Nyt kun on ollut yllättävänkin paljon juttua "kantapääkävelystä" niin neuvokaa meitä yläkerran asukkaita siitä, mikä on oikea tapa kävellä? Henkilökohtaisesti koen aika vaikeaksi sen että kävelytyylin pitäisi olla sellainen jossa esim. varpaat koskettavat maata ennen kantapäätä. Olisiko kenties oikea kävelytyyli jalkojen hiissaus niin ettei jalkoja nostettaisi ollenkaan. Tämä toki on hankalaa avojaloin tai maton tullessa vastaan. Entä kenen vastuulla on sukkien normaalia nopeampi kuluminen?
Entä parantaisiko tilannetta jos käyttäisi useampaa paria villasukkia tai jos järjestelisi asunnon sellaiseksi ettei tarvitsisi astua ollenkaan lattialle vaan kulkeminen onnistuisi huonekalujen päällä. Onko hyviä neuvoja?
Entä parantaisiko tilannetta jos käyttäisi useampaa paria villasukkia tai jos järjestelisi asunnon sellaiseksi ettei tarvitsisi astua ollenkaan lattialle vaan kulkeminen onnistuisi huonekalujen päällä. Onko hyviä neuvoja?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä olen kohtalotoverisi. Olen ihan karsea kanta-astuja. Tiedän sen itsekin. Askeleeni on reipas ja pitkä enkä aio hävetä. Armeijaa en ole harkinnut, vaikka mieheni ärsyyntyy joskus tömistelystä :)
Oma (entinen) alakerran naapurini suositteli muovisten rantasandaalien käyttöä (kopisee muuten kivasti parkettiin) ja lattioiden vuoraamista erikokoisilla matonpaloilla ym... Hänellä itsellä hyvä kokemus näistä... Kaikkea sitä... ;)
niin ei kolise pahasti enään. Eikös teillä kanta-astujilla ole kantapäät kipeinä kun niin paha ääni siitä askelluksesta ainakin lähtee että olettaisi että on pääkin kipeenä moisesta. Onneksi minulla kävi tuuri tähän nykyiseen kämppään kun muutin että ei kolise yläkerrassa ainakaan kantapäät lattiaan. Jos nyt joskus jotakin kolinaa kuuluukin, mutta se on ihan normaalia elämää se. Entisessä paikassa olikin sellainen norsulauma asumassa että päätä jomotti vähän väliä kun sitä kolinaa ja tömistelyä kuunteli. Telkkarinkin sai laittaa todella kovalle että jotain sieltä pystyi kuulemaan. Nyt voi kuunnella hiljaisellakin volyymilla ja kuulee hyvin, ettei tartte koko korttelille ilmaista mitä ohjelmaa katselee juuri sillä hetkellä.
ei kun toteuttamaan tietoa eli varpaat ensin ja
sitten lasket rauhallisesti kantapään lattiaan.
Hyvä lihaskunto auttaa jos tuntuu raskaalta.
Jonkun ehkä itselle huomaamaton meteli tai kolina
aiheuttaa kerrostalossa kostonkierteen,kun tuo
naapurikin kolistelee niin minäkin paiskon ovia
ja kaikkea mistä vaan ääntä lähtee.Näinhän se
meidän ajatusmaailma menee.Onneksi asian voi
kääntää päinvastoinkin,jos elän ja asun niinkuin
normaali ihminen osaa, toiset asukkaat huomioiden
niin kas kummaa,muutkin rauhoittuvat.Mukavaa että
olet tiedostanut ongelman ja uskallat tuoda sen
esille,se vaatii rohkeutta.Useimmat muut olisivat
lähteneet metelitaisteluun naapureiden kanssa ja
kaikilla olisi niin paha olla.
Ei jumankauta ihmiset on sekasin. En pysty muuta kommentoimaan.
kun sinullakin on ollut yläkerrassa naapuri, jonka jokaisella askeleella ikkunat helisevät ja pääasiallinen kävelyaika osuu 22.00 ja 7.00 välille (olettaen, että itse nouset aamulla töihin). Tämä kaikki vielä pienessä yksiössä, jolloin ei pääse yhtään sivummalle askelten alta.
