Aihetta on varmaan joskus käsiteltykin, mutta en nyt jaksa alkaa selailemaan.
Ovatko leeviläiset osa esikoisuutta tai siitä erkaantuneet? Miten "oppi" tai tavat eroavat?
Pikkulinnut ovat myös kertoneet esikoisten sisällä tapahtuvasta kuohunnasta. Ovatko esikoiset vasta hajonneet tai hajoamassa kahdeksi eri joukoksi?
Käsittääkseni ruotsissa ja norjassa on päätetty hoitaa sakramentit itse. Kuis suomessa?
Ovatko leeviläiset osa esikoisuutta tai siitä erkaantuneet? Miten "oppi" tai tavat eroavat?
Pikkulinnut ovat myös kertoneet esikoisten sisällä tapahtuvasta kuohunnasta. Ovatko esikoiset vasta hajonneet tai hajoamassa kahdeksi eri joukoksi?
Käsittääkseni ruotsissa ja norjassa on päätetty hoitaa sakramentit itse. Kuis suomessa?
Vastaukset 34
Vanhimmat
EL:n sisällä kuohuu. Opilliset erimielisyydet. Mukamas leikivät jotain köyhän puolustajaa, mutta johtjat ajelee ilman kravaattia huippukalleilla autoilla ja törsäävät valtavasti rahaa. Porukka eroaa ja siirtyy uusheräykseen.
Sellaista ihmistä voisi hyvällä syyllä sanoa vaikkapa pöljäksi
Leeviläisyys on esikoisuudesta erkaantunut ryhmä. Ero tapahtui 60-luvun tietämillä ja todellisena syynä oli esikoisuuden maallistuminen. Viimeisen niittinä taisi olla jotkut postillakysymykset tai vastaavat. Maallistumisella en tosin tarkoita kovin pitkälle menneitä asiota, vaan asiat olivat luokkaa radio, hienot vaatteet, huivin käyttö muulloinkin kuin seuroissa ym. Jos aihe kiinnostaa niin taustoja voi lukea esimerkiksi leeviläistn julkaisemasta vanhintenkirja IV:stä.
Nykyisen esikoisuuden tilanteen sanoisin olevan edelleenkin räjähdysaltis, joskin tuntuu siltä, että tilanne on hiukan rauhoittunut. Olennaisinta on ollut se, että kirkon kanssa on päästy yhteisymmärykseen ehtoollisesta, jonka mukaan esikoisille voidan heidän pyynnöstään järjestää vanhan käsikirjan mukaiset ehtoollisjumalanpalvellukset. Toistaiseksi ei siis ainakaan olla siirtymässä siihen käytäntöön, joka nykyään muissa maissa on.
Esikoislestadiolaisuuden näkemyksiä ja jopa linjakysymyksiä voi seurata liikkeen julkaisemasta Rauhan Side-julkaisusta, joten ei tarvitse niitä etsiä ns. leeviläisten julkaisuista. Muuten, samoja kirjoituksia löytyy myös EL-liikeen painattamista Vanhinten Kirjoista; kieliasua on joitakin osin tosin muutettu nykykielen mukaiseksi,mutta asiasisältöä ei ole muutettu. Ja tämän ns. leeviläiset lukevat heille synniksi ( syytttävät esikoisia kirjoitusten vääristelemisestä ). Tosin on myönnettävä, että leeviläisten julkaisut ovat lähempänä Laestadiuksen ja Raattamaan ajan senaikaista heidän käyttämäänsä kieltä, jossa esiintyy sanontoja sellaisia, kuin pirun kusi, huoran perse yms. Tällaiset ilmaisut on esikoisten julkaisuissa siivottu nykyilmaisun mukaisesti, kuitenkaan asiaa vähääkään muuttamatta tai sanonnan terävyyttä pehmentämättä.
Mainitsemasi "postillakysymykset" eivät todellakaan olleet pääasiana, kun ns. leeviläiset erkaantuivat esikoisuudesta. Syyt olivat paljon syvemmät. Oli myös kysymys henkilösuheiden kemiasta ja, kuten aina ja kaikkialla myös siitä, kenen sana painaa ja kuka meistä suurin on. Ilmiö, josta ihmiskunta ei ole irti päässyt missään; ei poliittisissa, uskonnollisissa tai muussakaan yhdistystoiminnassa!
