Hei, oon huomannut et tääl suomi24:a ja monessa muussa paikassa jossa kerron mun yksinäisyydestä niin mä en saa sitä kaivattua huomioo tai motivoivaa keskustelua aikasiks millään tavalla vaikka miten jaan kokemuksiani ja sitä huomioo just kaipaan ettei olis yksinäinen olo. Ketään ei näemmä kiinnosta mun historia, taustat tai nykytilanne varsinkaan sillon kun kerron että olen mies ja oon huomannut sen monesti et kun joku puhuu samasta aiheesta kun minä ja esiintyy naisena niin se saa valtavat huomiot ja keskustelut aikasiks mikä taas harmittaa enemmän, sekin varmaan johtuu siitä että yhteiskunta on erittäin seksuaalinen ja asian yhteydellä on seksuaalinen merkitys, kaikki haluaa aina lohduttaa yksinäistä naista mutta miehen kuuluu olla vahva eikä saa valittaa mistään. Asiasta sen enempää mukisematta ja tietäen että tätäkään tule lukemaan tai kommentoimaan moni saatika tsemppaamaan haluan jakaa kokemuksiani.
Nykytilanne mulla on semmonen että mulla ei ole yhtään ystävää, mulla on perhe mut en ole väleissä niiden kanssa, käyn töissä mut en kaveeraa paljoo muiden kanssa kun sen mitä vaaditaan toki joskus heitetää läppää yms mut en näe niitä vapailla kun suurin osa on miehiä enkä niiden kanssa tule toimeen ja naisia kun pyydän tapaamaan vapailla niin he kaikkoavat kun luulevat varmaan että tarkotan jotai lakanoihin liittyvää kun pyydän kylään, kahville, kävelylle tai johonkin muuhun aktiviteettiin vaikka töissä sanovat että olen kiinnostava ja mukava ja oon saanu paljon kehuja ja jopa seksuaalista ehdottelua mutta en kaipaa moista vaikka olen hetero ja tykkään paljon naisista ja seksistä eikä niissä ehdottajissa tai ehdottajassa ole ollut mitään vikana, semmonen vaan ei niinkään nappaa vaan se muu meno ku vällyjen välissä. Tää tilanne ei jää pelkästään työpaikalle vaan ulottuu siviiliin eli kun juttelen ja tutustun naisiin ja tullaan toimeen mut ei vielä tavata aktiivisesti ilman mitään treffi tai seksi aihetta ilmoilla ja pyydän heitä samaan aktiviteetiin kuin työpaikan naisia niin heti menee luu kurkkuun ja aletaan olettaa että mulla on seksi mielessä vaikka sanon suoraan että niin ei ole ja siten jää tutustumatta moneen ihmisee ja oon huomannu sen et kun olen sinkku niin on vaikeempi tutustua varsinki naisiin, sillon kun olin suhteessa niin naisia roikku kaulassa kii ja kaikki tahto osan mua enkä koskaan langennu koska olen aina ollut yhden naisen mies, lojaali ja rakastava enkä halua aiheuttaa niitä tunteita ja ajatuksia mitä pettäminen luo kun itse olen moista kokenut ja jopa törkeällä tavalla ja mun vanhemmat eros kun olin lapsi ja huomasin mitä se semmonen pettäminen ja ero tekee vaikka olin pieni lapsi ja päätin että musta ei ikinä tule niiku mun faijani vaan aion olla parempi.
Oon huomannut et kun oon yksin niin aika kuluu hitaasti ja mä nopeesti turhaudun ja alan mököttää ja esim vapailla saattaa mennä monta päivää että oon puhumatta ääneen kun ei ole ketää kenelle puhua ja oon yrittäny laulaa ja lukee kirjaa äänee yms mut vapailla ainoo mitä puhun yleensä on kaupan kassalla perus moi, kiitos näkemmin jne ja mökötän kans helposti kun olen iteksee ja työmatkat kans mut töissä hymyilen ja oon kuulema tosi sosiaalinen ja usein ku työpäivä alkaa olee pulkas niin tulee ajatus et en halua mennä kotiin kun sielä ei ole mitään muuta kun hiljaisuutta vaan, toki pääsen pesulle, syömää ja nukkuu mut olis kiva jos sielä olis joku joka siivois tai kokkais valmiiks tai jolle voisin samaa tehdä tai et olis joku jonka luo vois mennä töiden jälkeen mutta se taitaakin olla historiaa. Päälle 2 vuotta oon ollu sinkkuna ja oon kokeillu deittaamista mut en pääse koskaan siihen asti et sais sovittua treffit jonku kanssa, en pääse edes ystävä mielellä tapaa ketään ja monet entiset tutut elää semmost elämää etten kaipaa niitä ja mulle joskus on sanottu et mulla on liikaa vaatimuksia ja standardeja ystäville mut ei mun mielestä enkä niistä aio joustaa, olen kokeilut eikä siitä mitää hyvää seurannu ja sama koskee ns petikaveria/deittiä, niille on myös vaatimukset enkä niistäkään niinkään aio joustaa sillä ne ei ole mitkään suuret.
