Tulkaa mukaani kaikki!

Kun olin mä vielä ihan,
että matka oli pitkä yli pihan,
tunsin maailman laajuuden, suuruuden.

Maailmanhalaus on muotia nyt
kas on Ruunekin siihen mielistynyt.
Ota avosylin vastaan vainotut pakolaiset
heiltä saat lämpimät kiitolliset halimiset.

Joka istuttaa puun, istuttaa rakkautta.
Suojan vilpoisan mikä ylös levittyy.
Ylle matkalaisten jotka hänen jälkeensä tulevat.
Lahjat, jotka kasvavat,
ovat lahjoista parhaimmat.

Tummeneviin elokuun iltoihin rauhaa ja rakkautta!

Päivä kohta painuu, yö saavuttaa avaruuden, pian näen vain ikuiset tähdet.
En vaikeroi pakenevaa päivää, eikä minua kauhistuta saapuva yö, sillä siitä rakkaudesta joka läpäisee maailman
putosi säde minunkin sieluuni.

Siitä kiitos

Ei nyt vielä kun on varastorakennuksen tekokin kesken.

Kol-kot

Minulla on kiljun teko kesken, en ennätä nyt.

Siihen sammui henki ajatuksen. Näin pahan äänen, kuin kajatuksen.

Ikuinen on rakkaus,
ihanainen ajatus.
Kehotus tää vakavasti
on ihan Raamatussa asti.

Vaan vaikea on vaeltajalle.
elämän tietä kulkijalle.
Haihtuu tunteet, kylmyys jää
kun ehtoo on, ja hämärtää.

Lempi lie kauniimpi herkkyydessään
hyvää oloa heijastaa
lämpö jo valtaa ihmismielen
onnen uneen se tuudittaa.

Kiitos runoistanne.

Kaiken hyvän, lämmön ja hellyyden
tahdon teille mä antaa kera rakkauden.
Onko mielesi Sinun jotenkin vino
kun on elämässäsi tärkeämpää vaikka halkopino.
No, voihan sillekin osuus pieni suoda,
pirtin lämpöä jonkun siteeksi luoda.

"Maailma se on kuin silkkiä vaan.
Sylillisen tahtoisin kerrallaan:"

Kalle Arttu kiinostaa,,,,

mutta miksi ????????????

se jääköön arvoitukseksi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

mä tahdon sut,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, Kalle Arttu ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, ehkä,,,,,,,,,,,,,,,,,,

nyt mommot on käärmeissään,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, mutt` olkoon,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

sä oot mun,,,,,,,,,,,,,,,,,,, niin olen päättäny,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Älähän nuolaise ennenkuin tipahtaa,,,,,,,,,,Kalle Arttu kiinnostaa minuakin, ei en ole käärmeissäni mutta rehti "peli" annetaanpa Kalle Artun ihan itse päättää onko sun vai mun, voi hän valita sut mut mun hän oikeasti on.

Mulla siniset silmät ja vaalea tukka
ne Kalle Artun hurmaa
vaik runoja en rustaakaan
saan Kalle Artun varmaan.

Hieno aloitus, takana kuitenkin järki jota täällä ei ole paljon. Tietenkin mistä puhutaan olen matkassa kaikessa en kuitenkaan paskassa.

Aloitus on upea:

" Tulkaa mukaani kaikki te ihmiset,
tulkaa hellyyteen suureen ja rakkauteen.

Teidät syliini haluan kietoa
ja lämpönne tuntea ihollain."

Juuri tätä me ihmiset haemme eniten kuin mitään muuta.

.

Vetoavasti kun mukaan kutsutaan,
voiko siltä sydäntä sulkeakaan.
Hetkisen yhdessä taivalta taittaa
sormet sormien lomaan laittaa.
Neuloa palelevalle villasukat
varpaille lämpimät pehmeät nukat.
Ilon punainen raita varren suussa
tervehtii kuin pikkulintu puussa.

Olimme suuressa sairaalassa odotus huoneessa istui vanha mies oli hyvin puhelias hän katsoi minua ja sanoi pohjoismaissa ovat ihmiset kylmiä niin ei ole muualla, samboni kysyi missä hän on toiminut jne. minusta hän oli hyvä ihminen sillä hänellä oli totuus joka ei ehkä pidä suomalaisiin koska meillä on kieli kuin kiinassa kaikki tunteet on kielessä sitä ei ole muissa.