Mitä tulee mainitsemiisi "maallistumisen" merkkeihin, kuten radiot, TV, Internet, valo-/ elokuvat,teatterielämä, kapakkakulttuuri, muotikuteet ja korskavaatteet, kännykät, roskalehdet- ja kirjat, musiikki-instrumentit, juovuttavat ja huumaavat aineet, luxusautot- ja huvilat ja mitä muuta tähän voidaan lisätä, jos sille linjalle lähdetään, niin on sanottava, että autuuteen nähden näitä ei ole koskaan pidetty pääkysymyksenä esikoisten opetuksessa. Mutta näistä on aina varoitettu, etteivät ne ala hallitsemaan kristityn sielunelämää ja sen kautta myös vaellusta. Laitteet sellaiset, kuin TV, radio ja ms.( joita samoja keksintöja ja laitteita käytetään aivan oikein ja hyödyllisesti monilla tieteen, tekniikan, talouselämän ym aloilla ) ovat itsessään kuolleita kappaleita, eikähän kukaan järkevä ihminen niitä sellaisenaan hanki, jos ei niille ole jotakin tarkoitusperäistä käyttöä.
Mutta, kuten yleisesti tiedetään ( ei ainoastaan lestadiolais- ja muissakin uskonnollisissa yhteisöissä ) kuinka media on ottanut nämä laitteet valta-aseikseen levittäessään ihmisten keskuuteen kaikenlaista ajanviete- ja tiedon virtaa. Ja tässä mediatulvassa on erittäin paljon sellaista ohjelmasisältöä, jota ei mitenkään voida suositella elävätuntoisille kristityille. Esim. yhden viikonvaihteen TY-ohjelmista on voitu poimia kymmeniä kohtauksia ohjelmissa, missä ihmisiä murhataan, tapetaan, raiskataan, ryöstetään puhumattakaan niistä sexi- ja pornoiluohjelmista, joita jo monilla kanavilla yleisesti esitetään.Ja, ikävä kyllä, ohjelmilla on voimakas mukaansa tempaava vaikutus ihmisiin ja ne liisteröivät monia näiden ohjelmasarjojen pakkomielteisiksi seuraajiksi; otettakoon esimerkkinä vaikka tuo amerikkalainen saippuaooppera "Kauniit ja rohkeat". Omallakin työpaikallani oli tilanne, että yhtään naista sihteeristöstä ei saanut jäämään näinä iltoina ylitöihin , kun oli tulossa tämä ohjelma! Näiden ohjelmien raaistavan esimerkin vaikutuksista on alkaneet jo puhumaan useat ajattelevat ihmiset ja kansan johdattajat ( olematta mitenkään uskovaisia ). Tästä syystä näistä on varoitettu kristityitä, ei ainoastaan lapsiperheitä, vaan kaikkia kristillisyyden seuraajia, etteivät näitä laitteita koteihinsa hanki, jos eivät niitä aivan välttämättömästi jostain syystä tarvitse!
Puhut hienoista vaatteista, huiveista jne. Totta on , että elävätuntoiset kristityt läpi aikakausia ovat tahtoneet erottaa itsensä tämän maailmam turhasta ja katoavasta menosta, sen korskasta ja muotivirtauksista; eikä tämä koske vain vaatteita vaan koko kristityn suhdetta maailmaan ja sen menoon, kotien laittamista myöten. He tahtovat seurata sitä neuvoa, jonka Jeesus antoi seuraajilleen: "Tyytykää siihen, kuin teillä on: elatus ja vaatteet"! Ja myös:"Älkää maailmaa rakastako älkääkä mitään, mikä maailmasta on, maailma katoo...". Mutta askeesia he eivät munkkien tapaan tavoittele. Kristitty saa vaatettaa itsensä hyvin, jos siihen on mahdollisuus, mutta turhuus pois! Myös kristillisyyden historia osoittaa, että elävän uskon myötä kristittyjen elämässä on aina rinnan sen kanssa kulkenut aikakauden yksinkertainen elämänmuoto.
