Juuri kun luulin saavani elämän oikeille raiteille, sain töitä mieluisaa, niin saan potkut täistä aamulla. Semmosta se on, enkä toisaalta mitää niin väärää tehnyt että oisin voinut saada potkut. Elämästä hävinny kaverit, ex tyttöystävä jätti, oon masentunut syön lääkkeitä, edellinen työpaikka päätty myös potkuihin, en tiedä mitä tehdä, en jaksais elää näin, mut kai on pakko, tuntuu että tästä ei niin helposti pääse nousemaan, nyt kun menetti hyvän työpaikan ja enää ei tiedä mitä haluais tehdä, ja tuskin naistakaan enää saa, naiset vihaa työttömiä ja rahattomia. Muita joilla sama tilanne?
Masentaa elämä sekaisin edelleen?
Anonyymi
1655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siitä on aikaa kun itse olin työpaikalla muussa kuin haastattelussa. Ehkä aikuisena vain rahalla on suurimmalle osalle merkitystä, kommentti tuohon naisasiaan. Eipä tässä hurjasti kavereita ole täälläkään.
En taida olla masentunut. On minullekin määrätty lääkkeitä. Ajattelin hakea johonkin koulutukseen. Jotain tekemistä.
Menkää tanssikurssille. Siellä pääsee fyysiseen kontaktiin vapaiden naisten kanssa, ja se auttaa suhteen alkuun.
Minä en helposti pysty tekemään kun tiettyä työtä. Ihmiset ahdistaa ja olen aika ujo ja 8 h päivässä ja 5 kertaa viikossa on liikaa mulle. Että onneksi sentää on asunto ja jotenki ruokaa ja pystyy maksaa vuokran, muuta täs ei olekkaan kun päivästä toiseen yksin.
Olen kokeillut monia eri töitä aloja, mutta en oikein osaa mitään ja huvita. Pelkään ihmisiä et ne nauraa mulle ku en osaa mitää. Monet potkut elämäs ja pätkätyöt muuttaa ihmistä. Enää ei ees huvita kun ei ole tyttöystävää, eikä edes kavereita. Yksin on oltava.
Olen huomannut että osittain tää jumittaminen elämäs on tehny musta heikon ja mua on vuosia haukuttu, jopa perheenjäsenet. Että olen yksinkertanen ja en pärjää työssä missään. Tekis mieli vaa ettei olis ees olemas täs maailmas. Apua olen hakenut ja syön lääkettä, muut menee elämäs eteenpäin. Mä vain jumitan.
Et ole ainoa joka on elämässään jumissa. Juuri eilen itkin samaa asiaa. En ole masennuksen vuoksi töissä, tosin olin ennen masennustakin jo useamman vuoden pätkittäin työttömänä. Olen kouluttautunut useampaan kertaan, mutta millään koulutuksella en ole saanut töitä. Työttömyyden takia juuri masennuinkin. Tuntuu etten osaa mitään, vaikka olen oikein hyvä työntekijä, kehuja olen saanut entisissä työpaikoissa. Nyt töiden haku ei edes onnistu masennuksen takia, kun en pysty tekemään töitä, se taas lisää ahdistusta, kun en ole työteliäs kansalainen. Muut ikäiseni ovat vakitöissä, tietävät paikkansa maailmassa. Huolestuttaa tulevan eläkkeen suuruus, vaikka työelämää on edessä vielä 30 vuotta. Silti tuntuu että olen liian vanha työelämään, eikä kukaan halua minua palkata.
Mä en edes kehtaa enää hakee yli 30 töitä. hävettää paska papapereilla mennä haastatteluihin ja nähdä ne koulutetut sielä läppäriensä kans, helppo niiden sanoo ku vuosia ollut töissä ja palkka juoksee vakityö, toisilla on ongelmia ja semmosta. Monet sanonu että miksi olet ollut noin mones työpaikas noin hetken aikaa, olis tehny mieli sanoo, vittuku en osaa mitää. Mulle varmaa 30 työpaikkaa ja kestoltaa sen 1-4 kk sitte joko lopetan itse tai saan fudut, näin kai mennään hautaan asti.
Ei ole diagnosoitu adhd tai mitää keskittymisongelmia, paitsi pieniä, muita sairauksia on, ja ei varmaa auta ku lähtee kuntouttavaan et saa jotain suuntaa täs elämäs, sieltä eivät anna potkuja.
Työnkanssa ollut koko elämä haasteita. Olen käynyt 2 ammattikoulua ja molempien ala töitä en ole tehnyt työksenk, koska ei kiinnosta eikä riitä järki. Osittaisia oppimisvaikeuksia on koska ovat diagnosoitu. Useammat potkut töistä. Tammikuussa oli yhdet potkut ja tänään toiset. Eihän tällästä jaksa. Muut menee eläs eteenpäin ja niillä pysyy työpaikat ja on vuosilomat. Itellä ei ole koskaan ollut vuosilomia ja vakityötä, työt ovat kestäneet 1-4 kk. Ois kiva joskus saada nainen ja lainaani et sais niitä unelmia. Mutta ei taida koskaan ku pilaan kaikki.
Niin ja pahoittelut kirjotushäiriöt. On kielellinen erityisvaikeus.
En tiedä miten tästä eteenpäin. Normaali työt ei tunnu kiinnostavan, ja ei myöskää opiskelu, mutta masentaa elää pienellä rahalla, joka on jotain 500 € kk. Juuri ja juuri elää, mutta mitään muuta ei voi tehdä. Masentaa se jatkuva epäonnistuminen ja haukutaan perään, laiskaksi luuseriksi. Ei huvita mitään. Menetin myös tyttöystäväni samalla ja jotain hyviä asioita on ja keskityn niihin ja kuntoilemaan ajattelin ja laihdutan. En ole hakenut mitään psykoterapiaa.
Ihme ettei tänne kirjota kukaan mitään.
No ei se auta ku jatkaa elämistä ja tätä tuskaa päivästä toiseen.
Miten voi olla mahdollista se, että aina tulee vain fudut duunista? Se ei ole pelkkää masennusta, se on jotain muutakin.
Kyllä se on mahdollista jos on outo ja erilainen kun muut, olen sen jo vuosia huomannut, no jos tekee hommat huonosti tai kukaa ei susta persoonana ihmisenä tykkään, se on jotain muuta, mutta paskaa on.
Miksei kukaan kirjota tänne mitään.?