Yhteiskunta on sellainen, millaiseksi se jäsentensä vaikutuksesta muovautuu. Joidenkin huumeintoilijoiden puheissa yhteiskunta saa hirviömäisen sävyn. Kannattaako silloin syyttää yhteiskuntaa vai kannattaisiko katseet kääntää yhteiskunnan jäseniin? Jos enemmistö yhteiskunnan jäsenistä ei ajattele samalla tavoin kuin itse, niin kannattaa välillä katsoa myös peiliin. Vaikka omat ajatukset olisivatkin ihan oikeutettuja ja perusteltavissa, niin siltikään ei ole kovin mielekästä syyttää enemmistöä erilaisista ajatuksistaan. Miettikää miltä teistä tuntuu kun teitä syytetään ajattelutavastanne ja teille tuputetaan kiihkomielisellä argumentoinnilla jotain toista ajattelutapaa tilalle.
Keskustelu perustuu vääriin lähtökohtiin, jos tavoitteena on yrittää käännyttää toinen ajattelemaan samoin itsensä kanssa. Parhaimmillaan keskustelu antaa mahdollisuuden molemmille osapuolille laajentaa omaa horisonttiaan sisällyttämään myös toisen näkemyksiä. Vaikkei toinen osapuoli tätä tajuaisikaan vaan inttäisi omaa totuuttaan ainoana oikean, kykenee viisas kuuntelija silti ottamaan toisen osapuolen huomioon ja asettumaan aidosti hänen asemaansa. Muutos parempaan ei synny vaihtamalla näkökulmasta toiseen. Muutos parempaan syntyy kehittymällä suppeammasta näkökulmasta laajempaan näkökulmaan. Laajempi näkökulma pystyy ymmärtämään ja hyväksymään muita omasta poikkeavia näkökulmia osana todellisuutta. Laajempi näkökulma pystyy myös ottamaan kantaa yhteiskunnallisen kehityksen puolesta. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan ei tapahdu yhteiskunnan siirtymisellä yhden suppean ideologian alta toisen suppean ideologian alle. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan tapahtuu siirtymällä yhden ideologian monokulttuurista useita näennäisesti vastakkaisiakin ideologioita huomioon ottavaan moniarvoisuuteen. Erilaisten ideologioiden huomioon ottaminen ei automaattisesti tarkoita kaikkien ideologioiden toteuttamisen sallimista. Tässä vaiheessa puhutaan demokraattisesti syntyneestä lainsäädännöstä.
Huumausaineisiin vieroksuen suhtautuvia ihmisiä on meidän yhteiskunnassamme suuri joukko. Todellinen kehitys ei tarkoita, että yksilötasolla käännytetään kaikki 'vääräoppiset', ja että yhteiskunnan taholla järjestetään vallankumous, jossa yksi ideologia korvataan toisella. Todellinen kehitys tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa suvaitaan monenlaisia näkökantoja ja päätöksillä rajauksista on enemmistön tuki.
On korkeatasoista toimintaa miettiä erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia jotka voisivat poiketa asioiden nykytilasta. On alhaista syyttää muita siitä, jos he eivät näe sinun tulevaisuudenvisioitasi samanlaisessa valossa kuin sinä itse. Tämä pätee puolin ja toisin, eikä pelkästään huumekysymyksessä.
'Huumeongelmassa' on kyse muustakin kuin siitä, että yhteiskunta rajoittaa yksilönvapauksia, itsenäisiä valintoja ja nautiskelun haluista tutkimusmatkailua. Huumeongelmassa on kyse mm. myös monista huolestuneista vanhemmista, jotka toivoisivat lapsillensa hyvää elämää ja jotka pelkäävät paljolti syystäkin huumeidenkäytön riskejä. Yhteiskunnassamme on monenlaisia roolimalleja tarjolla kasvaville lapsille. Kaikkien tekijöiden kontrollointi ei ole mahdollista lastenkasvatuksessa sen enempää kuin elämässä yleensäkään. Riippuen siitä, millaiseen seuraan nuori ajautuu, saattaa edessä olla henkeviä keskusteluja sienitripin jälkihaiusta nauttien tai ajattelua sumentavaa jumitusta kammopaukuissa illasta toiseen. Monille vanhemmille saattaa huumeista tulla vielä paljon raadollisempiakin mielleyhtymiä mieleen ja turhan suurella osalla näistä mielleyhtymistä on myös ikäviä vastineita todellisuudessa. On kai aika paljon myös sattumasta kiinni, sattuuko nuori ajautumaan jopa kovien huumeiden ongelmakäyttäjäksi. Niitäkin on Suomessa, vaikkei omaan polttelurinkiin yhtään (vielä?) mahtuisikaan.
Iässä, jolloin rationaalinen päättely, loogisuuden viehätys ja kyky kyseenalaistaa totuttuja näkökulmia, alkaa nostaa nuoren tajunnassa päätään, nuoret ovat innokkaita unelmoimaan 'paremmasta maailmasta' ja asettumaan vastarintaan. Samanmieliset nähdään omana yhteisönä ja toisin ajattevat yritetään ehkä käännyttää tai ehkä niistä ajatellaan säälivästi. Yhteyksiä huumekeskusteluun ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta?
