Onko perää?

aluksi tulee se "raittiushumala" se tuntuu että pitäs saada kaikki maailman juopot heti raittiiksi, mutta kyllä se siitä tasottuu kun tarpeeksi hakkaa päätänsä seinään.

Kysyt asiaa, joka usein nousee esiin raitistuneiden ihmisten olotilaa pohdittaessa. Se, mitä AA-väki kutsuu toipumiseksi, on jotain enemmän kuin pelkkä juomattomuus.

AA:n perusteoksessa "Nimettömät Alkoholistit" luvussa "Tohtorin mielipide" kuvataan alkoholistia levottomaksi, ärtyisäksi ja tyytymättömäksi, ellei hän juo. Tällainen olotila voi jäädä päälle pitkäksikin aikaa, ellei ko. ihminen havahdu tekemään jotain itsensä eteen.

_Toipuneesta_ alkoholistista sama kirja sanoo: onnellinen, iloinen ja vapaa.

Tässä voi olla Sinulle hyödyllinen linkki:

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuivahuikka.htm

Jaksamista sinulle!

Kun lukemattomien kohtuukäyttöyritysten jälkeen vihdoin ymmärsin ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin raittius, yritin tietysti ensimmäiseksi omin voimin. Lähes kahden viikon kuivan kauden onnistuinkin pitämään, mutta se oli "rystyset valkoisina" sinnittelemistä. Kun viinaa teki mieli niin eihän siinä mikään muu tuntunut miltään ja pinna oli kireällä ja enemmän tai vähemmän tietoisesti hain riitoja ja ongelmia jotta saisin "syyn" ratketa taas juomaan. Ja ratkesinkin.

Seuraava yritys oli "persettä penkkiin" -menetelmällä AA:ssa, eli kävin palavereissa harva se ilta kuuntelemassa kaiken maailman jaarituksia ja vuodattamassa omaa synkkyyttäni ("purkamassa tuskaa", kuten jotkut sitä kutsuvat). Ihmettelin vielä kun ei sekään poistanut juomishimoa :-o

Oma käänteentekevä kokemukseni oli juomishimon poistuminen AA:n askelten avulla, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut rääkyä tuskaa. Ensimmäinen raitis vuosi oli aivan mahtava paitsi omasta niin myös läheistenkin mielestä. Olin onnellisempi kuin vuosikausiin! Toisena vuonna huuma alkoi vähitellen tasaantua ja raittiina eläminen muodostui ihan tavalliseksi arkielämäksi. En koe olevani sen levottomampi tai kiukkuisempi kuin juoma-aikanakaan, päinvastoin, nyt pystyn elämään vapaasti ja tekemään asioita jotka minua kiinnostavat.

Itselläni on parisuhde jopa syventynyt.
Alkuun varmaan onkin ongelmia ja tilanteen "purkaminen" normaaliksi vie jokin aikaa, sekä vaatii molemmilta osapuolilta "pinnaa".

Itse olen saanut jo jonkinlaisen rauhan ja koen että meillä parisuhde voi hyvin. Mutta se vaatii myös kumppanin vastaantuloa asiassa.

On käännettävä uusi puhdas lehti ja lähdettävä kirjoittamaan historiaansa uusin ajatuksin - yhdessä.

Omakohtainen kokemukseni.Alussa kun olin päässyt raittiuden alkuun minut valtasi se niinsanottu AA-humala,olin varma että raitistutan ainakin sen kantakapakkani porukan.Siinä kyllä jäin hopealle,vaikka ajattelin kylläkait jokainen tajuaa lopettaa kuin toi pahinkin on pystynyt siihen.Ehkä alkuaikoina vaimosta saattoi tuntua nythän se ei osaa muusta puhuakaan kuin raitiudesta.Sitten vaimoni lähti AL-anon ryhmään,senjälkeen rupesimme puhuun samaa kieltä.Voisin sanoa että menimme uudestaan naimisiin,puhuimme monet yöt menneistä.Emme enää riidelleen asioista,vaimoni oppi ymmärtämään minua ja minä vaimoa.Tänään olemme onnellinen pari.Tosin jo pappa ja mummo,mutta olemme sut terveitä ruumiillisesti ja henkisesti.Muuten tämä AL-anon ryhmä on tarkoitettu alkoholistin läheisille omaisille.Kyllä raittius rauhoitaa mielen,tunneelämä, tasoituu kun oppii ymmärtämään oikeanlaisen nöyryyden.Ja lakkaa taistelemasta,silloin myös pystyy luovuttamaan.Minä olen oppinut nämä asiat AA-ssa.En ole mikään kirjoitusmies,mutta jos siitä jotain tollkua sais.Hyvää ja aurinkoista kevään odotusta kaikille.Vaari vain!!!

Todella kannustavia kertomuksia.
Ja tajusin myös sen, että itsekin tarvitsen apua.
Vielä kun lasteni isäkin ymmärtäisi avuntarpeensa.
Vakuuttaa pystyvänsä itse lopettamaan juomisen, jos haluaa ja jos minä olisin "nätisti".
Aurinkoista Kevättä!

Totta on ainakin omalla kohdallani, ja parin muunkin aa:ssa käyvän holistin mukaan. Omana olohuoneenani oli liki 10 vuotta kapakka, etenkin lähiökapakat. olut, rennot ihmiset, häly, musiikki, karaokeillat, tanssit, naisten isku, tää kaikki kuului ent.elämääni.

Nyt aa:ssa, päivä kerrallaan koettaen kitkutella. Vaikeaa, pirun vaikeaa. Jos välissä on muutama raittiiden ajatusten päivä, niin kapakat ja olut tulevat ajatuksiin viimeistään tän jälkeen. Kaupoissa tajuaa hätkähtäen katselevansa oluiden hintoja, ja kävellessä eri kapakoiden ikkunasta sisään. Vituttaa jo valmiiksi kesäaika terasseineen. Olo muutenkin levoton, ärtyisä, muisti heittää, ei tahdo voida kunnolla keskittyä mihinkään ei edes töihinsä. Ahdistus ja pakokauhu iskevät kun kävelee ulkosalla selvin päin. Kotona ei jaksais jutella mitään, ei etenkään tästä olotilasta. Ja edellisestä kännistä aikaa sentään 3,5 kk! AA-ohjelmaa en osaa opetella, siis vaikka kuinka sitä kuuntelen tai luen, en osaa sitä soveltaa siten että tää kurja olotila helpottaisi. Tuntuu välillä, että vissiin meikäläisellä ainoa keino on kipata taas tuopposet kurkkuun ja saada hetken rentoutus...

Sain asiani AAssa asiani todella perseelleen. Iski hullun usko ja AAhumala samaan aikaan. Luotin että Jumala johdattaa ja kantaa vastuuni. Nyt luottotiedot menneet ja asunnoton. Kiitos ohjelmalle siitä. Nyt katselen muita vertaistukiryhmiä.