Varoituksen sanana kerron tarinani. Minulla on aina ollut hyvin epäsäännölliset kuukautiset ja hormonaalinen ehkäisy on sopinut huonosti. Miesstäväni kanssa käytimme ehkäisynä kondomia.
Emme edes ole huomanneet, että kondomi on rikkoutunut. Minulla oli kahdet ”kuukautiset” (kolmen päivän niukka vuoto molemmilla kerroilla) enkä edes osannut epäillä, että olisin raskaana. Sitten kuukautisissa oli yli 3 viikon tauko (minun kierrossa pitkä tauko) ja oloni oli epämääräisen omituinen. Tein raskaustestin aivan hetken mielijohteesta. Se oli positiivinen.
Menin heti seuraavana päivänä terveyskeskukseen, jossa asia myös varmistettiin. Terveydenhoitajan kanssa tutkittiin kalenteriani ja lääkäri teki normaalin sisätutkimuksen. Kumpikin oli aivan varma, että raskaus on aivan alkuviikoilla. Vaadin kuitenkin nopeasti päästä ultraäänitutkimukseen, koska harkitsin heti aborttia.
Miesystäväni ei halunnut lasta enkä edes harkinnut että alkaisin yksinhuoltajaksi. Jos mies olisi ollut asiasta innoissaan, olisin saattanut harkita lapsen synnyttämistä. Minusta se on maailman itsekkäintä toimintaa, että synnytetään lapsi jota sen toinen vanhempi ei edes halua. Lapselle kuuluu äiti JA isä. Ja aivan törkeää miehen mielipiteen vähättelyä, että synnytetään lapsi vain kun itseä huvittaa. Nämä siis tärkeimmät syyt, että halusin aborttia.
No, kun pääsin ultraäänitutkimuksiin oli raskaus jo 10 viikkoa pitkällä! Melkoinen yllätys, kun terveyskeskuksessa oli sanottu, että raskaus on ihan alussa ja oli sanottu, että voin ihan rauhassa harkita mitä teen. Esim. lääkärin mielestä kohtu ei ollut juurikaan suurentunut ja hän oli sitä mieltä, että kiirehdin turhaan ultraääneen. Onneksi pidin pääni! Jos olisin uskonut terveyskeskuslääkäriä ja olisin miettinyt muutamankin viikon, niin raskaus olisi ollut jo tosi pitkällä ja abortti olisi ollut hankalampi tehdä.
Muistakaa, että jos harkitsette aborttia, niin toimikaa nopeasti ja hakeutukaa ultraäänitutkimukseen heti kun raskaus selviää.
Emme edes ole huomanneet, että kondomi on rikkoutunut. Minulla oli kahdet ”kuukautiset” (kolmen päivän niukka vuoto molemmilla kerroilla) enkä edes osannut epäillä, että olisin raskaana. Sitten kuukautisissa oli yli 3 viikon tauko (minun kierrossa pitkä tauko) ja oloni oli epämääräisen omituinen. Tein raskaustestin aivan hetken mielijohteesta. Se oli positiivinen.
Menin heti seuraavana päivänä terveyskeskukseen, jossa asia myös varmistettiin. Terveydenhoitajan kanssa tutkittiin kalenteriani ja lääkäri teki normaalin sisätutkimuksen. Kumpikin oli aivan varma, että raskaus on aivan alkuviikoilla. Vaadin kuitenkin nopeasti päästä ultraäänitutkimukseen, koska harkitsin heti aborttia.
Miesystäväni ei halunnut lasta enkä edes harkinnut että alkaisin yksinhuoltajaksi. Jos mies olisi ollut asiasta innoissaan, olisin saattanut harkita lapsen synnyttämistä. Minusta se on maailman itsekkäintä toimintaa, että synnytetään lapsi jota sen toinen vanhempi ei edes halua. Lapselle kuuluu äiti JA isä. Ja aivan törkeää miehen mielipiteen vähättelyä, että synnytetään lapsi vain kun itseä huvittaa. Nämä siis tärkeimmät syyt, että halusin aborttia.
No, kun pääsin ultraäänitutkimuksiin oli raskaus jo 10 viikkoa pitkällä! Melkoinen yllätys, kun terveyskeskuksessa oli sanottu, että raskaus on ihan alussa ja oli sanottu, että voin ihan rauhassa harkita mitä teen. Esim. lääkärin mielestä kohtu ei ollut juurikaan suurentunut ja hän oli sitä mieltä, että kiirehdin turhaan ultraääneen. Onneksi pidin pääni! Jos olisin uskonut terveyskeskuslääkäriä ja olisin miettinyt muutamankin viikon, niin raskaus olisi ollut jo tosi pitkällä ja abortti olisi ollut hankalampi tehdä.
Muistakaa, että jos harkitsette aborttia, niin toimikaa nopeasti ja hakeutukaa ultraäänitutkimukseen heti kun raskaus selviää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
harvemmin törmää alan asiantuntijaan,gynekologiin.
Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä että kaikki gynekologiset asiat kuuluvat nimenomaan gynekologille.
