Hei Haluttomat & Halukkaat!!
Kertokaa miten me halukkaat pystytään elämään teidän kanssa?
Miten te saatte seksielämän toimimaan jos halut ei kohtaa yhtää?
Ja Hei halukkaat, miten te pärjäätte haluttomien kanssa?
Kertokaa miten me halukkaat pystytään elämään teidän kanssa?
Miten te saatte seksielämän toimimaan jos halut ei kohtaa yhtää?
Ja Hei halukkaat, miten te pärjäätte haluttomien kanssa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Halukas ei pitkän päälle pysty elämään haluttoman kanssa. Ennemmin tai myöhemmin se johtaa pettämiseen. On vaikea löytää kumppania, jonka kanssa halut käyvät yksiin myös pitkällä aikavälillä.
Handut/vibraattorit käyttöön vaan jos ei vieraat nappaa. Sillä siitä pääsee.
En kait mä ala runkkaamaan kun on upea nainen kotona. Todella alentavaa, sitäpaitsi se on aika kaukana kunnon nainnista.
Eikös kaikki miehet runkkaa kuitenkin? Ja se on luonnollista! Kuten myös naisillakin masturbointi.
Kuin ihmeessä haluttomat aina höpisee tota laimeaa samaa latteutta. Itsetyydytyksen ja rakastelun ero on aivan liian suuri että niiä pitäisi mennä sotkemaan samaan ajatukseen. Itsetyydytys ei mitenkään korvaa hyvää ja onnellista rakkauden jakamista seksin muodossa.
mutta joskus hieris voi piristää yhteistä seksiä:)
Miehet yleensä tykkäävät katsoa kun nainen tekee sen dildolla, eikä ole edes mustis... Haluaa heti panna päälle:)
-kokeilemisen arvoinen asia
Halukas kolmekymppinen nainen jolla kumppanina haluton kolmekymppinen mies...mukava yhtälö!!
En tiedä kuinka kauan tätä jaksaa kun kuitenkin rakastan miestäni enkä haluaisi pettää enkä välttämättä miestä vaihtaakaan. näivetyn vaan tähän seksittömyyteen ja hellyttömyyteen, ei kosketuksia eikä katseita - mies on kuin jääpala. Voiko tällaista edes oikeesti olla olemassa - mieheni on varmasti jotenkin fyysisesti tai henkisesti "poikkeava"??
Se ei tietysti paljon tilannettasi auta, mutta lohdttaa ehkä kuitenkin kuulla, että sinulla on ainakin yksi kohtalotoveri.
Minunkin mieheni on kuin jääpala, jolla ei ilmeisesti ole mitään tunne-elämää, tai sitten hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. Sitä vain ihmettelen miksi hän meni puolivuotta sitten kanssani naimisiin?!?
Minut kai rakkaus sokaisi, en tajunnut häntä noin tunnevammaiseksi ennenkuin on jo myöhäistä...
Ja sama täällä myös. Haluton 3kymppinen mies ja halukas saman ikäinen nainen. Onkohan tää haluttomuus jotenkin suurempikin tragedia suomalaisissa suhteissa..
puhua kumppaneidenne kanssa?
Onneksi kesä tulee:D
Omassa elämässä halut ei useinkaan kohtaa puolison kanssa.
Se ahdistaa ihan vitusti.
Ja se että se yrittää haluta mua, sitä tapahtuu niin harvoin että se tuntuu vain yritykseltä.
Ei ota asioita tosissaan.
Puolisoni ei ole kylmä, mutta itsekäs.
Niin vähällä vaivalla saisi minut onnelliseksi ja tyydytetyksi, muttei halua.
2 kertaa viikossa on maksimi.
Itse olen suhtautunut tähän niin että en painosta häntä(muuta kuin suuttuessa, anteeksi siitä) ja yritän suhtautua kieltäytymisiinkin noteeraamatta niitä sen enempää.
Puute ei kuitenkaan poistu siitä mihinkään ja se on mun ongelma. Olen vihjannut suihinottoa, pikapanoja, tms.
JA kerron että suihinotossa olen nopea, se ei vie toiselta kuin 3 minuuttia.
Sillä minut saisi tyydytetyksi muutamaksi päiväksi, vaan ei sitäkään tule.
En voi sille mitään että olen seksuaalinen ihminen, en mikään himopukki jonka pitää saada koko ajan. Haluja vain on säännöllisesti, muuten muutun agressiiviseksi.
Puhe ei auta, runkkaaminenkin on tylsää.
mutta naapurin neito on vilkuillut sillä silmällä..kevät tulee..joopajoo.
Seksi on osa parisuhdetta. Samoin hellyys. On vain ihmisiä, joiden ei olisi ehkä pitänyt ikinä mennä parisuhteeseen. He eivät kykene tyydyttämään kumppaninsa tarpeita, eivät välitä seksistä tai osaa olla helliä kumppanilleen. Oma ukkoni koittaa sitten korvata rahalla seksin puutteen. Sehän ei tietysti ole hyvä juttu. Asia on vaikuttanut väistämättä koko olemiseeni. Tulen torjumisesta kiukkuiseksi. En suinkaan hymyile ja sano: Kiitos, kun taas jätit minut huomioimatta.
