Tänään maanantaina 5.8.2019 Yle-uutisoinnissa näkyvästi lanseerattu ruotsin kieltä meillä Suomessa koskeva uutisointi antaa perusteltua aihetta kommentointiin. Asiassa on taustalla kysely, jonka otoksen kerrotaan edustavan Suomen aikuisväestöä. Otos oli hiukan yli tuhat henkilöä. Sinänsä tuo runsaan tuhannen otosryhmä kyllä tarjoaa kohtalaisen hyvän päätelmien tekemisen pohjan.
Yhtä seikkaa kyselyn tulkinnassa täytyy kummeksua. Suomen ruotsinopettajien yhdistyksen puheenjohtaja Satu Pessi otti ihmetellen kantaa kokonaan ruotsia osaamattomien suomenkielisten osuuteen televisiossa:
- Kaikki ovat kuitenkin käyneet koulun, jossa on ollut pakko lukea ruotsia.
Tuossa otannan yhteydessä kerrotaan, että otos edustaisi Suomen aikuisväestöä. Silloin otoksessa täytyy olla mukana myös suunnilleen 55-vuotiaita ja heitä ikääntyneempää väkeä, joista varsin huomattava väestöosuus on käynyt kansakoulun ja edelleen elää sen koulunkäynnin varassa. Suomenkielisessä kansakoulussa ei ollut ruotsin opetusta. Oppikoulussa kyllä oli pakkoruotsi, mutta oppikoulua käyneitten lasten osuus oli aikaisemmin erittäin paljon vähäisempi kuin nykyään esim. lukiolaisten väestöosuus.
Tässä kohdassa on pakko esittää kysymys: Puhuuko puheenjohtaja Pessi tietoisen tahallisesti epätotuutta, kun hän yrittää väittää, että kaikki ovat käyneet koulun, jossa on ollut pakko lukea ruotsia? Semmoiselle puheellehan on olemassa selkeä suomenkielinenkin ilmaus, mutta se lienee pakko jättää tässä yhteydessä mainitsematta, koska sen ilmauksen käytön perusteella sensuuri taitaisi poistaa tämän kirjoituksen.
Kansakoulussa ei ollut pakkoruotsia
12
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Itse olisin halunnut pakon puolustajana olleen AMH tai joku muu poliitikko.
Opettaja puhuu omasta elinkeinostaan, kun poliitikot ovat asiasta päättämässä ja heidän perustelunsa kansan olisi ollut kuultava. - Anonyymi
Eihän kansakoulussa ollut muitakaan vieraita kieliä. Kansakoulupohjalta ei juuri voinut tavoitella korkeampia työpaikkojakaan. Kansakoulu oli minimivaatumus koulunkäynnille.
Peruskoulu muutti tilanteen: Se halusi tarjota samat edellytykset kaikille, taustaan ja varallisuuteen katsomatta. Kaikilla oli nyt mahdollisuus opiskella kieliä.Kirjoittelin tuon aloitukseni ruotsinkielen opettajien yhdistyksen puheenjohtajan lausunnon johdosta, mikä lausunto oli Yle-valtakunnan jakelussa. Kun hän väitti, että kaikki (suomenkileiset suomalaiset) ovat käyneet koulun, jossa on ollut pakko lukea ruotsia, niin se puheenjohtaja Pessin esittämä ei kerta kaikkiaan ole totta. Eikä se totuuden vastaisuus miksikään muuksi muutu, vaikka juttua väännettäisiin sivuun pois juuri siitä yksityiskohdasta.
Kansakoulussa ei tosiaankaan ollut vieraitten kielten (suomenkielisillä lapsilla siis ei ruotsinkaan) opetusta. Täydennän hiukan tuota oppikouluun liittyvää kertomaani historiaa. Meillä oli ennen peruskoulua myös erittäin yleisesti kunnallisia keskikouluja, jotka vastasivat oppikoulujen viittä alinta luokkaa. Siis myös keskikouluissa oli ruotsi oppiaineena heti ensimmäiseltä luokalta alkaen ja sitten tuli valittavaksi yleensä joko saksa tai englanti. Oppikoulunkin viittä ensimmäistä luokkaa nimitettiin usein keskikoulutasoksi. Keskikoulututkinnon suorittamisen jälkeen monet koululaiset siirtyivät jatkamaan koulunkäyntiään oppikoulujen lukioihin ja suorittamaan ylioppilastutkinnon.
