Hei kaikki te AMK - lopputöiden tekijät! Kertokaa ihmeessä minulle kokemuksianne ja se voiko olla todellista 24/7 ahdistus lopputyöstä??
Tässä oma tarina:
Aloitin opinnot kaupan ja hallinnon alalla vuonna 2000 ja nyt olen lopuillani opinnoissa - siis melkein. Koko tämän viiden vuoden aikana olen lähestulkoon inhonnut käymääni koulua ja alaa mutta suoriutumisen paineet ja keskeyttämisen häpeä ovat pitäneet minut koulussa hammasta purren. Vuonna 2002 lähdin ulkomaille harjoitteluun vuodeksi ja vaikka vuosi työpaikan puolesta saikin itsetuntoni ja itseluottamukseni pohjamutiin, oli se paras vuosi aikoihin juuri siksi että sain olla erossa koulusta 365 päivää!! Paluu arkeen tuli kuitenkin ja vuoden "irroittelun" jälkeen palasin koulun penkille. Viimeiset kurssit suoritin löysähköön tahtiin kun en nopeammin saanut niitä suoritettua koulun sääntöjen takia ja samalla mietin kuumeisesti mistä tehdä lopputyön. koko tänä aikana ei mieleeni ole tullut sitä juuri oikeaa aihetta mutta sain kuin sainkin työn markkinoinnin puolelta ja aihe on aivan ihana käsitellen matkailumarkkinointia, mutta silti KAIKKI työhön liittyvä MÄTTÄÄ.
Työni aloitin jo marraskuun alussa ja ensimmäinen 1,5 kk meni kun yritin järjestää ajatuksia päässäni jonka jälkeen olen hiljalleen yrittänyt kirjoittaa jotain... Nyt kasassa on jo hiukan alle 50 sivua (minkä voisi kuvitella olevan hyvä juttu) mutta kun suositusraja on 52 ja vielä minulta puuttuu työstä niin yhteenvedot, suositukset kuin noin puolet tutkittavista aiheista. Jokin aika takaperin annoin keskeneräisen työni ohjaajalle luettavaksi ja odotin hänen takertuvan sivumäärään ensimmäisenä mutta palautteessa ei ollut mitään asiasta. Muutenkin palaute oli tavalliseen tapaansa ympäripyöreää ja tästä suivaantuneena vein työni luettavaksi koulun ulkopuoliselle alan opettajalle joka heti kättelyssä käski karsimaan työstäni paljon pois koska työni sisältö kattaa noin 2 työn aineiston sekä ihmetteli miten minun annettu edes jatkaa eteenpäin noin laajalla aiheella!
Nyt olen taas jälleen solmussa työni kanssa. ilmoitin toimeksiantajalle että työstä on jätettävä pois paljon asioita joita hän halusi minun käsittelevän enkä ole vastausta asiasta saanut. Voin kuvitella hänen mielialanasa kun kuulee asiasta vasta nyt, näin loppuvaiheessa...työn kun haluaisin palauttaa kk sisään. Omalle ohjaajalleni laitoin tulikivenkatkuisen viestin missä ihmettelin miten olin aikoinaan saanut työni aloittaa niin laajalla ja huonolla suunnitelmalla?! Nyt olen pisteessä missä odotan ihmisten reaktioita ja mietin samalla mielessäni miten pääsisin tilanteesta eroon.
Koko tämän työprosessin ajan olen ollut paniikkikohtauten partaalla, olen itkenyt itsei uneen, yrittänyt selvittää päässäni olevaa ajatusten solmua ja etsiä sitä 'punaista lankaa' mikä tosin on jo kauan aikaa sitten katkennut. Olen myös miettinyt työn ja koulun keskeyttämistä mutta en tod. halua olla sidoksissa kyseiseen kouluun vielä vuosien ajan ja anna asian kummitella mielessäni. Haluan vain päästä EROON koko koulusta! On mielessäni myös pyörinyt myös synkempiäkin ajatuksia ja mahdollisuus vain luovuttaa totaalisesti mutta mitä se asiaa auttaa. Asiasta olen puhunut ystäville ja sukulaisille ja minusta tuntuukin etten enää osaa ajatella myönteisesti vaan kaikki tuntuu synkeän harmaalta. Valittaakaan en enää jaksaisi ja tuskin kukaan jaksaa kuunnellakaan. Olen pohtinut josko menisin ihan ammattiauttajalle asti puhumaan koska tuskin ahdistukseni takana on vain tämä työ vaan ehkä paljon muutakin...