Yrittäessään löytää omaa tietään elämässään, nuori on altis vaikutteille. Kapinahenkiset itsenäisinä ajattelijoina esiintyvät yhteiskunnan sovittuja pelisääntöjä oikovat huumeidenkättäjät edustavat joillekin nuorille samaistumisen arvoista viiteryhmää. Vaikkei nimenomaiset kipinän sytyttäneet kapinahenget olisikaan koskaan nähneet lähipiirissään huumeiden kanssa vaikeuksiin joutuneita, niin on täysin mahdollista, että vaikutteita ottavassa päässä on elämän lähtökohdat muuten täysin erilaiset. Ehkä siellä ei ole ollut tarjolla riittävästi roolimallia päihteiden kohtuukäytöstä. Ehkä siellä on ollut tarjolla liikaakin roolimallia siitä, kuinka elämän haasteita otetaan vastaan päihteiden avustuksella. Kun nuori ajautuu väärille raiteille huumeiden kanssa, ehkä kyseessä ei olekaan vaan oma valinta. Ehkä vikaa on myös huumeiden käyttöä puolustelevassa keskustelussa, jota nuori on lukenut viime aikoina netistä. Ehkä vikaa on myös niissä innokkaissa ja varmaan ihan hyvää tarkoittavissa ikätovereissa, jotka ovat keksineet koko joukon perusteluja sille, miksi enemmistö on väärässä.
Ehkä enemmistö ei ole pelkästään väärässä? Ehkä enemmistön näkökulmassa on paljon tärkeitä osia totuudesta, jotka tulisi ottaa huomioon kun mietitään, miten tulevaisuudessa asiat voisivat olla paremmin. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin, sitten kun asiat tapahtuvat minun tai sinun tahtosi mukaan. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin kun jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan. Tulevaisuudessa asiat ovat paremmin, kun jokaisen tahto otetaan huomioon ja jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan enemmistön päättämien rajoitusten puitteissa.
Keskustelu perustuu vääriin lähtökohtiin, jos tavoitteena on yrittää käännyttää toinen ajattelemaan samoin itsensä kanssa. Parhaimmillaan keskustelu antaa mahdollisuuden molemmille osapuolille laajentaa omaa horisonttiaan sisällyttämään myös toisen näkemyksiä. Vaikkei toinen osapuoli tätä tajuaisikaan vaan inttäisi omaa totuuttaan ainoana oikean, kykenee viisas kuuntelija silti ottamaan toisen osapuolen huomioon ja asettumaan aidosti hänen asemaansa. Muutos parempaan ei synny vaihtamalla näkökulmasta toiseen. Muutos parempaan syntyy kehittymällä suppeammasta näkökulmasta laajempaan näkökulmaan. Laajempi näkökulma pystyy ymmärtämään ja hyväksymään muita omasta poikkeavia näkökulmia osana todellisuutta. Laajempi näkökulma pystyy myös ottamaan kantaa yhteiskunnallisen kehityksen puolesta. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan ei tapahdu yhteiskunnan siirtymisellä yhden suppean ideologian alta toisen suppean ideologian alle. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan tapahtuu siirtymällä yhden ideologian monokulttuurista useita näennäisesti vastakkaisiakin ideologioita huomioon ottavaan moniarvoisuuteen. Erilaisten ideologioiden huomioon ottaminen ei automaattisesti tarkoita kaikkien ideologioiden toteuttamisen sallimista. Tässä vaiheessa puhutaan demokraattisesti syntyneestä lainsäädännöstä.
Huumausaineisiin vieroksuen suhtautuvia ihmisiä on meidän yhteiskunnassamme suuri joukko. Todellinen kehitys ei tarkoita, että yksilötasolla käännytetään kaikki 'vääräoppiset', ja että yhteiskunnan taholla järjestetään vallankumous, jossa yksi ideologia korvataan toisella. Todellinen kehitys tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa suvaitaan monenlaisia näkökantoja ja päätöksillä rajauksista on enemmistön tuki.
On korkeatasoista toimintaa miettiä erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia jotka voisivat poiketa asioiden nykytilasta. On alhaista syyttää muita siitä, jos he eivät näe sinun tulevaisuudenvisioitasi samanlaisessa valossa kuin sinä itse. Tämä pätee puolin ja toisin, eikä pelkästään huumekysymyksessä.
'Huumeongelmassa' on kyse muustakin kuin siitä, että yhteiskunta rajoittaa yksilönvapauksia, itsenäisiä valintoja ja nautiskelun haluista tutkimusmatkailua. Huumeongelmassa on kyse mm. myös monista huolestuneista vanhemmista, jotka toivoisivat lapsillensa hyvää elämää ja jotka pelkäävät paljolti syystäkin huumeidenkäytön riskejä. Yhteiskunnassamme on monenlaisia roolimalleja tarjolla kasvaville lapsille. Kaikkien tekijöiden kontrollointi ei ole mahdollista lastenkasvatuksessa sen enempää kuin elämässä yleensäkään. Riippuen siitä, millaiseen seuraan nuori ajautuu, saattaa edessä olla henkeviä keskusteluja sienitripin jälkihaiusta nauttien tai ajattelua sumentavaa jumitusta kammopaukuissa illasta toiseen. Monille vanhemmille saattaa huumeista tulla vielä paljon raadollisempiakin mielleyhtymiä mieleen ja turhan suurella osalla näistä mielleyhtymistä on myös ikäviä vastineita todellisuudessa. On kai aika paljon myös sattumasta kiinni, sattuuko nuori ajautumaan jopa kovien huumeiden ongelmakäyttäjäksi. Niitäkin on Suomessa, vaikkei omaan polttelurinkiin yhtään (vielä?) mahtuisikaan.
Iässä, jolloin rationaalinen päättely, loogisuuden viehätys ja kyky kyseenalaistaa totuttuja näkökulmia, alkaa nostaa nuoren tajunnassa päätään, nuoret ovat innokkaita unelmoimaan 'paremmasta maailmasta' ja asettumaan vastarintaan. Samanmieliset nähdään omana yhteisönä ja toisin ajattevat yritetään ehkä käännyttää tai ehkä niistä ajatellaan säälivästi. Yhteyksiä huumekeskusteluun ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta?
