onnittelumalja

Samaa ihmettelevä.
Eikö onnentoivotus ole hyvä ele muodossa tai toisessa.

Minä olen vuoren varmasti nähnyt, kun vl-uskova kohottaa alkoholipitoisen viinimaljan.

Jankkashan ne fariseuksetkin Jeesukselta että pitääkö vl:ien maksaa veroja. Yrittivät saada hänet jotenkin puheesta kiinni. Samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. Kysellään tyhmiä ja taas vähän tyhmempiä. Ei ihminen ole muuttunna 2000 vuodessa muuta kuin keskipituus on vähän kohonnut. Usko nyt että mikään ei ole multa kielletty mutta kaikki ei ole mulle tarpeen kuten maljojen kohotus. On siinä aina riski että paita sotkevuntuu mesimarjamehuun jos aletaan läikytteleen jatkuvasti. Siis saa nostaa. Nostetaanhan me housut punttejakin jos se on tarpeen.

Laestadius oli etevä tunturikasvien tuntija ja saavutti kasvitieteilijänä kansainvälistä mainetta, hänet palkittiin 1841 Ranskan kunnialegioonan ritarimerkillä. Tästä saavutetusta kunniasta johtuen kuningas kutsui Laestaduiksen päivällisille Tukholmaan, Laestadius ei nostanut kuninkaan esittämää maljaa. Tästä taas Tukholman lehdistö päätteli Laestaduiksen olevan alkoholisti ja julkaisi hänestä pilakuvia jotka esittivät miestä jonka ei kärsi ryyppyä ottaa sortumatta siihen. Näyttää siltä, että Laestadius joka saarnasi viinaa vastaa, piti linjansa myös kuninkaan tilaisuuksissa. Olisiko tämä muodostunut perinteeksi.

joo, tämä on loputtoman epäloogisen vanhanaikaisen sääntökokoelman helmi.

ÄLÄ NOSTA ONNITTELUMALJAA! SE ON SYNTI!

nykyisin alkoholittoman maljan hääparin/juhlittavan kunniaksi.

Kirjoitin muutama viikko sitten yhdessä viestissäni asiasta ja laitan perustelut lyhennetysti tähän uudelleen.

Mielestäni onnittelumalja on juhlittavan/vien kunniaksi. En nosta maljaa alkoholille. Lisäksi en juhlatilaisuudessa halua hämmentää onnittelutilannetta pitäytymällä joissakin omakohtaisessa perinteessä, jolle ei löydy ainakaan raamatullista selitystä. Toisaalta juhliin lähtö on helpottunut, kun olemme vaimoni kanssa sopineet käyttäytymismallimme.

Mitä tämä taas muuta todistaa, kuin vl-lahkolaisten ulkokultaisuudesta? Eleet ja ulospäin näkyvä pinta ovat tärkeintä.

Voidaanko asiaa ajatella toisinpäin? Miksi kohottaa maljoja ja mitä se merkitsee? Mietitäänpä millaisissa tilanteissa on maljannostajaisia. Useat liittyvät työhommiin. Kokoonnutaan porukalla, jossa on paljon miehiä. Ei millään pahalla, mutta tavallinen suomalainen juntti ’vapautuu’ puhumaan muustakin kuin biteistä, autoista ja jääkiekosta vasta kun on saanut olutpullon tai kuohuviinimaljan käteensä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on ’vapauduttu’ konttaamaan lopuksi porukalla pöytien alla. Jälkeenpäin juttua selän takana riittää pitkään, mutta kasvokkain voi olla entistä vaikeampaa.

Sitten on nämä ’hienommat’ tilaisuudet. Häät yms, joissa on omat merkilliset sosiaaliset paineensa. Pakko on tulla, tuoda lahja ja nostaa malja, muuten joku loukkaantuu. ”Etkö voisi edes yhden alkoholittoman maljan nostaa? Se on hääparin kunniaksi.” Kukaan ei onneksi huomaa, jos joku ottaa vain maljan käteensä eikä kohota sitä ylös, paitsi joku puoliouto, joka on samassa nurkassa ja sattumalta huomaa ja tuijottaa alta kulmain lopputilaisuuden ajan. Saatetaan ajatella, että se on ystävällisyyden osoitus juhlivaa paria kohtaan, kun kohotamme maljat ja on epäystävällinen juntti, jos ei niin tee.

Kuitenkin näissä tilanteissa on samoja koomisia piirteitä kuin maljannosto-ryyppäjäiset-konttaus –tilaisuuksissakin. Molemmissa tarkkaillaan muiden juomamääriä ja minkälaista juo. Harvemmin kukaan huomauttaa jälkikäteen, että ”söit kaksi palaa mansikkatäytekakkua, mutta arabialaista maustekakkua et ottanut ollenkaan”. Jos ei muulloinkaan käytä alkoholia, on ehkä reilua ettei näissäkään tilanteissa siihen pakoteta, jos haluaa pitää saman linjan kaikissa tilanteissa. Silloin kait on sama vaikka ei ota ollenkaan maljaa. Joissakin kulttuureissa ei ole edes korrektia kohottaa maljoja ilman alkoholia. Kunnioittamista päivänsankareita kohtaan voi varmaan osoittaa jo tulemalla juhliin ja myös ennen ja jälkeen juhlan. Jos on alkoholioperaatioita tulossa juhlaohjelmaan ja on tiedossa, että kaikki eivät mielellään siihen rupea, niin kannattaa puhua etukäteen. On muitakin asioita, jotka voivat aiheuttaa hämmennystä muodollisissa tilaisuuksissa. Kumpi on parempi: jutella asiat selviksi etukäteen vai puhua jälkikäteen selän takana?

Nämä sosiaaliset paineet alkoholinkäytössä Suomessa on ainakin vähän tabu. Nuorilla ja vanhoilla on samanlaista: perskännin ottajia arvostetaan ja kohtuukäyttäjät ovat nynnyjä. Uskonnollista vakaumusta kyllä kunnioitetaan ja se on erittäin hienoa. Mutta tietyissä porukoissa voi olla vaikeaa sellaisilla miehillä, jotka haluavat olla illan edes maistamatta mitään. Syynä voi olla vain, että kotiin olisi kiva mennä juhlien jälkeen selvin päin. Heitä käy sääliksi. On pakko tulla autolla yms, mutta sittenkään ei ole helppoa. Muutaman kerran olen ollut sellaisissa tilaisuuksissa miesporukalla, ei varsinaisissa maljankohotustkekkereissä, joissa yllättäen noin kolmasosa kieltäytyy heti alkuun juomatarjoilusta. Silloin on usein ilmoittautunut monia muitakin jättäytyvänsä ilman alkoholia. Sitten on isäntä toisensa jälkeen ruvennut kertomaan olevansa melkein raitis tai ainakin kohtuukäyttäjä. Hyviä juttuja on silloin keskusteltu. Tiedä sitten, onko osalta ’juhlafiilikset’ laskeneet.