Historia elämässä mulla on monen mielestä tosi rankka ja et mä kärsin jollai tapaa jonka takia olen yksin vaikka vähättelemättä tapahtumia ja historiaa asia ei ole niin mun mielestä, oon sujut menneen kanssa enkä elä sielä, pohdin niitä asioita mut ne ei jää vaivaa ja pystyn hyvin elämään kaiken jälkeen mut kun kerron jollekkin kysyttäessä mun lapsuudesta tai nuoruudesta tai ihmiset näkee mun arvet jotka kantaa monta muistoa ja tarinaa niin ne kaikkoaa heti kauas ja on niinkuin ei tuntis mua jota mä ihmettelen sil mä sanon ja puhun asioista suoraan enkä halua alkaa valehtelee tai manipuloimaan totuutta jostain asiasta, edes sen takia että saisin elämänkumppanin tai kaverin josta pääsen siihen ajatukseen että meille jokaiselle on se joku jossain ja joku kyllä mut hyväksyy tälläisenä ja osaa arvostaa ja kunnioittaa vaikken itse enää usko asiaan tai siihen sanontaan kun oon ollu yksinäinen 10 v
LoN
Nykytilanne mulla on semmonen että mulla ei ole yhtään ystävää, mulla on perhe mut en ole väleissä niiden kanssa, käyn töissä mut en kaveeraa paljoo muiden kanssa kun sen mitä vaaditaan toki joskus heitetää läppää yms mut en näe niitä vapailla kun suurin osa on miehiä enkä niiden kanssa tule toimeen ja naisia kun pyydän tapaamaan vapailla niin he kaikkoavat kun luulevat varmaan että tarkotan jotai lakanoihin liittyvää kun pyydän kylään, kahville, kävelylle tai johonkin muuhun aktiviteettiin vaikka töissä sanovat että olen kiinnostava ja mukava ja oon saanu paljon kehuja ja jopa seksuaalista ehdottelua mutta en kaipaa moista vaikka olen hetero ja tykkään paljon naisista ja seksistä eikä niissä ehdottajissa tai ehdottajassa ole ollut mitään vikana, semmonen vaan ei niinkään nappaa vaan se muu meno ku vällyjen välissä. Tää tilanne ei jää pelkästään työpaikalle vaan ulottuu siviiliin eli kun juttelen ja tutustun naisiin ja tullaan toimeen mut ei vielä tavata aktiivisesti ilman mitään treffi tai seksi aihetta ilmoilla ja pyydän heitä samaan aktiviteetiin kuin työpaikan naisia niin heti menee luu kurkkuun ja aletaan olettaa että mulla on seksi mielessä vaikka sanon suoraan että niin ei ole ja siten jää tutustumatta moneen ihmisee ja oon huomannu sen et kun olen sinkku niin on vaikeempi tutustua varsinki naisiin, sillon kun olin suhteessa niin naisia roikku kaulassa kii ja kaikki tahto osan mua enkä koskaan langennu koska olen aina ollut yhden naisen mies, lojaali ja rakastava enkä halua aiheuttaa niitä tunteita ja ajatuksia mitä pettäminen luo kun itse olen moista kokenut ja jopa törkeällä tavalla ja mun vanhemmat eros kun olin lapsi ja huomasin mitä se semmonen pettäminen ja ero tekee vaikka olin pieni lapsi ja päätin että musta ei ikinä tule niiku mun faijani vaan aion olla parempi.
Oon huomannut et kun oon yksin niin aika kuluu hitaasti ja mä nopeesti turhaudun ja alan mököttää ja esim vapailla saattaa mennä monta päivää että oon puhumatta ääneen kun ei ole ketää kenelle puhua ja oon yrittäny laulaa ja lukee kirjaa äänee yms mut vapailla ainoo mitä puhun yleensä on kaupan kassalla perus moi, kiitos näkemmin jne ja mökötän kans helposti kun olen iteksee ja työmatkat kans mut töissä hymyilen ja oon kuulema tosi sosiaalinen ja usein ku työpäivä alkaa olee pulkas niin tulee ajatus et en halua mennä kotiin kun sielä ei ole mitään muuta kun hiljaisuutta vaan, toki pääsen pesulle, syömää ja nukkuu mut olis kiva jos sielä olis joku joka siivois tai kokkais valmiiks tai jolle voisin samaa tehdä tai et olis joku jonka luo vois mennä töiden jälkeen mutta se taitaakin olla historiaa. Päälle 2 vuotta oon ollu sinkkuna ja oon kokeillu deittaamista mut en pääse koskaan siihen asti et sais sovittua treffit jonku kanssa, en pääse edes ystävä mielellä tapaa ketään ja monet entiset tutut elää semmost elämää etten kaipaa niitä ja mulle joskus on sanottu et mulla on liikaa vaatimuksia ja standardeja ystäville mut ei mun mielestä enkä niistä aio joustaa, olen kokeilut eikä siitä mitää hyvää seurannu ja sama koskee ns petikaveria/deittiä, niille on myös vaatimukset enkä niistäkään niinkään aio joustaa sillä ne ei ole mitkään suuret.
