Vl-seuroissa puhujat usein valittelevat oman uskonvaelluksensa heikkoutta. Olen toisinaan miettinyt, ovatko oman vaelluksensa heikkoutta valittelevat puhujat ihan tosissaan, vai onko tuo vaelluksen heikkous vain tavaksi tullut hokema?
Onko täällä yhtään vl:ää, joka uskaltaisi sanoa, että minä olen hyvää uskonkilvoitusta kilvoitteleva matkamies/nainen?
Minä olen joskus miettinyt, että mitä jos sanoisin ääneen vl-joukon keskellä Paavalin tavoin, että minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskon pitänyt jne.
Onko yhtään vl:ää, joka uskalltaisi sanoa uskonvaelluksessaan onnistuneensa?
Onko täällä yhtään vl:ää, joka uskaltaisi sanoa, että minä olen hyvää uskonkilvoitusta kilvoitteleva matkamies/nainen?
Minä olen joskus miettinyt, että mitä jos sanoisin ääneen vl-joukon keskellä Paavalin tavoin, että minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskon pitänyt jne.
Onko yhtään vl:ää, joka uskalltaisi sanoa uskonvaelluksessaan onnistuneensa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heb. 4:15 "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa
kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ILMAN SYNTIÄ."
Heb. 7:26 "Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä,
VIATON, TAHRATON, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,"
Heb. 9:14 "kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri,
Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä
VIATTOMANA Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme
kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!"
Miten tuo sinun vastaus liittyy minun aloitukseeni?
Minä nimittäin olen hyvä uskovainen, uskossani onnistunut, olen tähän mennessä kilvoitellut hyvää uskonkilvoitusta.
Minun uskoni hyvyys näkyy esim. siinä, että käydessäni kaupassa siellä oli eräs lasten äiti näitten teini-ikää lähestyvien koululaistensa kanssa ostamassa näille koululaisille koulutarvikkeita. Toinen noista alakoululaisista kiroili, jolloin tuon äiti torui sanoen: "elä kiroile, kun on uskovaisiakin paikalla". Uskovaisella hän tarkoitti minua ja niinpä tuo kiroileva kouluikäinen saman tien minut nähdessään lopetti kiroilemisen.
Tässä on esimerkki siitä, miten minun uskonvaellukseni pyhyys oikein huokuu ympäristöön siellä missä inä kulloinkin liikun.
Minä olen monin tavoin auttanut ihmisiä, eräskin henkilö valitteli minulle että hän on monta vuotta ollu töissä niin sanotuissa hanttihommissa ja haluaisi opiskella itsensä sähköasentajaksi, muaa valitteli ettei se ole hänelle taloudellisesti mahdollista. Siihen minä sanoin, että mene se sähköasentajan tutkinto suorittamaan iltakoulutuksena järjestettävässä koulutuksessa. Siihen tuo henkilö sanoi, että missä niitä sellaisia iltakoulutuksia järjestetään. Minä näytin hänelle kakskin paikkaa ja niinpä hän pisti paperit toiseen ja myös pääsi.
Tässä on vain yksi esimerkki siitä miten minun hyvyys näkyy arkielämässäkin, olen neuvoillani auttanut lukemattomia ihmisiä. Joskus olen jopa auttanut joitakin henkilöitä rahallisestikin, kun olen satavarmasti tiennyt, ettei kyseiset henkilöt pistä saamiansa rahoja mihinkään päihteisiin taikka muuhun senkaltaiseen turhuuteen, vaan todelliseen tarpeeseen. Minulla tosin on paljon keskivertoa ihmistä paremmat mahdollisuudet auttaa ihmisiä tarvittaessa vaikka rahallisestikin, koska olen saanut varallisuutta periä ja sitä omalla toiminnallani rutkasti kasvattanut.
Jos minä enemmälti rupeaisin oman vaellukseni hyvyydestä kertomaan, sitä saisin jatkaa koko loppuvuoden eikä sittenkään tulisi valmista.
Tosin enhän minäkään täysin synnitön ole, jos oisin, niin eihän Kristuksen olisi maan päälle tarvinnut syntyä. Vaikka näin onkin, että minäkään en ole täysin synnitön, niin minun syntini ovat kuitenkin varsin vähäpätöisiä, lähes mitättömiä.