Kirkon suosiollinen linja EL:n ehtoollisnäkemyksessä ei tule kauan säilymään. Merkkejä kovemmista otteista kirkon puolelta on jo selvästi näkyvissä. Kirkon johto edellyttää kyllä jatkossa EL:n hyväksyvän sen valitseman liberaalisemman linja. Naispappeus valtaa kirkon ja sen virat ja tämän on siunannut myös arkkipiispamme viimeaikojen puheissaan. Teologiset tiedekunnat on jo tällä hetkellä miehitetty ( oikeammin sanottuna Naisitettu ) 2/3-osalta naisopiskelijoilla. Ja kun nämä valmistuvat, mihin luulette heidän sijoittuvan ja hakeutuvan elämäntehtäväänsä suorittamaan? Leipomoonko ? Ei , vaan kirkon virkoihin ja piispoiksi ( joku voi ehkä jäädä opettajan työhön ). Ahdasta tulee E-lestoille nykykirkossa, jos aikovat Raamatullisen linjansa pitää näissä sakramentti- ja naispappeuskysymyksissä! Naispapit ja heidän kannattajansa ovat jo kyntensä näyttäneet.
Toisaalta EL myös valmistautuu omalta puoleltaan tilanteen kehittymiseen ja pahimmassa ( tai pitäiskö sanoa parhaassa ) tapauksessa ottamaan sakramenttiasiat omaan käyttöönsä, kuten jo Ruotsissa , Norjassa ja Amerikassa on käytäntö, ja joista on hyvät kokemukset. Kyse on myös paljolti yhtenäiskäytännön toteuttamisesta läpi esikoislestadiolaisuuden.
Ainoa näkemäni viittaus virallisissa el-lähteissä noihin 60-luvun hajaannuksiin on erään Ruotsista lähetetyn kirjeen loppulisäys, jossa todetaan A. Isakssonin makaavan kotonaan sairaana omissa mietteissään. Kaiken muun kyseisistä tapahtumista olen oppinut joko suullisena perimätietona tai sitten leeviläisten lähteistä. Se on tietysti puute, koska yleensä kaikilla on taipumus värittää historiankirjoitus oman mieltymyksensä mukaiseksi. Siten sillä olisi tasapainottava vaikutus, jos olisi olemassa myös el-lähteitä noiden leeviläislähteiden lisäksi.
Mitä tulee tv:hen, niin olen osittain samaa mieltä, osittain eri mieltä. Samaa mieltä olen siitä, että sarja eli ns. saippuaoopperat ovat kaikista pahinta normaaleilta tv-kanavilta tulevaa ohjelmatarjontaa. Niihin jää helposti koukkuun (kuten työpaikkasi sihteeriköt), ja toisaalta ne syöttävät alitajuntaan moraalittomia ajatusmalleja. Jotta juoni pysyisi päivästä toiseen ja vuodesta toiseen mielenkiintoisena, pareaj vaihdetaan tiheään ja milloin kukakin saa kenenkin kanssa lapsia. Näitä sarjoja, joihin sisällytän sekä Kauniit ja rohkeat -tyypiset täysin keksityt että reality-sarjat, voi minun mielestäni hyvin keksi roskaohjelmiksi.
Mitä tulee mainitsemiisi ryöstämisen ja tappamisen esiintymiseen tv:ssä niin sitä kyllä esiintyy ihan liikaa. Porno-ohjelmia sen sijaan esiintyy lähinnä vain maksullisilla ulkomaisilla kanavilla. Tavallisilla kanavilla seksillä ja paljaalla pinnalla pelataan lähinnä mainoksissa (jolloin kaikki järkevät ihmiset pitävät tauon ja tekevät jotain hyödyllistä, eivätkä siis näe niitä). Ja näiden asioiden suhteen täytyy myös muistaa, että todellisessakin elämässä esiintyy mm. ryöstämistä, tappamista jne., joten kokonaan niitä ei voi poistaa ohjelmista, koska muuten ohjelma ei enää ole uskottava. Niillä ei kuitenkaan pitäisi mässäillä.
Suomen ev.lut. kirkon liberalisoitumisesta olen samaa mieltä, eli aika huonolta näyttää, mutta koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Voi tapahtua myös käänne parempaan päin.
Ehtoolliskysymystä en kuitenkaan liitä missään tapauksessa tähän liberalisoitumiskehitykseen. Suomen ev.lut. kirkon ehtoolliskaavan uudistus vei kaavaa alkuperäisempään ja oikeampaan suuntaan (vieläkin olisi uudistamisen varaa samaan suuntaan). Kyse on mielestäni siitä, että esikoislestadiolaisuudessa ei ole ymmärretty asiaa oikein.
