Erinomainen vihollinen
Suomi ja muut tiukan huumekurin maat käyvät yhä kovemmin asein vihollista päin, vaikka huumeeton yhteiskunta on utopia
Kari Huoviala
Huumeista vapaa yhteiskunta on ihana näky. Se on nimenomaan näky, sillä todellisuudessa sellaista yhteiskuntaa ei ole koskaan ollut olemassa.
Tajuntaa muuttavia aineita on käytetty läpi historian.
Pieni tarkennus: muinaiset inuitit eivät tiettävästi käyttäneet huumaavia
aineita - siitä syystä, että Grönlannin jäätiköillä ei omasta takaa kasvanut huumekäyttöön soveltuvia kasveja.
Muut kansat ovat tunteneet sienten, yrttien ja rohdoskasvien huumaavan käytön iän kaiken. Myös suomalaisten esi-isät osasivat langeta loveen
luonnosta löytämiensä rohtojen voimalla.
Ihminen on aina ollut loputtoman kekseliäs tavoitellessaan mielihyvää, pakoa todellisuudesta, sävähdyttävää kokemusta, yhteyttä näkymättömään maailmaan.
Vuosituhannet eivät ole häivyttäneet mieltymystä tajunnan manipuloimiseen. Tajuntaan vaikuttavien aineiden käyttö on itse asiassa yleisempää
ja arkisempaa kuin koskaan ennen - varsinkin jos mukaan luetaan lääkkeet ja alkoholi.
Päihteiden jakelu on kehittynyt ennen näkemättömän tehokkaaksi ja "demokraattiseksi". Kaikki väestönosat jokaisessa maailmankolkassa voivat nykyisin saada oman annoksensa.
Löytyykö paluutie Grönlantiin?
Pikakatsaus historiaan muistuttaa, miten perustavanlaatuisesta elämän ilmiöstä on kyse. Se unohtuu usein nykyisessä huumekeskustelussa, jonka helmasynteihin kuuluu historiattomuus.
Tuossa keskustelussa huumeet pelkistyvät tyhjästä ilmestyneeksi pahaksi, jota häikäilemättömät rikolliset yrittävät ujuttaa keskuuteemme vastoin
omaa tahtoamme.
Huumeet on mystifioitu ja demonisoitu. Ulkopuolelta tullut paha halutaan
siivota pois keinolla millä tahansa, jotta yksikään ihminen ei lankeaisi
sen kavaliin pauloihin.
Historian valossa siivoustehtävä näyttää mahdottomalta. Huumeeton yhteis-
kunta on elämälle vieras utopia. Paluuta Grönlannin alkuasukkaiden neitseelliseen tilaan ei ole.
Monen maan lainsäätäjät ja viranomaiset uskovat kuitenkin, että hyvää päämäärää kohti kannattaa pyrkiä, vaikka perille asti ei päästäisikään.
Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat kuuluvat tiukan linjan maihin. Ne yrittävät kitkeä huumeet ankarilla kielloilla, tehokkaalla valvonnalla ja kovilla rangaistuksilla.
Kun jotkut muut maat valmistautuvat löysäämään huumekuria, Suomi harkitsee
kontrollin tiukentamista entisestään.
Sisäministeri Ville Itälä haluaisi ulottaa pakolliset huumetestit kouluihin
ja työpaikoille. Ajatus on tuontitavaraa Amerikasta.
Yhdysvallat julisti sodan huumeille
Tietenkin juuri Yhdysvalloissa keksittiin idea, että huumeet ovat vihollinen, jolle on julistettava sota. War on Drugs. Termi kertoo kaiken olennaisen käytetyistä keinoista.
Kyse on todellakin sodasta. Yhdysvallat on jopa lähettänyt sotilaitaan Etelä-Amerikkaan tuhoamaan huumeviljelmiä.
Kun vihollinen lyöty, alkaa uusi huumeeton aikakausi. Tuttu ajatus uskontojen maailmasta?
Presidentti Ronald Reagan markkinoi huumeettoman yhteiskunnan ideaa hyvällä menestyksellä 1980-luvulla. George Bush julisti samaa sanomaa.
Richard Nixon käynnisteli sotaa huumeita vastaan jo ennen Reagania ja Bushia.
Vuoden 1968 presidentinvaalikampanjassaan Nixon nosti huumeet esiin avustajansa John Ehrlichmanin neuvosta. Avustaja piti huumeiden vastustamista
seksikkäänä vaaliteemana.
