Tulit vastaan muutama päivä sitten ja hymyilit leveästi, ja enhän voinut tuollaisen hurmaavan ilmestyksen edessä itsekään muuta kuin olla itsekin yhtä hymyä. Oli kuin luontevaa noin iloisen kohtaamisen jälkeen halata toisiamme. Rutistin häntä todenteolla ja pelkästä riemusta teki mieli nostaa ylös, mutta sitten hillitsin juuri ja juuri itseni. Halatessamme päämme lähenivät sen verran, että tuntui kuin me molemmat olisimme halunneet suudella toisiamme juuri siinä paikassa. Tämäpä kerrassaan yllättävä tapaaminen! Tapaan hänet tällä tavalla, hänet, jota koko sydämestäni rakastan. Ihan sydän sykähti jo pelkästä näkemisestä. Kyselit kuulumisia ja kerroit samalla viimeisimmät käänteet elämässäsi, ja minä kuuntelin tarkalla korvalla. Melkein unohdin maailman ympärillä ja senkin, mitä oikein sanoit kun ihailin silmilläni sitä, minkä edessäni näin. Sinä siinä, ihkaelävänä. Hämmästelin, että hän oli kiinnostunut elämästäni ja kaikesta, mitä siinä oli tapahtunut ja mitä viime päivinä olin ajatellut. Sitten hän sanoi jotain yllättävää! Hän olisi kiinnostunut tutustumaan. Hän rakastaa minua.
Sitten minä heräsin....
Sitten minä heräsin....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tapaatko häntä myös oikeassa elämässä? Vai onko muisto menneiltä ajoilta?
Ihastukseni käveli vastaan kun olin koiran kanssa kävelyllä...
Niin rakastankin.
Ja käsiä vaatteiden peittämällä vartalolla, vihreitä silmiä, hassuttelusta loistavia kasvoja, lievää tietäväistä hymynkaretta, matalaa hyväilevää ääntä ja sitä miten vahvalta hän halauksessa tuntuu ja miten vajoan ihanaan sumuun siitä tuoksusta.