Kyseiseen sarjaan epäilemättä saattaa jäädä koukkuun. Yhtä useamman ihmisen ylityökieltäytymiseen se on kuitenkin tekosyy, todellisia syitä joudut etsimään muualta. Ehkäpä työpaikkasi ilmapiiri ei houkuttele jäämään ylitöihin ?
EL-liikkeen suhtautuminen kirkkoon ei koskaan lakkaa huvittamasta. On kaksi ryhmää joita esikoislestadiolaiset eivät papiksi hyväksy:
1. naiset
2. esikoislestadiolaiset
yhteenveto el.kirahwilla tässä ja tuolla alempana.
On hyvä muistaa, että huolimatta kirkkomme epäkohdista (joita on ollut aina)Suomen el:llä on ollut ja on edelleenkin selkeä linja kirkkosuhteessamme, että pysymme kirkon sisäisenä herätysliikkeenä emmekä nyt edes keskustele ehtoollisen 'omiin käsiin' ottamisesta. Tässä asiassa sotkeminen on juuri el:n liikkeen sisälle jääneiden leeviläisten (tai isakssonilaisten)mielipuuhaa.
Heidän sisäisistä kokemuksistaan puuttuu kokonaan Jumalan armon löytyminen ja kristillisesen vapauden ymmärtäminen.Kaikki lähtee vain suorittamisesta, vaatimisesta ja sormella osoittelusta. Oikeat Jumalan lapset sen sijaan ovat syntyneet hengelliseen vapauteen ja iloon yksin uskosta Jumalan tarjoamaan armoon Jeesuksessa Kristuksessa.
Hiukan epäselväksi jäi, mistä EL julkaisuista voi lukea leeviläishajaannukseen liittyviä kannanottoja. Rauha Sidehä ei edes ilmestynyt niihin aikoihin. EL julkaisemissa vanhinten kirjoissa I ja II ei todellakaan ole samoja kirjoituksia kuin vanhinten kirja III ja IV:ssä. Postilloissa on kyllä samat saarnat eri kieliasuisina, mutta nehän ovat alkujaan aivan eri aikakaudelta. Jotain yksittäisiä mainintoja olen löytänyt muutamista kirjoitetuista EL saarnoista, mutta nekin ovat hyvin epämääräisiä kommentteja tai heittoja, joista ei saa mitään todellista käsitystä, mikä tilanne silloin on ollut.
Keskusteluissa tilanne on myös sama. Ensinnäkin kyseisestä hajaanuksesta kuulee hyvin erilaisia ajatuksia. Joidenkin mielestä erot ovat olleet hyvin pieniä, kun taas toiset ovat puheidensa perusteella jopa potkineet leeviläisiä täysin harhaoppisina pois seurakunnan yhteydestä. Sitten on vielä kaikkeä tältä väliltä. Kuitenkin aina keskusteluista jää sellainen kuva, ettei kenelläkään ole todellista tilannekuvaa, mitä silloin oikein tapahtui. Ruotsin tilanne on selvitetty hiukan tarkemmin, mutta Suomen asiat kuitataan yleensä jossain sivulauseessa. Olen tavannut vain yhden sellaisen henkilön, jolla olen kokenut olevan objektiivisin näkemyksen kyseisiin hajaannuksiin. Onko asia jotenkin tabu, vai miksi sen todellisista taustoista ei juuri puhuta tai edes yritetä selventää?
Niin se näyttää tosiaankin olevan, että papeiksi ei hyväksytä naisia eikä omia uskonveljiäkään, vaikka kirkkoon kuulumista pidetään jopa tärkeänä.
Onkohan tässä jokin arvovalta-asia toisaalta kirkon yliopistollisen koulutuksen saaneiden seurakunnan paimenten ja toisaalta esikoisten maallikkopohjalta toimivien paimenten välillä? Vai onko siinä pelko, että papit alkavat toimia myös el.saarnaajina ja heitä aletaan kuunnella enemmän kuin maallikkotaustaisia saarnaajia? Että ns. "päänusko" tulee "elävän uskon" tilalle?
Olen naisvaltaisella alalla töissä ja siellä ei juuri kukaan enää puhu kyseisestä sarjasta.