Teema vetosi valkoisen keskiluokan pelkoihin aikana, jolloin muotiin tullut nuorisokulttuuri flirttaili avoimesti kannabiksen ja LSD:n kanssa.
Hyvä vihollinen auttaa poliitikkoja
Huumeet ovat osoittautuneet poliittisesti käyttökelpoiseksi "hyväksi viholliseksi" muuallakin kuin Yhdysvalloissa.
Huumeista on helppo maalata salaperäinen ja kavala uhka, joka yrittää tunkeutua yhteiskuntaan turmellakseen sen. Kukapa ei haluaisi vastustaa sellaista pahaa ja antaa ääntään pahan kukistajalle!
Suomessa "hyvän vihollisen" käsitteen tekivät tässä yhteydessä tunnetuksi
sosiologit Kettil Bruun ja Nils Christie.
Heidän 1985 ilmestynyt kirjansa Hyvä vihollinen: huumausainepolitiikka Pohjolassa on alansa klassikko.
Pohjoismaista kontrollipolitiikkaa arvostellessaan Bruun ja Christie pää-
tyivät siivet saaneeseen kärjistykseen: huumeiden poliittinen käyttö on vaarallisinta huumeiden käyttöä.
Vaarallista tai ei - huumeiden poliittinen käyttö on totta. Huumeilla tehdään politiikkaa ja kalastetaan ääniä myös Suomessa.
Maailmalta löytyy pikantteja esimerkkejä: juhliessaan Hongkongin palautusta
1997 kiinalaiset nostivat oopiumipiipun päättyneen siirtomaaherruuden tunnuskuvaksi.
Siirtomaamahti Britannia vei 1800-luvulla Kiinaan veltostuttavaa oopiumia ja sai kotiin viemisiksi piristävää teetä.
Joko päämäärä alkaa häämöttää?
Yhdysvaltain huumepolitiikan kiristymiselle 1960-luvulla löytyy muitakin syitä kuin poliittinen laskelmointi.
Huumeiden käytön lisääntyminen on hyvä perustelu ryhtyä vastatoimiin.
Millaisiin toimiin Yhdysvallat ryhtyi - sillä on ollut merkitystä myös Suomelle.
Maailman mitassa huumeiden vastaista toimintaa koordinoi YK, mutta todellisuudessa Yhdysvallat on määrännyt kansainvälisen huumepolitiikan linjan
vuosikymmenien ajan.
Onko valitulla tiukalla linjalla päästy toivottuihin tuloksiin? Kuinka
lähellä on huumeeton yhteiskunta vuonna 2002?
Amerikkalaiset ovat tottuneet voittamaan sotansa, mutta sodassa huumeita vastaan he näyttävät olevan pahan kerran alakynnessä.
On olemassa vertailuja, joiden mukaan huumepolitiikalla ei yleensäkään
voida paljon vaikuttaa huumeiden käytön yleisyyteen.
Kannabiksen laillistaneessa Hollannissa hasiksen ja marihuanan käyttö on suhteessa harvinaisempaa kuin tiukan linjan Yhdysvalloissa.
Kuinkahan moni suomalainen on muuten saanut ensi kosketuksensa "ruohoon" vaihto-oppilasvuotenaan Amerikassa?
Myös heroiinia käytetään Yhdysvalloissa yleisemmin kuin Hollannissa, jonka
liberaaliin linjaan kuuluu ymmärtävä huolehtiminen kovien huumeiden orjuuteen sortuneista.
Kriminalisointi rikastuttaa rikollisia
Tiukoilla laeilla ja kontrollilla on saavutettu jotakin: huumeiden välitys on jäänyt rikollisten hallitsemaksi bisnekseksi, joka tuottaa uskomattomia voittoja.
YK:n arvion mukaan maailman laittoman huumekaupan arvo on noin kahdeksan prosenttia koko maailmankaupan arvosta.
Summa on järkyttävän suuri. Rikollisessa bisneksessä liikkuu rahaa yli
kymmenkertaisesti Suomen valtion budjetin verran.
Siinä on riittämiin syytä, miksi huumemafiat kannattavat lämpimästi tiukkoja huumelakeja. Ne ovat bisneksen välttämätön ehto.
Varmin tapa tukkia rikollisten rahahanat olisi se, että valtiot ottaisivat huumeiden välittämisen omaksi tehtäväkseen. Laillistaminenhan oli se keino,
joka lopetti kieltolain synnyttämän laajan pirtu- ja viskirikollisuuden lieveilmiöineen.
Huumeiden laillistaminen on kuitenkin poliittisesti mahdotonta. Osittaisenkin laillistamisen seurauksia pelätään vielä enemmän kuin huumemafioita.
