo!
Mä en tiiä mitä pitäis tehä, äitini itkee usein vuokseni, ja sanoo että ei jaksa enää, mutta en voi tehdä asialle mitään. Paras ystäväni on anoreksia, se elää minussa enkä halau luopua siitä. Minä sekoan pian!!!
Joskus en millään enää jaksasi, en liikkua, en ajatella, en tehdä mitään!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritä kestää mulle oli apua Marya Hornbacherin kirjoittamasta kirjasta Elämä kateissa ja siitä että kirjoitan päiväkirjaa kun purkaa ajatuksia kirjoittamalla olen monta kertaa pystynyt jättämään lenkin väliin ja jopa syömään paremmin kun mieli on tyhjä. Mutta tsemppiä elämiseen ja taisteluun =)
Rakas alkuperäinen,
saat elämässäsi parempia ystäviä kuin anoreksia. Päästä irti tuosta tuhoavasta ystävästä.
Haluaisitko näyttää kirjoitustasi terapeutillesi. Tunnustele, haluaisitko. Jos hän on tarpeeksi hyvä, voit näyttää.
Kenen takia haluat olla laiha ja kevyt? Itsesi vai jonkun muun? Jos itsesi takia, ajattele asiaa tarkemmin: luustosi...ihosi...hormonisi...sydämesi...sinä itse...tarvitset tarpeeksi oikeaa ruokaa. Ja kohtuudella, vain kohtuudella liikuntaa.
Toisten takia? Rakas ystävä, nyt sanon kovasti: patologisesti laihan näköinen herättää ajatuksen: kunpa hän tervehtyisi, kunpa hän söisi tarpeeksi. Patologisesti laiha ei herätä toisissa ihailua, vain hartaan toiveen, että tämä pieni ihminen rupeaisi syömään riittävästi.
Terveeseen syömiseen tarvitset vielä tukea. Onneksi sinulla on terapeutti. Jonain päivänä äitisi ei enää itke, hän katsoo onnellisena tervehtynyttä tytärtään ja kiittää Luojaa, terapeuttia ja tytärtään. Se päivä tulee ja silloin olet kaunis ja onnellinen.
Minunkin anoreksiasta kärsinyt tyttäreni on nyt tervehtynyt, kaunis ja onnellinen. Ja minä kiitän, Luojaa, terapeuttia ja tytärtäni. Todella kiitän. Joka päivä.
Eikö olis rentoa vaan olla ja tehä juttuja sillon kun jaksaa? ei kukaan ihaile luista vartaloa paitsi sinä itse. luulisi että elämä on raskasta kun pyörii vaan ruuan ympärillä. mieti nyt vähän :) painosta pituuteen nähden vaikutat yli laihalta. sulla on varmaan huono itsetunto?:(