Kun se reilut kymmenen vuotta sitten tuli, niin varmasti moni oli koukussa ja melko pitkäänkin. Mummoiltakin kuuli hupaisia kommentteja sarjasta.
Silloin saattoi esimerkiksi huomata sen, että kaupoissa oli siihen aikaan vähemmän väkeä kuin muulloin. Ja siitä puhuttiin naistenkin kesken usein. Mutta nyt ei enää.
Sarja on menettänyt mielenkiitoaan senkin vuoksi, että juonipaljastuksia on saatavissa, ja siellä toistuvat samat jutut. Uusinnat ja videoiden käyttäminen myös vapauttavat tuosta aikasidonnaisuudesta.
Tunnen monia, jotka ovat olleet koukussa, mutta eivät ole tänään. Miten siis se voisi olla syynä tuohon, mitä kirjoitit? Syynä vielä tänäänkin???
Kyllä ko. hajaannuksen syyt ja taustat ovat täysin selvillä eikä asia ole mitenkään tabu, mutta tämä foorumi ei ole oikea paikka sen perusteelliseen selvittämiseen. Lyhyesti kuitenkin jotain faktaa asiasta:
Kysymyksessä on alunperin selvä linjariita, kun ns. isakssonilaisuus lähti omille omanvanhurskauden rakentamisen teilleen vaatimuksillaan 1800-luvun kuosiin asettautumisesta ja tehden näennäisriitaa postillan kieliasun uudistamisesta. Kysymyksessä nousi tietenkin myös valtataisteistelu, kun AI:a ei hyväksytty päämieheksi Ruotsin Lapissa. Alunperin lähes kaikki Suomenkin saarnaajat olivat mukana omanvanhurskauden sotkuissa, kunnes Herra käytti G.Jönssonia ym. apunaan niin, että useat käsittivät oikean kristillisen vapauden. Moni ei kuitenkaan koskaan käsittänyt uskomista yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden ja siksi nytkin on olemassa sama linjariita.
Jäljelle jääneet I:n kannattajat hajosivat vielä I:n kuoleman jälkeen steniläisiin ja leeviläisiin kannattamansa saarnaajan etunimen mukaan. Sen jälkeen hajoamisia on tainnut tulla niin paljon, että pienimmissä poppoissa on enää 1-2 heidän mielestään oikealla tavalla vaeltavaa henkilöä.
Leeviläisiä ei kukaan ole koskaan potkinut pois el:n joukosta, vaan he ovat itse erottaneet itsensä alkamalla pitää omia seurojaan, kun puhehaluisilla toisten arvostelijoilla (mihin leeviläisyys on koko ajan perustanut voimansa ja näkemyksensä) ei ollut mandaattia muualla. Varsin läheltä asioita seuranneena voin sanoa, ettei varsinaisessa leeviläisten joukossa taida olla yhtään, kenellä on niinsanotusti 'kaikki kotona'.
Vaarallisempaa jälkeä saavat aikaan el:n sisällä olevat leeviläiset.
'Herra, anna meille sinun tahtosi mukainen Sana kuultavaksemme ja uskoaksemme.'
Mikä ilo lukea tällä palstalla noin selkeää tekstiä. Itsekin varsin läheltä asioita seuranneena voin todeta, että asiat on just noin.
Tämän näkemyksen olen kyllä kuullut monta kertaa ja sen käsityksen mukaan, mitä olen sieltä ja täältä kuullut, siinä ei ole mitään väärin. Sen sijaan se ei suinkaan ole kattava tai objektiivinen. Leeviläisten itsensä näkemys on asiasta hyvin poikkeava Esimerkiksi tuollaista saarnaajien leeviläistymisvaihetta he eivät tunnusta, vaikka voisi kuvitella, että juuri he ovat sen nähneet ja olleet siitä onnellisia. Lisäksi esikoisten keskuudesta löytyy hiukan erilaisiakin näkemyksiä, joskin pääpirteet ovat nämä.
Mitä viittasin pois potkimiseen, tarkoitan sillä muutamia lausuntoja. Erityisesti sellaisilta ihmisiltä, jotka esiintyvät puheissaan erittäin evankelisina, mutta parin lauseen päästä kääntävät takkinsa. Ilmoitetaan suoraan, että oli vain hyväksi, kun sekin omanvanhurskauden porukka lähti menemään - harmi, ettei sinne mennyt vielä moni muukin. He siis haluavat ajaa osan ihmisistä ehdoin tahdoin kadotukseen.