Kansakoulun jälkeen monet lapset siirtyivät ammatillisiin oppilaitoksiin, joissa niissäkään ei ollut esim. pakkoruotsia oppiaineena toisin kuin nykyään on. Ammatilliseen koulutukseen siirryttiin usein myös keskikoulun käymisen jälkeen.
Entisaikaan kuten myös nykyäänkin koulunkäyntiä saatettiin jatkaa myös aikuisikäisenä. Hyvänä esimerkkinä siitä tunnemme ja tiedämme Mauno Koivisto nimisen nuoren miehen, joka sodasta siviiliin palattuaan alkoi kansakoulupohjalta opiskella lisää ja päätyi tohtorin tutkintoon saakka.- Anonyymi
Leiriniekka kirjoitti:
Kirjoittelin tuon aloitukseni ruotsinkielen opettajien yhdistyksen puheenjohtajan lausunnon johdosta, mikä lausunto oli Yle-valtakunnan jakelussa. Kun hän väitti, että kaikki (suomenkileiset suomalaiset) ovat käyneet koulun, jossa on ollut pakko lukea ruotsia, niin se puheenjohtaja Pessin esittämä ei kerta kaikkiaan ole totta. Eikä se totuuden vastaisuus miksikään muuksi muutu, vaikka juttua väännettäisiin sivuun pois juuri siitä yksityiskohdasta.
Kansakoulussa ei tosiaankaan ollut vieraitten kielten (suomenkielisillä lapsilla siis ei ruotsinkaan) opetusta. Täydennän hiukan tuota oppikouluun liittyvää kertomaani historiaa. Meillä oli ennen peruskoulua myös erittäin yleisesti kunnallisia keskikouluja, jotka vastasivat oppikoulujen viittä alinta luokkaa. Siis myös keskikouluissa oli ruotsi oppiaineena heti ensimmäiseltä luokalta alkaen ja sitten tuli valittavaksi yleensä joko saksa tai englanti. Oppikoulunkin viittä ensimmäistä luokkaa nimitettiin usein keskikoulutasoksi. Keskikoulututkinnon suorittamisen jälkeen monet koululaiset siirtyivät jatkamaan koulunkäyntiään oppikoulujen lukioihin ja suorittamaan ylioppilastutkinnon.
Kansakoulun jälkeen monet lapset siirtyivät ammatillisiin oppilaitoksiin, joissa niissäkään ei ollut esim. pakkoruotsia oppiaineena toisin kuin nykyään on. Ammatilliseen koulutukseen siirryttiin usein myös keskikoulun käymisen jälkeen.
Entisaikaan kuten myös nykyäänkin koulunkäyntiä saatettiin jatkaa myös aikuisikäisenä. Hyvänä esimerkkinä siitä tunnemme ja tiedämme Mauno Koivisto nimisen nuoren miehen, joka sodasta siviiliin palattuaan alkoi kansakoulupohjalta opiskella lisää ja päätyi tohtorin tutkintoon saakka.Mauno Koivisto tosiaan valmistui tohtoriksi ja puhui ruotsiakin erinomaisesti. Hyvä esikuva kenelle vain.
Muistelen, että kun Koivisto haudattiin, puheet pidettiin kahdella kotimaisella. Joku ruotsin kieltä pelkäävä ärähti tällä palstalla tästäkin.
Kieliin kannattaisi suhtautua vähemmän tunnepitoisesti. Niistä on aina hyötyä, kuten Koivistonkin tapauksessa voimme todeta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mauno Koivisto tosiaan valmistui tohtoriksi ja puhui ruotsiakin erinomaisesti. Hyvä esikuva kenelle vain.
Muistelen, että kun Koivisto haudattiin, puheet pidettiin kahdella kotimaisella. Joku ruotsin kieltä pelkäävä ärähti tällä palstalla tästäkin.