Historia elämässä mulla on monen mielestä tosi rankka ja et mä kärsin jollai tapaa jonka takia olen yksin vaikka vähättelemättä tapahtumia ja historiaa asia ei ole niin mun mielestä, oon sujut menneen kanssa enkä elä sielä, pohdin niitä asioita mut ne ei jää vaivaa ja pystyn hyvin elämään kaiken jälkeen mut kun kerron jollekkin kysyttäessä mun lapsuudesta tai nuoruudesta tai ihmiset näkee mun arvet jotka kantaa monta muistoa ja tarinaa niin ne kaikkoaa heti kauas ja on niinkuin ei tuntis mua jota mä ihmettelen sil mä sanon ja puhun asioista suoraan enkä halua alkaa valehtelee tai manipuloimaan totuutta jostain asiasta, edes sen takia että saisin elämänkumppanin tai kaverin josta pääsen siihen ajatukseen että meille jokaiselle on se joku jossain ja joku kyllä mut hyväksyy tälläisenä ja osaa arvostaa ja kunnioittaa vaikken itse enää usko asiaan tai siihen sanontaan kun oon ollu yksinäinen 10 v
LoN
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä voisin kirjoittaa sinun kanssa, onko sulla jotain sähköpostia? Jos se auttaisi yksinäisyyteen. Minua kyllä kiinnostaa kuulla mitä sinulla on kerrottavaa :)
T. Helsingistä
Kiitos tarjouksesta enkä nyt siitä kieltäydy, kuulostaa kyllä mukavalta ja vaikutat kivalta mut en halua huijata tai johtaa ketään harhaa enkä loukata sanomalla että vaikka olen yksinäinen ja kaipaan seuraa niin en kuitenkaan etsi kirjekaveria yms vaan haluan, tahdon ja kaipaan myös sitä naista eikä vaan seksin takia mutta siksi että olis joku jota sais palvoa enkä meinaa nyt minään kultti meiningillä vaan siis et sais halia ja kosketella, paasaa ja olla mieliks ja mä en siis kaipaa mies puolisia tuttavia kun en niiden kans tule toimeen tai tykkää niistä vaan naiset on se juttu eikä siinä ole aina jatkuvaa seksuaalista sävyä miksi niin on enkä nyt siis meinaa että olet mies, kunhan tuon asian ilmi vain. Mulla ei nyt tähän hätään ole sähköpostia mitä jakaa mutta voin moisen luoda myöhemmin ja sitten jakaa sen niin pääsee juttelee muiden kanssa.
LoN
Hei vaan sulle...mä oon yksin kesämökillä.
Hei vaan takas. Kui sä yksin mökil oot? Kaipaaks omaa aikaa vai ootko vaan yksinäinen? Missäs päin mökkeilet ja mitä puuhailet sielä?
LoN
Naisia arvostetaan suomessa liikaa ja ne nostetaan jalustalle. Mies ei saa olla tunteista puhuva ja avautuvatai on heti heikko. Tämä yhteiskunta on sairas. Yksin täällä on selvittävä, ei ketään kiinnosta jonkun yksinäisen ongelmat. Some on tehnyt ihmisistä toisista piittaamattomia narsisteja. Laita nyt omalle fb sivullesi päivitys, missä avaudut yksinäisyydestäsi. Kerro kaikille että olet suurimman osan ajaatasi yksin kun ystävää ei ole. Tuskin tuo edes kiinnostaisi ketään tai sitten sinut leimattaisiin vain hulluksi. Eihän yksinäisyydestä voi puhua se on vain kestettävä. Suomi on armoton maa, täällä ei saa apua, eikä kukaan välitä, eikä pysähdy kuuntelemaan sinua. Ainoa ulospääsy monille on kuolema, niinkuin kohta minullekin on.
