Palstaruno

P.S. taas. Tämä viheliäinen tabletti korjaa hienot laadintani kilpailuun. Virheiksi minä kirjoitin, vihreiksi kirjoitti iPad.

Loppusoinnutkin pilaa!

Mikä on elämässä tärkeä?
Tietenkin hyvä mieli.
Sellaisen voi hän särkeä,
jolla on paha kieli.

Omaa onneansa tuskin kiinni saa,
jos muiden mielen sanoillaan pahoittaa.

Aamun tunneissa lepäävät yön hellät sanat,
vahvoiksi muuttuvat kaikki tehdyt valat.

Älä muutu myyräksi, maahan koloja kaivelemaan.
Muutu linnuksi taivaalle, sieltä iloja laulelemaan.

Muutamin sanoin
armoa tässä anoin
ettei onni kiertäisi
kivenä kengässä hiertäisi.
Saisi osua kohdalle onni
ja jos tulisi täysi tonni
veikkausvoittona tilille illalla
heti tanssisin Pitkällä sillalla.

ja heräsin.
Eihän täällä jaeta iloja
eikä valiteta liikoja kiloja
nehän ovat henkilökohtaista tietoa
ja vahvastakin syntyy vain mietoa!

Harmaa taivas,
luonto alistunut,
tuntuu kuin kesä ohi ois,
elokuuta vasta elämme.

Taivaalle tähyilen,
pääskytkö lähteneet,
Ei lennä nuo, ihmettelen
vielähän kesää elämme.

Myrskysääkö lähtöään kiirehti,
sitä tässä arvailen,
mielin haikein minäkin,
kesää vielä haikailen.

Lyhyt aika kesän on,
hetki pieni, ohi on.
Syksy värein meille saa,
mielen ilahduttaa.

Vuoden aikain vaihtelut,
kesät, syksyt, talvetkin,
jaksamista meille suo,
uutta kevättä - odottamaan saa.

Miten hyvältä tuntuukaan lukea
sanat runon kielellä kerran
Ne helpommat on pukea
jos miettii hetken verran.

Hyvät henget runossa kuiskailee
on ajatus siinä niin hyvä.
Runon lukija hellästi hymyilee
kun Artturi yrittää yhä!

Runoja joskus rustaan
rakkauesta luritan

haikeasti haluaisin
sunuaki halata

rakkaus on meneisyyttä
haikeus
muistot nykyisyyttä

on vain kylmät elmän tuulet
rakkani jäätyneet huulet


tahdon pois,

Koleaa, pilvistä, mitähän tekis,
sängystä ylös jos ensin itsensä vetis.
Tänäänkö sen ison haasteen otan,
vai otanko, liian miehisen savotan?

On se tehtävä nyt, näin olen miettinyt.
Varastosta pöydän katanolle vieritän
Polkua pitkin kieritän, ikkunoiden viereen.

Ikkunat irti, sijoiltaan nostan,
maalit pois raavin, lahot kohdat kaavin.
Kittiä nurkkiin, maalia purkkiin,
elokuun jopina, laiskalle sopiva.

Nyt hommiin.

Viilenee sää
syys yllättää.
Heltehessä hikoiltiin
nyt kääriydymme villaisiin.

Ilmastonmuutosko kärventää,
ja nyt luontoamme hämmentää.

Sinä vallaton, vilpoisa, arvaamaton
apruriksi kiisit kun olin jo onneton
kun oudosti vihersi uimapoukamani
tosin lämmintä vesi oli varpailleni.

Vaihdoit tuulispäänä rantaveden
tilalle ulapan aallot sen raikastaen
nauttien aaltojen syliin hyppäsin
kesäriemun pohjatuuli toi takaisin.

Poljin pyörää raikkaaseen vastatuuleen
katsellen viljapeltojen kultaisuuteen
tuuli kantoi sadon kypsyvää tuoksua
ajattelin kesän, koko elämän juoksua.

Aamun viileä tuuli
auringon säteet pilvien lomasta
kurpitsapenkki on kukassa
tomaateissa on raakileet
sipulien varret ovat taittuneet,
oreganon violetit kukat
tuovat perhosia ja pörriäisiä
laventeli hehkuttaa kukkatupsujaan
sitruunamelissan valkoiset pienenpienet kukat
kontrastina intiaanikrassin ja ruusun
jättipäivänkakkaroiden ja syysloimujen
kukkameressä rappuni vierellä.
***
Runoiluun en taivu
epätoivoon en vaivu
juurtui uusi omenapuu
siitä syö hedelmää joku muu
kun aikani on ohi
mutta vielä nousee lohi.
***
(Elikkä runoilijana hyvin keskinkertainen, mutta kohtalaisen hyvä kurpitsanviljelijä jos ottaa huomioon että kasvatan avomaalla Norrlannin rajalla)

Mökin ikkunarempasta ei tullut mittää
ammattimiehet sen tehä pittää.

Onneksi se ei hommia estä
ikkunat sisältä rommautin pestä.

Nyt on jo näläkä, syyvä aijon
fokkipannulle vihannekset herkuksi taijon.

Grillijuustoa parilassa sekkaan paistan
kohta ruoan tuksua nenääni haisan.

Hyvä on mieli kun jottae sain aikaan
tämä on mökkiläisen elämän taikaa.

Ilta kun ehti saunoa pittää
tulta pessään niin ikkään.

Järvessä ryvin ja kaljankin join
istuin ilta-auringossa onnen tunteita koin.

Huomenna päevä on uusi.
Toisilla sisävessa, minulla huusi.

Yötä Mandi 3.8 2019

Viljapeltojen yllä viipyi aamun usva
rastasparvi kaarteli marjapuutarhan yllä
punaherukoita tarkastellen
kypsyyttä arvioiden.

Ikkunaruudulla siipiänsä levitellen
heräsi pieni pistiäinen
aamuauringon säteen osuessa tuntosarviinsa.

Kaukaa järveltä kuuluu moottorin ääni
vene lähti laiturista
ääni kaikkoaa ja koko maisema odottaa päivää.
Vain pilvilautat purjehtivat päämäärättömästi
avaruuden määräämättömällä tiellä.

usva.docx.

Pilviä taivaalla leijaa,
tuuli niitä kuljettaa,
missäpä niiden määrän pää,
sitäkään ei selvää saa.

Tuovatko sadeta tullessaan,
vai matkaako vain jatkaa?
Tuuli ei kysele, tuulee vaan,
pilvet sen armoilla matkaa.

Kohta poistuvat taivaalta pilvet nuo,
uusia tuuli vaan esiin tuo.
Myrskyisää elo myös ihmisen on,
myrskystä myrskyyn kulkee.

Onneksi joskus aurinko myös,
taivaalta loistettaan antaa,
lohtua elämän matkalle,
helpottaa, kulkua jatkaa.

Kalle Artulle kirjoitan
kaverikseni haluan

mutt taitaa olla jo varattu
joten haaveeksi jääköön
näin on sanottu,

Kalle Artturin nimeen taisin ihastua
palsta kaverit taitaa mulle vihastua

kilpasille en ala
mutt uteliaana palstalle aina palaan

kirjoitellaan taas,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Istun ja katson ikkunasta,
päiväkodin parkkipaikka,
kesäpojat pelaa pallopeliä
koko kesän mittainen peli
teinipojilla.
Nuoruus vauhdissa
ihana katsoa
kuunnella ilohuutoja
ja hävinneen karjahtelua
elämää kokonaisena päivänä, illansuussa.
-Maijast-

Varjoisten polkujen kulkija
ei näe kauniita ruusuja
polun varrella suuria puita
eikä kulkijoitakaan muita.