Yrittäessään löytää omaa tietään elämässään, nuori on altis vaikutteille. Kapinahenkiset itsenäisinä ajattelijoina esiintyvät yhteiskunnan sovittuja pelisääntöjä oikovat huumeidenkättäjät edustavat joillekin nuorille samaistumisen arvoista viiteryhmää. Vaikkei nimenomaiset kipinän sytyttäneet kapinahenget olisikaan koskaan nähneet lähipiirissään huumeiden kanssa vaikeuksiin joutuneita, niin on täysin mahdollista, että vaikutteita ottavassa päässä on elämän lähtökohdat muuten täysin erilaiset. Ehkä siellä ei ole ollut tarjolla riittävästi roolimallia päihteiden kohtuukäytöstä. Ehkä siellä on ollut tarjolla liikaakin roolimallia siitä, kuinka elämän haasteita otetaan vastaan päihteiden avustuksella. Kun nuori ajautuu väärille raiteille huumeiden kanssa, ehkä kyseessä ei olekaan vaan oma valinta. Ehkä vikaa on myös huumeiden käyttöä puolustelevassa keskustelussa, jota nuori on lukenut viime aikoina netistä. Ehkä vikaa on myös niissä innokkaissa ja varmaan ihan hyvää tarkoittavissa ikätovereissa, jotka ovat keksineet koko joukon perusteluja sille, miksi enemmistö on väärässä.
Ehkä enemmistö ei ole pelkästään väärässä? Ehkä enemmistön näkökulmassa on paljon tärkeitä osia totuudesta, jotka tulisi ottaa huomioon kun mietitään, miten tulevaisuudessa asiat voisivat olla paremmin. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin, sitten kun asiat tapahtuvat minun tai sinun tahtosi mukaan. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin kun jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan. Tulevaisuudessa asiat ovat paremmin, kun jokaisen tahto otetaan huomioon ja jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan enemmistön päättämien rajoitusten puitteissa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
voi voi voi kun en jaksa lukea mut ihan hyvä juttu muuten
En tod jaksanu lukea...
millä puppu on luotu?
eikö jumala luonut niin pupun kun oravankin???
kaikki on puppua mitä en ymmärrä, mitä en halua ymmärtää, mitä en ymmärrä haluta.. kaikki on puppua. ei tarvitse vaivata päätään kun sanoo vaan että kaikki on puppua mikä koskettaa liian läheltä tai menee liian korkealta yli hilseen.
Yhteiskunta on sellainen, millaiseksi se jäsentensä vaikutuksesta muovautuu. Joidenkin huumeintoilijoiden puheissa yhteiskunta saa hirviömäisen sävyn. Kannattaako silloin syyttää yhteiskuntaa vai kannattaisiko katseet kääntää yhteiskunnan jäseniin? Jos enemmistö yhteiskunnan jäsenistä ei ajattele samalla tavoin kuin itse, niin kannattaa välillä katsoa myös peiliin. Vaikka omat ajatukset olisivatkin ihan oikeutettuja ja perusteltavissa, niin siltikään ei ole kovin mielekästä syyttää enemmistöä erilaisista ajatuksistaan. Miettikää miltä teistä tuntuu kun teitä syytetään ajattelutavastanne ja teille tuputetaan kiihkomielisellä argumentoinnilla jotain toista ajattelutapaa tilalle.
Keskustelu perustuu vääriin lähtökohtiin, jos tavoitteena on yrittää käännyttää toinen ajattelemaan samoin itsensä kanssa. Parhaimmillaan keskustelu antaa mahdollisuuden molemmille osapuolille laajentaa omaa horisonttiaan sisällyttämään myös toisen näkemyksiä. Vaikkei toinen osapuoli tätä tajuaisikaan vaan inttäisi omaa totuuttaan ainoana oikean, kykenee viisas kuuntelija silti ottamaan toisen osapuolen huomioon ja asettumaan aidosti hänen asemaansa. Muutos parempaan ei synny vaihtamalla näkökulmasta toiseen. Muutos parempaan syntyy kehittymällä suppeammasta näkökulmasta laajempaan näkökulmaan. Laajempi näkökulma pystyy ymmärtämään ja hyväksymään muita omasta poikkeavia näkökulmia osana todellisuutta. Laajempi näkökulma pystyy myös ottamaan kantaa yhteiskunnallisen kehityksen puolesta. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan ei tapahdu yhteiskunnan siirtymisellä yhden suppean ideologian alta toisen suppean ideologian alle. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan tapahtuu siirtymällä yhden ideologian monokulttuurista useita näennäisesti vastakkaisiakin ideologioita huomioon ottavaan moniarvoisuuteen. Erilaisten ideologioiden huomioon ottaminen ei automaattisesti tarkoita kaikkien ideologioiden toteuttamisen sallimista. Tässä vaiheessa puhutaan demokraattisesti syntyneestä lainsäädännöstä.
Huumausaineisiin vieroksuen suhtautuvia ihmisiä on meidän yhteiskunnassamme suuri joukko. Todellinen kehitys ei tarkoita, että yksilötasolla käännytetään kaikki 'vääräoppiset', ja että yhteiskunnan taholla järjestetään vallankumous, jossa yksi ideologia korvataan toisella. Todellinen kehitys tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa suvaitaan monenlaisia näkökantoja ja päätöksillä rajauksista on enemmistön tuki.
On korkeatasoista toimintaa miettiä erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia jotka voisivat poiketa asioiden nykytilasta. On alhaista syyttää muita siitä, jos he eivät näe sinun tulevaisuudenvisioitasi samanlaisessa valossa kuin sinä itse. Tämä pätee puolin ja toisin, eikä pelkästään huumekysymyksessä.
