abortti...= >?

kaipaava... Jouduin itse tekemään syksyllä abortin ja se ei ollut mukava kokemus.. ainakaan sillä hetkellä. minulle abortti tehtiin lääkkeellisesti juuri kuudennella viikolla ja mielestäni se oli parempi vaihtoehto kuin kaavinta. lääkkeellinen keskeytys oli sen hetken aikaa kivulias mutta kipu kesti tosiaan sen pari tuntia. sairaalassa onneksi annettiin hyvät särkylääkkeet jotka auttoivat.. voin kuitenkin kuvitella miltä itse synnytys tuntuu koska kivut olivat aivan valtavat. aluksi en tuntenut minkäänlaista surua siitä että menetin "lapseni" mutta nyt, näin 4kk jälkeen olen vasta huomannut että olen alkanut henkisesti oireilemaan siitä. annan sinulle neuvon että anna itsesi surra jos siltä tuntuu.. minä vain jankutin itselleni että kaikki on hyvin ja tämä ei vaikuta minuun mitenkään. nyt vasta olen todennut kuinka se vaikuttaa. toivottvasti sinulla on ystäviä joille voit puhua .. :) toivotan sinulle paljon jaksamista. itselleni ainakaan tämä asia ei ollut helppo.

En tiedä, mikä on tilanteesi, mutta toivon, ettet tekisi sitä.
Minulla on vuoden vanha ihana kummipoika, koska ystäväni ei pystynytkään aborttiin.
Kun hän huomasi olevansa raskaana, hän pelästyi. Hänen poikaystävänsä ei vaikuttanut todellakaan esimerkilliseltä isältä, poltti kannabista ja he riitelivät, mutta jokin korkeampi voima käänsi asiat parhainpäin ja tänä päivänä he ovat onnellisia.

Minä uskon, että keskenmenneet ja keskeytetyn raskauden vuoksi kuolleet ovat taivaassa. Niin kuin kaikki ne lapset, jotka ovat kuolleet liian varhain.

Älkää ottako asiaani iskuna kasvoillenne, te, jotka olette aborttiin päätyneet. En ole itsekään ollut täydellinen. Ja vaikken ole aborttia tehnyt, enkä tekisi, en halua syyttää ketään.

Kumpa kenenkään ei tarvitsisi kärsiä, kumpa kenenkään ei tarvitsisi joutua päättämään mitään tuollaista.