Ruotsin tilanne on selvä. Kaikkihan lähti sieltä, mutta siitä ei nyt tarvitse kertoa edes taustana. Sen sijaan kysymykseen tulevat Suomesta muunmuassa tällaiset asiat.
Muutokset eivät yleensä tapahdu nopeasti. Mitkä olivat asian taustat Suomessa eli puhutaan 40 ja 50 luvuista? Mikä johdatti lähes kaikki Suomen saarnaajat tähän suuntaan? Vastauksesi en kelpuuta, että se oli vihollinen, sillä sehän on itsestään selvä. Sen sijaan haluaisin saada selville, miten vihollinen työnsä teki.
Toinen mielenkiintoinen asia on se, että miten nämä harhautumiset korjattiin. Koska kuitenkin vain hyvin pieni osa meni leeviläisyyteen.
Liike synnyttää aina vastaliikkeen. Leeviläisyydeteenkin liittyy vastaliike. Kun väistää jotain oikealta tulevaa, väistää aina vasemmalle ja päinvastoin. Täsätkin monet puhuvat, mutta usein melko epämääräisesti. Ilmeisesti asia on ollut hyvin paikkakuntasidonnainen niin kuin leeviläisyyskin lopullisessa hajaannuksessa, joten kaikki eivät sitä ole nähneet ja kokeneetkaan.
Miten erimielisyyksiä yritettiin sovitella? Onko niissä sovitteluissa ollut rakkaus mukana, vai ovatko ne olleet vain leeviläisyyden ja sen vastaliikkeen riitelyjä?
Vastaavia ainakin minulta - kyseisiä tapahtumia nuorempana - epämääräisiksi jääneitä kohti löytyy asiasta monia, mutta kuten sanoit tämä foorumi ei ole oikea piakka näiden käsittelyyn, joten heitän nämä kysymykset vain ilmaan ja jokainen voi niitä tahollan miettiä.
Peto, joka sai kuolinhaavan, virkosi, sanoo Ilmestyskirja.
Isakssonilaisuus on nyt valtalinja, hiukan lievennettynä, mutta hiukan vain.
Minä olen nähnyt nämä asiat.
Mutta nimimerkki eroja ei ymmärrä koko kristillisyyden asiaa. Kysymys ei ole mistään puolueesta tai vihreästä liikkeestä, jossa sovitellaan linjariitoja.
Jumalan sanan suhteen on vain yksi vaihtoehto
Kyllä tai Ei.
Kun on kysymys valinnasta:
Yksin uskosta / Uskosta ja Lippalakista ja Esiliinasta, ei voida lähteä neuvottelemaan:
Sovitaan, te hiukkan saatte omavanhurskauttanne pitää, jos vastavuoroisesti hyväksytte sen ja sen.
Sillä ei ole mitään merkitystä, jos joku porukka toteuttaa 100 prosenttisesti alkuperäistä esikuvaa, neuvoja ja käytäntöä. Kun ei edes ole olemassa mitään yhtenäistä, jos tarkkaan ruvetaan tukimaan. Viimeistään 20 vuoden päähän mentyä historiassa sanotaan: Näin minä muistan aina sanotun...ja maan toisella laidalla joku toinen muistaa eri tavalla.
Sekään ei auta, jos joku puhuisi jossakin kohdassa 100 prosentin tarkkuudella samaa kuin joku edesmennyt puhuja, välimerkkejä myöten.
Jumalan voima ja pelastus ei ole niissä.
Ne ovat folklorea. Niillä ei pelastu.
Seurakunta lepää Kristus-kalliolla
Jumalan sanassa, ei ihmisissä, tavoissa.
Kun Jeesus sanoi Pietarille: tälle kalliolle jne.
ei hän Pietaria tarkoittanut.
Pietari, siis apostoli, erehtyi opissa ja joutui harhaan, josta Paavali häntä muiden kuullen nuhteli. Mikä siihen toi pelastuksen, mistä katsottiin oikea suunta? Jumalan sanasta.
Se on kriisitilanteessa ainoa keino.
