Hei kaikki loppusuoralla olevat odottajat. Onko muilla iltaisin jotenkin levoton ja ahdistunut olo? Kun olen laittamassa nukkumaan, alkaa joka paikkaa kolottamaan ja kutittamaan, hikeä puskee iholle niin ettei edes yöllä tartte nousta enää vessaan, on närästystä ja mielen ahdistusta. Odotan toista lasta ja ekalla kerralla ei ollut näin hankalaa, tai sitten muistan väärin... Nyt ei saa unta ku pikkutunneilla ja aamulla tieten väsyttää, mutta noustava on huolehtimaan esikoisesta. Supisteluja on koko ajan, mutta ei kipeitä ja autossa istuessa (tai kovalla sohvalla) alkaa viiltävä kipu lantiossa.
Henkisesti tämä toinen raskaus on ollut yllättävän raskas, eroa lasten välille tulee 1 vuosi ja 3 kk. Jotenki tuntuu että ensimmäinenkin on vielä niin kovin pieni, että miten sitä riittää energiaa molemmille, syyllisyyttä jo etukäteen, kun joutuu pakostakin asettamaan sylivauvan tarpeet etusijalle. Nämä tunteet on tulleet vasta nyt muutamina viime viikkoina kun on lopulta tajunnut, että synnytys lähenee koko ajan. Aika on menny kuin siivillä. Jäin kotiin, koska työpaikassani voi jäädä ennenaikaiselle äitiysrahalle, enkä olis halunnutkaan vielä silloin jättää esikoista hoitoon.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa vaikka sähköpostin tai mesen välityksellä. Ja vielä mukavampaa jos sinullakin olisi laskettu aika lähellä, niin voisi sitte verrata kokemuksia puolin ja toisin. Täällä missä asun, ei ole kovin paljon muita odottavia äitejä. Itse asiassa ei yhtään, korvessa kun asumme.
Olen 28 v ja koulutukseltani sairaanhoitaja, vaikken ole kerenny vielä niihin hommiin...;)
Laita mailia; [email protected]
Henkisesti tämä toinen raskaus on ollut yllättävän raskas, eroa lasten välille tulee 1 vuosi ja 3 kk. Jotenki tuntuu että ensimmäinenkin on vielä niin kovin pieni, että miten sitä riittää energiaa molemmille, syyllisyyttä jo etukäteen, kun joutuu pakostakin asettamaan sylivauvan tarpeet etusijalle. Nämä tunteet on tulleet vasta nyt muutamina viime viikkoina kun on lopulta tajunnut, että synnytys lähenee koko ajan. Aika on menny kuin siivillä. Jäin kotiin, koska työpaikassani voi jäädä ennenaikaiselle äitiysrahalle, enkä olis halunnutkaan vielä silloin jättää esikoista hoitoon.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa vaikka sähköpostin tai mesen välityksellä. Ja vielä mukavampaa jos sinullakin olisi laskettu aika lähellä, niin voisi sitte verrata kokemuksia puolin ja toisin. Täällä missä asun, ei ole kovin paljon muita odottavia äitejä. Itse asiassa ei yhtään, korvessa kun asumme.
Olen 28 v ja koulutukseltani sairaanhoitaja, vaikken ole kerenny vielä niihin hommiin...;)
Laita mailia; [email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
No moi. En kyllä ole odottaja enää. Tyttö kohta 6kk. Mutta muistan kyllä silloisen olotilani. Sitä vaan odotti että JOKO. Mutta päivä ennen laskettua aikaa sitten vauveli syntyi. Supistuksen alkoivat 03.00 yöllä ja aamulla sitten synnytettiin, huom, limatulppa tuli myös silloin yöllä. En nukkunut juurikaan kuukausiin ennen laskettua aikaa. Vauva painoi niin paljon joka paikkaan, kyljeltä kyljelle kääntyilin läpi yön. Yksi lapsistani oli silloin myös jota kuinki kuin sinun. Aluksi oli tosi mustasukkainen, mutta nyt on jo ok, välillä tosi käy vähän "kiusaamassa" vauvaa. Eli seurata saa ettei vaan tee vauvalle pahaa. Kyllä se minun kohdallani on ollut aikas raskasta, levoton vauva alunperin. Yöt ovat olleet toisinaan sanoinkuvaamattomia, mutta päivä kerrallaan että kasvaa. Todellakin voimia sinulle, ja jaksettava se on se toisekin kanssa vaikka kiukuttelee, koeta huomioida häntä tosi paljon, huomaa ettei häntä ole jätetty sivuun. Jaksamiset.