Minulla kattovalaisimessa oli lasikupu, joka tippui lattialle alle aikayksikön... johtuikohan tärinästä... Uutta lasikupua en ole edes testimielessä ostanut.
On se kumma kun kerrostalossa ei saisi edes omassa asunnossa liikkua! Tuskinpa kukaan tahalleen yrittää teitä kävelyllään häiritä! Tietenkin kerrostalossa äänet kuuluvat.Jos naapurit noin pahasti vaivaavat niin kannattaa varmaan mielummin käydä vaikka vähän lisää töissä (jos ei kerta kotonaan saa muutenkaan rauhaa), niin sitten voi ostaa oman asunnon sieltä kerrostalon huipulta. Asunto 1. kerrosta korkeammalla maksaa esim. tässä talossa 10000 euroa enemmän, joten henkilökohtaisesti olen valmis ennemmin kuuntelemaan kopinoita. Eikös samantien kannattasis valittaa myös käytävässä liikkuvista ihmisistä, sieltä sitä ääntä lähtee varmasti enemmän kuin yläkerrasta.
1)Puukengät hemmettiin
2)Harrastakaa hiihtoa ettei teistä tuu ns. itsensä laahajia..hiihto ehkäsee LÄTTÄJALKAISIA
3)teipatkaa skidit seinään jos ne meinaa juosta asunnossa ees takas olohuoneen väliä
4)hommatkaa jarrusukat niin ei tartte kuunnella teidän kaatumisiakaan harput
Mieli teki kerrankin kirjottaa tälle palstalle. Kauan olen täällä käynyt lukemassa kyllä. Olen suurimman osan elämästäni asunut omakotitalossa, mutta erottuani v-96, ostin kerrostalokämpän. Ensin en meinannut öisin saada nukutuksi, kun joku kaksilahkeinen kävi pissalla, tuntui kun koko talo kaikuisi siitä lorotuksesta, sitten vedettiin vessa, ja ne huuhteluvedet vyöryivät suoraan minun pääni päältä. N äin tunsin, vaikka ei siinä mitään viemäriä kulje, ehkä ontelolaattoja pitkin ääni kulkee niin. Pallon pompottelu oli hirveää, heillä oli (yläkerran asukkailla) poika. Saman ikäinen, kuin minun nuorimmaiseni. Meistä oli varmaan ensin hupia, kun tulin töistä, oli ovi rappukäytävään auki monta kertaa. Ulko-ovihan oli kiinni, omakotitalossa kasvaneet kakarat ajattelivat. Asuin maanpinnan tasossa, kun oli patio johon mahtui grilli ja kalusteet, pari pensasta ja kukkapenkki. Entiselle himopuutarhurille se oli sentään jotain. Yläpuolisesta kämpästä ei niin murhetta ollut mutta ylemmistä kerroksista saattoi tulla ihan mitä vaan. Nuoriso piti bileitä, kerran itkin yöllä, kun pelkäsin, tuleeko sieltä seuraavaksi alas yrjö, vai ihminen. Puhelimensa ei vastannut. Rikkonaisia tuikkulyhtyjä, kauheasti tupakan tuhkaa (poltan itse, mutta en karista muualle, kuin tuhkakuppiin) pieniä leluja, joulukuusen neulasia. SItten vaihtui omistaja ja asukas yläpuolellani. He laittoivat laminaattilattiat ja siitä se meidän helvetti alkoi. Pieni lapsi kengät jalassa koko ajan helvetillinen pauke, ei puhelimessa voinut puhua, kun ei kuullut puhujan ääntä. Lapseni vaikeroivat ja kyselivät, koska tämä loppuu, eikö voitaisi muuttaa edes paritaloon. Se täytyy kyllä tunnustaa, että ne entiset asukkaat olivat mielenkiintoisempia kyllä, keittiöstä kuului hyvin. "lähdetkö sä saatanan lehmä saunaan vai et" ja kerran jouluaattona puolen yön jälkeen rakkaani kanssa kuunneltiin, kun sieltä kuului niin vihaista huutamista, että me pelättiin niiden alkavan lyömään toisiaan, mutta kohta kun menimme partsille