'Huumeongelmassa' on kyse muustakin kuin siitä, että yhteiskunta rajoittaa yksilönvapauksia, itsenäisiä valintoja ja nautiskelun haluista tutkimusmatkailua. Huumeongelmassa on kyse mm. myös monista huolestuneista vanhemmista, jotka toivoisivat lapsillensa hyvää elämää ja jotka pelkäävät paljolti syystäkin huumeidenkäytön riskejä. Yhteiskunnassamme on monenlaisia roolimalleja tarjolla kasvaville lapsille. Kaikkien tekijöiden kontrollointi ei ole mahdollista lastenkasvatuksessa sen enempää kuin elämässä yleensäkään. Riippuen siitä, millaiseen seuraan nuori ajautuu, saattaa edessä olla henkeviä keskusteluja sienitripin jälkihaiusta nauttien tai ajattelua sumentavaa jumitusta kammopaukuissa illasta toiseen. Monille vanhemmille saattaa huumeista tulla vielä paljon raadollisempiakin mielleyhtymiä mieleen ja turhan suurella osalla näistä mielleyhtymistä on myös ikäviä vastineita todellisuudessa. On kai aika paljon myös sattumasta kiinni, sattuuko nuori ajautumaan jopa kovien huumeiden ongelmakäyttäjäksi. Niitäkin on Suomessa, vaikkei omaan polttelurinkiin yhtään (vielä?) mahtuisikaan.
Iässä, jolloin rationaalinen päättely, loogisuuden viehätys ja kyky kyseenalaistaa totuttuja näkökulmia, alkaa nostaa nuoren tajunnassa päätään, nuoret ovat innokkaita unelmoimaan 'paremmasta maailmasta' ja asettumaan vastarintaan. Samanmieliset nähdään omana yhteisönä ja toisin ajattevat yritetään ehkä käännyttää tai ehkä niistä ajatellaan säälivästi. Yhteyksiä huumekeskusteluun ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta?
Yrittäessään löytää omaa tietään elämässään, nuori on altis vaikutteille. Kapinahenkiset itsenäisinä ajattelijoina esiintyvät yhteiskunnan sovittuja pelisääntöjä oikovat huumeidenkättäjät edustavat joillekin nuorille samaistumisen arvoista viiteryhmää. Vaikkei nimenomaiset kipinän sytyttäneet kapinahenget olisikaan koskaan nähneet lähipiirissään huumeiden kanssa vaikeuksiin joutuneita, niin on täysin mahdollista, että vaikutteita ottavassa päässä on elämän lähtökohdat muuten täysin erilaiset. Ehkä siellä ei ole ollut tarjolla riittävästi roolimallia päihteiden kohtuukäytöstä. Ehkä siellä on ollut tarjolla liikaakin roolimallia siitä, kuinka elämän haasteita otetaan vastaan päihteiden avustuksella. Kun nuori ajautuu väärille raiteille huumeiden kanssa, ehkä kyseessä ei olekaan vaan oma valinta. Ehkä vikaa on myös huumeiden käyttöä puolustelevassa keskustelussa, jota nuori on lukenut viime aikoina netistä. Ehkä vikaa on myös niissä innokkaissa ja varmaan ihan hyvää tarkoittavissa ikätovereissa, jotka ovat keksineet koko joukon perusteluja sille, miksi enemmistö on väärässä.
Ehkä enemmistö ei ole pelkästään väärässä? Ehkä enemmistön näkökulmassa on paljon tärkeitä osia totuudesta, jotka tulisi ottaa huomioon kun mietitään, miten tulevaisuudessa asiat voisivat olla paremmin. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin, sitten kun asiat tapahtuvat minun tai sinun tahtosi mukaan. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin kun jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan. Tulevaisuudessa asiat ovat paremmin, kun jokaisen tahto otetaan huomioon ja jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan enemmistön päättämien rajoitusten puitteissa.
...
Kiitos hyvästä viestistä!
Varsin hyvin jäsennelty kuva siitä mitä yhteiskunta on, voiko tähän muuta sanoa?
On täysin selvää, ettei demokraattinen yhteiskunta tule koskaan olemaan yhden ideologisen ryhmän hengentuote -vaan juuri kuten totesitkin, kombinaatio jossa monen ideologian sisältämät teesit on huomioituna.
On pelkästään hyvä asia, että yhteiskunnassa hyväksytty linja tähtää terveeseen, raittiiseen elämään, kouluttautumiseen, yrittäjyyteen ja pyrkimyksiin olla osana työelämää. Maailma ei pyörisi ilman tekijöitä. Tekijät ovat taasen hyvin harvoin ongelmaisia -ainakaan isossa mittakaavassa.
Nykyhetken ongelmana ideologia-kombinaatiossa on se, että osa kansasta, joka näkee vaihtoehtoisessa päihteessä sekä lääkityksessä järkeä, tätä osaa kansasta ei haluta tarkoitushakuisesti kuulla lainkaan. Hamppu on Suomessa huumausaine, ei rohdos eikä päihde, jos asiaa katsellaan juridiikan silmin.
Sadat tuhannet Suomalaiset ovat asian parissa joskus touhunneet, tänä päivänä satunnaisesti toista sataa tuhatta kansalaista. Viiden miljoonan ihmisen maassa toki marginaali, mutta aika iso sellainen jätettäväksi täysin huomiotta.
Se mikä täällä voidaan katsoa huumemyönteiseksi keskusteluksi, on tämän unohdetun kansaosan muistutusta olemassaolostaan. Muistutusta siitä, että asia ei olekaan ihan niin kuin mitä loppuosa kansasta haluaa nähdä. Erittäin moni näkee nykylinjan epäonnistuneen tavoitteissaan. Ideologiasta riippumatta. Liian monessa tapauksessa nuoren on helpompaa hankkia käsiinsä esim. hashista kuin esimerkiksi tupakkaa tai alkoholia. Asian paheksuminen, tuomitseminen puhumattakaan leimaamisesta -mikään näistä ei poista tuota epäkohtaa.