Vapauttamiseen asti ei olla valmiita menemään, mutta tiukan linjan siunauksellisuutta on maailmalla alettu epäillä yhä yleisemmin.
Sota epäonnistui, sanoi Soros YK:lle
YK:n suuren huumekokouksen alla vuonna 1998 pääsihteeri Kofi Annan sai
kirjelmän, jonka allekirjoittajina oli laaja joukko poliitikkoja, oikeus-
tieteilijöitä, lääkäreitä, taloustieteilijöitä ja huumekysymysten asiantuntijoita kaikkialta maailmasta.
Kirjelmän taustavoimiin kuului maailmankuulun sijoittajamiljonäärin George
Sorosin Open Society -instituutti. Presidentti Martti Ahtisaari on samaisen
instituutin neuvonantajia.
Vetoomuksessa ehdotettiin, että YK muuttaisi kriminalisointiin ja rangaistuksiin pohjautuvaa huumausainestrategiaansa. Viestin keskeinen sanoma oli se, ettei sota huumeita vastaan ollut vähentänyt huumeongelmia, vaan päin-
vastoin pahentanut niitä kaikkialla maailmassa.
Kirjelmän mukaan rangaistusten pelko estää HIV:n ja hepatiitin torjuntaa.
Vankilat täyttyvät narkomaaneista, joiden ihmisoikeuksia loukataan. Huumesodan väitettiin aiheuttaneen jopa ympäristöongelmia.
Valtavia summia rahaa kuluu kirjelmän mukaan hukkaan ylläpidettäessä kieltopolitiikkaa, jolla tähdätään poliittisen retoriikan sanelemaan epärealistiseen tavoitteeseen - huumeettomaan yhteiskuntaan.
Allekirjoittajien mielestä rahat pitäisi sijoittaa ihmisten koulutukseen,
terveydenhoitoon ja olojen kohentamiseen.
Ne ovat realistisia keinoja vähentää huumeisiin liittyvää rikollisuutta ja terveyshaittoja.
Tietämättömyys ruokkii hysteriaa
Kirjelmästä on pitkä matka suomalaiseen julkiseen keskusteluun, joka hysteerisimmillään suosittelee huumerikolliselle kuolemanrangaistusta.
Tietämättömyys ruokkii hysteriaa. Epämääräisen vihollisen pelko panee kansan kannattamaan mitä tahansa temppua, jota markkinoidaan huumeiden vastustamisena.
Tietämättömyys ulottuu eduskuntaan ja hallitukseen asti. Surkuhupaisa tietämättömyyden kukkanen oli häly, joka nousi pääjohtaja Vappu Taipaleen paljastettua, että hän oli opiskeluaikanaan kokeillut LSD:tä..
Huumehörhö pääjohtajana! Vähemmän kiinnostava oli tieto, että kokeilun tapahtuessa LSD oli laillinen lääke mielisairauksien hoidossa, jota Taipale oli harjoittelemassa.
Ehkä poliittisten päättäjien pitäisi yleisemminkin kokeilla itse aineita,
joista tekevät päätöksiä. Se saattaisi hälventää mystiikkaa.
Itse asiassa lähes kaikki huumeet ovat olleet alunperin lääkkeitä. Vastaavasti lääkeluettelosta löytyy liuta aineita, jotka voivat muuttua huumeiksi.
Huume on aine, jonka ei-lääkinnällinen käyttö on syystä tai toisesta säädetty rikolliseksi.
Kriminalisoinnin perustelu ei välttämättä ole farmakologinen vaan kulttuurinen: kannabiksen kieltoa on vaikea perustella aineen vahvuudella maassa, jossa valtio myy kansalle väkeviä alkoholijuomia.
Parempi perustelu on se, että kannabiksen laillistaminen ehkä lisäisi entisestään päihteiden kokonaiskulutusta.
Rikostilastot kannabiksen laillistaminen puhdistaisi hetkessä: ainakin 70
prosenttia huumerikoksista haihtuisi.
Suomessahan lilliputti kannabis on joutunut huumejättiläistenkin pääedustajaksi, koska päättäjät eivät suostu jaottelemaan aineita mietoihin ja vahvoihin. Sana kannabis merkitsee huumehelvettiä.
Kuitenkin vain vahvat aineet (ja alkoholi) tappavat. Huumekuoleman syynä
on yleensä se, ettei käyttäjä voi varmasti tietää rikollisilta hankitun aineen vahvuutta.
