Isämme teki aikoinaan itse 1992 kuolleen äitimme perunkirjoituksen, emmekä me lapset silloin tarkkaan katsoneet, mihin nimemme laitoimme kun osaltamme sen hyväksyimme. Nyt kun isämme hiljattain kuoli, tuli myös äitimme perunkirjoitus tarkasteluun eli irtaimen omaisuuden osituksen osalta.
Kävi ilmi, että isämme oli laskenut meille lapsille kuuluneen summan väärin. Hyväksyimme tuhansia euroja pienemmän summan (jota isämme ei sitäkään meille antanut vaan piti itsellään) kuin meille olisi kuulunut.
Nyt kun tarkastellaan meidän lasten ja isämme uuden lesken kesken perinnönjakoa, tämä tuli ilmi. Mutta voiko asialle enää tehdä yhtään mitään vaan kannattaako asian vain antaa olla?
Kävi ilmi, että isämme oli laskenut meille lapsille kuuluneen summan väärin. Hyväksyimme tuhansia euroja pienemmän summan (jota isämme ei sitäkään meille antanut vaan piti itsellään) kuin meille olisi kuulunut.
Nyt kun tarkastellaan meidän lasten ja isämme uuden lesken kesken perinnönjakoa, tämä tuli ilmi. Mutta voiko asialle enää tehdä yhtään mitään vaan kannattaako asian vain antaa olla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikäs siinä, jos virhe on todennettavissa, ja varsinkin, jos olitte alaikäisiä perunkirjoitushetkellä.
Oliko se ositus siis tehty vai ei? Eli onko isä huseerannut vain perukirjan vai myös ositus- (ja perinnönjako) sopimuksen?
Asia on vanhentunut. Mikäli virhettä eivät perinnön saajat saa sovittua, peli on pelattu. Ohi on.
Isä on tehnyt irtaimen omaisuuden jakokirjan, jossa kuittasimme saaneemme muutaman tuhannen euron arvosta rahaa. Niitäkään emme käytännössä saaneet. Nyt kun irtainta omaisuutta laskettiin uudelleen, huomasimme, että meidän olisi pitänyt saada aikoinaan muutama tuhat euroa enemmän.
Jos kyseessä ositus-/jakokirja, 6kk allekirjoitusten jälkeen asia on käytännössä vanhentunut. Olette vain sopineet jaosta lain oletuksista poikkeavasti, joka on täysin sallittua.
Jos kyse on vain perukirjasta, sillä ei ole samanlaista merkitystä, vaan se on käytännössä veroilmoitus.