Vaikka hyvään tähdätäänkin, minun on hyvin vaikeaa nähdä yhteiskunnan toimintaa oikeutettuna, mikäli hyväksytty linja aiheuttaa vaikka sen, että hampun rohdoskäyttäjä voi pahimmillaan joutua lusimaan kiinni jäädessään -vain sen takia että hänen kasvattamansa ja käyttämänsä kasvit ovat väärää merkkiä. Eikä minun kaaliini oikein mahdu sekään, miksi rauhassa kotonaan hampulla päihteilevä pitäisi väkisin ensin repiä putkaan -ja sieltä käräjille. Painotan sanaa rauhassa. Jo järjestyshäiriö muuttaisi kuvion.
Mikä on oikea linja loppupeleissä? Onko sellaista edes?
Jos meille tarjottaisiin edes nimellinen mahdollisuus vaikuttaa valintoihimme tällä alueella, uskon vakaasti että meidän kaikkien olisi silloin parempi täällä elää. Nimittäin ei hampun terapeuttisia ominaisuuksia olla tuulesta temmattu. Eikä liioin niitä kaikkia tutkimuksia joissa ollaan löydetty niin hampulle kuin sen sisältämille kannabinoidellekin lukuisia erilaisia käyttökohteita terveydenhoidossa.
Nuorista ja heidän vaikuttimistaan:
Jo parinkymmenen vuoden ajan vanhempien vastuuta lastensa henkisestä kasvattamisesta ollaan vyörytetty milloin kenenkin kolmannen osapuolen harteille. Tänä päivänä sellaiset asiat kuin lapsiin kohdistuva sensuuri, selkeät rajat ja säännöt -puhumattakaan auktoriteettien korostamisesta, puuttuvat lähes tyystin. Lopputulos näkyy paikoitelleen hälyyttävälläkin tavalla tuolla kentällä. Onko silloin mikään ihme, että nuoriso kokeilee rajojaan ihan uudella magnitudilla?
Tässä on eräs porkkana perehtymiseen. Vanhemmille. Nimittäin asia on niin, että jos vanhempi pystyy riittävän ajoissa kertomaan lapselleen aineiden todellisista vaaroista, alttius niiden kokeilemiseen pienenee. Asia toimii tosin vain silloin, mikäli annettu opastus on todenmukaista. Liioiteltuna tai vähäteltynä tulos on miinusmerkkinen.
Ei voida olettaa, että yhteiskunta pystyisi kitkemään huumerikollisuutta koskaan tyystin maastamme. Sen sijaan voidaan nähdä, että sitä pystytään pienentämään oleellisesti humaanimman päihdepolitiikan avulla -tämä tietenkin sotii hurmoshenkistä ideologiaa vastaan, mutta on totta silti. Kysymyksesi jääkin, missä vaiheessa halutaan tunnustaa tosiasiat -ja nähdä nykyisen päihdepolitiikan tekevän enemmän uhreja, kuin se miltä se suojelee?
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Kiitos itsellesi hyvästä vastauksesta. Olen monelta osin samaa mieltä edellisen viestisi kanssa.
Viestisi jätti avoimeksi, mikä määritellään hampun rohdoskäytöksi ja millaista olisi humaanimpi päihdepolitiikka. Näistä voidaan olla montaa mieltä, enkä automaattisesti allekirjoittaisi kaikkia mielipiteitä.
Joka tapauksessa meillähän on vaikutusmahdollisuus. Kutsuttiinpa sitä kuinka nimelliseksi hyvänsä, niin jossain päin maailma yhtä nimellistä vaikutusmahdollisuutta pidetään edelleen taistelemisen arvoisena asiana. Voimme äänestää, voimme käydä keskustelua erilaisista mielipiteistä.
Jos haluaa enemmän vaikutusmahdollisuuksia, voi pyrkiä politiikkaan mukaan. En näe mitään syytä, miksi jonkun muun kuin enemmistön pitäisi voida päättää, kuka saa toimia poliittisena päätöksentekijänä. Näen oikeutuksen nykyiselle lainsäädännölle hyvine ja huonoine puolineen juuri siinä, että se on syntynyt enemmistön myötävaikutuksella ja siinä, että sitä muokataan jatkuvasti enemmistön myötävaikuttamaan suuntaan.
Tulevaisuuteen vaikuttaa moni muukin tekijä joista suurin osa on kontrollimme ja ennustamiskykymme ulkopuolella. Tulevaisuutta odotellessa voimme koittaa nauttia nykyisyydestä parhaaksi katsomillamme keinoilla ja työskennellä paremman tulevaisuuden eteen. En kuitenkaan jäisi odottamaan, että elämästä voi nauttia vasta sitten kun olosuhteet ympärillä muuttuuvat omia haaveita vastaaviksi. Ei ole takeita, että sillä konstilla elämästä koskaan tulisi nautittavaa. Parempi mielestäni oppia nauttimaan nykyisyydestä sellaisena kuin se meille joka hetki avautuu. Tuleeko maailmasta koskaan täydellistä? Vai onko se sitä jo?
Hieman outo lähtökohta kirjoituksellasi. Minulle on aivan sama mitä enemmistö ajattelee ja heille pitäisi olla aivan sama mitä minä ajattelen. En kaipaa kenenkään hyväksyntää, ainoastaan sitä että saan tehdä omat valintani niin kauan kuin se ei haittaa muita. Ei tarvitse hyväksyä, sietäminen riittää.
Minäkin olen uskovaisten kanssa jyrkästi eri mieltä, siitä huolimatta en pyri rajoittamaan heidän vapauksiaan. Esimerkkejä on monia. Onko sinun pointtisi se että pitää olla nöyränä, vai mikä?
"Yhteiskunnallinen kehitys parempaan ei tapahdu yhteiskunnan siirtymisellä yhden suppean ideologian alta toisen suppean ideologian alle." ??? Eli jos vaadimme hyväksymään hamputtelun, vaadimme samalla kaikkia muita hamputtelemaan?
Oikeastaan: Olipa paska kirjoitus, ainoa pointti tuntui olevan??
Ja mistä päättelet että kyseessä on nuoruuden haihattelu? Oma nuoruus loppu jo.