Oon osittain samaa mieltä et naisia arvostetaan liikaa enemmän kun miehiä ja tota mä just yritin sanoa että mies ei saa näyttää heikolta tai avautua pahasta olostaan ja jos niin tekee niin se on yhteiskunnan velvollisuus tuomita se valittava mies pelleks ja mies saa menettää maineensa ja kunniansa loppu elämäks ja mullaki oli vaikee mennä lekurille ja depressiohoitajalle avautuu mun erosta ja yksinäisyydestä kun itkin jopa ja sanoin etten kestä ja tuntu et ne vaan vähätteli asiaa ja yhen kerran tokastiin et ooppas nyt mies ja ryhdistäydy mut muuten tsempattiin ja kuunneltiin sekä neuvottiin sillai puol kiinnostuneina ja asia (yksinäisyys) vielkin vaivaa ja raastaa ja siitä on vaikee puhuu terveydenalan ammattilaisille kun tuntuu että miehiltä vaaditaan ja odotetaan enemmän ja liikoja ja ettei me saada näyttää tunteita ja vaikuttaa heikolta mikä vaikeuttaa mun ja varmaa monen muun tilannetta. Mulla ei ole fb, joskus oli mut olin siel 2v eikä mul ollu siel yhtää ystäviä tai ketää muuta, vanhoillr tutuille ja uusille annoin ystävä pyynnön mut eivät vastanneet, yhteisöissä olin aktiivinen, jaoin kuvia ym mediaa ja kommentoin asioita jne mutta ilman vastakaikua, toivotin fb itselleni hyvää syntymäpäivää kun sitä ei muut tehny ja nekin synttäreiden juhlinnat lopetin vuosia sitten nuorena kun ei ketään vastannut kutsuihin ja tullut mua muistaa ja juhlii. Tuntuu et oon tyhjä kuori joka täyttyy kaikella negatiivisella vaikken ole semmonen vaan oon erittäin positiivinen ja elämän myönteinen ja aina iloinen mut viimeaikoina on tuntunu siltä et tää yksinäisyys kuristaa ja paljon oon pohtinu elämää ja on käyny mielessä et jos lähti omin ehdoin mut tiedän et se ei ole ratkaisu koska se on liian suuri ja radikaali sitäkin pienempään ongelmaan jonka voi kyllä korjata vaikka 10v vaatii veronsa mutta silti en lankea moiseen viimeiseen tekoon sillä elämä on kaunista ja arvokasta ja me jotka ollaan täällä niin me ollaan erittäin etuoikeutettuja jota moni ei ymmärrä, sen takia itse ainakin yleensä kun menee tosi kurjasti kuten nyt niin pysähdyn ja mietin paljon asioita ja elämää ja puntaroin hyvät ja huonot asiat ja siitä saan voimaa jatkaa ja toivon samaa sulle, toki kuolema luonnollisesti on eri asia mutta en usko että sitä asiaa tarvitsee pohtia ja miettiä vaikka kuolema koskettaa meitä kaikkia ja on tosi lähellä jokaista ellei nyt sit ole kuoleman sairas tai muuta vastaavaa johon ei itse voi vaikuttaa.
LoN
Kiitos ajatuksistasi, voimia sinulle samaten. Tämä kesä on ollut minulle todella yksinäinen ja raskas. Tuntuu, että viimeisetkin ystäväni ovat hyljänneet minut. On muutenkin ongelmia rahan ja peliriippuvuuden kanssa. Olen ulosotossa velkojen vuoksi, joten pienellä budjjetilla per kk eletään. On tuokin syönyt minua ja murentanut itseluottamustani. Olen pari viikkoakin ollut tänä kesänä pelkästään yksin, ilman mitään kontaktia muihin ihmisiin. Kyllä täytyy olla henkisesti todella vahva, että jaksaa tällaista. En olisi nuorena uskonut, että olisin joskus tällaisessa tilanteessa itsekin elämässäni. Kyllä on kaikki luulot, mikäli niitä on edes koskaan ollutkaan, otettu minulta pois. En oikeastaan edes tunne mitään, paitsi pahaa oloa, kokoajan on paine tulevasta ja rahoista ym. On tämä rankkaa tällainen.
Minä myös yksinäinen. Ei ketää kaveria. Aika tuntuu menevän päivisin hitaasti. Nyt ei ole töitäkään. Liikuntaa harrastan ja tavotteena painonpudotus. Naista en saa vaikka lukusista yrityksistä yrittäny ettii ja niit ei kiinnosta ja ei vastaa. Tuntuu ettei ketää kiinnosta. Masentaa olla yksin ja terveya kärsii. Perhe on vaan. Yksin nukut vaa ja katot telkkua. Haluaisin et olis ees tyttökaveri. Mut kai oon ruma tai mussa on liikaa vikaa.
