Kuka myy taidetta?

Sama on huomattu, eihän noita virallisen taidekentän teoksia osteta kuin julkisella rahalla.

Lueskelin näitä taidejuttuja ja silmiin osui tämän ketjun aloittajan viesti. Niin miksi taiteilijat eivät halua myydä sellaista taidetta mikä menee kaupaksi, vai eikö se ole oikeaa taidetta ? Muistui mieleen tapaus vuosien takaa, kun työkaverilleni tuli mieleen antaa maalata taulu isälleen 80-vuotislahjakasi ja olivat sisarusten kesken sopineet maalattavaksi taulu Karjasta isän kotipaikasta, joka jäi "naapurille" sodan melkeissä aikoinaan, Kotopaikasta löytyi albumista pari valokuvaa, jotka salaa kopioitiin ja suurennettiin A4 kokokoon. Toisessa kuvassa näkyi talo jonka ovesta emäntä tuli ulos vesiämpäri kädessä ja isäntä oli hevosella kuvan toisessa reunassa. Talon päädyn vierestä näkyi karjaa laitumella, sekä taaempana oleva järvenselkä. Pihalla oli ilmeisesti pari sireenipuskaa ja pumppukaivo, sekä etualalla pihalle johtava tie. Minusta kuva oli erittäin viehättävä ja todella maalamisen arvoinen synttärilahjaksi. Niimpä lähdettiin työkaverini kanssa "katsastamaan" taitelijoita kuka maalaisi ja millä hinnalla. Siinäpä olikin työsarkaa, katseltiin taitelijaseurojen nettisivuilta ehdokkaita ja käytiin näyttämässä kuvaa, mutta eipä se kelvannut kellekkään maalattavaksi. Yhdessäkin paikassa käytiin työhuoneella tarjoamaassa sitä kuvaa. Siellä oli todella suuria töitä kymmenittäin seinän vierustoilla päällekkäin ja kymmenittäin ämpärinkokoisia maalipurkkeja seinustalla vierivieressä. Taitelija katseli hetken sitä kuvaa ja sanoi että ei hän ala tuollaiseen, koska hänellä ei ole edes värejä sitä varten? Kaiken lisäksi hänen mielestään se on kuvan kopiontia eikä missään nimessä taidetta. Jatkettiin matkaa monena viikonvaihteena ja sovittiin puhelimella tapaamisista. Käytiin kymmenien taitelijoiden luona joista osa oli koulun käyneitä taiteenmaistereita ja paljon näyttelyitä takana, mutta aina vaan sama tulos, milloin mikäkin tekosyy vastassa. No laajennettiin piiriä satojen kilometrien päähän ja lopulta tärppäsi. Kymeenlaaksosta löytyi vahingossa taitelija joka ei pitänyt suurta ääntä itsestään, mutta työt puhuivat puolestaan. Esitimme kuvaa ja ensimäinen kysymys oli aikataulu, koska tarvitaan ja seuraava kysymys oli, että missä ilmansuunnassa talo oli. Ilmansuunnasta ei ollut aivan tarkkuutta, mutta katsellessaan kuvaa hän kuitenkin arveli tietävänsä. Seuraava kysymys oli maalauksen koko, Esitimme toiveemme, mutta hänen mielestä piti olla suurempi saadakseen luotua oikean tunnelman. Niimpä tehtiin kaupat ja työ valmistui sovituun aikatauluun. En ollut mukana siellä juhlissa mihin työ laitettiin esille, mutta kaikki kuulemma tykkäsivät siitä . Olin mukana hakemassa sitä työtä ja näin myös sen valmiina. Taulu oli kooltaan varmaan toista metriä ja sisälsi paljon yksityiskohtia ja siitä aisti lämpimän kesäpäivän tunnelman. Juuri niin kuin Wictor Westerholm aikanaan sanoi, että taulu ei ole hyvä ellei siitä aisti kellonaikaa, vuodenaika eikä lämpötilaa. Tuosta työstä sen aisti.
Tuttavapiirissäni on myös henkilö joka on maalauttanut tauluja venäjällä, koska suomessa ei kuulemma pystytä läheskään samaan tasoon ja hintakin on edullinen. Niimpä ihmetyttääkin se, jos kerran ollaan koulut käyty ja ollaan ammattinsa osaavia, niin miksi ei voi silti maalta sitä mitä jotkut ihmiset haluaisivat, vaikka se ei omasta mielestä oikeaataidetta olisikaan, jos joku siitä tykkää ja jos vaikka saisi siitä vielä rahaakin. Tunnen paljon vanhempia ihmisiä, jotka olisivat halunneet ostaa juurikin tuon tapaisia jotain määrättyä kohdetta esittävää maalausta, mutta kun ei niin ei.