Kyllä jotkut sitten osaavat selittää!
Mielenkiintoinen puolustelupuhe, Ulstadius. Nimenomaan juuri autuuteen nähdenhän mainitsemasi argumentit ovat pääkysymyksiä esikoisuuden opetuksessa.
Gällivarelainen (esikoisuuden virallinen suunta), ja sitä nuoleskeleva suomalainen linjahan käy ilmi - niin mainitsemastasi Rauhan Side-julkaisusta, kuin Gällivaren jouluseuroista kuulluista "saarnoistakin".
Kyllä tällä Ulstadius kaverilla on nyt kaikista ahtaampaa ihan oman hattunsa alla.
Tämähän on selvästi amissi, tapauskovainen joka ei tunne vielä Jeesusta ja hänen lähetyskäskyään. Olet kirkonkivittäjä ja pylväspyhimys, sinussa haisee omavanhurskaus ja omahyväinen waatimuksen henki syntisiä kohtaan.
Kirkkohan toimii tavallaan ja siellä päätökset tekee kirkolliskokous enemmistöpäätöksinä.
Eivät siellä piispat ylintä valtaa pidä ja määräile seurakuntaa, niin kuin valtaa pidetään esikoisuudessa, jossa seurakunnalla on vain mopen osa, kantaa monien ahdistuneiden ja lakihenkisten puhujiensa syyllisyyden ja häpeän taakkaa, kaiken älä- mölön keskellä.
Aivan kuin ihminen voisi tienata autuuttaan kaiken maailman kieltäymyksillä oman ruumiinsa tarpeista. Ja erottautumalla väärällä tavalla muista ihmisistä.
Kukaan ei tule pelastumaan herättämällä tarpeetonta huomiota, muusta kansasta poikkeavalla pukeutumisellaan, ja muista ihmisistä tarpeettomasti ja räikeästi erottavilla elämäntavoillaan. Synnin harjoittaminen on eri asia. Huoruus saastaisuus ahneus kateus viha panetus ylpeys itsekkyys ilkeys tora riita etc. Nämä kaikki ovat syntiä.
Kristus on lähettänyt meidät Jumalan lapset kaikkeen maailmaan, kuin lampaat sutten keskelle, todistamaan pelastuksesta hänestä itsestään. Saarnaamaan parannusta ja Jeesuksen nimessä syntien anteeksiantamusta, alkaen Jerusalemista.
Maailma elää tavallaan ja me olemme Kristuksen todistajia.
Emme me voi muuttaa emmekä parantaa mailmaa, emmekä myöskään kirkkoa. Meidän on julistettava siellä parannusta ja syntien anteeksintamusta niissä puitteissa jotka kirkko tarjoaa. Keiastus kokoaa jyvät aittaansa ja ruumenet Hän polttaa sammumattomalla tulella.
Ei ole meidän tehtävämme toimia ruumenien polttajina, koska silloin menisi paljon Jumalan viljaa mukana tuleen.
Farisealaiset muiden ihmisten syntien etusormella osoittelut, ja paheksuvat hyi hyit huudot eivät pelasta ketään. Eikä pelasta liioin eristäytyminen pelon vuoksi muista ihmisistä, vaan julistaminen kaikille Kristuksesta kaikkialla maailmassa, siellä missä olemme ja elämme.
Ja nimenomaan ihmisten keskellä.
On aivan luonnollista, että Leeviläisistä ei kirjoiteta ja miksi sitten pitäisikään kirjoittaa, koska he eivät ole ollenkaan esikoisia. Toiseksi nuo Leeviläisten riidat eivät ketään rakenna, päinvastoin riidelkööt leeviläiset omissa kirjoissaan.
En tarkottanut tätä asiaa ja olen täsmälleen samaa mieltä, mitä kirjotit. Eihän lippalakki ihmistä autuaaksi tee, vaan omakohtainen usko kristuksen sovitustyöhön. Sen sijaan ihmettelen eritysesti sitä, ettei siitä juurikaan puhuta, miten asiota on aikaan käsitelty. Puu tunnetaan hedelmistään ja olen kaivannut sitä tietoa, minkälaiset hedelmät ovat tulleet esille tällaisen ongelmallisen tilanteen edessä.
Veljeni ulstadius !