Mikä sun tarina on, miks oot yksin? Ymmärrän kyllä tuon kun ei oo ketään tai mitään päivittäistä menoa esim töitä niin aika tosiaan kuluu hitaasti ja siitä kärsii ja vaikka yrittää harrastaa liikuntaa yms mielekästä ja järkevää niin se ei silti usein tunnu auttavan ollenkaan. Tsemppiä sun painonpudotukseen, kuulostaa hyvältä kun joku pitää itsestään huolta. Ymmärrän tuon myös ettei naisten kanssa nappaa, itse oon kehuja saanu kuinka komea oon yms vaikken mikää super komea edes ole vaan pikemmin naapurin pojan näkönen niin sanotusti eikä ne naiset silti vaikuta olevan kiinnostuneita vaikka miten yritän ja oon alkanu tulee siihen pisteesee et pakko alkaa vaan elää selibaatissa ja munkkina kun ei vaan nappaa, törkein ehdotus mitä sain oli se et mun pitäis muuttaa naps tosta noin vaan mun heteroseksuaalisuus homoksi jotta saisin miehiä ja voisin rapsutella niiden karvaista rintaa yms joka oli loukkaavasti sanottu mutta ei kiinnosta sillä naisista tykkään ja jos en niitä saa sit en saa ja sit kärsin.
LoN
No kiusaamista, erilaisuutta, heikkolahjaisuutta todettu, oppimisvaikeuksia. Meni vanhat kaverit ja ihmettelen miks, olen muuttanut eri paikkakunnalta töiden peräs, tehny pätkätöitä, ja kaikkee, mut viimeaikoina osa asioista menny parempaa suuntaa osa ei. Mutta se tunne kun on jäänyt ihan yksin, se on musertavaa ja kamalaa. Osa vanhoista kavereita ryyppäs ja en jaksanu sellasta. Mitäs muuta kertoisin, en tiedä.
Yksin on aika vaikee löytää tekemistä, kun kaipais jotain kaveriiki, mutta ihmiset on hiton vaikeita ja oon aika ujo, ja sillee, kaikilla tuntuu olevan omat menot ja omat kiireensä, ja suurin osa käy töissä, minä en käy nyt enään, koska neki meni ja sillee, kaippa täs kohta hajoo pää kun ei halua tällästä elämää. Semmosta
Itsellä kans tosi rankka elämä mutta se onkin historiaa eikä se mua vainoa vaikka sielä on myös kiusaamista ja erilaisuutta, kuolemaa ja pelkoa mutta pienestä asti oppinut elämään asioiden kanssa joka nyt luonut kovan kuoren itselleni suojaks, en siis mikään tunteeeton kylmä ole vaan lämmin ja avoin sekä osaan näyttää tunteita, se on vaa tää elämä yksin rankkaa ja se vaivaa ja painaa ja tänää mietin asioita halki ja tulin siihen tulokseen että en mä kyllä kavereita kaipaa vaan sitä naista ja suhdetta enkä siis pelkkää seksiä yms säätöä vaan rakkautta ja kipinää elämään mutta sekin on vaikeata saavuttaa kun naiset tuntuvat vaativan liikoja, monelle naiselle sanonut että kaipaan sitä että saa halata toista, hipsuttaa, hieroa, helliä ja huomioida sekä kokea yhdessä niin suurin osa on pyöritelly silmiä ja sanonu eli kaipaat seksiä, sano vain suoraan vaikkei näin ole ja joo kyllä mä seksiä kaipaan mutta se pillu mulla on ihan vikana mielessä.
Pää mulla kestää vaikka joskus tuntuu et nyt ei enää kestä mut sit vaan koitan ajatella positiivisesti ja tsempata itteeni ja keksii jotai mielekästä puuhaa ja se yleensä auttaa ja mullakin jäänyt muuten ystävät siks kun ne alko ryyppää ja käyttää huumeita ja mä en moista moskaa kaipaa elämääni ja tiiän tunteen et yksin on vaikee tehä ja keksii mitään kun ei aina ole edes voimia köydä ulkona kävelyllä niin sitä jää helposti kotii makaamaa mut siihenkää ei auta muu ku potkia itteensä ylös ja lähteä ulos ja tiedän myös sen että helpompi sanoa kuin tehdä, itse koen sitäkin kuten taisin aikasemmin sanoa etten paljoo äänee enää puhu mikä kans vaikuttaa mielialaan surullisesti mut sillä saa pärjää kun moikkaa kassatätiä kun ei muuta ole.
LoN
Mun mielestä on ainakin todella hienoa kun mies/miehet uskaltaa puhua arkojakin asioita. Ei se ole meidän naisten yksinoikeus. Se osoittaa myös että miehessä on jonkinlaista herkkyyttä. On liikaa miehiä jotka uhoaa ja yrittää olla enemmän mitä on, pönkittävät puheillaan omaa egoaan. Ihmisen on ylipäänsä helpompi olla ja elää mitä enemmän pystyy puhumaan mikä miltäkin tuntuu tai minkälaisia tunteita erilaiset asiat herättävät.