Mikä siis neuvoksi kun elämä kaatuu päälle ja valoa ei näy? En jaksaisi enää murehtia ja itkeä ja panikoida mutta en jaksa yksin lopettaa tätä kierrettä! Ainut apu omasta mielestäni olisi saada paljon inhoamani koulu päätökseen jotta elämäni voisi alkaa mutta miten? Työni kanssa tarvitsen apua ja oma ohjaajani ei tunnu osaavan ohjata minua. minulle kun kaikki olisi väännettävä rautalangasta jotta ymmärtäisin...
Onko tämä siis todellista ja onko muilla vastaavia kokemuksia? Mielessäni syytän tästä koko sotkusta koulua mutta minussahan se vika on loppujen lopuksi. en vain ole kelpoinen siihen mitä minulta vaaditaan...
Taisi tulla pidempi vuodatus. Kiitos niille jotka tälle viimeiselle riville asti pääsivät... :) ja jos joku on palannut kuilun partaalta niin kerro ihmeessä. Kertokaa siis, miten voi yksi lopputyö kaataa koko elämän näin???? MIKÄ neuvoksi?
Tässä oma tarina:
Aloitin opinnot kaupan ja hallinnon alalla vuonna 2000 ja nyt olen lopuillani opinnoissa - siis melkein. Koko tämän viiden vuoden aikana olen lähestulkoon inhonnut käymääni koulua ja alaa mutta suoriutumisen paineet ja keskeyttämisen häpeä ovat pitäneet minut koulussa hammasta purren. Vuonna 2002 lähdin ulkomaille harjoitteluun vuodeksi ja vaikka vuosi työpaikan puolesta saikin itsetuntoni ja itseluottamukseni pohjamutiin, oli se paras vuosi aikoihin juuri siksi että sain olla erossa koulusta 365 päivää!! Paluu arkeen tuli kuitenkin ja vuoden "irroittelun" jälkeen palasin koulun penkille. Viimeiset kurssit suoritin löysähköön tahtiin kun en nopeammin saanut niitä suoritettua koulun sääntöjen takia ja samalla mietin kuumeisesti mistä tehdä lopputyön. koko tänä aikana ei mieleeni ole tullut sitä juuri oikeaa aihetta mutta sain kuin sainkin työn markkinoinnin puolelta ja aihe on aivan ihana käsitellen matkailumarkkinointia, mutta silti KAIKKI työhön liittyvä MÄTTÄÄ.
Työni aloitin jo marraskuun alussa ja ensimmäinen 1,5 kk meni kun yritin järjestää ajatuksia päässäni jonka jälkeen olen hiljalleen yrittänyt kirjoittaa jotain... Nyt kasassa on jo hiukan alle 50 sivua (minkä voisi kuvitella olevan hyvä juttu) mutta kun suositusraja on 52 ja vielä minulta puuttuu työstä niin yhteenvedot, suositukset kuin noin puolet tutkittavista aiheista. Jokin aika takaperin annoin keskeneräisen työni ohjaajalle luettavaksi ja odotin hänen takertuvan sivumäärään ensimmäisenä mutta palautteessa ei ollut mitään asiasta. Muutenkin palaute oli tavalliseen tapaansa ympäripyöreää ja tästä suivaantuneena vein työni luettavaksi koulun ulkopuoliselle alan opettajalle joka heti kättelyssä käski karsimaan työstäni paljon pois koska työni sisältö kattaa noin 2 työn aineiston sekä ihmetteli miten minun annettu edes jatkaa eteenpäin noin laajalla aiheella!
Nyt olen taas jälleen solmussa työni kanssa. ilmoitin toimeksiantajalle että työstä on jätettävä pois paljon asioita joita hän halusi minun käsittelevän enkä ole vastausta asiasta saanut. Voin kuvitella hänen mielialanasa kun kuulee asiasta vasta nyt, näin loppuvaiheessa...työn kun haluaisin palauttaa kk sisään. Omalle ohjaajalleni laitoin tulikivenkatkuisen viestin missä ihmettelin miten olin aikoinaan saanut työni aloittaa niin laajalla ja huonolla suunnitelmalla?! Nyt olen pisteessä missä odotan ihmisten reaktioita ja mietin samalla mielessäni miten pääsisin tilanteesta eroon.