Sinulle voi olla aivan sama mitä enemmistö ajattelee ja heille voi olla aivan sama mitä sinä ajattelet. Tai sitten heille ei ole ihan sama mitä sinä ajattelet. Mutta jos sinulle on ihan sama mitä enemmistö ajattelee, niin sittenhän sinua ei pitäisi haitata, jos he ajattelevat rajoittaa valinnanvapauksiasi? Koska tekemillämme valinnoilla on vaikutuksia muihinkin kuin itseemme, ei enemmistö yleensä tyydy pelkästään ajattelemaan yksilöiden valinnanvapauksien rajoittamista vaan myös toteuttaa sitä käytännössä. Se oli lähtökohtana kirjoitukselleni. Johtopäätökseni, jos sellaisia oli, voit lukea alkuperäisestä kirjoituksestani.
Pointtini ei ole sen enempää kehottaa nöyristelemään kuin röyhistelemäänkään. Se, että ottaa oman mielipiteensä lisäksi huomioon myös enemmistön mielipiteen, ei mielestäni täytä vielä nöyristelyn määritelmää. Sanoisin, että kyseessä on vain terve realismi. Olisiko kirjoitukseni ollut mielestäsi vähemmän paska, jos siinä olisi esitetty enemmän mielipiteitä, joita jo ennestään kannatat?
Ei siinä viestissä sinänsä ollut vikaa, se vain pyrki oikeuttamaan nykyisen käytännön yhteiskunnallisena faktana. Mielestäni yhteiskunta on väärässä ja siten en välitä mitä muut ajattlelevat. Siinä vaiheessa alkaa kiinnostamaan kun valinnan vapauttani aletaan rajoittamaan valheelliselta pohjalta. Lisäksi oli asenteellisuutta paljon, ilman sen syvempää pohdiskelua.
Viestini pyrki oikeuttamaan nykyisen käytännön koskien demokraattista päätöksentekoa. Jos sinulla on toimivampia yhteiskunnallisen päätöksenteon malleja tarjolla, niin moni varmaan kuulisi niistä mielellään lisää. Toistaiseksi edustuksellinen demokratia taitaa kuitenkin olla kehittynein päätöksenteon muoto, josta on käytännössä saatu kokemuksia?
Olet yksi yhteiskunnan jäsen. Meidän yhteiskunnassamme jäsenillä on mielipiteenvapaus. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä, että yhteiskunta on väärässä. Muilla yhteiskunnan jäsenillä on vastaavasti oikeus olla sitä mieltä, että sinä olet väärässä. Eikö? Kun siirrytään mielipiteistä toiminnan asteelle, on pakko laatia yhteisiä pelisääntöjä. Yhteisistä pelisäännöistä voidaan keskustella, niitä voidaan kyseenalaistaa, ja niihin voi hakea muutosta demokraattisen päätöksentekoprosessin keinoin.
Pitäisikö päätökset yhteisistä pelisäännöistä tehdä mielestäsi viime kädessä enemmistön vai vähemmistön tuella?
Yhteiskunta on sellainen, millaiseksi se jäsentensä vaikutuksesta muovautuu. Joidenkin alkoholi intoilijoiden puheissa yhteiskunta saa hirviömäisen sävyn. Kannattaako silloin syyttää yhteiskuntaa vai kannattaisiko katseet kääntää yhteiskunnan jäseniin? Jos enemmistö yhteiskunnan jäsenistä ei ajattele samalla tavoin kuin itse, niin kannattaa välillä katsoa myös peiliin. Vaikka omat ajatukset olisivatkin ihan oikeutettuja ja perusteltavissa, niin siltikään ei ole kovin mielekästä syyttää enemmistöä erilaisista ajatuksistaan. Miettikää miltä teistä tuntuu kun teitä syytetään ajattelutavastanne ja teille tuputetaan kiihkomielisellä argumentoinnilla jotain toista ajattelutapaa tilalle.
Keskustelu perustuu vääriin lähtökohtiin, jos tavoitteena on yrittää käännyttää toinen ajattelemaan samoin itsensä kanssa. Parhaimmillaan keskustelu antaa mahdollisuuden molemmille osapuolille laajentaa omaa horisonttiaan sisällyttämään myös toisen näkemyksiä. Vaikkei toinen osapuoli tätä tajuaisikaan vaan inttäisi omaa totuuttaan ainoana oikean, kykenee viisas kuuntelija silti ottamaan toisen osapuolen huomioon ja asettumaan aidosti hänen asemaansa. Muutos parempaan ei synny vaihtamalla näkökulmasta toiseen. Muutos parempaan syntyy kehittymällä suppeammasta näkökulmasta laajempaan näkökulmaan. Laajempi näkökulma pystyy ymmärtämään ja hyväksymään muita omasta poikkeavia näkökulmia osana todellisuutta. Laajempi näkökulma pystyy myös ottamaan kantaa yhteiskunnallisen kehityksen puolesta. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan ei tapahdu yhteiskunnan siirtymisellä yhden suppean ideologian alta toisen suppean ideologian alle. Yhteiskunnallinen kehitys parempaan tapahtuu siirtymällä yhden ideologian monokulttuurista useita näennäisesti vastakkaisiakin ideologioita huomioon ottavaan moniarvoisuuteen. Erilaisten ideologioiden huomioon ottaminen ei automaattisesti tarkoita kaikkien ideologioiden toteuttamisen sallimista. Tässä vaiheessa puhutaan demokraattisesti syntyneestä lainsäädännöstä.
Alkoholiin vieroksuen suhtautuvia ihmisiä on meidän yhteiskunnassamme suuri joukko. Todellinen kehitys ei tarkoita, että yksilötasolla käännytetään kaikki 'vääräoppiset', ja että yhteiskunnan taholla järjestetään vallankumous, jossa yksi ideologia korvataan toisella. Todellinen kehitys tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa suvaitaan monenlaisia näkökantoja ja päätöksillä rajauksista on enemmistön tuki.