Itekkää en tykkää miehistä jotka uhoo ja esittää mitä ne oikeesti eimedes ole ja aina on pakko rähistä ja riidellä ja esittää kovista ja leikkii jotai pelimiestä ja naisten kaatajaa ja lesoo kuinka osaa nuolla naiselle orkut 6 sekunnissa useasti jne....erittäin ärsyttävää siinä osa syy miks en tykkää kaveeraa miesten kans ja monet miehet oikeesti esittää ja leveilee monesti mikämtaas ei kiinnosta ollenkaa enkä mä,sellasennkans ystävä halua olla ja vielku miehet juo enemmän ku naiset ja käyttää pilvee yms mikä,ei myöskää kiinnosta mua. Oon sen kyllä huomannu että kun on avoin ja rehellinen naiselle kaikessa asioissa varsinki kun keskustellaan mistä vaan niin ne naiset huomaa sen eleen ja osaa myös arvostaa sitä ja itse tykkään puhua just avoimesti ja suoraa koska kiertelemällä sitä vaan hankkii itselleen lisää ongelmia ja kun tässä olen näitä puolia listannu mikä naisissa mua vetää puoleen/kiinnostaa niin yks iso asia on myös se,et naisen kanssa voi puhua vaikka kuinka kauan ja mistä vaan ilman että,se tuomitsee ja unelmana olis joskus tavata semmonen ihana kumppani joka kestää kuunnella mun tarinoita ja jorinoita joista saan vapaasti puhua eikämse tuomitsis mua kuten moni muu on tehny vaan kuuntelis, kyselis ja antais rakentavaa palautetta eikä vaan haukkuis ja mollais esim olen kertonu suoraan että mulla ei ole luottotietoja kunnossa kun yhen naisen kans tultii keskustelus siihen aiheesee et voitais tavata (näin on käyny erittäin monen kanssa ja nuo ehdotukset ja keskustelut tapaamisista on aina ollu mun puolelta sillä naiset jaarittelee viikkoja eikä niitä näemmä,edes kiinnosta tavata niin itse ehdotan aika pian näkemistä kun en muutenkaan etsi kirjekaveria) ja katsoa kohtaako kemiat kun livenä se selvii paremmin niin ennen ku lytii tapaaminen lukkoon niin kysyin et haluatko tietää vielä jotai ennen ku nähää ja nainen päätti kysyy onks mul luottotietoja, sanoin suoraan ei ja sit se nainen peru sen miitin ja alko kyselee moks ei ole luottotietpja et olenko joku luuseri ja vaikka miten yritin selittää niin haukkui silti noloks ja säälittäväks ja sanomet ei muuta kun jatkoja, tää oli tässä ja en tiedä miks naisille se luottotieto on niin tärkeä, itse en halua hankkia naisen kanssa yhteistä lainaa, autoa tai asuntoa vaan molemmilla saa olla se omansa ja sillä selvä, muutenkaa en omista paljop materiaa ja asun mielummin vuokralla niin se omistusasunto ja auto ei ole mun päänvaiva sillai, miks hankkia edes jotai mitä ei tarvii ja miks miehellä ja naisella ei voi olla omat tulot, menot ja tilit vaan kaikki pitää laittaa yhtee ja jakaa? Miks ei voi kies ja nainen asua omassa asunnossa suhteen aikana erillään ja vierailla usein toistensa luona kun ennnen suhdetta ne ovat asuneet erillään omissa asunnoissa?
LoN
Ihan mielenkiintosta settiä. Mä oon aikoinaan pettynyt niin monta kertaa miesten suhteen että oon tullut turhan epäileväks, mitä ei kyllä saisi tapahtua. Itte aikoinaan dokailin tosi paljon nuoresta asti eikä menneisyydessä ole paljon kehumisen aiheita omaisuuksista, duuneista, matkoista ym. Kun oon tutustunut johonkin mieheen sillai että vois vaikka kokeilla styylaamista ni ensin sanotaan ettei dokaa eikä oo ongelmia, sitten ku alkaa olla ja kuluu hetken aikaa ni karvas totuus tulee esiin. Sen takia on vähän niinku luottamus mennyt. Mulla ei ole ikinä ollut edes ns. komeeta miestä tai rikasta. Mulle ei oo ulkonäkö tärkeää, tärkeempi on sisäinen kauneus. Oon samaa mieltä sun kanssa tosta asumishommastakin. Ajat sitten olen tullut tulokseen että molemmilla pitää olla oma kämppä vaikka olis kuinka paljon toisen kämpillä. Ja rahahommat sama juttu että olis kiva kun molemmat tulis omillaan toimeen. Aikoinaan kun mulla oli juoppoja jätkäkavereita ( itsekin olin silloin juoppo ) ni aina oli vääntöä rahasta ja milloin mistäkin. Nykyään saatan silloin tällöin ottaa olutta mutta aika harvoin. Mulla menneisyydessä sellaista tarinaa että ei ihan kaikkia kiinnostakaan alkaa vaikka seurustella. Mutta mä kerron avoimesti heti alkuun mikä tausta on ni saa mies siinä vaiheessa päättää mitä tekee. Enkä mä ole vielä törmännyt keneenkään mieheen jolle mun menneisyys ei olis ollut ok. Tosin ei mulla kovin montaa yritystä oo ollutkaan viimesiin vuosiin. Suoraan sanottuna ei oo edes ihan kauheesti kiinnostanutkaan, on ihan kiva olla ittekseenkin. Joskus aikoinaan oli pari kaveria ihan sairaan mustasukkasia, sekään ei ole kiva. Mulla on kuitenkin kavereina monia miehiä mikä on ihan hyvä. Olen kyllä huomannut että on myös jonkin verran miehiä jotka ei pysty olla naisen kanssa pelkkä kaveri. Naisista en niin tiedä onko se yleistä miesten suuntaan sama juttu. Ja oon mä välillä heittänyt kavereille huulta että mulla on varmaan nykyään jo niin kovat vaatimukset miehestä että saan olla lopun elämää yksin. Vaikka tuossa nyt ei ole totuutta kun pienen pieni hiven.
