Olen pahoillani että olin tunteiltani niin rikkinäinen etten pystynyt olemaan 100% läsnä edes silloin kun olimme samassa tilassa. Se ei ollut jotain jota olisin pystynyt omalla päätökselläni ohjaamaan, se oli koko historiani summa. Puutteeni olivat liikaa. Hyväksyn sen.
Kun olimme
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Missä te olitte? Työpaikassa? Koulussa?
Haista ☠️👹👹👺
En haista. Sanoin tuossa totuuden ja oikean ihmisen silmään osuessaan tuo saattaa antaa lisäymmärrystä ja väärillä ei olekaan merkitystä.
Ymmärsin sen kylllä jo silloin, mutta ymmärsitkö sinä sen, että käytännössä se tarkoitti sitä, että kohtelit mua kuin roskaa? Ne pienet hellyydenosoituksesi, ja muut kivat hetket välillämme, jäivät sen pahan varjoon, että et antanut mulle arvoa. Kaverisi ja muu elämäsi (sielunelämäsi ja irl) menivät aina edelleni. Osoitit mulle yhä uudestaan ja uudestaan, että oon vain hätävara, jonka tarpeen vaatiessa (niinkuin lopulta tunsitkin) voi heittää pois kuin roskan. NIIN MINÄ TUNSIN! Ja NIIN SINÄ KOHTELIT MUA! Kuin roskaa.
Ja minä sentään Rakastin, vaikka sitähän et sinä itsellesi elävä tunnistaisi toisesta koskaan, Jos haluat anteeksantoa, ymmärrystä ja lämpöä, niin tee se irl. Viimeinkin ole Mies.
Mulla oli joskus aika samat fiilikset. Sitten päätin itse, että olen arvokas. No ei se ihan niin helpolla mennyt, mutta sinnepäin. Nyt jo laantunut tuo raivo.
Kyllä hän sen varmasti ymmärtää.
Joissakin asioissa ihmiset täydentävät toisiaan ja joissakin missä pitäisi, eivät. Hänkin on historiansa summa.
Joskus vaan on niin, minkä sille voi. Ymmärrän hyvin. Omia juttuja on joskus paljon ja silloin täytyy keskittyä niiden ja oman itsensä hoitamiseen.
Et+ollut+100%+läsnä+samassa+tilassa?+Oliko+sun+toinen+jalka+ovesta+ulkona,+tai+pää+pihalla+ikkunasta+vai+mitä?
Se, että olet pahoillasi, ei ole sama kuin anteeksipyyntö, varsinkin kun teet sen anonyymisti netissä. Kuka ikinä oletkin, olet varmasti anteeksipyynnön velkaa ihmiselle jolle kirjoitat. Vaikuttaa myös aika itsekkäältä kirjoittaa näin nettiin anonyymisti, että Sinä hyväksyt sen. Olet varmaan itseksesi alkutaipaleella asian käsittelyssä. Jos vähänkään koskaan olet välittänyt siitä henkilöstä, tee teille molemmille suuri palvelus tosielämässä, ja pyydä häneltä siellä anteeksi. Ei voi olla muuta kuin teidän molempien elämään positiivisesti vaikuttava elämys, kun teet sen. Onnea matkaan.
Komppaan tätä satarossasesti.
Sitten on vain hankkiuduttava uudestaan samaan tilaan harjoittelemaan. 50-prosenttinen läsnäolokin on parempi, kuin ei läsnäoloa laisinkaan.