tupakalle, niin sielläkin parvekkeen ovi aukesi, ja kuului humalaisen ääni, joka sanoi" ei sun tarvi sitä annankadun taloa ostaa" siellä siis pelattiin monopolia. Suuri helpotus. Isännöitsijä vaihtui, ja tämä uusi otti minut jotenkin silmätikukseen, ensimmäisessä kokouksessa suorastaan vihaisesti minulle huusi "koko ajan". Anoppinsa asuu samassa talossa, ja sanoi siinä kesken kokouksen minulle, jotta "älä xxxxxx välitä, se on karin tapa kommunikoida" valvoin melkein koko yön. En ymmärtänyt, mikä sen huutamisen oli aiheuttanut. Sen jälkeen kaikki oli vaikeaa sen miehen kanssa. Katsoiko se, ettei eronneella naisella ole ihmisoikeuksia vai mitä, mutta minun oli lakattava käymästä yhtiökokouksissa oman mielenterveyteni takia. Kolmanteen kerrokseen tuli uudet asukkaat ja mattoja puisteltiin parvekkeella. Sanoin, että taloyhtiön säännöt kieltävät sen. Ai, en tiennyt, sitten kerran lensi pojan lakki meidän pavekkeelle, ja katsoin ylöspäin, nainen tupakka huulessa huikkasi minulle, jotta heidän pikkuinen halusi heittää lakkinsa, joten voisinko viedä sen vaikka ilmoitustaulun luo. En sanonut mitään, vaan peruutin katoksen alle tupakalle. Hetken kuluttua mummo tulee ulkokautta hakemaan hattua, ja mutisee, "jotkut ihmiset ei sovi asumaan kerrostalossa" menen sisälle, ja silloin vasta minulla leikka. Miksen sanonut sille ämmälle, jotta mitäs sitte muuttivat kerrostaloon. Ei tässä voi kaikkea muistaa ja valittaa, mutta siinä pojakerroksen kämpässä oli aivan toisten sorrettavana, oli niinkuin minun olisi hymyhuulin otettava vastaan kaikki mitä ylhäältä annetaan. Nyt on asuttu puoli vuotta omakotitalossa. Ihana rauha.
Tämä idea synti aivan äsken ja annakin sen vapaaseen käyttöön. Tarvitaan
-kävelysauvat
-kaksi pientä mattoa
-sakset
-vahvaa teippiä.
Leikkaa maton reunaan lovi, noin 20 cm.
Työnnä lovi sauvan alareunaan ja teippaa se kiinni.
Kun molempien sauvojen alapäässä on matto tukevasti, voit aloittaa mattosauvakävelyn.
Kävelyohje
----------
Siirrä sauvaa niin, että matto on seuraavan askelen alla ja astu matolle. Siirrä toinen sauva vastaavasti ja astu taas matolle.
Tämä uusi laji sujuu helposti sauvakävelyä harrastaneelta ja alakerran naapuri on ihmeissään.. Tutun
-KOPS, KOPS
sijaan kuuluukin nyt vain
-viuuuh, tups, tömps, viuuh, tups, tömps
ihan sopiva
Kehittelin ideaani vielä paremmaksi. Sauvojen tilalle otetaan nihkeät mopit ja siinä tuleekin lattia mopattua samalla. Eikä "sauvoja" edes tarvitse nostella.
Jalkaan voi kenkien sijasta laittaa vaikkapa mikrokuitukintaat ja puhdasta tulee takuulla..
Suomen luonnossa esiintyy tasan kaksi luontokappaletta, joita luonnehditaan sanoilla kaikkiruokainen kanta-astuja: karhu ja ihminen. Kumpikin astuu maahan kantapää edellä. Ihmiselle on yhtä luonnotonta astua maahan varpaat edellä kuin karhulle opetella balettitanssia.
ole sellaisia että kävelee kantapäillään. Opetella voi ihan minkä tyylin tahansa, vaikkapa ihan hiljaa kävelemään. Ei se sen kummempaa vaadi kuin mikään muukaan tapa.
Jos et sinä niin kuitenkin suurin osa ihmisistä kävelee normaalisti, jolloin kantapää osuu maahan ensin. Ihminen on suunniteltu toimimaan niin