Ite kans pettyny hieman naisiin mut sen takii et kun ne tuomitsee jyrkästi eikä edes yritä ymmärtää ja antaa sitä joustoa ja vaatii liikaa et en ole päässy seurustelee kun parin kanssa mut eiköhän noita pettymyksiä muakin odota lisää jossain. Mulla on semmonen toimintatapa että kun tutustun naisiin mitä mielellään teen niin tutustun alkuun ihan ystävinä enkä pois sulje sitämet jos siitä tulisikin seurustelu suhde, ei parisuhde vaan seurustelu mikä on kaks eri asiaa ja käsitettä ja omalle kohalle kans käyny niinnettä nainen sanoomettei dokaa jne mut sit sitä ollaanki siiderit suussa jatkuvasti ja kun itse en dokaa usein niin sit aletaan painostaa, syyttää, vetoo ja mollaa etten ole mies kun en juo ja oon kalkkis joka ei osaa pitää hauskaa, ihan niiku tarttisin alkoa pitääkseen hauskaa ja enemmän tykkään olla selvinpäin ku humalassa mut harva sitä ymmärtää ja mimmit mainostaa et joo menee se lasi viiniä päivässä,tai kaks mut totuus on se et menee pullo tai kaks ja jos itte juonki 4 olutta vko aikana niin oon valehtelija suomalainen rapajuoppo sika kun naiset ovat taas pyhimyksiä. Mä tosiaa en halua olla miesten kaveri vaan ennemmin naisten kun tuun paremmin toimeen niiden kans ja kuten sanoin noon pidän avoimena mahiksen seukkaamiseen.....sehän on luonnollista, ensin tutustutaan ystävinä ja sit kun aletaan tuntee ja oppii toinen toistaan ja tuomaa tunteita enemmän peliin niin miksi se ei sais johtaa seukkaamisee tai seksiin jos se molemmille sopii? Naiset tosi useat haluu mun kans suoraan vakavaan suhteeseen ja hankkii kaikki asunnot, lapset yms jos siis tärppi käy ja se ei mua kiinnosta vaan se että haluan seurustella ja jakaa elämää naisen kanssa, ei sen kummempaa vaan luonnollista, rehtiä, rentoa ja reilua ilman sen kummempia. Sulla on aika tutun kuulosta settiä, aika samaa mitä mulki ollu ja munkaa menneisyys ei kauheemmin muita niinkään kiinnosta että sitä ymmärtäisivät taimet se olis muille ookoo enkä sitä pyydäkään et se olis ookoomvaan että sitä ymmärrettäis eikä ajateltais että elän sielä menneessä ja et mun elämä on sitä vieläkin nykyään vaikkei niin ole.
LoN
Siitähän on ollut ajoittain vääntöä että voiko ihminen muuttua. Mun mielestä kyllä voi. Luonnetta ei ole niinkään helppoa muuttaa mutta käytöstä on helppo säädellä jos haluaa. Mulla on muuttunut koko elämä ku jäi kaikenmaailman päihteet pois vuosia sitten. Se oli aika iso muutos mutta miellyttävä sellainen. Tuntuu kuin olis saanut uuden mahdollisuuden ( ja se pitää vetää kunnialla ). Sanotaan että virheistä oppii mutta mä oon sitä mieltä että virheistä oppii vaan jos niistä osaa ottaa oppia.