Voimakkaan riippuvuuden aiheuttavat kalliit piikkihuumeet pyörittävät oheisrikollisuuden ikiliikkujaa.
Huumeannoksen hinnan kokoaminen teettää omaisuusrikoksia. Ellei sekään
riitä, käyttäjän on ryhdyttävä kauppiaaksi, uusien asiakkaiden värvääjäksi.
Ikiliikkuja pyörii, päättäjät kinastelevat, mitä lääkettä huumeriippuvaisten hoitoon sopii käyttää ja mitä ei sovi.
Suomi ja muut tiukan huumekurin maat käyvät yhä kovemmin asein vihollista päin, vaikka huumeeton yhteiskunta on utopia
Kari Huoviala
Huumeista vapaa yhteiskunta on ihana näky. Se on nimenomaan näky, sillä todellisuudessa sellaista yhteiskuntaa ei ole koskaan ollut olemassa.
Tajuntaa muuttavia aineita on käytetty läpi historian.
Pieni tarkennus: muinaiset inuitit eivät tiettävästi käyttäneet huumaavia
aineita - siitä syystä, että Grönlannin jäätiköillä ei omasta takaa kasvanut huumekäyttöön soveltuvia kasveja.
Muut kansat ovat tunteneet sienten, yrttien ja rohdoskasvien huumaavan käytön iän kaiken. Myös suomalaisten esi-isät osasivat langeta loveen
luonnosta löytämiensä rohtojen voimalla.
Ihminen on aina ollut loputtoman kekseliäs tavoitellessaan mielihyvää, pakoa todellisuudesta, sävähdyttävää kokemusta, yhteyttä näkymättömään maailmaan.
Vuosituhannet eivät ole häivyttäneet mieltymystä tajunnan manipuloimiseen. Tajuntaan vaikuttavien aineiden käyttö on itse asiassa yleisempää
ja arkisempaa kuin koskaan ennen - varsinkin jos mukaan luetaan lääkkeet ja alkoholi.
Päihteiden jakelu on kehittynyt ennen näkemättömän tehokkaaksi ja "demokraattiseksi". Kaikki väestönosat jokaisessa maailmankolkassa voivat nykyisin saada oman annoksensa.
Löytyykö paluutie Grönlantiin?
Pikakatsaus historiaan muistuttaa, miten perustavanlaatuisesta elämän ilmiöstä on kyse. Se unohtuu usein nykyisessä huumekeskustelussa, jonka helmasynteihin kuuluu historiattomuus.
Tuossa keskustelussa huumeet pelkistyvät tyhjästä ilmestyneeksi pahaksi, jota häikäilemättömät rikolliset yrittävät ujuttaa keskuuteemme vastoin
omaa tahtoamme.
Huumeet on mystifioitu ja demonisoitu. Ulkopuolelta tullut paha halutaan
siivota pois keinolla millä tahansa, jotta yksikään ihminen ei lankeaisi
sen kavaliin pauloihin.
Historian valossa siivoustehtävä näyttää mahdottomalta. Huumeeton yhteis-
kunta on elämälle vieras utopia. Paluuta Grönlannin alkuasukkaiden neitseelliseen tilaan ei ole.
Monen maan lainsäätäjät ja viranomaiset uskovat kuitenkin, että hyvää päämäärää kohti kannattaa pyrkiä, vaikka perille asti ei päästäisikään.
Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat kuuluvat tiukan linjan maihin. Ne yrittävät kitkeä huumeet ankarilla kielloilla, tehokkaalla valvonnalla ja kovilla rangaistuksilla.
Kun jotkut muut maat valmistautuvat löysäämään huumekuria, Suomi harkitsee
kontrollin tiukentamista entisestään.
Sisäministeri Ville Itälä haluaisi ulottaa pakolliset huumetestit kouluihin
ja työpaikoille. Ajatus on tuontitavaraa Amerikasta.
Yhdysvallat julisti sodan huumeille
Tietenkin juuri Yhdysvalloissa keksittiin idea, että huumeet ovat vihollinen, jolle on julistettava sota. War on Drugs. Termi kertoo kaiken olennaisen käytetyistä keinoista.
Kyse on todellakin sodasta. Yhdysvallat on jopa lähettänyt sotilaitaan Etelä-Amerikkaan tuhoamaan huumeviljelmiä.
Kun vihollinen lyöty, alkaa uusi huumeeton aikakausi. Tuttu ajatus uskontojen maailmasta?
Presidentti Ronald Reagan markkinoi huumeettoman yhteiskunnan ideaa hyvällä menestyksellä 1980-luvulla. George Bush julisti samaa sanomaa.