Kieliin kannattaisi suhtautua vähemmän tunnepitoisesti. Niistä on aina hyötyä, kuten Koivistonkin tapauksessa voimme todeta.Poliitikot olivat ennen erinomaisen kielitaitoisia. Koivistokin puhui englannin ja ruotsin lisäksi venäjää (ja varmaan saksaakin). Ennen ymmärrettiin, että kielitaito on osa poliitiikon työnkuvaa ja suhteita hoidetaan myös hyvällä kielitaidolla.
Kun peruskoulua koskevaa lainsäädäntöä laadittiin meille Suomeen 1960-luvun loppupuolella, niin uudistuksen kskeisenä "generaattorina" toimi kouluhallituksen pitkäaikainen pääjohtäjä Reino Oittinen ja hän laati peruskoulun lakiesityksen eduskunnalle Paasion hallituksen opetusministerinä. Huomionarvoista oli, että Oittinen ei halunnut peruskouluun pakollista ruotsin opetusta, mutta poliittisen perustein ruotsi tuli peruskoulun oppiaineeksi. Olennaisimpina puuhamiehinä ahkeroivat mm. RKP:n silloinen voimamies Jan-Magnus Jansson ja Keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen. Toki muutkin poliitikot kävelivät Oittisen ylitse asiassa. Ja kun hallitus vaihtui vuonna 1968 presidentin vaalien jälkeen (Kekkonen valittiin kolmannen kerran presidentiksi), niin Oittista ei enää huolittu Koiviston hallitukseen opetusminsiteriksi. Tähän yhteyteen sopii mainita myös se seikka, että Oittinen ei kannattanut tunnustuksellista uskonnonopetusta peruskouluun, mutta sekin tuli mukaan oppiaineeksi.
Hahmottelenpa tähän vielä omaan suhtautumiseeni sopivan kielten opetuksellisen ratkaisumallin. Siis seuraavaan tapaan tehtäisiin meille Suomeen uusi systeemi:
- Peruskoulussa oppilaat omaksuisivat yleissivistyksellistä pohjaa erilaisiin kulttuureihin ja kieliin suhtautumiseen. Mukana opetusvälineinä olisi painetttu printtimateriaali eli esim. eri puolilla maapalloa julkaistavat sanomalehdet, joitten laaja kirjo kertoisi kulttuurien ja kielten tarjolla olevasta runsaudesta. Ja totta kai netti avaa nykyään loputtomat saumat ulkomaisiin kulttuureihin ja kieliin kosketuksen saamiseen. Oivana täydennyksenä saattaisi toimia ulkomaitten diplomaattien vierailut kouluissamme pitkin Suomen maata.
- Äidinkielen lisäksi jokin kieli tai jopa muutama kieli (kahta, korkeintaan kolmea) voisi olla varsinaisena oppiaineenakin peruskoulussa. Päällimmäisenä kielenä tulee mieleen englanti, vaikka sen merkitys mm. EU-alueella lienee heikkenemässä Brexit-prosessin toteutumisen takia. Muita meille olennaisen tärkeitä kieliä ovat ilman muuta venäjä, saksa ja ranska ja pitkän päälle tarkasteltuna.
- Erittäin olennaista olisi kielten aikuisopiskelu ja sitä varten olisi luotava kokonaan uusi järjestelynsä meille Suomeen. Olisi muodostettava muutamia kulttuuri- ja kieli-instituutteja, jotka voisivat sijaita yliopistopaikkakunnilla, joilla olisi jo muutoinkin sivistyksellistä pohjaa kielelliselle koulutukselle. Sinänsä näihin instituutteihin pitäisi hyväksyä opiskelijoiksi aikuisväkeä kokonaan sivussa yliopistojen sisäänpääsyn vaatimuksista. Pitkän tien ammatti-ihmisillekin olisi oltava tarjolla syvällistä kielten opiskelun mahdollisuutta ilman esim. lukion suorittamisvaatimusta. Aikuisiässä motivaatiokin olisi kunnossa.
- Käytännössä kyseessä olisi siis meille globaalissa vuorovaikutuksessa tärkeitten kielten opiskelu. Kielen aikuisopiskelussa olisi oltava mahdollisuus keskittyä vain yhden tietyn kielen opiskeluun itse kunkin tarpeitten mukaisesti. Siis instituuteissa olisi oltava mukana mm. saksa, venäjä, ranska, espanja, italia, portugali (Brasilia), arabi, hindi, mandariinikiina, japani, korea, vietnam, indonesia ja muitakin kieliä kysynnän mukasesti. Onhan englantikin sinänsä tärkeä yleiskieli, mutta menestyksellisimmät vuorovaikutuksen kontaktit tehdään maailmalla itse kunkin kulttuurin omalla kielellä.- Anonyymi
Se, että joku opiskelee aikuisena muutaman tunnin viikossa vietnamia tai indonesiaa, ei tuo meille työntekijöitä, jotka käyvät kauppaa sujuvasti näillä kielillä.
Kielten syvällisempi oppiminen edellyttää usein käytännössä asumista kys. maassa. Sen lisäksi täytyy satsata kielen oppimiseen paljon aikaa ja vaivaa. Tämä kaikki tulee ihmisen omasta halusta. Koulun jälkeen ei voi enää ulkoapäin ohjata kielen oppimista, vaan jokaisen täytyy itse ymmärtää, mitä kielen sujuva oppiminen vaatii ja ottaa siitä vastuu.
Me emme myöskään voi lähettää puolikielisiä ihmisiä tekemään vientikauppaa, vaan siihen valitaan aina pätevimmät ja kielitaitoisimmat. - Anonyymi
Varsin tarkkaan samoilla linjoilla olen kuin sinä "Anonyymi" 11.8.2019 klo 13.01. Jonkin kielen, esim. vietnamin tai indonesian, muutaman viikottaisen tunnin verran opiskeleminen ei tietenkään riitä kunnon kielitaidon hankintaan, jotta olisi mahdollista toimia menestyksellisesti esim. vietnamin tai indonesian kielellä vaikkapa kaupan käynnissä. Juuri sen vuoksi tarvitaan ainakin koko "lukuvuoden" (syksyn alusta kevään loppuun) tai pitempäänkin kestävää teho-opiskelua. Täsmälleen samaa mieltä olen kyseisessä maassa suoritettavasta käytännön harjoittelusta, jotta riittävä pätevyys saavutettaisiin. Sillä menettelyllä saadaan aina pätevimmät ja kielitaitoisimmat henkilöt yhteyksiä hoitamaan.
Edellä esillenostamani "kielikurssi-instituuttien" avulla saismme luoduksi organisatoriset puitteet niitten lukuisten kielten opiskelun paikoiksi, joita kieliä globaalissa vuorovaikutuksessa tarvitaan. Opiskelijoiksi tulisivat toisaalta ulkomaankauppaa käyvien yritysten kustantamina opiskelijat, jotka siis olisivat jo yritysten palkkalistoilla kurssi-instituuttiin tullessaan. Sama firma maksaisi ulkomailla tapahtuvan käytännön harjoittelun. Ehkä Suomen valtiokin voisi osallistua asiaan jollain tukirahalla. Toki kurssi-instituutteihin pitäisi olla mahdolllista hakeutua jotain tiettyä kieltä opiskelemaan myös omilla varoillaan, jos opiskelijalla varaa olisi.
Tähän kohtaan sopii kiinnittää huomiota meille Suomeen maahanmuuttaneen väen potentiaalin ja kapasiteetin hyödyntämiseen. Ovathan monet varsin hyvän koulutuksen jo aikaisemmin omassa maassaan hankkineet tänne Suomeen tultuaan joutuneet pätevyyttään vastaamattomiin työtehtäviin. Heidän keskuudestaan löytyisi erittäin todennäköisesti henkilöitä, jotka täydennyskoulutuksen avulla sopisivat esim. kaupalliseen kanssakäymiseen Suomen ja aikaisemman kotimaansa välillä. Tuo täydennyskoulutus tarkoittaa tietenkin suomen kielen hyvää taitamista ja itse kullakin alalla välttämättömän syvällisen erityisosaamisen hallintaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varsin tarkkaan samoilla linjoilla olen kuin sinä "Anonyymi" 11.8.2019 klo 13.01. Jonkin kielen, esim. vietnamin tai indonesian, muutaman viikottaisen tunnin verran opiskeleminen ei tietenkään riitä kunnon kielitaidon hankintaan, jotta olisi mahdollista toimia menestyksellisesti esim. vietnamin tai indonesian kielellä vaikkapa kaupan käynnissä. Juuri sen vuoksi tarvitaan ainakin koko "lukuvuoden" (syksyn alusta kevään loppuun) tai pitempäänkin kestävää teho-opiskelua. Täsmälleen samaa mieltä olen kyseisessä maassa suoritettavasta käytännön harjoittelusta, jotta riittävä pätevyys saavutettaisiin. Sillä menettelyllä saadaan aina pätevimmät ja kielitaitoisimmat henkilöt yhteyksiä hoitamaan.
Edellä esillenostamani "kielikurssi-instituuttien" avulla saismme luoduksi organisatoriset puitteet niitten lukuisten kielten opiskelun paikoiksi, joita kieliä globaalissa vuorovaikutuksessa tarvitaan. Opiskelijoiksi tulisivat toisaalta ulkomaankauppaa käyvien yritysten kustantamina opiskelijat, jotka siis olisivat jo yritysten palkkalistoilla kurssi-instituuttiin tullessaan. Sama firma maksaisi ulkomailla tapahtuvan käytännön harjoittelun. Ehkä Suomen valtiokin voisi osallistua asiaan jollain tukirahalla. Toki kurssi-instituutteihin pitäisi olla mahdolllista hakeutua jotain tiettyä kieltä opiskelemaan myös omilla varoillaan, jos opiskelijalla varaa olisi.
Tähän kohtaan sopii kiinnittää huomiota meille Suomeen maahanmuuttaneen väen potentiaalin ja kapasiteetin hyödyntämiseen. Ovathan monet varsin hyvän koulutuksen jo aikaisemmin omassa maassaan hankkineet tänne Suomeen tultuaan joutuneet pätevyyttään vastaamattomiin työtehtäviin. Heidän keskuudestaan löytyisi erittäin todennäköisesti henkilöitä, jotka täydennyskoulutuksen avulla sopisivat esim. kaupalliseen kanssakäymiseen Suomen ja aikaisemman kotimaansa välillä. Tuo täydennyskoulutus tarkoittaa tietenkin suomen kielen hyvää taitamista ja itse kullakin alalla välttämättömän syvällisen erityisosaamisen hallintaa.Olen samaa mieltä siitä, että maahanmuuttajien kielitaitoa olisi syytä hyödyntää enemmän.
Täytyy heittää kommenttia Suomi24-sivuston ylläpitäjälle, kun systeemi ei suostu hyväksymään (äsken 14,8,2019 klo 21.27) minun rekisteröityä Leiriniekka-nimimerkkiäni, vaan tyrkkää kehiin Anonyymiä. No, käy tämä homma näinkin.
Kansainvälisessä vuorovaikutuksessa merkityksensä on eri kulttuurien väestömäärillä ja saman tien kielillä. Onko meidän suomalaisten yleissivistys sen verran riittävää, että hahmotamme eri maitten väestöllisen suuruusluokan, kun uutisointia seuraamme? Otetaanpa muutama esimerkki.
- Etiopia, väestöä n. 100 miljoonaa, virallinen kieli amhara
- Indonesia, väkeä 234 miljoonaa
- Intia, väkeä reilusti yli miljardin, hindi suurin kieli ja isoja dravidakieliä
- Iran, 82 miljoonaa väkeä, farsia (persiaa) puhuu 45 miljoonaa
- Vietnam, 95 miljoonaa
Tulevaisuutta ajatellen sopii muistaa, kuinka varsin lyhyehkönä historiallisena aikajaksona esim. itäisen ja kaakkoisen Aasian maat ovat nousseet merkittäviksi taloudellisiksi valtioiksi. Ja tulevaisuudessa globaalissa kontaktoinnissa mitä ilmeisimmin kehittyvien maitten osuus ylipäätään tulee edelleen korostumaan. Jos ja toivon mukaan kun me täällä Suomessa osaamme katsoa eteen päin nenäämme pitemmälle, niin kyllä kielten osaamisen lisääminen on yksi olennaisia hoidettavia tehtäviä, sikäli mikäli aikomuksenamme on pärjätä maailmalla.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031565
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781204- 881127
- 1391036
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1967Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9714Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8670