Jos kaikki ihmiset vaeltaisivat yhtä hyvin kuin minä, niin tämä maa olisi Eden, Paratiisi maan päällä.
Minä ajattelen, että aloittaja ei ole vielä tullut tuntemaan omaa suurta syntisyyttään. Aloittajalla on vielä paljon oppimista! Kun Jumalan Henki saa tehdä riittävästi työtään ihmisessä, ihminen huomaa, että hän on murhaaja, varas, valehtelija jne. rikkonut kaikkia Jumalan käskyjä vastaan, eikä muuta mahdollisuutta ole, kuin turvautua Jumalan suureen Armoon.
Hihii!
Ei ole mieleesi juolahtanut, kuka sinussa vaikuttaa hyvät tekosi?! Anna kunnia Jumalalle.
Lähimmäisiään tuleekin auttaa ja rakastaa, mutta ilman oman ansion keräämistä. Varoitankin sinua, jos oikeasti olet kirjoittamasi takana, ettei sinulle sanota viimeisellä portilla, mene pois, en ole sinua koskaan tuntenut!
Omilla teoillaan ei yksikään taivaaseen pääse. Herran edessä kelpaa arka ja nöyrä henki. Kuten Mariallakin oli, Herran nöyrä palvelija.
Jeesus ei opettanut mitään uskossa onnistumista, se on vain lestadiolaisia yhdessä pitävä mantra.
Se ei itse asiassa esiinny edes Raamatussa, mutta sitä vastoin Hän kertoi sen, että Häntä seuraavat joutuvat elämään vaikeuksissa, sekä jopa murheessa, ja siihen hän lupasi avun.
Pastalla aikoinaan ollut Kesitas kertoi sen, ja tuki sanomaansa omalla tavallaan, eli jakeella Raamatusta.
Joh. 14:27
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Jompi kumpi on väärässä, Vl puhujat, tai Jeesus.
Minä luotan Jeesukseen.
Aloittaja esitteli aivan laittamattomasti itseänsä ja virheetöntä vaellustaan. Mahtoiko olla sarkasmia? Tosin vakavamielisiin lestaadiolaisiin tutustuneena oletan, että aloittaja olikin täysin tosissaan. Niin tahi näin. Sait mieleni iloiseksi, oikeinpa hihittelin ääneenkin. Kiitos siitä.
Päällepäin voi näyttää, että joku on vaelluksessaan hyvä, ja minäkin voin lukeutua joidenkin mielestä sellaisiin vl:iin, mutta tiedän kyllä itse, että sorrun synteihin jatkuvasti, vaikka uskoni auttaakin siinä, että taistelen syntejä vastaan ja pyrin niitä välttämään. En toki tieten tahtoen halua sortua synteihin, joten ne toteutuvat yleensä harvemmin ja lievemmässä muodossa kuin mitä tapahtuisi ilman uskoa ja yritystä vastustaa syntiä, mutta en silti kovin onnistuneena osaa itse pitää itseäni. Jatkuvasta taistelusta on kyse. Kyseessä lähinnä yksityisasiat ja synnit, joita ns. valtaväestö ei keskimäärin pidä pahoina asioina ollenkaan, mutta jotka ovat vl:ien ja monien kristillisten suuntien mukaan syntejä.
Allekirjoitan. Missä olisemmekaan vailla uskoa Jeesukseen Kristukseen. Hänen armotöihinsä. Lieventävät asiainhaarat tulevat todellakin luontaisetuina. Vältellä syntejä, ja tehdytkin tulee tehtyä lievemmässä muodossa. Se on juurikin näin.
Kirjoitat sarkastisesti. Ehkei oma kirjoitukseni ollut kovin kummoinen, mutta lyhyesti sanottuna yritän elää sen opetuksen mukaan, jonka Jeesus syntiselle ihmiselle antoi, että "mene, äläkä enää syntiä tee" eli armo ei anna lupaa tietoisesti ja tahallaan jatkaa syntielämää. Vaikka sorrun silti usein synteihin, on uskoni auttanut minua myös välttämään joitakin asioita, joihin sorruin usein silloin, kun en ollut uskomassa, ja jotka nyt näen selvästi synteinä. Esim. oikeasti kaduttuaan ja evankeliumin kuultuaan on halu välttää syntiä, toisin kuin ennen, ja läheiset ihmisetkin voivat tukea minua syntien välttämisessä, kun tietävät minun olevan nyt uskovainen. Maailma on kuitenkin houkutuksia täynnä, ja en silti ole kovin onnistunut, vaikka nyt edes yritän välttää syntejä ja maailman mukaan menoa.
