tuskaa

Olin kahdeksantoista, kun huomasin olevani raskaana. Olin jo töissä, ja olisin halunnut pitää lapsen. Silloinen poikaystäväni,lapsen isä ei suostunut. Niinpä menin aborttiin. Tuon päivän jälkeen ei suhteemme ollut enää entisellään.

Poikaystäväni jätti minut kuusi viikkoa abortin jälkeen.Olimme vieraantuneet toisistamme todella paljon. Jäin yksin itkuineni ja tyhjän olon kanssa. Poikaystäväni löysi uuden naisen.

Puoli vuotta jälkeenpäin kuulin yhteisen tuttumme kautta, että poikaystäväni uusi nainen saa lapsen kesällä, koska poikaystäväni on kuulemma aina halunnut isäksi!

Nykyään vien hautausmaalle muualle haudattujen muistopaikalle kukkia ja kynttilän jouluna, laskettuna aikana sekä aborttipäivänä. Katkerana katson, miten kaupungilla exäni työntää ylpeänä nuorempaa tytärtään rattaissa vanhemman kävellessä vierellä. Itku kuristaa kurkkua, ja olen täynnä pidäteltyä raivoa ja vihaa sekä surua ja tuskaa. ikinä en pääse tämän ajan yli. Se seuraa minua hautaani asti.

Ironisinta on se, että abortissa meni jokin pieleen enkä enää saa lapsia koskaan. Voi kunpa jostain saisin käännettyä kelloa taaksepäin...

-manna-
4624
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ihmisillä ei ole sanoja, jotka voisivat pyyhkiä pois onnettomuuden.

Kiitokset kirjoituksesta. Se helpottaa muita arviomaan päätöksiään. Varmasti lapsesi näin auttaa muiden lapsien elämää alkuun.

Lapsesi elämä oli merkityksellinen ja tärkeä.

Pidä itsestäsi huolta. Myös Sinä olet tärkeä ja voit antaa rakkauttasi - vaikkapa lapsille - vielä monin tavoin.

Äänestä
  • Sinulle lohduttavista sanoistasi! Ne tuntuivat jossain sisimmässäni hyvältä, mutta en osaa antaa itselleni anteeksi. Toivoisin, että pariskunnat ja varsinkin naiset ajattelisivat ennen aborttiin menoa, ettei ole välttämättä uutta mahdollisuutta saada lapsi, harvinaista se taitaa olla, muttei mahdotonta.

    Itse ajattelen näin jälkeenpäin, että olisin jotenkin yrittänyt yksinäni pitää lapsen. Olisin varmasti pärjännyt vanhempieni ja sisarusteni avulla. Rahapuoli olisi ollut niukkaa, mutta en minä nytkään yksinäni ostele ylimääräisiä ja ovathan muutkin pärjänneet.

    Mutta paras viisaus on jälkiviisaus...

    Äänestä

en usko tarinaasi vaan väitän että se on provo.

Äänestä
  • sillä se ei mua hetkauta suuntaan tai toiseen. halusin vain jotenkin purkaa pahaa oloani ja kertoa tarinani. välillä tuntuu että toiset menevät aborttiin kuin hammaslääkäriin (mm. ex-ystävätterelleni tehty kolme aborttia)mutta on myös ihmisiä, joille tämän asian kanssa eläminen on loputonta tuskaa.

    myös abortti samoin kuin leikkaukset ovat toimenpiteitä, joihin mennään ilman suurempia ajatteluja, mutta jokaisessa toimenpiteessä on omat riskinsä aina, kuten minun tapaukseni osoittaa. en minäkään tiennyt aikoinani, että abortti voi aiheuttaa lapsettomuutta, mutta näin ikäväkseni kävi. nyt antaisin mitä vain, jotta saisin edes tuon pienokaiseni takaisin vaikken silloista poikaystävääni saisikaan (enkä enää huolisikaan).

    siksi tämä tuska ja katkeruus. ehkä elän haavekuvalle, mutta kun minulle kerran annettiin mahdollisuus omaan lapseen ja sen mahdollisuuden annoin pois. syytän ja soimaan itseäni yhtä paljon kuin ex-poikaystävääni. hän puhui minut ympäri ja minä annoin sen tapahtua.

    -manna-

    p.s. osuinko sinua arkaan kohtaan kun syytit minua provoksi?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


manna kirjoitti:

Olin kahdeksantoista, kun huomasin olevani raskaana. Olin jo töissä, ja olisin halunnut pitää lapsen. Silloinen poikaystäväni,lapsen isä ei suostunut. Niinpä menin aborttiin. Tuon päivän jälkeen ei suhteemme ollut enää entisellään.

Poikaystäväni jätti minut kuusi viikkoa abortin jälkeen.Olimme vieraantuneet toisistamme todella paljon. Jäin yksin itkuineni ja tyhjän olon kanssa. Poikaystäväni löysi uuden naisen.

Puoli vuotta jälkeenpäin kuulin yhteisen tuttumme kautta, että poikaystäväni uusi nainen saa lapsen kesällä, koska poikaystäväni on kuulemma aina halunnut isäksi!

Nykyään vien hautausmaalle muualle haudattujen muistopaikalle kukkia ja kynttilän jouluna, laskettuna aikana sekä aborttipäivänä. Katkerana katson, miten kaupungilla exäni työntää ylpeänä nuorempaa tytärtään rattaissa vanhemman kävellessä vierellä. Itku kuristaa kurkkua, ja olen täynnä pidäteltyä raivoa ja vihaa sekä surua ja tuskaa. ikinä en pääse tämän ajan yli. Se seuraa minua hautaani asti.

Ironisinta on se, että abortissa meni jokin pieleen enkä enää saa lapsia koskaan. Voi kunpa jostain saisin käännettyä kelloa taaksepäin...

-manna-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu