Puurot taitaa olla ihan muotijuttu nykyisin, mutta velliä ei kai kukaan enää keittele. Minulle tulee sairaala mieleen, kun joka aamu oli mannavelliä.
Keitätkö velliä vielä ?
Anonyymi
141013
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siis onko palstalaisissa vellityttöjä ja vellipoikia?
Kyllä keittelen joskus velliä ja hyvää on.
Mikrossa vellin ja puuron välimuotoa kauraryyneistä tai 4-viljan.
Ootte te yksiä vellihousuja, puuropöksyjä.
Puurontähteen ohennan useinkin velliksi.
Samoin, jos on jäänyt keitettyjä makaroonejea ihan vähän tähteeksi, ettei niistä oikein enää muuta saa tuunattua kuin lautasellisen velliä.
Voiko olla kuvaavampaa sanaa ruualle kuin velli, niin lämmintä, pehmeää, vatsaa hyväilevää. Vellikellon ääni oli odotettu, lupasi myös taukoa työhön. Tarkkana on oltava, etteivät vellit ja puurot mene sekaisin, palstallakin siitä joskus huomautetaan.
Lapsuuden velleistä muistuu mieleen äidin keittämä samettivelli, nimensä veroinen, vatkatuilla kananmunilla höystetty maito-vehnäjauhokeitos. Perunavelli oli herkkua myös, perunamuusia tehtiinkin sen takia iso annos, sai jatkaa maidolla seuraavana päivänä. Tähteeksi jääneestä riisipuurosta sai samalla konstilla riisivelliä nopeasti. Kansakouluruuista jätti lähtemättömän muistijäljen makaroonivelli, jossa häilyi tummia hiutaleita merkkinä pohjaanpalamisesta ja kesti kauan, ennenkuin ne ylilötköt pötkylät sai nielaistua. Perunaryynivelli oli ruokalistalla myös, olikohan kauniisti Helmi-velli , mutta jostain syystä ne ryynit taas oli jätetty usein liian koviksi - haulivellin nimellä se kulkikin, sammakonkuduksi kiittämättömät lapset saattoivat taas kypsää velliä kutsua. Olimme sisarusteni kanssa aikaamme edellä, sillä usein saimme omatoimisesti illalla valmistaa tuorevellin kauraryyneistä, maidosta ja sokerista suoraan lautaselle , lisäksi vaikka rusinoita, puolukkasurvosta kellarin faneritynnyristä tai talviomenia pilkottuna , niitä oli kellarissa laatikoissa yksittäin sanomalehtiin käärittynä. Tämän ihanuuden nimi oli meillä heppavelli. Nykyisinhän tuorepuuro on hyvin trendikästä , varsinkin luomuaineksista.
Puuron laadin tuoreaineksista, keitän tai haudutan harva se päivä, mutta vellit ovat unohtuneet. Perunavelliä olen alkanut kutsua perunasosekeitoksi ja tuunailen sitä milloin milläkin, kuten purjolla, pinaatilla, ruohosipulilla ja siemenillä . Kaljavellistä olen kuullut, mutta sen maku jäänee minulle ikuiseksi arvoitukseksi.
Aamulla keitän kaurapuuron, illalla siitä tarkoituksella jäljelle jätetystä keitän sitten maitoa ja voita lisäämällä keuravellin.
Keitän makaroonivelliä, ihan tarkoituksella muuhun tarpeeseen keitetyn makroonimäärän tuplaan juuri velliä varten.
Mannavelli on suosikkiruokaa, sitäkin aika ajoin, sekä Helmi-ryyneistä velliä jota siskolikka keittää iltapalakseen.
Ruisjauhopuuro, riisipuuro ja -velli, tottakai ruokavaliossani mukana.
