Totuuksia Rytistä ja Mannerheimistä

Noissa stallarien valeissa näkyy ikuinen uskollisuus stalinismille ja neuvostopropagandalle.
Mikään ei sitä kumoa, van usko vahvistuu päivittäisellä valehtelulla NL/Venäjän ikiaikaisesta hyvyydestä ja mahdista.

Suurin rikos huttiloiden mielstä on Rytin ja Mannerheimin tapaisten johtajien toiminta Suomen itsenäisyyden edistäjinä ja säilyttäjinä.

Tosiasia on, että Rytin ja Mannerheomin roolit Talvisodassa ja myös jatkosodassa olivat avaintekijöinä vaikuttamassa Suomen selviytymiseen sodista.

Mikähän täysi syys Rytillä oli kehua Hitleriä nerokkaaksi johtajaksi. Kyllähän Ryti tiesi, että Hitler oli pieniä kansoja alistava diktaattori, jolla oli äärirasistisia ajatuksia. Ei Saksan rinnalla taisteleminen mitenkään edellyttänyt tuollaista kehumista.

Ei jatkosota ollut mikään välttämätön seuraus talvisodasta. Suomi mukautui Saksan suunnitelmiin ja hakeutui siten halukkaasi sotaan saadakseen hyvityksen epämieluiselle välirauhansopimukselle. Toiminnallaan Suomi edisti myös Saksan miehitysvaltaa Norjassa. Tuskin norjalaiset kovin mielellään katselevivat Suomen toimia.

Mannerheimista on hyvä muistaa se, että hän vastusti Suomen hallituksen toimintaa syksyllä 1939. Mannerheimin ja Paasikiven mielestä suomalaisten olisi ollut viisaampaa taipua osaan Venäjän vaatimuksista. He näkivät, että Suomi oli valmistautumaton sotaan ja halusivat voittaa aikaa pannakseen puolustuksen parempaan kuntoon. Mannerheim halusi myös irrottautua Saksasta siinä vaiheessa, kun Saksan tappio alkoi näyttää väistämättömältä. Nämä olivat viisaita liikkeitä Mannerheimiltä. Mannrheim ei suhatutunut vhamielisesti Venäjään, jonka armeijassa hän oli luonut uransa. Mannerheim vihasi ainoastaan bolshevismia.

NL ja Saksa eivät koskaan olleet liittolaisia. Heillä oli ainoastaan hyökkäämättömyyssopimus ja sopimus suurvaltojen etupiireistä. Liittolaisia he eivät olleet. Hitlerhän aikoi jo alunperin pettää sopimuksen ja senhän hän myös teki 22.6.1941 hyökätessään Venäjälle ja aiheuttaen sanoinkuvaamatonta tuhoa ja kärismystä. Kyse oli ihmishistorian yhdestä suurimmista paholaisista. Rytin olisi ollut järkevää vetää sanansa nerokkaasta Hitleristä ainakin myöhemmin takaisin. Hitlerissähän ei edes ollut mitään nerokasta. Hän oli hullu ja äärimmäisen paha ihminen.

Stallari: "Tuollaista puutaheinää kehtasi Ryti päästää suustaan kansalle radiopuheessaan kesäkuussa 1941, vieläpä valehdellen."

Sodan alussa ei myöhempiä vaiheita yleensä tunneta muualla kuin stallaripiireissä 80 vuotta myöhemmin.

"Kyseessä ei todeillakaan ollut PUOLUSTUSsota, vaan HYÖKKÄYSsota aina Syvärille saakka. "

Sodan alussa kaavailtiin vain Talvisodan menetysten saamista takaisin.

"Olisi lapsellista väittää, ettei Ryti olisi tiennyt miekantuppipäiväkäskyn todellista tarkoitusta, koska murhakustaa oli sen lausunut ensimmäisen kerran jo talvella 1918."

Vuosi 1918 oli kokonaan eri asia.Mannerheimin päiväkäsky 10.7. 41 tuli hallitukselle täytenä yllätyksenä.

"Ryti itse oli pelkkä Mikkelin piripintahallituksen juoksupoika."

Ryti oli presidenttinä valtakunnan ykkönen. Sotilasasioissa hän tunnusti Mannerheimin valta-aseman, mutta kertoi kyllä eriävän mielipiteen tarvittaessa. Lopullinen päätösvalta oli Rytillä. Hän hyväksyi hyökkäyksen Itä-Karjalaan, vaikka se jossain määrin hänetkin yllätti.

Stallaria on onniteltava tuolle porukalle poikkeuksellisesta perehtymisestä asiaan.
Tosin asenne on aina yhtä vihamielinen Suomea kohtaan ja asiaa sotketaan. Niin pitääkin. Muuten menee uskottavuus taustapiireissä.

Hallitukselle tuli Mannerheimin päiväkäsky yllätyksenä. Syyn otti puolustusministeri Wallden, joka yritti pelastaa ystävänsä kertomalla"unohtaneensa" asian.

Mannerheimia arvosteltiin kiivaasti menemisestä poliittiselle puolelle. Hän itse selitti vain yrittäneensä nostaa armeijan henkeä.
Marski teki tuolloin elämänsä suurimman strategisen virheen. Hän lienee kuvitellut sen jonkinlaiseksi "kansan tahdoksi", kuten hän eräässä keskustelussa sanoi.

Vienan ja Aunuksen liittäminen Suomeen olivat agendalla 1918 ja 1919 muillakin kuin Mannerheimilla.

Joukkokieltäytymisiä tapahtui lähinnä vanhan rajan ylityksessä.

Kahden JR 9:n sotilaan teloitus johtui jatketusta kieltäytymisestä osallistua taisteluun.

Suomi on säilynyt itsenäisenä punikkien, stallarien jaNL:n yrityksistä huolimatta.

Ansio on paljolti Mannerheimin ja Rytin, mitä todistaa jo punikkien, stallarien ja huttiloiden sammumaton viha näitä suurmiehiä kohtaan.

Onko tämä koko ketju yhden ja saman monologia.