Richard Nixon käynnisteli sotaa huumeita vastaan jo ennen Reagania ja Bushia.
Vuoden 1968 presidentinvaalikampanjassaan Nixon nosti huumeet esiin avustajansa John Ehrlichmanin neuvosta. Avustaja piti huumeiden vastustamista
seksikkäänä vaaliteemana.
Teema vetosi valkoisen keskiluokan pelkoihin aikana, jolloin muotiin tullut nuorisokulttuuri flirttaili avoimesti kannabiksen ja LSD:n kanssa.
Hyvä vihollinen auttaa poliitikkoja
Huumeet ovat osoittautuneet poliittisesti käyttökelpoiseksi "hyväksi viholliseksi" muuallakin kuin Yhdysvalloissa.
Huumeista on helppo maalata salaperäinen ja kavala uhka, joka yrittää tunkeutua yhteiskuntaan turmellakseen sen. Kukapa ei haluaisi vastustaa sellaista pahaa ja antaa ääntään pahan kukistajalle!
Suomessa "hyvän vihollisen" käsitteen tekivät tässä yhteydessä tunnetuksi
sosiologit Kettil Bruun ja Nils Christie.
Heidän 1985 ilmestynyt kirjansa Hyvä vihollinen: huumausainepolitiikka Pohjolassa on alansa klassikko.
Pohjoismaista kontrollipolitiikkaa arvostellessaan Bruun ja Christie pää-
tyivät siivet saaneeseen kärjistykseen: huumeiden poliittinen käyttö on vaarallisinta huumeiden käyttöä.
Vaarallista tai ei - huumeiden poliittinen käyttö on totta. Huumeilla tehdään politiikkaa ja kalastetaan ääniä myös Suomessa.
Maailmalta löytyy pikantteja esimerkkejä: juhliessaan Hongkongin palautusta
1997 kiinalaiset nostivat oopiumipiipun päättyneen siirtomaaherruuden tunnuskuvaksi.
Siirtomaamahti Britannia vei 1800-luvulla Kiinaan veltostuttavaa oopiumia ja sai kotiin viemisiksi piristävää teetä.
Joko päämäärä alkaa häämöttää?
Yhdysvaltain huumepolitiikan kiristymiselle 1960-luvulla löytyy muitakin syitä kuin poliittinen laskelmointi.
Huumeiden käytön lisääntyminen on hyvä perustelu ryhtyä vastatoimiin.
Millaisiin toimiin Yhdysvallat ryhtyi - sillä on ollut merkitystä myös Suomelle.
Maailman mitassa huumeiden vastaista toimintaa koordinoi YK, mutta todellisuudessa Yhdysvallat on määrännyt kansainvälisen huumepolitiikan linjan
vuosikymmenien ajan.
Onko valitulla tiukalla linjalla päästy toivottuihin tuloksiin? Kuinka
lähellä on huumeeton yhteiskunta vuonna 2002?
Amerikkalaiset ovat tottuneet voittamaan sotansa, mutta sodassa huumeita vastaan he näyttävät olevan pahan kerran alakynnessä.
On olemassa vertailuja, joiden mukaan huumepolitiikalla ei yleensäkään
voida paljon vaikuttaa huumeiden käytön yleisyyteen.
Kannabiksen laillistaneessa Hollannissa hasiksen ja marihuanan käyttö on suhteessa harvinaisempaa kuin tiukan linjan Yhdysvalloissa.
Kuinkahan moni suomalainen on muuten saanut ensi kosketuksensa "ruohoon" vaihto-oppilasvuotenaan Amerikassa?
Myös heroiinia käytetään Yhdysvalloissa yleisemmin kuin Hollannissa, jonka
liberaaliin linjaan kuuluu ymmärtävä huolehtiminen kovien huumeiden orjuuteen sortuneista.
Kriminalisointi rikastuttaa rikollisia
Tiukoilla laeilla ja kontrollilla on saavutettu jotakin: huumeiden välitys on jäänyt rikollisten hallitsemaksi bisnekseksi, joka tuottaa uskomattomia voittoja.
YK:n arvion mukaan maailman laittoman huumekaupan arvo on noin kahdeksan prosenttia koko maailmankaupan arvosta.
Summa on järkyttävän suuri. Rikollisessa bisneksessä liikkuu rahaa yli
kymmenkertaisesti Suomen valtion budjetin verran.
Siinä on riittämiin syytä, miksi huumemafiat kannattavat lämpimästi tiukkoja huumelakeja. Ne ovat bisneksen välttämätön ehto.