Oon samaa mieltä et ihminen voi muuttua, oon nähnyt ja kokenut sen mutta luonne on tosiaa eriasia, sitä eimniin vaan muuta mutta sitä voi hioa ja opetella kikkailemaan sen kanssa. Osaan melkein kuvitella kuinka iso helpotus tuo on ollu että olet päihteet jättäny ja varmana oli iso muutos ja siitä saat kiittää itseäs ja olla onnellinen että päätit siitä selvitä, hyvä sä. Itsekin olen monesta virheestä oppinu kantapään kautta ja olen myös osannut ottaa niistä oppia ja siten saanu paljon kokemusta, tietoa ja taitoa jota voin käyttää nykyhetkessä ja tulevaisuudessa hyödyks ja sama koskee niihin elämän ikäviin kokemuksiin, moni taas kun ei ota opiks ja elää pumpulissa niin menevät paniikkiin kun jotain tapahtuu ja valehtelee paljon eikä ots vastuuta kun asiat menee mönkää ja se pahin, tuomitsevat jyrkästi ilman että ottavas asioiden oikeasta laidasta eli totuudesta edes hivenen selvää.
LoN
Mä oon siitä tuomitsemisesta sitä mieltä että jos joku tuomitsee mut jonkun vanhan jutun takia ni mä en voi sille mitään. Se on siinä vaiheessa sen toisen ongelma. Mulle riittää kun oon sinut oman menneisyyteni kanssa. En oo menneitä unohtanut ja välillä asiat käy mielessäkin, ja saahan niitä ajatella kunhan ei tee siitä ongelmaa eikä ala rypeä siellä vanhassa tai sääliä itteensä ja vanhoja juttuja. Eikä ne vanhat kaikki oo ikäviä, paljon löytyy hauskaakin mille on kiva nyt myöhemmin naureskella.
Naulan kantaan, en vois itse sanoo paremmin asiaa, olen samaa mieltä sun kanssa.
Miten sun elämä nyt sit muuten menee? Ootko yksin vai onks sul seuraa ja mitä teet elämässäs täl hetkel? Jos et tääl haluu jakaa tietoa niin voidaan sopia muu paikka missä jutella?
LoN
Ihan yksikseen oon. Paljoa en tee, mulla on ollut vähän ongelmia terveyden kanssa. Oon ollut tosi paljon kotona mikä tekee olemisesta ajoittain tosi ikävää koska oon sosiaalinen luonne. Ennen oon aina mennyt ja touhunnut joka puolella. Minkälaista paikkaa mahdollisesti tarkotit että juteltais. Sanon suoraan että oon tosi onneton näitten koneitten kanssa.
Mulla on aika samanlaista menoa etten oikee mitää tee ja pian asiat pahenee sen verta et tuun oleen kotona enemmän kun alkaa syytkin loppumaan miks ulkona kävis. Mä mietin jos olisit jossai esim kikis halunu jutella tai emailin kautta niin saa sitä priva tilaa jos haluaa enemmän henkilökohtasii asioita jakaa ja avaa niin ei koko suomen tartte moisia lukee eikä se mitenkää kummosen vaikeeta ole mut sano mitä mieltä olet ja ehdota itse jotain väylää mitä sopii sunki käyttää, toki voidaa me täälkin jatkaa mut meinasin sitä privaa enemmän just ton henkkoht tiedon jakamista varten.
LoN
Mulla ei oo muuta ku email ja sitte oon facessa. Mutta en viitsi täällä julkisesti laittaa mitään yhteystietoja. Että hankala tilanne. Mutta saahan sitä tässäkin kirjotella paitsi just vaikee joitaki asioita käsitellä.
Koitin jakaa mun emailin mut näemmä se poistettiin eli mulle voi laittaa viestii osoitteeseen hillo hulinki (yhteen tuo) ät ja sitten se googlen mail ja tietty piste (c)om jos joku älyy ja toivon ettei tuota väärinkäytetä ja jaeta turhaa jne
LoN
Yhteilöllisyys ja ystävyys tarvitsee jotain "liimaa" joka sitoo yksilöt yhteen, esimerkiksi harrastus, yhteinen mielenkiinto johonkin asiaan. Kun yksinäiset ilman tätä "liimaa" tapaavat niin eihän ystävyydestä tule mitään. Kärjistäen kysyvät toisiltaan "mitä harrastat ?", vastaus "harrastan yksinäisyyttä".
Hei, sitä mää vaan halusin kertoa että luin viestisi. En väitä ymmärtäväni mutta ainakin "kuuntelin" sua. Ja valitettavasti myös minä reagoin kuvailemallasi tavalla kun luin, että olet mies. Anteeksi. Jos et halua olla yksinäinen voisit ehkä käyttää itsestäsi muuta aliasta kuin Yksinäinen? Vaikkapa Hämähäkkimies007 tai jotain mikä vetää ajatuksesi muualle. Toivon, että nyt kesällä saat ystävän. Hyvän ja samalla haastavan. Ihanaa sulle <3
???