Perämoottori laivoja (outboard ships)

Ai sellaista kolmenkymmenentuhannen (30.000) kilowatin takatuupparia. Tuskin on moista perärutkua tehty koko maailmassa.

Laivoissa on jo nykyään sähkömoottoreita. Muistaakseni Viking Linen uuteen laivaan tulee Azipodit, jotka vastaavat perämoottoreita. Ne siis toimivat sähköllä, vaikka sähkö tuotetaankin polttoöljyllä.

Taas kerran, mitä tekemistä tällä aiheella on matkailun kanssa?

Perämoottori on veneen perään kiinnitetty moottorin ja potkurin yhdistelmä. Perämoottorien tehoalue on hyvin laaja muutamasta kilowatista satoihin kilowatteihin. Pienimmissä perämoottoreissa polttoainesäiliö on moottorin kopan sisäpuolella ja moottori on täysin toimiva ilman mitään liitäntöjä veneeseen. