Ennen kuin ymmärsin ja hyväksyin itseni. Luulin tai olin ihastunut pariin poikaan. Molempien kohdalla kun olin tunnustanut tunteeni ja he minulle tunteensa, tunteeni katosivat kokonaan. vaikka kuinka paljon olisin aikasemmin välittänyt, silti ne vain katosivat.
Myöhemmin olen ihastunut vain naisiin. (miehet eivät olekaan mun juttuni) En koskaan uskalla kertoa tunteistani. Pelkään että tapahtuu taas sama kuin ennenkin. Osittain pelkään jopa hetkeä kun olisi aika koskettaa, vaikka kuinka haluaisin se pelottaa liikaa. En uskalla kertoa tunteistani myöskään koska pelkään että henkilö saattaa loukata minua asian takia todella pahasti. Mistä minä edes tiätäisin onko hän samanlainen kuin me.
En ole vielä koskaan seurustellut. Haluaisin rakkautta ja antaa rakkautta. Mutten saa sitä jossen voita pelkojani ja uskalla joskus ottaa itse ensimmäinen askel.
Myöhemmin olen ihastunut vain naisiin. (miehet eivät olekaan mun juttuni) En koskaan uskalla kertoa tunteistani. Pelkään että tapahtuu taas sama kuin ennenkin. Osittain pelkään jopa hetkeä kun olisi aika koskettaa, vaikka kuinka haluaisin se pelottaa liikaa. En uskalla kertoa tunteistani myöskään koska pelkään että henkilö saattaa loukata minua asian takia todella pahasti. Mistä minä edes tiätäisin onko hän samanlainen kuin me.
En ole vielä koskaan seurustellut. Haluaisin rakkautta ja antaa rakkautta. Mutten saa sitä jossen voita pelkojani ja uskalla joskus ottaa itse ensimmäinen askel.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pohditkin että itse se on ensimmäinen askel otettava.
Ei se rakkaudessa riitä että haluaa sitä vaikka kuinka paljon.
Rakkauteen pitää olla myös valmis, ihan kuin sanoit että kosketuksen hetki kun on niin pelottaa, ei nää ole henkimaailman juttuja.
Kun on valmis niin ei tarvitse pohtia liikoja.
Sulla on selkeesti itsesi kanssa tekemistä ja tee se ensin loppuun ennenkuin koitat mitään muuta.
Halu on hyvä kannuste mutta se ei ole tarpeeksi siihen että on valmis.
Olen vain niin ujo ihminen etten tiedä miten sen askeleen tekisin. Kai se olisi parasta vaan laukaista jossain tilaanteessa eikä miettiä sitä. Ei se pieni punastelu, katselu ja ujo hymyily taida pelkästään toimia.
Tiedän että minulla on itseni kanssa paljon tekemistä. Ainakin rohkeutta ja itseluottamusta pitäisi saada lisää.
pitkällä kun tiedostat asian noinkin hyvin.
Ja paras tapa toimia on se ettet mieti liikaa, joskus kun tulee mahdollisuus toimia niin vain teet etkä mieti.
Jos jokaista siirtoa pohtii viikon niin rohkeempikin menee lukkoon.
Sä olet niin fiksun kuuloinen että en usko että sun tarvii käydä asiaa enempää pässäsi, toisin kuin eräät jotka niiiin haluaa naista mutta ei tiedä mistä ja miten ja millä.
Sä nyt sentään kuulostat sille että olet hyvinkin tietoinen omista haluistasi ja puutteistasi.
Joten ei muuta kuin älä emmi, rohkeesti vaan.
..ottaa härkää sarvista kiinni :) Jätän siis miettimisen vähemmälle, ja otan seuraavaksi sen ensimmäisen siirron. Sitten sen näkee mitä tapahtuu.. Ties vaikka saisi sen ihmisen vierelleen :)
Kiitos vastauksista :)
Ehkäpä sinun kannattaisi ensin koittaa vaikka ihan vain tutustua ja ystävystyä muihin samanhenkisiin ihmisiin, esim. paikallisen Setan toiminnan tai netissä chatin/deittipalstan kautta? Silloin voisit ainakin varmistua että toinen on myös meikäläisiä ja voisit hyvässä tapauksessa löytää jopa sielunkumppanin, joka on yhtä ujo kuin sinäkin ja pohtii juuri näitä samoja asioita kuin sinä.
Joskus kun tarvitsee rohkeutta niin ei kannata miettiä liikaa vaan jättää aivot kylmästi narikkaan ja heittäytyä ilmaan ja vain luottaa siihen, että siivet kantaa. Ainoastaan kohtaamalla pelkonsa voi voittaa ne. "Tulta päin..." Ja jos sattuu mokaamaan tai muuten vain epäonnistuu aikeissaan niin ei kannata piiskata itseään liikaa eikä luovuttaa vaan olla itselleen sen verran "armollinen" että antaa uuden mahdollisuuden. Jos elämässään ei koskaan tee virheitä, niin sitten ei tee mitään muutakaan. ;)
Opettele rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet, koska vain siinä tapauksessa jonain päivänä olet valmis rakastamaan jotain muuta henkilöä. Lesbous on sisäsyntyinen tila, sisällämme, eikä sitä määrittele se onko meillä tyttöystävä vai ei, joten ei mitään paineita seurusteluun, sitä oikeaa kannattaa odottaa vaikka vähän kauemminkin,usko pois.
Ihan selvä tapaus, kannattaa olla rehellinen itselleen, siitä se ihana elämä vasta sit alkaakin!
Hyvää naistenpäivää kaikille