Muu elämä?

päätin että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan ällöttävät läskini ja sille tielle jäin. Jos olisin sinä päivänä tiennyt,että pääni sekoaa lopullisesti olisin juossut kirkuen lääkärille mutta nyt on myöhäistä katua.

Tosia asia on,että minulla ei muuton takia ollut ystäviä uudella paikkakunnalla eikä harrastuksia joten olin eristäytynyt ja hetken päästä myös sairas.Minulla on maanis depressiivisyyttä muistuttavia kausia; maanisena kautena maalaan ja maalaan ja maalaan ja kun depressiivisyys iskee tuntuu siltä,että en pääse edes vuoteesta ylös. Tällä hetkellä olen työtön ja olo on usein kaamea valvon maalaten,lukien,kirjoittaen,elokuvia katsellen aamuun ja nukun kahteen. Inhoan unihäiriötäni ja joskus tuntuu että olen oikeasti tulossa hulluksi.

Pääsen töihin ensi kuun alussa ja haen tässä kuussa ammattikorkeakouluun.

Tällä hetkellä harhailen päämäärättömästi hulluuden ja maanisuuden rajamailla,olen kadonnut todellisuuden toiselle puolelle. Onneksi työ on sellainen asia joka saa elämääni vähän järjestykseen joutuu heräämään joka aamu ja on mielekästä tekemistä ja saa tietysti rahaa.
Joka tulee tarpeeseen kun kaikki vaatteet taas liian isoja vaikka eipä sillä ole merkitystä en haluakaan esitellä itseäni kaikenmaailman arvostelijoille.

Toivon että katoaisin,en pelkää kuolemaa koska tapaan silloin veljeni mutta tuntuu vielä,että mulla olisi jokkin tarkoitus tässä elämässä joten kamppailen päivästä toiseen.

Kincade kirjoitti:

päätin että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan ällöttävät läskini ja sille tielle jäin. Jos olisin sinä päivänä tiennyt,että pääni sekoaa lopullisesti olisin juossut kirkuen lääkärille mutta nyt on myöhäistä katua.

Tosia asia on,että minulla ei muuton takia ollut ystäviä uudella paikkakunnalla eikä harrastuksia joten olin eristäytynyt ja hetken päästä myös sairas.Minulla on maanis depressiivisyyttä muistuttavia kausia; maanisena kautena maalaan ja maalaan ja maalaan ja kun depressiivisyys iskee tuntuu siltä,että en pääse edes vuoteesta ylös. Tällä hetkellä olen työtön ja olo on usein kaamea valvon maalaten,lukien,kirjoittaen,elokuvia katsellen aamuun ja nukun kahteen. Inhoan unihäiriötäni ja joskus tuntuu että olen oikeasti tulossa hulluksi.

Pääsen töihin ensi kuun alussa ja haen tässä kuussa ammattikorkeakouluun.

Tällä hetkellä harhailen päämäärättömästi hulluuden ja maanisuuden rajamailla,olen kadonnut todellisuuden toiselle puolelle. Onneksi työ on sellainen asia joka saa elämääni vähän järjestykseen joutuu heräämään joka aamu ja on mielekästä tekemistä ja saa tietysti rahaa.
Joka tulee tarpeeseen kun kaikki vaatteet taas liian isoja vaikka eipä sillä ole merkitystä en haluakaan esitellä itseäni kaikenmaailman arvostelijoille.

Toivon että katoaisin,en pelkää kuolemaa koska tapaan silloin veljeni mutta tuntuu vielä,että mulla olisi jokkin tarkoitus tässä elämässä joten kamppailen päivästä toiseen.

Melkeen aloin itkemään kun luin ton sun juttusi...Älä missään nimessä anna periksi...sulla on vielä mahdollisuudet parantua ja toivon sydämestäni,että saat vielä kunnolla elämästäsi kiinni! Tsemiä sulle!!

Kincade kirjoitti:

päätin että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan ällöttävät läskini ja sille tielle jäin. Jos olisin sinä päivänä tiennyt,että pääni sekoaa lopullisesti olisin juossut kirkuen lääkärille mutta nyt on myöhäistä katua.

Tosia asia on,että minulla ei muuton takia ollut ystäviä uudella paikkakunnalla eikä harrastuksia joten olin eristäytynyt ja hetken päästä myös sairas.Minulla on maanis depressiivisyyttä muistuttavia kausia; maanisena kautena maalaan ja maalaan ja maalaan ja kun depressiivisyys iskee tuntuu siltä,että en pääse edes vuoteesta ylös. Tällä hetkellä olen työtön ja olo on usein kaamea valvon maalaten,lukien,kirjoittaen,elokuvia katsellen aamuun ja nukun kahteen. Inhoan unihäiriötäni ja joskus tuntuu että olen oikeasti tulossa hulluksi.

Pääsen töihin ensi kuun alussa ja haen tässä kuussa ammattikorkeakouluun.

Tällä hetkellä harhailen päämäärättömästi hulluuden ja maanisuuden rajamailla,olen kadonnut todellisuuden toiselle puolelle. Onneksi työ on sellainen asia joka saa elämääni vähän järjestykseen joutuu heräämään joka aamu ja on mielekästä tekemistä ja saa tietysti rahaa.
Joka tulee tarpeeseen kun kaikki vaatteet taas liian isoja vaikka eipä sillä ole merkitystä en haluakaan esitellä itseäni kaikenmaailman arvostelijoille.

Toivon että katoaisin,en pelkää kuolemaa koska tapaan silloin veljeni mutta tuntuu vielä,että mulla olisi jokkin tarkoitus tässä elämässä joten kamppailen päivästä toiseen.

Työttömän elämä kuulostaa kumman tutulta.. Raahautua ylös sängystä joskus iltapäivän puolella huonovointisena.. Mutta itsekuri ei tahdo riittää vuorkausirytmin normalisoimiseen, kun ei ole mitään pakottavaa syytä herätä aamulla.

"Jos olisin sinä päivänä tiennyt, että pääni sekoaa lopullisesti, olisin juossut kirkuen lääkärille.." Voithan vieläkin tehdä sen? Ei ole liian myöhäistä.

Onnittelut työpaikan löytymisestä :) Ja toivottavasti saat sen opiskelupaikankin.. mille linjalle olet hakemassa?

monta kertaa,että ikävä kyllä täällä on niin paljon samanlaisia ihmisiä kuin minä. Ei muilla ihmisillä ole merkitystä silloin kuin haluaa vain kadota...

Kiitos Saranda kauniista viestistä ja yritänhän minä olen päättänyt olla antamatta periksi vaikka en itsekään enää tiedä millaista on "normaali" elämä tai onko se koskaan ollut minulla sellainen.
Mutta haen kouluun ja on hyvät mahdollisuudet päästä sinne ja se alkaa kesän jälkeen joten elämässä on silloin jotain muutakin kuin peilimaailma.