Koko tämän työprosessin ajan olen ollut paniikkikohtauten partaalla, olen itkenyt itsei uneen, yrittänyt selvittää päässäni olevaa ajatusten solmua ja etsiä sitä 'punaista lankaa' mikä tosin on jo kauan aikaa sitten katkennut. Olen myös miettinyt työn ja koulun keskeyttämistä mutta en tod. halua olla sidoksissa kyseiseen kouluun vielä vuosien ajan ja anna asian kummitella mielessäni. Haluan vain päästä EROON koko koulusta! On mielessäni myös pyörinyt myös synkempiäkin ajatuksia ja mahdollisuus vain luovuttaa totaalisesti mutta mitä se asiaa auttaa. Asiasta olen puhunut ystäville ja sukulaisille ja minusta tuntuukin etten enää osaa ajatella myönteisesti vaan kaikki tuntuu synkeän harmaalta. Valittaakaan en enää jaksaisi ja tuskin kukaan jaksaa kuunnellakaan. Olen pohtinut josko menisin ihan ammattiauttajalle asti puhumaan koska tuskin ahdistukseni takana on vain tämä työ vaan ehkä paljon muutakin...
Mikä siis neuvoksi kun elämä kaatuu päälle ja valoa ei näy? En jaksaisi enää murehtia ja itkeä ja panikoida mutta en jaksa yksin lopettaa tätä kierrettä! Ainut apu omasta mielestäni olisi saada paljon inhoamani koulu päätökseen jotta elämäni voisi alkaa mutta miten? Työni kanssa tarvitsen apua ja oma ohjaajani ei tunnu osaavan ohjata minua. minulle kun kaikki olisi väännettävä rautalangasta jotta ymmärtäisin...
Onko tämä siis todellista ja onko muilla vastaavia kokemuksia? Mielessäni syytän tästä koko sotkusta koulua mutta minussahan se vika on loppujen lopuksi. en vain ole kelpoinen siihen mitä minulta vaaditaan...
Taisi tulla pidempi vuodatus. Kiitos niille jotka tälle viimeiselle riville asti pääsivät... :) ja jos joku on palannut kuilun partaalta niin kerro ihmeessä. Kertokaa siis, miten voi yksi lopputyö kaataa koko elämän näin???? MIKÄ neuvoksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
raivostuttavaa, kun ohjaajat ohjaavat, minkä viitsivät ja jaksavat - jos siis viitsivät. Itse koin, että ohjaajani ohjasi täysin vasemmalla kädellä (jo nyt jättämääni) gradua.
Hyvä, kun olet luetuttanut työsi 'ulkopuolisella' ja saanut rakentavia kommentteja. Kannattaa ottaa opiksi kommentit, joista tuntee olevan itselleen hyötyä. Ne ympäripyöreät kommentit eivät ketään juuri auta.
Kaipa toimeksiantajasi ymmärtää myös sen, että vaikka teet sitä heille, teet sitä opiskelusi lopputyönä? Koita löytää joku kompromissi näiden välille.
Tsemppiä ja älä luovuta! Kyllä se siitä: ajattele, miltä tuntuu kun olet saanut työsi tehtyä ja jätettyä :)
Pienenä tarkennuksena haluan sanoa, että AMK:n lopputyö ja gradu eivät ole millään lailla verrannollisia keskenään.
Sekä laajudessa, työn määrässä että vaativuudessa on suunnattomia eroja.
Olen itse tehnyt kaksi pro-gradu työtä, kumpainenkin n.120 sivua.
Tuskailin kummankin teoksen parissa kovastikin, mutta ei niiden vuoksi kannata sentäs yöuniansa menettää. Silloin lienee kyse jo jostain muusta kuin lopputyön tekemisestä.
T: Lisensiaatin kimpussa pakertava
Itse aloitin myös opinnäytteen tekemisen marraskuussa. Samaan aikaan käyn töissä (en saa opintotukea) ja nyt aloitin työharjoittelun (sen ajalta saan tukea mutta joudun kuitenkin tekemään pari työvuoroa viikossa). Että ei ole vapaa-ajan ongelmia. Ja ohjaaja ahdistelee koko ajan "milloin tuut arviointiseminaariin, meinaatko valmistua keväällä..." Hermot!
Mutta yritetään ottaa päivä kerrallaan. Ja eipä ihmiseltä voi muuta odottaa kuin sitä, että tekee parhaansa :)
Muillakin on ongelmia opinnäytteen kanssa:
http://www.demi.fi/keskustelu.php?m=2&f=9&id=413351
Jaa työsi niin, että teet nyt työnantajalle aiheet loppuun ja sitten viimeistelet työsi koulua ja arviointia varten.... Näin ei tarvitse karsia mitään työnantajalle, mutta koululle saat sopivan pikkuisen katsauksen.
Valitettavasti on tainnut käydä niin ettei AMK-lopputyössä ole tarpeeksi haastetta sinulle... Omasta ensimmäisen toisen vuoden erikoistyöstä yliopistolla tuli noin 100 sivuinen (joista jokainen oli minulle tärkeä), eikä kukaan motkottanut, sillä siellä tehdään tutkimusta--- amk tasolla keskitytään tiedon kokoamiseen... valitettavasti.
Koeta pärjäillä!