Gal. 2: 19-22.:
"19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut."
Siis en minä enää elä, vaan Kristus elää minussa!? Kuinkakohan usein saan tuntea, että Hän elää minussa ja minä Hänessä. No ainakin silloin kun tiedän, että ajatukseni ja tekoni eivät tulisi minusta, vaan olen silloin Hänen ohjauksessaan.
"19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut."
Siis en minä enää elä, vaan Kristus elää minussa!? Kuinkakohan usein saan tuntea, että Hän elää minussa ja minä Hänessä. No ainakin silloin kun tiedän, että ajatukseni ja tekoni eivät tulisi minusta, vaan olen silloin Hänen ohjauksessaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntea? Tunteisiisiko sinä uskotkin (sittenkin), etkä Kristuksen sanaan?
Oikea usko aiheuttaa paljon tunteita. Iloa Herrassa, Herran oikeanlaista pelkoa ja Jumalan mielen mukaista murhetta esimerkiksi. Jos ei uskosi ole aikaansaanut yhtään tunnetta sinussa, sinun on käännyttävä Herran puoleen. Paavali sanoo. seurakunnan kaitsijan on tunnettava uskon salaisuus. Suurin tunne on kiitollisuus, minun edestäni.
Kyllä sitä ihan varmasti tuntee ja tietää, milloin oma liha saa olla vallassa ja milloin Hänen kauttaan ja kanssaan saan elää ja toimia. Ilo on tunne, suru on tunne jne. Krituksen Sana, laki ja armo puhuttelee, pintaan nousee tunteita, mutta usko ei ole tuntemisissa, mutta uskon kautta tulee tuntemisia, etenkin ilo, raha ja rakkaus.
Olipas typerä kysymys!
Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, kyllä. Tunteitakin tulee, ja mitä lähempänä Kristusta on, sen selkeämmin oman MUSTUUTENSA Jumalan edessä tuntee. Pyhittyminen onkin yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Armo maistuu hyvälle, kun synnit maistuvat pahalle.
Tekopyhillä on itsevalittu tekovanhurskaus, siihen tilaan ei kuulu elävä synnintunto, (joka tulee lain kautta). Eikä tekohurskauteen kuulu päivittäinen ja hetki hetkeltä USKOSSA tapahtuva peseytyminen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksesen Kristuksen veressä. Tämä hurskaus ohittaa Jeesuksen ristin kärsimykset asianomaisen puolesta ja sovintoveren.
Heille joilla on itse rakennettu vanhurskaus, heille Kristus on ajallista terveyttä ja menestystä tuova viihdepelle, hyvää jytämusaa ja muuta viihdettä.
Onko se sitten ihme, että he ihmettelevät Kristuksen armossa eläviä, (armoitettuja) ristinkantajia, ja pilkkaavat Jeesuksen verta julkeasti. Näitä viestejä saa täältäkin lukea valitettavan usein.
Jumalan armosta me Jeesuksen omiksi kallilla verellä lunastetut armahdetut syntiset iloitsemme. Hallelujaa!
Juuri näin! 😊👍
Siis ihan oikeasti. Kommentoiko vaitovainen omia käsityksiään Juuri näin- kommentilla.?
Hänellähän on omasta mielestään ihan hyviä käsityksiä siitä, mistä tie taivaaseen meneen. Mutta kun muillakin on yhtä hyviä.
Esimerkiksi kaikki esikoislestadiolaiset saarnaajat tietävät vaitoa paremmin kyseisen asian.
Mitä pitäisi ajatella tällaisen tasamaan tallaajan?
Kun ihmispoloinen vedetään hukkumasta veneeseen, ei se tietenkään mitään tunteita aiheuta eikä tunnu yhtään miltään, sehän on vaitonkin mielestä ihan samaa kuin ne sota-ajan makeiset, ei n epaljon maksaneet mutta ei ne miltään maistuneetkaan.
Kun Raamattu sanoo että ilotkaa Herrassa, se on vaiton mielestä pelkkää tunteisiin uskomista eikö olekkin !