Ei se pitemmän päälle onnistu, ainakaan niin että molemmat olisi onnellisia. Parempi erota ja etsiä sopivampi pari, niin toivottavasti kahden yhdessä olevan onnettoman sijasta päädytään edes yhteen onnelliseen, mikä on kuitenkin edes jollain lailla parempi tilanne. Ainakin oma exäni lienee onnellisempi nykyisen avovaimonsa kanssa, eikä itsellänikään kuuden vuoden sinkkuna olon (ja selibaatin) jälkeen mitään isompia ongelmia ole.
Ei toisaalta ole helppoa jättää hyvin alkanut suhde, johon tietysti on panostanut -kenties useita vuosia. Samalla voi rikkoontua kokonainen perheidylli. Olen sitä mieltä vahvasti ja oman kokemuksen kautta, että se kylmempi ja seksitön osapuoli on aiheuttanut suuria ongelmia keskinäiseen luottamukseen, itseluottamukseen ja toisen kunnioitukseen. Pettymysten ja välinpitämättömyyden kautta, hän saa aikaan sen, että toinen alkaa väistämättä etsiä vikoja itsestä. Sekä menettämään kiinnostusta seksiin ja rakkaus kumppania kohtaan vähenee. Joutuu ikäänkuin kieltämään itsensä ja tarpeensa. Menee tavattomasti energiaa hukkaan miettiessä ulospääsyä ongelmasta. Tämä yksi iso ongelma poikii lisäongelmia. Ero voi olla katkera tappio. Toisaalta kitumisestahan tässä pohjimmaltaan on kyse. Emme kai ole masokisteja. Oma pohdinta jatkuu..
Nämä parisuhdeasiat ovat niin monimutkaisia.
Ihan vasta juttelin erään eronneen naisen kanssa. Hän on itse hyvin pohdiskeleva ja pystyy juttelemaan asioista suoraan ja toisen huomioonottaen. Minusta hän on hyvin syvällinen ihminen. No mutta hänen miehensä syytti häntä juuri tuollaisesta kylmyydestä ja puhumattomuudesta. Minusta se oli uskomatonta, mutta tämä nainen kertoi, että he eivät sopineet yhteen, hän oli ollut täysin lukossa, hänestä, joka on lämmin ja keskustelevainen ihminen, oli siinä liitossa tullut ns se syntypukki, joka ei puhu eikä pussaa. Ja se johtui siitä vastapuolesta, joka painostuksellaan ja "yliviisaudellaan" sai toisen tuntemaan itsensä ihan huonoksi. Mies kyllä siis puhui, mutta ei huomannut siltä puheeltaan sitä, että toinen ei saa sanotuksi mitä haluaisi. Siispä nainen oli hiljaa ja ylpeä. Luulen, että tämä tilanne on usein toisinpäin.. nainen tavallaan tukkii miehen suun. Joten nämä ovat erittäin vaikeita asioita.
Syyllisten etsiminen on tavallaan turhaa, keskustelemisen ja kanssakäymisen pitää olla hienovaraista, omaa käytöstä on hyvä miettiä myös.
Omassa avioerossani huomasin tuota samaa, luulin, että mieheni on niin kylmä ja tunteeton, ei välitä hellittelyistä eikä välillä seksistäkään. Nyt erottoamme ja käytyämme keskusteluja, olen käsittänyt, että niinä monina yhteisinä vuosinamme, vierelläni oli ollut paljon paljon herkempi mies, kuin olin kuvitellutkaan. Minä vain olin ehkä ollut se, joka oli tuonut tunteitaan ja herkkyyttään niin pinnalla koko ajan, että toinen ei pystynytkään siihen, tai sitten minä en ollut kuunnellut kunnolla, koska olin itse niin kova tuomaan oman puoleni esille. No en minä nyt ihan mahdoton ole, mutta sen opin erossani.. toiselle pitää antaa tilaisuus.
Mulla on ollut pitkiä haluttomuuden kausia meidän 9-vuotisella yhteisellä taipaleella. Mieheni kärsivällisyyden ja rakkauden ansiosta niistäkin on selvitty. Nyt haluan taas ja seksielämä kukkii! Se vaati tahtoa molemmilta - myös minulta. Minä halusin haluta ja teimme töitä sen eteen ja pikkuhiljaa haluttomuus väistyi.
Jos oikein tosi kova paikka tulee eteen, niin kannattaa mun mielestä mieluummin vaikka halea apua seksuaaliterapeutilta kuin heittää muuten hyvä suhde mäkeen. Mekin harkittiin sitä, mutta selvittiinkin sitten itseksemme. Nyt ei ole ollut haluttomuutta piiiiiitkiin aikoihin! :)
miten sen teitte, miten ne halut tulivat takaisin?
Kumpi teistä oli haluton, sinä vai hän?
Nautitteko seksistä alunperinkin, vai oliko kysymys jostain muusta?
Kerro kaikki.
nimim. pulassa