Vaa'at ja tavoitteiden saavuttaminen..?

Sisulla!

Olen on off -tyyppi.
Eli laihdutus saattaa riistäytyä käsittämättömäksi painonpudotukseksi, eli ei mitään 5 kiloa vaan heti 15 kiloa! (karrikoidusti)
Ja on ollut tilanteita, että menen ja hymyilen ja saan duunipaikan kuin duunipaikan. Sitten siihen se motivaatio jääkin.
Olen ollut istumassa eräässä vakiduunipaikassa ja ihmetellyt hyvää tuuriani ja että ehkä kannattais tehdä jotain, että tämä onni jatkuu ja työpaikka säilyy.
En jäänyt katsomaan miten kauan duunipaikka olisi säilynyt vaan itse otin ja lähdin -- miehen matkaan toiselle paikkakunnalle ja jätin taakse huippuhyvän työn ja huippuhyvän palkan.
Vaaka-ainakin minä-tietää mistä narusta kiskaisee, mitä asioita korostaa, että saa työpaikan, opiskelupaikan, miehen....
Mutta-jos on tiedossa että jonkun homman eteen on paiskittava 5 vuotta työtä=opiskelua tms. Niin no thanks. Elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Itselläni on kokemusta ja "pintaraapaisuja" eri töistä, eri ammateista, että aina joku natsaa, aina jostakin voi mainita aina jotakin voi korostaa.

Minustakin löytyy on-off-kytkin!

Halutessani olen varsinainen tahtonainen; sisukas, sinnikäs ja menen vaikka läpi harmaan kiven. Monivuotisia unelmia, harkittuja päämääriä ja valmiutta tehdä työtä myös pitkällä aikavälillä niiden toteutumisen vuoksi.

Toisaalta kun se off-asento takaa aina aika ajoin jämähtämisen paikoilleen niin silloin on pakko repiä itsensä uudelleen käyntiin. Paikoilleen ei saa jäädä eikä asiat murehtimalla parane. Muutos ja päämäärä vaatii aina työtä, työtä, työtä...

Paljon riippuu mielenkiinnon kohteesta, sen tärkeydestä ja syy-seuraus-suhteesta.

(Ajatteleekohan vaa´at asioita liikaa? *wirn*)

joskushan se on tuolla tavalla. Esim kun joskus oon vaikka lenkillä ja ajattelen vähä, "että juu, sen mä teen heti ku tuun kotiin" ja sit se kumminkin jää siihen ajatukseen. Mutta joskus taas, kun oikein kovasti tahdon, niin jotain tapahtuu, mutta sitä mä sitten oikeesti HALUAN tehdä.

on/off on tuttua täälläkin.. silloin kun on vauhti päällä tuntuu että saan lyhyessä ajassa paljon aikaan, off- asennossa tulen levottomaksi ja kaikki ikäänkuin pysähtyy. silloin tuntuu etten saa aikaiseksi edes pienintä asiaa?

pitää löytää vain juttu, josta jaksaa olla kiinnostunut tarpeeksi pitkään, motivaatio.

minäkin olen pitkän linjan opiskelija. ei vain pitäisi lannistua niistä off-kausista liikaa. eikä antaa niiden kestää liian pitkään (siitä vahinkoa..) kyllä me vielä se tasapaino saavutetaan, eik niin? :D

Työt,koulut aikanaan,urheilu... Aloituksia,innostuksen hiipumista ja uusi suunnitelma kehiin. Työelämässä kuvioon kuuluu muiden syyttelyä ym. selityksiä kun on jälleen kerran aika vaihtaa maisemaa. Sitä yritän nyt tietoisesti välttää.Olen tehokas,mutta sitoutumaan en asioihin pysty.Harmittaa,mutta toisaalta olen vaakana aina junaillut jotakin parempaa kun on alkanut tökkiä. Sinänsä hienoa,koska opiskeluajat meni vaakamaiseen tyyliin rimaa hipoen...