Minulla on kohta vuosi takana anoreksiaa ja voin totisesti sanoa, että olen kyllästynyt. Aloin taas syömään kunnolla (enintään 1400 kcal per päivä, tavallisesti alle tuhannen) ja voi ei! Olen taas alkanut oksentaa silloin, kun muita ei ole paikalla! Lupasin, etten enää tekisi sitä, mutta nyt ei voi mitään. Kuvitelkaa! Olen 15-vuotias ja pilannut elämäni täysin (hormoonitoiminta täysin häiriintyny; menkat olleet jo puolisen vuotta ja muutenkin kehittymätön). Kaveritkaan eivät enää jaksa kattella mua, enkä kyllä ihmettele miksi.
Luulin, että pystyisin pysäyttämään tämän, luulin, että alkaessani syömään, se loppuisi. Mutta ei. Tämä on vain uuden pahemman alku ja edessä odottaa monta tuskaista vuotta.
Toivotan kaikille hirveästi voimia, koittakaa kestää ja yrittäkää pyytää apua, vaikka se ei helppoa olekaan. Minusta ei siihen ole, tiedän sen.
Luulin, että pystyisin pysäyttämään tämän, luulin, että alkaessani syömään, se loppuisi. Mutta ei. Tämä on vain uuden pahemman alku ja edessä odottaa monta tuskaista vuotta.
Toivotan kaikille hirveästi voimia, koittakaa kestää ja yrittäkää pyytää apua, vaikka se ei helppoa olekaan. Minusta ei siihen ole, tiedän sen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei!
Keneltä pyytäisit apua? Tarvitset sitä vielä. Ota yhteyttä nuorisopsykiatrian klinikkaan. Mene kysymään asiaa vaikka koulun terveydenhoitajalta. Heillähän on vaitiolovelvollisuus, kyllä sinä voi mennä pyytämään apua. Itsesi takia, rakas ystävä, itsesi takia. Tulevan elämäsi takia. Tämänhetkisen elämäsi takia. Menethän!!!
Olet nuori. Olet vasta elamasi ALUSSA - kaikki on viela mahdollista!
Minulla ALKOIVAT menkat vasta 14-vuotiaana...
Yrita nyt vaan tsempata itsesi kuntoon.
Älä jää yksin tämän asian kanssa, vaan hae rohkeasti apua. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!