Varmin tapa tukkia rikollisten rahahanat olisi se, että valtiot ottaisivat huumeiden välittämisen omaksi tehtäväkseen. Laillistaminenhan oli se keino,
joka lopetti kieltolain synnyttämän laajan pirtu- ja viskirikollisuuden lieveilmiöineen.
Huumeiden laillistaminen on kuitenkin poliittisesti mahdotonta. Osittaisenkin laillistamisen seurauksia pelätään vielä enemmän kuin huumemafioita.
Vapauttamiseen asti ei olla valmiita menemään, mutta tiukan linjan siunauksellisuutta on maailmalla alettu epäillä yhä yleisemmin.
Sota epäonnistui, sanoi Soros YK:lle
YK:n suuren huumekokouksen alla vuonna 1998 pääsihteeri Kofi Annan sai
kirjelmän, jonka allekirjoittajina oli laaja joukko poliitikkoja, oikeus-
tieteilijöitä, lääkäreitä, taloustieteilijöitä ja huumekysymysten asiantuntijoita kaikkialta maailmasta.
Kirjelmän taustavoimiin kuului maailmankuulun sijoittajamiljonäärin George
Sorosin Open Society -instituutti. Presidentti Martti Ahtisaari on samaisen
instituutin neuvonantajia.
Vetoomuksessa ehdotettiin, että YK muuttaisi kriminalisointiin ja rangaistuksiin pohjautuvaa huumausainestrategiaansa. Viestin keskeinen sanoma oli se, ettei sota huumeita vastaan ollut vähentänyt huumeongelmia, vaan päin-
vastoin pahentanut niitä kaikkialla maailmassa.
Kirjelmän mukaan rangaistusten pelko estää HIV:n ja hepatiitin torjuntaa.
Vankilat täyttyvät narkomaaneista, joiden ihmisoikeuksia loukataan. Huumesodan väitettiin aiheuttaneen jopa ympäristöongelmia.
Valtavia summia rahaa kuluu kirjelmän mukaan hukkaan ylläpidettäessä kieltopolitiikkaa, jolla tähdätään poliittisen retoriikan sanelemaan epärealistiseen tavoitteeseen - huumeettomaan yhteiskuntaan.
Allekirjoittajien mielestä rahat pitäisi sijoittaa ihmisten koulutukseen,
terveydenhoitoon ja olojen kohentamiseen.
Ne ovat realistisia keinoja vähentää huumeisiin liittyvää rikollisuutta ja terveyshaittoja.
Tietämättömyys ruokkii hysteriaa
Kirjelmästä on pitkä matka suomalaiseen julkiseen keskusteluun, joka hysteerisimmillään suosittelee huumerikolliselle kuolemanrangaistusta.
Tietämättömyys ruokkii hysteriaa. Epämääräisen vihollisen pelko panee kansan kannattamaan mitä tahansa temppua, jota markkinoidaan huumeiden vastustamisena.
Tietämättömyys ulottuu eduskuntaan ja hallitukseen asti. Surkuhupaisa tietämättömyyden kukkanen oli häly, joka nousi pääjohtaja Vappu Taipaleen paljastettua, että hän oli opiskeluaikanaan kokeillut LSD:tä..
Huumehörhö pääjohtajana! Vähemmän kiinnostava oli tieto, että kokeilun tapahtuessa LSD oli laillinen lääke mielisairauksien hoidossa, jota Taipale oli harjoittelemassa.
Ehkä poliittisten päättäjien pitäisi yleisemminkin kokeilla itse aineita,
joista tekevät päätöksiä. Se saattaisi hälventää mystiikkaa.
Itse asiassa lähes kaikki huumeet ovat olleet alunperin lääkkeitä. Vastaavasti lääkeluettelosta löytyy liuta aineita, jotka voivat muuttua huumeiksi.
Huume on aine, jonka ei-lääkinnällinen käyttö on syystä tai toisesta säädetty rikolliseksi.
Kriminalisoinnin perustelu ei välttämättä ole farmakologinen vaan kulttuurinen: kannabiksen kieltoa on vaikea perustella aineen vahvuudella maassa, jossa valtio myy kansalle väkeviä alkoholijuomia.
Parempi perustelu on se, että kannabiksen laillistaminen ehkä lisäisi entisestään päihteiden kokonaiskulutusta.
Rikostilastot kannabiksen laillistaminen puhdistaisi hetkessä: ainakin 70
prosenttia huumerikoksista haihtuisi.