On korkeatasoista toimintaa miettiä erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia jotka voisivat poiketa asioiden nykytilasta. On alhaista syyttää muita siitä, jos he eivät näe sinun tulevaisuudenvisioitasi samanlaisessa valossa kuin sinä itse. Tämä pätee puolin ja toisin, eikä pelkästään alkoholikysymyksessä.
'Alkoholiongelmassa' on kyse muustakin kuin siitä, että yhteiskunta rajoittaa yksilönvapauksia, itsenäisiä valintoja ja nautiskelun haluista tutkimusmatkailua. Alkoholiongelmassa on kyse mm. myös monista huolestuneista vanhemmista, jotka toivoisivat lapsillensa hyvää elämää ja jotka pelkäävät paljolti syystäkin alkoholinkäytön riskejä. Yhteiskunnassamme on monenlaisia roolimalleja tarjolla kasvaville lapsille. Kaikkien tekijöiden kontrollointi ei ole mahdollista lastenkasvatuksessa sen enempää kuin elämässä yleensäkään. Riippuen siitä, millaiseen seuraan nuori ajautuu, saattaa edessä olla henkeviä keskusteluja kossutripin jälkihaiusta nauttien tai ajattelua sumentavaa jumitusta viskipaukuissa illasta toiseen. Monille vanhemmille saattaa alkoholista tulla vielä paljon raadollisempiakin mielleyhtymiä mieleen ja turhan suurella osalla näistä mielleyhtymistä on myös ikäviä vastineita todellisuudessa. On kai aika paljon myös sattumasta kiinni, sattuuko nuori ajautumaan jopa vahvojen viinojen ongelmakäyttäjäksi. Niitäkin on Suomessa, vaikkei omaan tissuttelurinkiin yhtään (vielä?) mahtuisikaan.
Iässä, jolloin rationaalinen päättely, loogisuuden viehätys ja kyky kyseenalaistaa totuttuja näkökulmia, alkaa nostaa nuoren tajunnassa päätään, nuoret ovat innokkaita unelmoimaan 'paremmasta maailmasta' ja asettumaan vastarintaan. Samanmieliset nähdään omana yhteisönä ja toisin ajattevat yritetään ehkä käännyttää tai ehkä niistä ajatellaan säälivästi. Yhteyksiä huumekeskusteluun ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta?
Yrittäessään löytää omaa tietään elämässään, nuori on altis vaikutteille. Kapinahenkiset itsenäisinä ajattelijoina esiintyvät yhteiskunnan sovittuja pelisääntöjä oikovat alkoholinkättäjät edustavat joillekin nuorille samaistumisen arvoista viiteryhmää. Vaikkei nimenomaiset kipinän sytyttäneet kapinahenget olisikaan koskaan nähneet lähipiirissään alkoholin kanssa vaikeuksiin joutuneita, niin on täysin mahdollista, että vaikutteita ottavassa päässä on elämän lähtökohdat muuten täysin erilaiset. Ehkä siellä ei ole ollut tarjolla riittävästi roolimallia päihteiden kohtuukäytöstä. Ehkä siellä on ollut tarjolla liikaakin roolimallia siitä, kuinka elämän haasteita otetaan vastaan päihteiden avustuksella. Kun nuori ajautuu väärille raiteille alkoholin kanssa, ehkä kyseessä ei olekaan vaan oma valinta. Ehkä vikaa on myös alkoholin käyttöä puolustelevassa keskustelussa, jota nuori on lukenut viime aikoina netistä. Ehkä vikaa on myös niissä innokkaissa ja varmaan ihan hyvää tarkoittavissa ikätovereissa, jotka ovat keksineet koko joukon perusteluja sille, miksi enemmistö on väärässä.
Ehkä enemmistö ei ole pelkästään väärässä? Ehkä enemmistön näkökulmassa on paljon tärkeitä osia totuudesta, jotka tulisi ottaa huomioon kun mietitään, miten tulevaisuudessa asiat voisivat olla paremmin. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin, sitten kun asiat tapahtuvat minun tai sinun tahtosi mukaan. Tulevaisuudessa asiat eivät ole paremmin kun jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan. Tulevaisuudessa asiat ovat paremmin, kun jokaisen tahto otetaan huomioon ja jokainen saa toimia oman tahtonsa mukaan enemmistön päättämien rajoitusten puitteissa.
Asia olisi näin jos historiankirjat ja yhteiskunnat olisivat staattisia ja ikuisia kokonaisuuksia.
Pyrittäessä parempaan on joskus parempi että mennään huonompaan jotta taas löydettäisiin ne arvot joilla asiat voidaan mennä parempaan. Tämä on pakollista niissä tilanteissa joissa yhteiskunnan ongelmat ja yhteiskunnan taantuminen johtuu yhteiskunnan - etenkin enemmistön - vääristä toimintatavoista ja vääristä reaktioista. Esimerkki yhteiskunnan huonomisesta on natsisaksa joka rakenteena oli ratkaisu - hyvä sellainen kansan mielestä koska natsisaksa pääsi muodostumaan - muttei pitkälle kantava sellainen kuten tiedämmekin.
Yhteiskunta synnyttää itse ne rakenteet jotka mahdollistavat yhteiskuntarakenteen sortumisen. Tämä on looginen pakko mikäli yhteiskunnassa on virhe joka estää sen todellisen kehittymisen suhteessa ympäristöön.
Me, ystäväisemme, olemme yhteiskuntana suppilossa joka lähes väistämättä johtaa jonkinlaiseen huonoon itsensä romahduttavaan ääriratkaisuun (äärioikeisto ja äärivasemmisto hyviä kandidaatteja). Vaihtoehtokin on - tietoisuus tilanteesta ja kokonaisvaltainen toisin toimiminen. Tosin tämän vaihtoehdon toteutuminen on vaikeusasteeltaan korkea kun taas virran mukana meneminen on helppoa. Pelkään pahoin että suomea tullaan viemään eikä meidän johtajistollamme ole tahtoa vastustaa. Sääli; meissä on potentiaalia kuitenkin.
