Tämä sattui isoveljelleni joka oli avopuolisonsa kanssa synnyttämässä. Avovaimo oli ruotsinkielinen joka ei oikein hallinnut suomen kieltä. Aina kun kätilö jotain sanoi isoveljeni käänsi asian ystävällisesti ruotsiksi helpottaakseen tulevan äidin ja kätilön kommunikointia. Yhdessä vaiheessa kätilö selitti laittavansa lapsen päähän sellaisen piuhan jolla seurataan lapsen sydänääniä. Isoveljeni väänsi asian huumorin puolelle ja tokaisi avovaimolleen että nyt se aikoo tehdä meidän tenavasta radion...
Kun oma esikoiseni syntyi,(takana raskausmyrkytys ja nyt käynnistettiin lääkkeillä.) Tuleva isi oli tehnyt ensin pitkän työpäivän. Poltot alkoivat n.6 illalla ja asia tuntui etenevän hitaasti. Sain kaikki mahdolliset "puudutteet" ja yön venyessä mies väsähti siinä odotellessa, kotiinkin oli 60km matkaa niin eipä viitsinyt sinnekkään lähteä. Mieheni otti tyynesti kiikkutuolin pehmusteen irti, laittoi sen seinän viereen ja alkoi nukkua. Kätilön ilme oli kyllä mainio kun hän palasi huoneeseen...
No asia edistyi ja kätilö halusi tutkia joko paikat olisi auki. Paikat olivat auki ja kätilö kysyi joko ponnistuttaa?
-Ei tuumasin unisena
(olin epiduraalista ihan puuduksissa)
-No vaihdappa vähän asentoa.
Tein työtä käskettyä ja käännyin kylkiasennosta selälleen. Samantien tuli kauhea paineen tunne haaroihin. Kiristin reiteni melkein ristiin ja hihkaisin kauhuissani:
-Nyt tuntuu siltä!!
Tajusin tilanteen koomisuuden vasta kun kätilö yritti hinata jalkojani auki ja ähisi että no sitten ponnistetaan!!!
Kaiken lopuksi kun ponnistusvaihe oli lopuillaan ja kätilö käski vielä viimeisen kerran ponnistaa oikein kunnolla, kätilö nykäisi lasta niin voimaperäisesti että jäljelle jäänyttä lapsivettä ja ties mitä roiskahti lennossa harjottelija tytölle päin näköä! No tyttö lähti kauhuissaan suihkuun ja kätilö jäi naureskelemaan ja hoitamaan työnsä loppuun...
(Molemmissa synnytyksissä on kehuttu että ponnistusvoimani on kuulemma ihmeellisen voimakkaat. Eka poika syntyi 3 ponnistuksella ja toinen 4 ponnistuksella.)
Toinen poikani syntyi kommelluksitta, mutta jäin kyllä tuijottamaan monttu auki kun kätilö ystävällisesti ehdotti josko haluaisin rentoutua vesisängyssä? Jopa mieheni päästi naurun tässä vaiheessa ja kysyi kuka minut siitä mahtaa nostaa ylös?
Kun oma esikoiseni syntyi,(takana raskausmyrkytys ja nyt käynnistettiin lääkkeillä.) Tuleva isi oli tehnyt ensin pitkän työpäivän. Poltot alkoivat n.6 illalla ja asia tuntui etenevän hitaasti. Sain kaikki mahdolliset "puudutteet" ja yön venyessä mies väsähti siinä odotellessa, kotiinkin oli 60km matkaa niin eipä viitsinyt sinnekkään lähteä. Mieheni otti tyynesti kiikkutuolin pehmusteen irti, laittoi sen seinän viereen ja alkoi nukkua. Kätilön ilme oli kyllä mainio kun hän palasi huoneeseen...
No asia edistyi ja kätilö halusi tutkia joko paikat olisi auki. Paikat olivat auki ja kätilö kysyi joko ponnistuttaa?
-Ei tuumasin unisena
(olin epiduraalista ihan puuduksissa)
-No vaihdappa vähän asentoa.
Tein työtä käskettyä ja käännyin kylkiasennosta selälleen. Samantien tuli kauhea paineen tunne haaroihin. Kiristin reiteni melkein ristiin ja hihkaisin kauhuissani:
-Nyt tuntuu siltä!!
Tajusin tilanteen koomisuuden vasta kun kätilö yritti hinata jalkojani auki ja ähisi että no sitten ponnistetaan!!!
Kaiken lopuksi kun ponnistusvaihe oli lopuillaan ja kätilö käski vielä viimeisen kerran ponnistaa oikein kunnolla, kätilö nykäisi lasta niin voimaperäisesti että jäljelle jäänyttä lapsivettä ja ties mitä roiskahti lennossa harjottelija tytölle päin näköä! No tyttö lähti kauhuissaan suihkuun ja kätilö jäi naureskelemaan ja hoitamaan työnsä loppuun...
(Molemmissa synnytyksissä on kehuttu että ponnistusvoimani on kuulemma ihmeellisen voimakkaat. Eka poika syntyi 3 ponnistuksella ja toinen 4 ponnistuksella.)
Toinen poikani syntyi kommelluksitta, mutta jäin kyllä tuijottamaan monttu auki kun kätilö ystävällisesti ehdotti josko haluaisin rentoutua vesisängyssä? Jopa mieheni päästi naurun tässä vaiheessa ja kysyi kuka minut siitä mahtaa nostaa ylös?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa, että ponnistusvaihe kesti niin lyhyen aikaa, mutta toivottavasti ei saa kohdun laskeumaa tai inkontinenssia...
kuulostaa kateellisen puheelta!!!!!!!!!!!!!
Onko sulta jäänyt jumppa väliin, jos inkotenssi vaivaa jo nyt? Sillä jumpallakun saa ihmeitä aikaan, suosittelen.
Mulla on ponnistusvaiheet olleet 1 min, 2 min, 8 min ja 9 min... ja kullä olen jumpannut, suosittelen. Siitä kun on hyötyä vaikka ei olisi edes alakautta synnyttänyt. Riittää kun on ollut raskaana, niin vaivat vaanii!
Asia ikävä kyllä on näin että tuon voimakkaan ponnistuksen "ansiosta", paikat ovat jo nyt kahden lapsen jälkeen niin "repsahtaneet" ja kohtu on hieman laskeutunut. Onneksi miehen kanssa on sovittu ettei enempää lapsia tehdä...
Sisuskalut ei varmaan kestä?!
Mun molemmat lapset on tullut kahdella ponnistuksella (2 min) eikä mun paikat ole "repsahtaneet".. Enkä kyllä pahemmin ole jumpannutkaan..