Suomessahan lilliputti kannabis on joutunut huumejättiläistenkin pääedustajaksi, koska päättäjät eivät suostu jaottelemaan aineita mietoihin ja vahvoihin. Sana kannabis merkitsee huumehelvettiä.
Kuitenkin vain vahvat aineet (ja alkoholi) tappavat. Huumekuoleman syynä
on yleensä se, ettei käyttäjä voi varmasti tietää rikollisilta hankitun aineen vahvuutta.
Voimakkaan riippuvuuden aiheuttavat kalliit piikkihuumeet pyörittävät oheisrikollisuuden ikiliikkujaa.
Huumeannoksen hinnan kokoaminen teettää omaisuusrikoksia. Ellei sekään
riitä, käyttäjän on ryhdyttävä kauppiaaksi, uusien asiakkaiden värvääjäksi.
Ikiliikkuja pyörii, päättäjät kinastelevat, mitä lääkettä huumeriippuvaisten hoitoon sopii käyttää ja mitä ei sovi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jopas oli asiaa. toivottavasti myös tiukan linjan vastustajat viitsivät lukea ko. artikkelin ajatuksella. ei asiat oikeasti ole täysin musta-valkoisia: "joko olet puolesta tai sitten olet vastaan".
itse en kannata (väkeviä) huumeita, mutta en myöskään nykyistä tilannetta, jossa aivoton propaganda peittää täysin kaiken faktatiedon. onneksi sentään vielä ajatuksiaan voi tuoda julki, vaikkakin voi vain kuvitella, millaista palautetta artikkelin kirjoittajalle tihkuu.
Ainakin multa tulee palautteeksi 10 ! On hienoa huomata ettei ole ole yksin tuollaisten ajatusten kanssa ja joka ikinen sana tuosta on totta! Niin kauan kun kannabis on kiellettyä, siihen käytettävät varat menevät rikollisuuteen ja jopa terrorismiin. Jos valtio sitä alkaisi kaupata voisi tuotteen laadusta olla varma ja rahat menisivät valtion kassaan. Ja se raha määrä mikä sinne tulisi ei ole mikään pieni! Sillä olisi suunnaton apu terveydenhuollossa ym. tärkeissä asioissa. Olen puhunut...
olihan tuossa paljonkin asiaa, mutta myös paskaa! kaikista parasta ois jos myös alkoholi ja tupakka kiellettäisiin, eikä mitään kannabista laillistettais, siitäkin on paljon haittaa!!! olen nähnyt monien laiskistuvan aivan älyttömästi ja kun nykyään nuoret eivät liiku muutenkaan riittävästi niin ei tuo ainakaan auttaisi asiaa!! jos tupakka ja alkoholi tulisi nyt, ei niitä varmasti päästettäisi vapaille markkinoille..
kannabis jää pitkäksi aikaa elimistöön ja se haittaa myös ajokykyä semmoisilla jotka sitä päivittäin polttelevat, sitten pitäisi kieltää myös autolla ajaminen jos polttelee ja sehän ei onnistuisi! kyllä sullakin muuttuis mielipide jos vaikka joku ajais sun lapses päälle kun on poltellut kannabista eikä reaktiokyky ole niin nopea enää!! ja entäs sitten kun kannabis ei enää vaikutakaan, siirrytäänkin vahvempaan, jokainen kunnon narkkari jonka tiedän (ja niitä riittää!) on aloittanut kannabiksesta!!! sitä on ihan turha puolustella ja verrata tupakkaan ja alkoholiin, se on ongelman kiertämistä, puolustelemista! en silti kiellä kannabiksen hyviä puolia, halusin vain tuoda niitä huonoja puolia esille.
eiköhän kaikki ole alkanut tupakasta ja viinasta.....
ja tuo väite ettei kannabis enää vaikutakaan ja siirrytään vahvempiin ja pelkkää paskapuhetta joka on kumottu jo yleisessäkin mielipiteessä...
en ymmärrä miten joku vielä jaksaa kaivaa noita seitkytluvun huumehysteriavalistuksia jotka on jo moneen kertaan kumottu ihan tieteelliselläkin tasolla...
ja tämä kuuluisa "porttiteoria" laittomien huumeiden välillä johtuu yksinomaan niiden laittomuudesta, ei siis aineista itsestään.....ja tämäkin väite on todistettu useimmissa EU:maissa...
että aika heikoilla olet tuossa vastustamisessa.
Kumpi se onkaan vaarallisempaa, juoda lasi viiniä vai polttaa kannabissavuke? Alla informaatiota asiasta...
