Olen tutustunut mielenkiintoiseen, pirtsakkaan ja avoimeen uuteen ihmiseen, joka muuten on ensimmäinen kaksonen tuttavuuksissani! Minua vähän ihmetyttää hänen keskustelutyylinsä/aiheensa jotka pyörivät melkeinpä vain hänen ympärillään. Olen hänen rinnallaan hyvinkin sulkeutunut ja hiljainen, vaikken ehkä normaalisti ihan niin hiljainen olekaan. Hän kuitenkin hyvin harvoin esim. kysyy minusta mitään tai (edes kohteliaisuudesta) esittäisi olevansa kiinnostunut, miten jokin asia jonka tietää elämässäni tapahtuneen (vaikkapa jokin minulle merkityksellinen harrastukseen liittyvä kilpailu tms) on mennyt.
Onko kaksonen sellainen, joka odottaa toiselta oma-aloitteista avautumista? Se voi näet olla yllättävän vaikeaa, ainakin minulle, eikä keskustelun ohjaaminen "minun suuntaani" ainakaan yhtään olisi pahitteeksi vaan olisi kiva tuki-osoitus kaksoselta! Mutta onko se liian hankalaa tai miettiikö kaksonen edes niin turhia ja monimutkaisia asioita? Tuntuu, että hän vain puhua pulputtaa. Puhun itse kyllä sujuvasti ja tosi mielelläni hänen aloittamistaan aiheista (jotka 80% koskevat hänen elämäänsä tai yleisiä asioita). Ymmärrän, että hänen on vaikea puhua minuun liittyvistä asioista, kun en itse niitä ota puheeksi. Mutta silloin, jos otan, aihe siltikään harvoin enää menee siihen suuntaan. Mistä on kyse?
Sanotaan vielä, että olen ihastunut hänessä välittömään, reippaaseen ja huolettomaan luonteeseen, yhdistettynä kuitenkin vakavuuteen ja fiksuuteen :o)
Onko kaksonen sellainen, joka odottaa toiselta oma-aloitteista avautumista? Se voi näet olla yllättävän vaikeaa, ainakin minulle, eikä keskustelun ohjaaminen "minun suuntaani" ainakaan yhtään olisi pahitteeksi vaan olisi kiva tuki-osoitus kaksoselta! Mutta onko se liian hankalaa tai miettiikö kaksonen edes niin turhia ja monimutkaisia asioita? Tuntuu, että hän vain puhua pulputtaa. Puhun itse kyllä sujuvasti ja tosi mielelläni hänen aloittamistaan aiheista (jotka 80% koskevat hänen elämäänsä tai yleisiä asioita). Ymmärrän, että hänen on vaikea puhua minuun liittyvistä asioista, kun en itse niitä ota puheeksi. Mutta silloin, jos otan, aihe siltikään harvoin enää menee siihen suuntaan. Mistä on kyse?
Sanotaan vielä, että olen ihastunut hänessä välittömään, reippaaseen ja huolettomaan luonteeseen, yhdistettynä kuitenkin vakavuuteen ja fiksuuteen :o)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa todella tutulta. Itsekin tapailin jonkin aikaa kaksosmiestä ja aina vain puheenaiheet pyörivät hänen ympärillään. Itsekään en ole muiden seurasssa kovin hiljainen, mutta hänen seurassaan hyvin usein...Hän ei myöskään ikinä kysellyt edes kohteliaisuudesta minun asioistani mitään, vaan puhua pulputti omista asioistaan. Emme tapailleet pitkään, mutta sinä aikana tilanne pysyi koko ajan samanlaisena ja se oli välillä todella turhauttavaa...
Kovaasti kuullostaa tutulta. Minun kaksoseni ei malta kuunnella toisten puhetta, vaan puhuu päälle ja keskeyttää. Tosin sietää senkin, että hänet keskeyttää eikä kuuntele ja puhuu päälle. Kaksoset ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään ja ihastuksistaan. Kun ihastus laantuu, mielenkiinto ei riitä kuunteluun. Sitten syyttää sulkeutuneisuudesta ja hiljaisuudesta.
Itse olen tosi tyypillinen kaksonen, puhun koko ajan ja pompin aiheesta toiseen. Olen kyllä kiinnostunut kovasti toisista ihmisistä, mutta mieleenikään ei tulisi alkaa tungetella ja udella toisen yksityisasioita. Itse kokisin sen todella tympeänä, joten odotan mielummin että keskustelukumppani itse kääntää jutun itseensä jos niin haluaa. Kaksoset eivät voi sietää sitä, että joku yrittää kahlita heitä tai kertoa miten elämää on elettävä, joten ehkä taustalla on myös se, että ei haluta tunkeilla sitten muidenkaan "tonteille".
kaksoset kyllä puhuu paljon, mutta edellinen kirjoittaja osuu mun mielestä oikeaan.. tai tällainen kokemus mulla on kaksosista. pidän kaksosystävieni puheliaisuudesta, mutta he osaavat myös olla hyviä kuuntelijoita.. ja ovat kyllä kiinnostuneita muustakin tai muistakin kuin itsestään.
