Mieheni petti minua yhden kerran, yhdenillanjuttu kännissä, jota ei sitten edes lopulta vienyt loppuun asti vaan lähti kesken pois. Kuitenkin mieheltäni oli esim.otettu suihin jne...
En aavistanut mitään, mieheni salasi kaiken minulta. Kunnes 2kk tapahtuman jälkeen tunnusti. Tunnen mieheni, ollan oltu nyt jo yhdessä pian 9v, hän kärsi itsekin tapahtuneesta, hän on luonteeltaan sellainen, eikä voinuut itsekään tekoaan uskoa todeksi. Tämä pettäminen tapahtui jo 4v sitten.
Puhuimme tuolloin paljon, käsittelimme asiaa syvältä. Päätimme panostaa suhteeseemme. Kaikki on hyvin. Uusia pettämisiä ei ole ollut. Suhteemme voi hyvin, keskustelemme paljon ja kaikesta, meillä on kaksi lasta, menimme kesällä naimisiin, seksi toimii ja on tyydyttävää molempien mielestä jne.
Luottamus on palautunut pikkuhiljaa, murunen kerrallaan. Mutta miten sen saa taas kokonaan takaisin? Vai saako sitä enää 100%:ksi? Mieheni tekee jonkun verran matkatöitä, ja etenkin työmatkojen aikan mua alkaa ahdistaan. Ollaan tästäkin puhuttu, mieheni on ymmärtäväinen.
Luotan mieheeni nyt huomattavasti enemmän kuin mitä silooin juuri sen tapahtuman jälkeen. Mutta en täysin. Kokemuksia saman läpikäyneiltä?
Voinko enää koskaan luottaa täysin?
En aavistanut mitään, mieheni salasi kaiken minulta. Kunnes 2kk tapahtuman jälkeen tunnusti. Tunnen mieheni, ollan oltu nyt jo yhdessä pian 9v, hän kärsi itsekin tapahtuneesta, hän on luonteeltaan sellainen, eikä voinuut itsekään tekoaan uskoa todeksi. Tämä pettäminen tapahtui jo 4v sitten.
Puhuimme tuolloin paljon, käsittelimme asiaa syvältä. Päätimme panostaa suhteeseemme. Kaikki on hyvin. Uusia pettämisiä ei ole ollut. Suhteemme voi hyvin, keskustelemme paljon ja kaikesta, meillä on kaksi lasta, menimme kesällä naimisiin, seksi toimii ja on tyydyttävää molempien mielestä jne.
Luottamus on palautunut pikkuhiljaa, murunen kerrallaan. Mutta miten sen saa taas kokonaan takaisin? Vai saako sitä enää 100%:ksi? Mieheni tekee jonkun verran matkatöitä, ja etenkin työmatkojen aikan mua alkaa ahdistaan. Ollaan tästäkin puhuttu, mieheni on ymmärtäväinen.
Luotan mieheeni nyt huomattavasti enemmän kuin mitä silooin juuri sen tapahtuman jälkeen. Mutta en täysin. Kokemuksia saman läpikäyneiltä?
Voinko enää koskaan luottaa täysin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pettämisessä on se ikävä ja raadollinen totuus, että kun sen joutuu kokemaan ja käymään läpi, niin joutuu hyväksymään myös sen, ettei mikään palaa enää ennalleen, vaan tulevaisuus on rakennettava sille pohjalle, joka on.
Elämä on kieltämättä paljon raskaampaa, koska ei pysty luottamaan samalla tavalla kuin ennen, vaikka haluaisikin. Pettäminen tekee niin syvän haavan, että en usko sen itselläni koskaan parantuvan arvettomaksi. Luottamuksen luonne on itsellä muuttunut sillä tavalla, että teot ovat loppujen lopuksi pieniä sen rinnalla, että pystyisi elämään ilman valhetta. Valehtelu sattuu kaikista eniten, vaikka teot olisivat mitä tahansa.
Aina törmää siihen kysymykseen, että miksi minulle valehdeltiin ja toivoo, että vaikka mitä olisi tapahtunut tai edessä, niin pystyisi olla rehellinen.
Vaikka voi tuntua kuinka hullulta ajatuksenakin, että kumppani kertoo menevänsä naapuria panemaan, niin se on paljon helpompi hyväksyä kuin se, että kuulee kuukausien päästä, että kumppani on käynyt jo pidemmän aikaa "ylitöissä"=naapuria panemassa.
Tuskin koskaan itsekään olen epäilyksiltä vapaa, mutta toisaalta molemminpuolinen epäilys tasoittaa tilejä ja toinenkin oppii ajattelemaan toisen kautta asioita, eli tuntee, miltä toisesta tuntuu.
Ei palaudu sataprosenttiseksi luottamus, tietenkään. On vain pidettävä sitä haurasta, rikkouduttuaan joten kuten kokoon harsittua suhdetta hellästi ja rakastavasti - opittava elämään. Ei ole muuta keinoa. Pahinta on teeskentely - se että on esitettävä kaiken olevan ok, vaikka mustasukkaisuus iskee mitä hölmöimmistä asioista mitä tyhmemmissä tilanteissa ja vanhat haavat aristavat jälleen... Älkää ihmiset teeskennelkö! Sanokaa jos epäilykset heräävät, tuntuu pahalta ja ahdistaa. Jos toinen ei tätä kestä vaan syyllistää teitä "vanhojen kaivelusta" niin sopii miettiä onko hän kelvollinen ihminen...
olen kokenut saman ja en pysty luottamaan täysin mieheeni kun hän juo, ollaankin sovittu että ei enää lähdetä eri aikaan juhlimaan vaan tehdään se yhdessä, mutta ollaan ajateltu että jatkettava on eteenpäin koska rakastamme toisiamme ja meillä on 2 ihanaa lasta. Joten aika näyttää, mutta minä kyllä mainitsen asiasta joskus koska se minua askarruttaa ja olen aika mustasukkainenkin.Eteenpäin vaan mennään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ajatukset tulevat mieleeni silloin kun olen yksin lasteni kanssa kotona koska mieheni on aika paljon töissä myös...AIKA PARANTAA HAAVAT
Juu,meilläkin lapsi oli yksi syy, miksi pysyttiin yhdessä... Tuolloin oli yksi lapsi ja nyt on kaksi.
Suhde on muuten kunnossa, mutta vielä neljän vuoden jälkeenkin, se välillä ahdistaa niin pirusti.
Meillä ei kyllä toimis tuo, että vain yhdessä lähdetään viihteelle... Mieheni haluaa mennä silloin tällöin työkavereidensa kanssa. Ja kai se täytyy salliakin. Mutta mulle on kamalan vaikeaa päästää häntä lähtemään, kun pelot nousee taas pintaan. Mieheni kerran sanoikin, että "Hitto, kun joskus sais lähteä johonkin hyvällä omalla tunnolla ja niin, että sä et jää tänne mököttään!!!", mutta jatkoi sitten hetken päästä: "mutta ittehän mä tän oon aiheuttanu..."
Työmatkat ja baarireissut on joskus vaikeita kestää. Tämä pettäminen meinaan sattui työmatkan aikana kun olivat sitten viimesenä iltana lähteneet poikien kans kaljalle...
Kyllä se niin tehokkaasti vei luottamuksen, että ihan pahaa tekee. Vielä neljän vuoden jälkeenkin on vaikea luottaa...mutta koko ajan on parempaan menty. Että kai se täytyy jaksaa uskoa, että se ajan kanssa helpottaa vielä lisää....vaikkei täysin luottamus koskaan palaisikaan.