Pariskunta on eroamassa, ok-talo on miehen nimissä, mutta avioerossa menisi jakoon. Mies asuu talossa, vaimo osti velaksi oman asunnon. Miehellä ei ole varaa ostaa vaimon osuuutta talosta, joten jos talo jaetaan nyt, joutuu mies muuttamaan muualle. Vaimo ei halua pakottaa miestä muuttamaan, mutta ei tahdo myöskään luopua osuudestaan taloon.
Mitä tehdä? Voiko avioeron hankkia nyt ja sopia omaisuuden mahdollisesta jakamisesta tulevaisuudessa siten, että toistaiseksi vaimo ei vaadi osuuttaan omaisuudesta, mutta hänellä on siihen halutessaan/tarpeen tullen mahdollisuus? Vai onko tyydyttävä asumuseroon ja haettava avioeroa vasta, kun omaisuuden jako olisi ajankohtainen?
Mitä tehdä? Voiko avioeron hankkia nyt ja sopia omaisuuden mahdollisesta jakamisesta tulevaisuudessa siten, että toistaiseksi vaimo ei vaadi osuuttaan omaisuudesta, mutta hänellä on siihen halutessaan/tarpeen tullen mahdollisuus? Vai onko tyydyttävä asumuseroon ja haettava avioeroa vasta, kun omaisuuden jako olisi ajankohtainen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies voi asua talossa kuten nytkin, vaikka nainen sen omistaisikin osaksi. Mikään pakko ei ole ruveta myymään, jos nainen haluaa olla hyväntekijä.
Kiitokset kannanotosta. Ajattelun jäsentämistä auttaat toisten kommentit.
Aurinkoista kevättä.
Osituksessa otetaan huomioon ositusperusteen syntyajankohdan (= avioerohakemuksen toimittaminen käräjäoikeuden kansliaan) mukaiset varat ja velat. Omaisuus arvioidaan jakoajankohdan käypään arvoon.
Ositus voidaan, jos halutaan (tai jompi kumpi haluaa), tehdä heti, kun ositusperuste on syntynyt (= lopullista avioeroa ei tarvitse odottaa). Mikään taho ei kuitenkaan pakota osituksen tekemiseen tässä vaiheessa, jos puolisot eivät sitä halua. Jos yhdessä sovitaan, ositus voi siis jäädä hamaan tulevaisuuteen.
Siinä, että ositus kovin pitkitty, on omat riskinsä. Kun mies omistaa yksin talon (joka ei ole enää yhteinen koti vaimon muutettua pois), mies voi hukata omaisuuttaan myymällä tai antamalla sen velan pantiksi, jolloin osituksen tullessa ajankohtaiseksi vaimolle saattaakin koittaa yllätys: miehen omaisuus on huvennut niin, ettei ole, mitä osittaa.
Ehkä olisi parasta tehdä ositus kohta avioeroasian tultua vireille. Siinä ilmeisesti vaimo saisi mieheltä tasinkona omistusosuuden taloon (1/2, 1/3 tai joku muu osuus). Tällöin osituksessa taloon syntyisi yhteisomistussuhde. Tällaisen suhteen voi yhteisomistaja milloin tahansa vaatia purettavaksi, ellei sovinnolla, niin sitten käräjäoikeuden kautta, joka vaatimuksesta määrää talon myytäväksi.
Ehkä mies voisi osituksen jälkeen jäädä asumaan taloon "toistaiseksi", jolloin vaimosta riippuisi, milloin hän vaatisi omistusosuuttaan erotettavaksi. On myös mahdollista sopia määräajasta, jonka mies saa hallita taloa ilman että vaimo vaatii yhteisomistuksen purkua. Tällainen sopimus sitoo vaimoa sovitun ajan.
Ehkä olisi myös kohtuullista, että mies, jos saa hyväkseen asumisedun vaimonkin omistusosuuden osalta, maksaa siitä vaimolleen kohtuullisen hyvityksen. Onhan vaimollakin kustannuksia omasta asumisestaan. Lähtökohtana voisi pitää vastaavanlaisesta ok-talosta markkinoilla maksettavaa kohtuullista vuokraa, mistä vaimolle kuuluisi hänen omistusosuuttaan vastaava osa.
Kovasti paljon kiitoksia neuvoista. Tilanne vaan on niin akuutti ja ajatukset kaikin puolin sekamelskassa, että paljon jää tekemättä, mitä pitäisi, tai tulee myöhässä. Itseäni toisaalta ilahdutti, toisaalta jopa hämmästytti vastausten samanhenkisyys. "Vanhana" ihmisenä eli edellisen sukupolven edustajana velvollisuus painaa siihen malliin, että kun on itse halunnut lähteä, mitään ei ole oikeutta ottaa mukaan. Onneksi nuoremmat ajattelevat toisin.
Hyvää kevättä!
Pitkän ja huomionarvoisia neuvoja sisältävän vastauksen tällekin kysyjälle kirjoitin. Kiitosta vain ei kuulu. Eipä paljon huvita aikaansa täällä kuluttaa, kun ilmaisesta neuvonnasta palautetta näin nuukasti jaellaan.