Naimaosa ja avio-oikeus

Kielitoimiston sanakirja:
avio-oikeus: oik. aviopuolisoiden oikeus toistensa omaisuuteen.
Naimaosa: Sanaa ei löydy sanakirjasta

Eipä tuota naimaosaa lakikirjakaan tunne.
Avio-oikeus on siis oikeus saada tietyin edellytyksin osa toisen omaisuudesta itselleen avioliiton loputtua. Sen enempää en jaksa siitä lätistä kun tietoa avio-oikeudesta löytyy tältäkin palstalta pilvin pimein.

Veikkaisin että naimaosa olisi avio-oikeuden vanhakantaisempi vastine. Ehkäpä silta ajalta kun avioliittolain sijasta oli voimassa naimiskaari. Tuo terminoligia vähän viittaisi siihen. Paremman vastauksen löytääkin sitten varmaan Tiede osion palstalta Kielet ja käänökset.

Avio-oikeus kuuluu voimassa olevaan aviovarallisuusjärjestelmään (avioliittolaki, säädetty 13.6.1929, voimaan 1.1.1930).

Naimaosa oli vanhan aviovarallisuusjärjestelmän käsite. Siitä säädettiin laissa aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteista vuodelta 1860. Sitä aiemmin oli naimiskaari vuodelta 1734.

Suurin ero nykyisen lain ja aikaisemman järjestelmän välillä on se, että nykyisin puolisoiden omistussuhteita määrää erillisomistus. Kumpikin omistaa kokonaan ennen avioliittoa ja avioliiton aikana hankkimansa omaisuuden. Aiemmin puolisoiden omaisuus oli eräin poikkeuksin yhteistä. Yhteisen omaisuuden käyttämisestä päätti aviomies yksin.

Avio-oikeus kuuluu nykylain käsitteistöön. Se on puolison oikeus saada puolisoiden eri suuruiset varat tasattua avioliiton päättyessä. Perusperiaate on siten puolittamisperiaate, joka toteutetaan puolisoiden välillä omaisuuden osituksessa. Tarkoitus on omaisuuden osituksessa päätyä lopputulokseen, jossa kumpikin puolisoista saa yhtä suuren osuuden kummankin puolison omaisuuden (ja heidän yhteisen omaisuuden) muodostamasta varallisuusmassasta. Tätä osuutta sanotaan avio-osaksi.

Naimaosa on vanhan lain mukainen käsite, joka tarkoitti puolison osuutta puolisoiden yhteiseen omaisuuteen avioliiton päättyessä. Sekin oli suuruudeltaan pääsääntöisesti puolet yhteisestä omaisuudesta.