Lapsuudessa äiti keitti "äkröörää" joka oli vehnäjauhovelli johon lisättiin vatkaten kananmunia. Suolaruokaa, ei mitään jälkiruokaa, jota taas oli Samettivelli, sekin vehnäjauhoista, joskus maito suurustettiin perunajauhoilla ja soppapilkkumin pohjalle laitettiin tuoreita marjoja tai hilloa joka sieltä sitten kauhottiin vellin mukana lautaselle. Se oli jälkiruokaa!
Ei mene puurot ja vellit sekaisin, mutta mikrossa en koskaan laita ruokaa, enkä käytä esikypsytettyjä "pikahiutaleita". En löydä niistä edes viljan makua.
Kaurahiutaleita syön keittämättä lautaselta. Mukaan aivan pieni ripaus sokeria ja ruokajuomana sitten lopuksi lasillinen kylmää vettä.
Vatsa tykkää kun pureskelee raakaruokansa, jolloin sylki ennättää sekoittua ruokaan ja vatsalle on helpompaa sulattaa saamansa viljakin.
Pinaattivelliä, porkkanavelliä...
Pinaattivelli munanpuolikkailla on jo kunnon ateria. Miten sinä teet pinaattivellisi ? Minä vältän rasvaa ja laitan jauhoja kylmään veteen, sekoitan kunnes kiehuu ja sakenee. Sitten ruokakermaa 2 desin pakkaus ja pakastepinaattia puolet pussista. Ei pala pohjaan ja on hyvää.
Porkkanavellistä en ole kuullut, mutta teen joskus porkkanamuhennosta. Kai siitä velli tulee on siinä on nestettä enemmän.
Laitan vähän voita kattilan pohjalle, jos ison vellin teen niin maitoa jo siinä vaiheessa joukkoon. Jauhoa tähän pieneen määrään ettei paakkuunnu, sitten tasaiseen massaan lisää jauhoa. Kun kiehuu, laitan pakastepinaattia ja keittelen niin kauan, että jauho on kunnolla kypsää. Kasvatan itse pinaattia jonkin verran myös.
Porkkanapalat keitän ja survon, sitten neste. Joskus laitan juustotuotteitakin sekaan, en aina. Jauhoa ei tarvita porkkanan sekaan.
Riisivelliä ja makaroonivelliä pitää joskus keitellä kun mieliteko iskee, mannasuurimot on herkullisempia puurona hyvän hillon kera.
Mannavelliä keitän minäkin, mutten näin kesällä. Syksyiltoina lenkin jälkeen. Maito-jauhovelliin laitan nokkosia ja kuivattuja sieniä. Sitä söin viimeksi pari päivää sitten.
Nyt, kun ja jos alkaisi saamaan suolasieniä ja saahan niitä ainakin kaupasta, niin niiden kanssa on parasta perunavelli ja mikséi muusikin, mutta vellissä ne on tosi hyviä.
Minulla on aina joko riisi- kaura- manna- tai leipäpuuroa, joka on siis ruisjauhoon puolukoita sekoittaen, mutta siihen olen hyödyntänyt vanhentuneet ruisleipä palat ja nykyisin nuo näkkileivät, joita en voi enää syödä. Siinä saa samalla ruista ja puolukoita.
Jotenkin on alkanut liharuoat "tökkimään", joten usein kaipaan näitä puuro-velli aineksia, mutta nyt oli tänään onneksi silakoita, joista tein omatekoisen rantakalan, siis vähässä vedessä sipulin ja suolan kanssa kuumensin silakat ja sitten vain voita päälle. Muikuista tulisi tietenkin miunmaun mukainen, mutta kyllähän tuo silakkakin on syötävää. Lohi ei taas maistu vähään aikaan, sillä siitä tuli kiiniö täyteen.
Jälkkäriksi olikin nyt vaihteeksi riisipuuroa ja rusina-taateli soppaa, sillä aika usein laitan myös näitä kiisseleitä milloin mistäkin marjoita, jopa mehuista tai maidosta, joka vaatii tietenkin jonkun marjasekoituksen mukaan.
Mikä ero on vellin tai puuronkeitolla ?
Litra nestettä.