Mikähän osa alkuperäisen viestini sisällöstä edellyttäisi yhteiskunnilta staattisuutta ja ikuisuutta?
Viestissäni viittaan kuudessa kohtaa kehitykseen, puhumattakaan siitä, että aloitan viestini kertomalla olevan sellainen, millaiseksi se jäsentensä vaikutuksesta muovautuu. Ei kuulosta kovin staattiselta ja ikuiselta kokonaisuudelta ainakaan minusta. En käsittääkseni missään poissulkenut sitäkään mahdollisuutta, että yhteiskunta kehittyy tilaan jossa se romahtaa, vaikken sitä eksplisiittisesti tuonut esiinkään.
Muutokset, niin parempaan kuin huonompaankin, tapahtuvat usein nimenomaan kuvailemasi kaltaisten vastakkainasetteluiden kautta. Voimat ja vastavoimat synnyttävät uusia ratkaisuja, uusia kriisejä ratkaistavaksi ja uusia voimia ja vastavoimia. Hegel kuvaili kuinka teesistä seuraa antiteesi, ja myöhemmin synteesi. Romahdukset ja taantumukset ovat välillä tarpeen uudelle kehitykselle. Freud kuvaili, kuinka taantuminen on joskus tarpeen, jotta kehitys voisi jatkua alitajunnassa lymyilleiden ongelmien kohtaamisen jälkeen.
Onko päihteidenkäytön lisääntyvässä suosiossa kyse kehityksen edellyttämästä tarpeellisesta taantumasta vai kuvailemasi kaltaisesta suppilosta, joka lähes väistämättä johtaa jonkinlaiseen huonoon itsensä romahduttavaan ääriratkaisuun. Vai ehkä jostain muusta? Spekulointi on helppoa mutta vaikeampaa on ruveta ennustamaan tulevaisuutta kovinkaan suurella varmuudella. Mahdollista kuitenkin on omilla valinnoillaan vaikuttaa ainakin pieneltä osin siihen, millaiseksi huomisen yhteiskunta muodostuu. Millaiseksi sinä haluaisit sen muodostuvan?
"Onko päihteidenkäytön lisääntyvässä suosiossa kyse kehityksen edellyttämästä tarpeellisesta taantumasta vai kuvailemasi kaltaisesta suppilosta, joka lähes väistämättä johtaa jonkinlaiseen huonoon itsensä romahduttavaan ääriratkaisuun."
Hyvin pitkällä tähtäimellä päihteidenkäyttö on suppilo. En usko että päihteidenkäyttö loppuu koskaan mutta jossain vaihteessa tulee vastaan raja jossa päihteiden kohtuukäyttäjät ja päihteettömät sanoutuvat irti järjestelmästä joka aiheuttaa päihteiden liikakäyttöä. Tälle on hyvin yksinkertainen looginen syykin : päihdemateriaali yhteiskunnassamme on karvan verran heikompaa kuin päihteetön materiaali. Tämä ero jakaa hiljalleen asioita päihteettömään kulttuuriin joka kukoistaa hiljalleen... tai selviytyy paremmin ... ja päihteelliseen joka hiljalleen tuhoaa itseään ja "oikeutustaan".
Tämä ei välttämättä tarkoita sitä ettäkö yhtäkään lakia säädettäisiin, uskon ennemminkin että "hyvät ihmiset" muuttavat omiin kaupunginosiinsa ja kyliin joissa asiat yleisesti ovat paremmin ja kehitys laadukkaampaa kuin päihteellisissä vastineissan. Rajanveto tapahtuu yksinkertaisesti vetämällä paikalle sattuvia päihteilijöitä lättyyn eikä kukaan ole nähnyt mitään kun virkavalta tulee kyselemään asioista. Saattaapi olla että ko. paikkoihin alkokin yrittää pistää toimipisteen mutta se sitten palaa muutaman viikon jälkeen - kunhan ensin ikkunoihin on ilmestynyt "HUUMEKAUPPA" graffitit.
Tämä tosin ei ole ihan muutaman vuoden sisällä mutta uskon että täysin mahdollinen ja ainakin itseni kannalta toivottavakin skenaario - täällä olisi yksi perhe joka ilomielin muuttaisi päihteettömään kylään. Varmasti sielläkin olisi muutama pullo "pahan päivän varalle" mutta tendenssi ongelmakäyttöön minimaalinen. Sama pätisi varmasti huumeisiinkin - olkoon se jokaisen oma asia mutta jos ongelmia aiheutuu yhteisölle niin poskiläski lotisee.
Uskon orgaaniseen yhteisölliseen lähi-demokratiaan jossa ihmiset yhteisönä päättävät ja säätävät lähialueensa asioista. Tämä tapahtuu väistämättä jos päätöksenteko koko yhteiskunnassa siirretään tuhansien kilometrien päähän ja 50kilon a4-vuoren taakse eikä se ota enää kantaa jokapäiväisiin ongelmiin.
Juttusi vaikuttaa kuvottavalta totalitaristisen valtion propagandalta. Oksettavaa ... etenkin kun se oli paketoitu suvaitsevaiselta näyttävään kuoreen.
Kirjoituksessani toin esiin monessa kohdassa kannatukseni demokraattista päätöksentekoa ja yksilöiden huomioonottamista kohtaan, demokraattisesti päätettyjen rajoitusten puitteissa. Voisitko täsmentää mikä siinä mielestäsi vaikuttaa totalitaristiselta? Minun nähdäkseni siinä ei ole yhtään mitään totalitarismiin viittavaa.