Abortti on jokaisen oma päätös enkä sen takia ole ketään tuomitsemassa. On kuitenkin vähintään yhtä väärin tuomita ne naiset, jotka ovat pitäneet lapsen miehestä riippumatta kuin tuomita abortin tehneitä. Miestä ei saa tietenkään huijata isäksi (esim. valehdella käyttävänsä pillereitä), mutta jos vahinko tapahtuu, on vähintäänkin törkeää vaatia naista tekemään abortti siksi, että mies ei lasta halua!
Miehen mielipide on kyllä tärkeä, sitä tulee kysyä ja jossain määrin kunnioittaa. Nainen on kuitenkin se, joka suurimmat seuraukset kantaa, siksi naisella on myös päätösvalta. En tajua kuinka kehtaat paheksua ihmisiä, jotka ovat vahingon sattuessa päättäneet pitää lapsen, kantaa siitä vastuun ja rakastaa sitä.
Olen juuri tilanteessa että olen tullut raskaaksi.
Ja minun piti hakea jälkiehkäsypillerit,mutta jostain syystä en hakenut. Osaan kuvitella että tämä tuleva isä ei halua lasta ja suunnittelin aborttia,mutta minulla taas on todellisuudessa on haluja ja mahdollisuus pitäätämä lapsi.
Olen jo yksinhuolta ja lapseni on yhdeksän vuotta olen töissä ja omillani toimeen tuleva. Ni miksi en pitäisi tätä lasta?
No en haluaisi loukata tulevaa isää,mutta taitaa olla niin että hänen on sopeuduttava tilanteeseen.
Olen ehkä ilkeä tai itsekäs,mutta abortti olisi minun mielestäni turha.
Ei tämä tuleva isä kertaankaan kysynyt että kävinkö hakemassa pillerit tai olisinko tarvinnut kyydin.Noh! Nyt myöhästä!
Minä päätin että tämä on minu asiani. Tuleva isä saa kyllä itsepäättää haluaako osallistua lapsen elämään paljon vai vähän.
Toivottavasti hän toipuu päätöksestäni,ehkäpä paremmin kuin tuleva lapsi jos abortin tekisin.
voi kuule,tarinasi oli juurí kuin omani!ja voin sanoa että hyvin on mennyt ja varmasti lapsesi tulee olemaan rakastettu ja teit kyllä ihan oikean päätöksen!jos isättömät lapset pitäisi abortoida...huh huh!siis ymmärsinkö oikein?niin tuo ensimmäinen taisi kertoa(piti oikein lukea uudestaan)heh,mistäpä tästä elämästä koskaan tietää-lapsihan voi jäädä isättömäksi monista eri syistä,isä voi heittää lusikan nurkkaan tai lähteä lätkimään ihan muuten vaan.kyllä tuon ekan ehkä kannattaakin tehdä abortti jos kuvittelee että tässä elämässä voi jättää vastuun sen varaan että se isukki on siinä 100%mukana-itse asiassa minulla oli ystävä joka ei viitsinyt hoitaa lapsiaan "koska isäkään ei sitä tehnyt "-ei tullut mieleen että pää vastuu on kuitenkin näissä asioissa useinmiten äidillä!kaikenlaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuukin-mutta voin sanoa että se isukki ei takaa kenenkään onnea,ei äidin eikä lapsen-"isätön" ihminen on ihan yhtä kokonainen ihminen kun "isällinenkin"ei hyvää päivää...joku lapsi se taas tänne kirjoittelee ihmeellisiä "näkemyksiään" asioista.onneksi elämä opettaa ja usenmiten sitä joutuu huomaamaan että elämä opettaa juuri niissä asioissa missä sitä oppi koulua tarvitaankin!varoppas vain...niin mutta sille Aurinkoiselle-minä Uskon että Jumala antaa kyllä ihmeellisellä tavalla voima varoja!Itse olen molemmista(nyt isättömäksi jääneistä)lapsistani niiiiiin sanoin kuvaamattoman onnellinen-molemmat lapset tuovat elämääni niin paljon ihanuutta että joka päivä muistan olla jumalalle kiitollinen siitä että minulle on siin Annettu taivaallisia lahjoja kaksin kappalein!!!!ja elämämme tosiaan on tasapainoista,ihan Täyttä Elämää!!!en osaa sanoa sitä edes mitä tunnen..
Oli ihana lukea juttusi. Tuli aurinkoinen olo! Ja sitä tässä välillä tarvitaan!
Päätösten teot ei ole helppoja,mutta uskon että asiat menevät oikeeseen suuntaan melkein itsestään. Täytyy vaan sopeutua!
Ihaninta olisi tietenkin että isä haluaisi olla lapsen kanssa tekemisissä. Ja siihen ei rahaa isät tarvitse!
Ei se ole kuin eteenpäin päivä kerrallaan! Vaikka välillä pelottaa tuleva!
olen sitä mieltä ettei äiti yksin päätä lapsen pitämistä ja toivonmukaan isä ei suostu maksamaan mitään elareita sillä äidit on todella hyviä rahastamaan lapsellaan.
