Nyt toivon asiallista keskustelua aiheesta. Ihminen kertoi alkuvuodesta, että oli lopettanut edellisen vuoden lopulla unikon käytön. Hän kuitenkin kiistää olevansa narkomaani, koska on käyttänyt sitä fyysisten kipujensa hoitoon. Itse ajattelen niin, että kaikki jotka aloittavat huumeidenkäytön, aloittavat käytön kivun lievitykseen, oli se sitten henkistä- tai fyysistä kipua.
Tämä asia on vain yksi osanen ongelmavyyhdettä, johon liittyy paljon muutakin. Nyt seuraan sivusta, kun ihminen luhistuu ja hiipuu pikkuhiljalleen koko elämästä, vaikkakin ilman huumeita. Voiko uuden elämän aloittaa, jos pöytä kaikesta vanhasta paskasta on siivoamatta ja kun kieltää tosiasiat ja ongelman olemassaolon? Minusta se tuntuu jotenkin täysin mahdottomalta jo ajatuksenakin. Salaamiseen liittyy voimakas velvollisuudentunto ja pelko siitä, että elämään tulisi asian mahdollisesta paljastumisesta lisää isoja ongelmia.
Terv. Murheenmurtama läheinen
Tämä asia on vain yksi osanen ongelmavyyhdettä, johon liittyy paljon muutakin. Nyt seuraan sivusta, kun ihminen luhistuu ja hiipuu pikkuhiljalleen koko elämästä, vaikkakin ilman huumeita. Voiko uuden elämän aloittaa, jos pöytä kaikesta vanhasta paskasta on siivoamatta ja kun kieltää tosiasiat ja ongelman olemassaolon? Minusta se tuntuu jotenkin täysin mahdottomalta jo ajatuksenakin. Salaamiseen liittyy voimakas velvollisuudentunto ja pelko siitä, että elämään tulisi asian mahdollisesta paljastumisesta lisää isoja ongelmia.
Terv. Murheenmurtama läheinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitäpä muuta voi tehdä aikuisen ihmisen kohdalla, joka kieltäytyy avun hakemisesta, kuin odottaa ja katsoa herääkö itse ja hakee apua. Muuta ei kai voi kuin osoittaa että on saatavilla ja rinnalla tukena jos toinen sitä haluaa. Avun vastaanottamista ei voi pakottaa. Paitsi jos kyseessä ei ole todellinen mielisairaus tai mielenterveyslain mainitsema kriteeri pakkohoitoon.
Tiedän, ettei apua voi tyrkyttää. Kyse on vaan itselleni kaikkein läheisimmästä ihmisestä, omasta lapsestani. Ja siitä omasta "luottolapsestani" :( Luulin, että hän pärjää aina...