Käsitit väärin. Ei ollut sarkasmia, vaan mielestäni kirjoitit oikein ja viisaasti. Usko on jarru. Hyvässä mielessä. Toisaalta ei ole haluakaan rientäå mihinkään riettauden lätäkköön. Yhtä selvää on, että lankeemuksia tapahtuu alinomaa. Lestaadiolaisuudessa pidän tuosta, kun olen uskomassa, termistä. Se on jollain tavalla tyhjentävämpi kuin olla vain uskossa. Oletko uskomassa? Tiedän että olet. En tunne sinua lainkaan, mutta tuntuu jo siltä, että pidän sinusta ja ajatuksistasi paljon.
Anteeksi väärinkäsitykseni. Luin tämän "Lieventävät asiainhaarat tulevat todellakin luontaisetuina. Vältellä syntejä, ja tehdytkin tulee tehtyä lievemmässä muodossa." niin, että koit minun yrittävän vähätellä nykyisten syntieni pienuutta tai harvinaisuutta, että onpa "näppärä" usko (sarkastisesti, näin luulin) ja mietin, etten ehkä onnistunut kuvaamaan asiaa niin kuin tarkoitin.
"Usko on jarru. Hyvässä mielessä. Toisaalta ei ole haluakaan rientäå mihinkään riettauden lätäkköön. Yhtä selvää on, että lankeemuksia tapahtuu alinomaa." Tämä kiteyttää mielestäni asian hyvin. Usko on jarru myös "ulkopuolisten" kanssa, kun uskonsa tunnustettuani hekään eivät ole niin helpolla houkuttelemassa sellaiseen, minkä tietävät uskoni vastaiseksi, eli ei-vl:t voivat myös tukea uskoani.
Olen nykyisin vl.
Korjaus: *kun uskoNI tunnustettuani hekään eivät ole niin helpolla houkuttelemassa sellaiseen, minkä tietävät uskoni vastaiseksi
Näin juuri. Sen vuoksi olisikin tärkeää tehdä ympäristölleen tiettäväksi olevansa uskomassa. Näin uskosta osattomatkin tietävät, eivätkä varmaankaan kovin paljoa, niin sanotusti, pyytele mukaansa. Näin se toimii myös suojakilpenä kiusauksia vastaan.
Uskovalla tulisi olla pyrkimys pyhitykseen, kilvoitukseen. Pyydä Pyhän Hengen täyteyttä. Tulet huomaamaan itsessäsi enemmänkin syntiä. Sinua puhdistetaan ja koetellaan.
Yksikään ihminen ei ole synnitön, kuin vasta perille päästyään. Jos muuta väitetään, valehdellaan. Siihen on lääke, Maahan vuotanut Jeesuksen veri.
Minusta uskomassa termi kertoo omasta teosta. Uskon ja omat tekoni jäävät vastaanottajan asemaan. Elän armosta, Jeesuksen tähden. Herran Henki taas vaikuttaa halun Raamatun tutkimiseen. Ilman sitä en tietäisi, mikä on Jumalan tahto.
Minusta taas on kysymys puhtaasti retorinen. Olen uskossa. Niin olen. Mutta. Olen uskomassa. Siinä on jotain. Juuri nyt tapahtuvaa. Hyvin ajankohtaista.
Hyviä kommentteja tässä, on ilo lukea :)
Eiköhän tuo saarnamiesten hokema oman kelvottomuuden toistaminen johdu siitä, että tällä tavalla he ikäänkuin asettuvat kuulijoiden kanssa samalle tasolle ja kun vielä hiukan värisyttävät ääntään niin saavat mummot puolelleen. Pari tippaa kyyneleitä vielä edesauttaa asiaa.
Farisealaista touhua.
Puhvelit on aika vekkuleita. Tämä teatteri on kristillisyydessämme luvallista...