Tässä linkki ja alla artikkeli:
http://www.newscientist.com/news/news.jsp?id=ns99992063
Alcohol impairs driving more than marijuana
20 March 02
Exclusive from New Scientist Print Edition
A single glass of wine will impair your driving more than smoking a joint. And under certain test conditions, the complex way alcohol and cannabis combine to affect driving behaviour suggests that someone who has taken both may drive less recklessly than a person who is simply
drunk.
These are the findings of a major new study by British transport researchers. The unpublished research, seen exclusively by New Scientist, stops well short of condoning
driving under the influence of even small amounts of cannabis. But in a week which has seen renewed debate in Britain surrounding the criminalisation of cannabis, it throws an uncomfortable spotlight on a problem confronting governments everywhere - how to deter the growing numbers
of cannabis users from "dope driving".
At present there is no accurate test that can reveal whether a driver has taken cannabis before driving, and developing one will not be easy. But even when this problem is cracked, another
will remain - where to set the safety threshold for smoking cannabis.
Advocates of zero tolerance say there should be penalties for drivers caught with any amount of recently smoked cannabis in their body. The new research suggests that would only be
credible if governments also adopted zero tolerance on drink driving.
Middle of the road
The new study was undertaken by the Transport Research Laboratory in Crowthorne, Berkshire, and confirms the results of a preliminary study more than a year ago. Researchers at the
TRL, led by Barry Sexton, gave 15 volunteers doses of cannabis or alcohol, or a combination of both, before letting them loose on an array of psychomotor tests and a sophisticated driving
simulator.
The volunteers were given either enough alcohol to raise alcohol levels in the blood to 50 milligrams per 100 millilitres - about 60
per cent of Britain's legal limit of 80 mg/100 ml - or a specially prepared marijuana joint designed to deliver the same high
typically experienced by smokers.
In the study, cannabis significantly affected only one criterion, known as tracking ability. Volunteers found it more difficult to
hold a constant speed and follow the middle of the road accurately while driving around a figure-of-eight loop. The TRL researchers
point out in their draft report that this test requires drivers to hold their concentration for a short time, a task which is particularly badly affected by the intoxicating effects of cannabis.
Cautious driving
However, volunteers drinking the equivalent of a glass of wine fared worse than those who had smoked a joint. Those who were given both
alcohol and cannabis performed worse still, reinforcing the idea that alcohol has a cumulative effect when taken with other drugs.
But the study also found that drivers on cannabis tended to be aware of their intoxicated state, and drove more cautiously to compensate.
Indeed, doped-up volunteers often rated themselves as being more impaired than police surgeons brought in to evaluate their sobriety.
Surprisingly, drinking alcohol didn't offset this cautious behaviour, opening up the unproven possibility that a driver who is moderately
drunk might be better off under some conditions if they had also smoked.
This cautious behaviour is in line with findings by other researchers.
"Whereas alcohol promotes risk taking like fast speeds and close following, cannabis promotes conservative driving, but may cause
attention problems and misperceptions of time," says Nicholas Ward, technical adviser to the Immortal project - a three-year European
Union trial designed to quantify the crash risk drivers face after taking various drugs and medicines.
Tuntuu myös aika kummalta, että ainoastaan kannabiksen osalta yleensä valistuksessa sanotaan sen heikentävän ajokuntoisuutta. Muutkin huumeet tätä tekevät, mutta kannabiksen ollessa kyseessä, asiaa ERITYISESTI korostetaan, minkä johdosta tämä näkökulma saa hyvin suuren painoarvon, siitäkin huolimatta, että se ei sellaista ansaitse. Tämä painoarvo on kuitenkin selkeästi havaittavissa maamme päihdekeskustelussa, jossa juuri ajoneuvon kuljetusargumentti esiintyy lähestulkoon joka kerta, kun kannabiksesta tulee puhetta.
Olisi mielenkiintoista nähdä sellainen tieteellinen tutkimus, jossa vanhenevia ajoneuvonkuljettajia ja heidän reaktioaikojaan testattaisiin ja verrattaisiin vaikkapa kannabista viikko sitten käyttäneisiin nuorempiin henkilöihin. Mutta eihän viikko sitten käytetty kannabis enää mitään vaikuta kykyyn kuljettaa autoa tai suoriutua muista monimutkaisista ja tarkkuutta vaativista tehtävistä, sanoo varmasti tähän joku. Ei todella vaikutakaan, mutta tulevaisuudessa se riittää kuitenkin rattijuopumustuomion langettamiseen.