Moi!
Mun mielialat vaihtelee melko rajusti laidasta laitaan, joku pikkuasia voi saada mut pois raiteiltani. Mä näpertelen mielessäni kaikkia kurjia ja ikäviä asioita enkä saa työnnettyä niitä syrjään. Olo on parempi jos teen kokoajan jotakin- heti kun rauhotun niin useimmiten mielessä alkaa pyöriä kaikki kurja ja katkeroittava.
Viimeaikoina on tapetilla ollut mun tylsä työ ja ennenkaikkea todella ikävä pomo. Olen hakenut uutta työtä mutta ei ole tärpännyt, siitäkin tulee sellainen olo että en mä mihinkään kelpaa. Ikää on 29 vee ja uran pitäisi olla kovassa nousukiidossa vaan en pääse täältä läävästä pois. Aamulla ekana alkaa mielessä pyöriä että mitä sanon jos pomo alkaa taas heti aamusta vittuilla jostakin joka ei edes ole mun syy. Sitten kun tilaisuus tulisi, en kuitenkaan sano mitään vaan patoan kaiken sisääni ja katkeroidun lisää.
Isäni on ollut alkoholisti. Vanhempani erosivat kun olin parikymppinen- suhde oli ollut kriisissä jo vuosikaudet ennen tätä.
Hoidin äitini sekä isäni eron yli. Isä jatkoi juopottelua. Hoidin häntä. Sitten isä sairastui vakavasti ja taas hoidin häntä. Nyt kun hän on saanut uuden mahdollisuuden niin alkoholismi jatkuu, vuoden oli kuivilla. Olen niin pettynyt. Että niin paljon hän antoi arvoa kaikelle tekemälleni. Lisäksi hän ylistää veljeäni taivaisiin ja minä en ole mitään vaikka käytännössä hoidin häntä yksin koko hänen sairautensa ajan.
En tiedä mutta olen tosi väsynyt, tyytymätön, ahdistunut ja katkera.
Kuinka jatkan?
Mun mielialat vaihtelee melko rajusti laidasta laitaan, joku pikkuasia voi saada mut pois raiteiltani. Mä näpertelen mielessäni kaikkia kurjia ja ikäviä asioita enkä saa työnnettyä niitä syrjään. Olo on parempi jos teen kokoajan jotakin- heti kun rauhotun niin useimmiten mielessä alkaa pyöriä kaikki kurja ja katkeroittava.
Viimeaikoina on tapetilla ollut mun tylsä työ ja ennenkaikkea todella ikävä pomo. Olen hakenut uutta työtä mutta ei ole tärpännyt, siitäkin tulee sellainen olo että en mä mihinkään kelpaa. Ikää on 29 vee ja uran pitäisi olla kovassa nousukiidossa vaan en pääse täältä läävästä pois. Aamulla ekana alkaa mielessä pyöriä että mitä sanon jos pomo alkaa taas heti aamusta vittuilla jostakin joka ei edes ole mun syy. Sitten kun tilaisuus tulisi, en kuitenkaan sano mitään vaan patoan kaiken sisääni ja katkeroidun lisää.
Isäni on ollut alkoholisti. Vanhempani erosivat kun olin parikymppinen- suhde oli ollut kriisissä jo vuosikaudet ennen tätä.
Hoidin äitini sekä isäni eron yli. Isä jatkoi juopottelua. Hoidin häntä. Sitten isä sairastui vakavasti ja taas hoidin häntä. Nyt kun hän on saanut uuden mahdollisuuden niin alkoholismi jatkuu, vuoden oli kuivilla. Olen niin pettynyt. Että niin paljon hän antoi arvoa kaikelle tekemälleni. Lisäksi hän ylistää veljeäni taivaisiin ja minä en ole mitään vaikka käytännössä hoidin häntä yksin koko hänen sairautensa ajan.
En tiedä mutta olen tosi väsynyt, tyytymätön, ahdistunut ja katkera.
Kuinka jatkan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla on ollut tosi kova taakka kannettavana kun olet huolehtinut vanhemmistasi, heidänhän olisi pitänyt huolehtia sinusta. Alkoholistien lapset joutuvat usein olemaan omille vanhemmilleen äitejä ja isiä. Tarvitset saada puhua jonkun ammattiauttajan kanssa jotta voisit purkaa taakkaasi joka on kertynyt sisimpääsi. Älä jää yksin ahdistuksesi kanssa, hakeudu vaikka aluksi terveyskeskukseen omalääkärille, hän voi ohjata eteenpäin. Kyllä näistäkin asioista selviää kun löytää ihmisen joka kuuntelee ja jonka kanssa voi käydä läpi kokemiaan ikäviä asioita. Lähde rohkeasti hakemaan apua itsellesi niin huomaat jonain päivänä että elämä taas hymyilee. Itse olen käynyt läpi elämässäni tosi kovan helvetin ja saanut apua mielenterveystoimiston sos.työntekijältä, olen tosi kiitollinen saamastani avusta. Toivon sinulle voimia.