Olen kaksonen ja puhun paljon ja hyppelen aiheesta toiseen mielenkiinnon mukaan. Samaa odotan toiselta, siis oma-aloitteisuutta. Mielelläni kuuntelen mitä sanottavaa toisella on mutta en jaksa kysellä vaan oletan että jos toisella on jotain kerrottavaa niin hän kertoo sen. Olen pelkkänä korvana.
huo piirteet ja olen samaa mieltä siitä etten halua tunkeutua toisten sisimpään ja yksityisasioihin, jokainen tehköön oman avauksensa. Kuuntelen ja keskustelen kyllä mielläni toistenkin asioista kunhan he itse tekevät aloitteen. En itsekkään haluaisi että joku tungettelee luvatta minun asioihin.
Todellakin tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu, minua ei ikinä kahlita eikä sidota.Samoin haluan että toisetkin saavat vapauatensa.
Se on muuten ilahduttavaa kuinka nämä piirteet usein pitää paikkansa näin hyvin!
Me kaksoset puhumme koko ajan eikä me välillä pysytä itsekkään jutuissamme mukana, mikä ei kuitenkaan estä meitä olemasta äänessä jatkuvasti. Ja kaikki pyörii yleensä siinä oman navan ympärillä. Toisten jutuista tulee aina jokin oma hauska juttu mieleen ja niin päädymme aina takaisin itseemme. Jälkeenpäin harmittaa aina ettei tullut kyseltyä juttu kumppanin asioita laajemmin! Luulen että se ainainen höpötys johtuu jännittämisestä. Meillä kaksosilla tuntuu olevan heikko itseluottamus. Yritämme sillä jatkuvalla höpötyksellä peittää ujoutta muiden "viisaampien" joukossa. Minä nolaan itseni vähän väliä päästäessäni suustani ties mitä, ja vasta jälkeenpäin ajattelen mitä tuli sanottua. Heitä itsestäsi juttua väliin vaikka tuntuu että tämä kaverisi ei sinua huomioikkaan. Hän kerää tietoa sinusta, vaikket huomaakaan, siinä samalla kun höpöttää lakkaamatta ja näin juttu etenee ja hän oppii tuntemaan sinua. Näin minäkin teen! Se on kivaa, salamyhkäistä touhua mitä kukaan ei tunnu huomaavan. Me ei itse asiassa olla sellaisia idiootteja millaisiksi meidät monesti luokitellaan. Me kaksoset kyllä kuuntelemme muita, mutta omalla tavallamme. Kärsivällisyyttä...
Minä tyypillisenä kaksosena puhun kyllä itsestäni paljon ja mielelläni. Mutta odotan kyllä että se toinenkin juttelee itsestään. Osataan me kuunnellakkin! Jos ei se toinen puhu itsestään on hän jotenkin epäilyttävä, tylsä tai ei kiinnostunut minusta.
Siis aivan sama juttu. Olen tavannut kaksosmiehen ja hän todellakin puhuu vain omista asioistaan ja häntä kiinnostavista jutuista, eikä koskaan kysele mitään minusta. Kerran hän kylläkin sanoi, että kuuntelee minua mielellään kun kerron omia juttujani, mutta ei hän siitä juuri koskaan kysy. Ja toisinaan kun kerron juttujani hän voi keskeyttää kun muistaa jotain itseensä liittyvää. Paljonkos siinä sit enää viitsii edes yrittää kertoa itsestään?
Joten kovin hiljaiseksi hänen seuransa minut tekee. Jokatapauksessa en siltikään haluaisi hänestä luopua, sillä hänessä on jotain niin suloista ja ihanaa, että käpristyn kokoon, kun kuulen hänen äänensä. Mutta aika yleinen piirre tämä puheliaisuus ja omien juttujen jauhanta taitaa kaksosten piirissä olla.
Iloisuuteen, aurinkoisuuteen, avoimuuteen ja reippauteen olen minäkin kaksosmiehessä ihastunut. Ja kun tarkemmin ajattelen, ei hänkään juuri ole elämästäni kysellyt (ja olen varmaan joskus kritisoinut hänelle sitä, ettei keskustelumme mene tarpeeksi syvälle...). Toisaalta hän on ensimmäinen mies, jolle olen niinkin avoimesti itseni näyttänyt, heikkouteni myöntänyt ja elämästäni kertonut. Tietyllä tavalla koen, että hänen ensireaktio koko elämääni on "hällä väliä" ehkä juuri siksi, että hän ei tartu asioihin ja jää niitä vatvomaan. Myöhemmin huomaan kuitenkin keskustelussamme, että kyllä hän muistaa minun sanomiseni ja on niitä myöskin ajatellut.
Hänelle asiat eivät ole elämää suurempia (minulle pieni asia voi olla suunnattoman suuri). Hän haluaa elää tätä päivää ja tulevaisuutta, ei synkistellä.
Itse olen skorpiooni.