Mutta jos joku kerta haluaa sen mukulan yksin kasvattaa niin kasvattakoon, turha on sitten mankua sitä kuinka vaikeeta on kun isä ei halua pitää mitään yhteyttä..
Halusin täsmentää vielä: on ihan OK, jos nainen tekee lapsen, jota mies ei halua JOS hän ei sitten vaadi miestä osallistumaan rahallisesti tai muuten lapsen hoitoon.
Muutenkin olen oppinut omasta jutusta, että puhukaa ihmiset eri mahdollisuuksista! Jos teette omat kantanne selviksi ennen kuin vahinko on tapahtunut, se varamasti helpottaa ratkaisun tekoa jos joutuu aborttia harkitsemaan.
Miehet: jos nainen kertoo teille, ettei ole valmis aborttiin missään olosuhteissa, niin silloin lienee selvä, että teidän vahingon tapahtuessa pitää "kantaa vastuu". Mitä mieltä olette?
Mutta ongelmaksi jää nämä naiset, jotka väittävät ehkäisyn olevan kunnossa ja sitten pilleri unohtuu tai ne jätetään tarkoituksella syömättä. Miehen tilanne on heikko.
Ja niille, jotka sanovat, että kondomia voi aina käyttää vaikka olisi pilleritkin: ei mielestäni kyllä vakituisessa parisuhteessa pitäisi tarvita epäillä, että onko ehkäisy kunnossa jos asia on yhdessä mietitty.
Kun ehkäisyä on käytetty, se on merkki että lasta ei haluta! Eli jos ehkäisy pettää, on mielestäni aivan oikeutettua että mies/nainen haluaa abortin. Eri asia jos *molempien* mieli kääntyy ja päättävät *yhdessä*, ettei aborttia tehdä.
Lienee kuitenkin ihan äärimmäisen harvinaiset nämä tilanteet, joissa pillerit on syöty asianmukaisesti ja silti tullaan raskaaksi. Eli ei tarvitse sitä taas kirjoittaa, että mikään ehkäisy ei ole 100 % varma.
että miehillä ei ole mitään vastuuta ehkäisyasioista? Siis jos oikein ymmärsin, mies voi mielestäni koska tahansa sanoa että ei halua lasta ja välttyä näin kaikelta vastuulta?
Eli vinkiksi kaikille nuorille miehille, unohtakaa vaan ne kumit matkasta. Riittää kun seuraavana aamuna sanotte ettette muuten lasta halua. Ei tarvitse enää huolehtia elatusmaksuista ym ikävistä seikoista...
Loistava homma!
Ihan totta. Lapsen tekoon tarvitaan kaksi ja vastuu on molemmilla, vaikka sitten ehkäisy pettäisi. Kusettaminen on tietenkin törkeää (valehdella syövänsä pillereitä tms.) mutta ei sekään ole syntyvän lapsen vika. Maailma on epäreilu paikka, mutta kaikista epäreiluin se on lasta kohtaan, jonka isällä ei mielestään ole mitään velvollisuusksia, koska hän ei lasta tilannut.
Vastuunpakoilu on päivän sana monessa muussakin asiassa, moista käytöstä tuskin on syytä rohkaista.
täysin samaa mieltä tuosta kusettamisesta, niintässä kuin missä tahansa asiassa. Jos valehtelemalla huijaa toisen isäksi, on jotain todella pahasti pielessä...
Näissä asioissa on kuitenkin ainoastaan sana sanaa vastaan (yleensä) joten vaikea sanoa kuka valehtelee. Uskon kuitenkin että suurinosa miesten ei-toivotuista lapsista saa alkunsa yksinkertaisesti ehkäisyn unohtamisesta/väliin jättämisestä. Jos mies ei halua isäksi, luulisi olevan itsellä jo huoli ehkäisystä, ainakin mitä tulee irtosuhteisiin. Näin ollen pelko elatusmaksuista luulisi kannustamaan vastuuseen.
Parisuhteessa on tietty yhteiset "säännöt" joita normaalisti molemmat noudattavat (ts. nainen ei jätä ehkäisyä pois kertomatta ym). Jos vahinko kuitenkin sattuu, on vastuu tulevasta lapsesta yhteinen. Naisella on kylläkin päätösvalta yli miehen, koska kyse on kuitenkin hänen kehoistaan. Täyteen tasa-arvoon ei päästä koskaan...
en voisi kuvitellakaan tekeväni aborttia kuin ääritilanteessa (raiskaus, lapsen vakava vamma), mutta en ole sitä muilta kieltämässä.
Olen kuitenkin tästä kertonut jokaiselle partnerilleni (yht 3kpl) etukäteen, ihan vahinkojen varalta. Kerron rehellisesti käytänkö pillereitä ja vaadin lisäksi kumin mukaan suhteen alussa. Mieleenikään ei tulisi "huijata" toista isäksi, mutta jos näistä varustautumisista huolimatta tulisin raskaaksi... En suostuisi aborttiin ja mies saisi myös kantaa vastuun lapsesta, ainakin elatusmaksujen suhteen. Vaikka siis ei lasta haluaisikaan.
Pidän sitä reiluna pelinä kun ollaan pelattu avoimin kortein.