Leeviläisten ero esikoislestadiolaisuudesta ei johtunut kuten kirjoitit henkilö kemioista tai että joku halusi tulla johtajaksi kristillisyydessä vaan harjoituksen teki yksin ja ainoastaan omanvanhurskauden perkele
Juuri näin ! Yhdelläkään leeviläisellä ei ole " mikään kotona " ! Jos vanhat tekstit ja kirosanojen pois otto postillasta olisi autuuden perusta niin sanonko jo !!
Hajaannuksen teki omanvanhurskauden perkele
Esikoislestadiolaisuus hajosi kahteen osaan 1960-luvulla Ruotsissa, ja sen vaikutukset tulivat voimakkaammin Suomeen 1970-luvulla. Vähemmistöksi jäänyttä ryhmää kutsutaan yleisesti leeviläisyydeksi alkuaikojen johtohahmonsa Levi Älgrening mukaan. Leeviläiset itse kuitenkin yleensä kutsuvat itseään esikoislestadiolaisiksi, mikä saattaa aiheuttaa sekaannusta. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että leeviläiset korostavat enemmän perinteiseen esikoislestadiolaiseen tapakulttuuriin liittyviä asioita esim. pukeutumisessa. Tosin esikoislestadiolaisuuden valtauomankin sisältä löytyy ihmisiä, jotka periaatteessa ovat ihan samoilla linjoilla leeviläisten kanssa, mutta jäivät kuitenkin 60-70-lukujen hajaannuksissa el-valtauoman sisään.
Tosi on että leeviläiset ovat samassa oksasta lähteneitä, mutta kuitenkin se KUIVAOKSA jonka isäntä karsii pois jo hyvin varhain eikä päästä sitä lahoamaan.
Ja sinäkös niitä oksia katkot ?
Meidän Isämme on viinitarhuri.
Leeviläisten opetus ei juurikaan eroa, se on vain hiukan laillisempaa.
Samanlaista omaavanhurskautta on siellä sun täällä. Samasta Kristuksen hylkäämisen opista se leeviläisyys lähtee. Kravatin lisäksi on tullut lippalakki ja esiliina naisille (ellei jo poistettu).
Suurin ero on siinä, keitä he hyväksyvät ihmisinä
auktoriteeteikseen. Heillä on omat vanhimpansa.
Rakentavat samanlaista Pyhien Aina Erehtymättömien Maailman Tappiin Asti-Seurakuntaa, kuin ns. tiukkikset.
...lienee - noin todetessasi - jonkinlaiset, mielellään raamatulliset, perustelutkin KUIVAOKSA-karsinnallesi?
**********
Kirjailija Bengt Pohjanen kertoi aikanaan tapaamisestaan ns. Pikku-Leevin (Levi Älvgren) kanssa. Mukana oli myös toinen Ruotsin kirkon pappi. Puhe kääntyi jossain vaiheessa Taivaan valtakunnan avaimiin. Leevi otti pappiraukka kaularististä kiinni ja väänsi niin, että pappi oli hirttyä. Sitten hän huusi suoraan päin papin naamaa: "Taihvaan valtakunnan avvaimet oon olheet Saivomuotkassa, sielt net viethiin Purhnuun ja nyt ne on täälä Svappavaarassa! Täälä net, poka oon, eikä missään paavin perseessä!"
Samanlaista "ymmärrystä" Leevillä oli siinäkin käsityksessään, että väitti Lutherin kirjoittaneen Uuden Testamentin...
Soon tuo Pohjanen aina halunnu olla esilä, ei sole niin välittänny, millä konstila. Mie een oikein sen kirjotuksia aivan täystotena pitäs, mutta saapihan sitä jos halvaa.
Leevit sun Augustit, het olivat sikamaisen ylpeitä sovinisteja ja omavanhurskaita "persii" miehiä.
He ansaitsevat saada häpeän palkkansa.
Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille hän antaa armon.
No mutta sieltähän tuli nöyrää puhetta, esimerkiksi kelpaisit.
August ja Leevi olivat todella vaarallisia susia Jeesuksen lammaslaumassa. Järkyttävää on että heidän henkensä vielä elää monien harhaoppisen sudämissä!!!!
ainakin tuo Heikki joka tänne usein kirjoittelee on leeviläisiä. Se käy ihan yksiselitteisesti selville eräästä hänen viestistään.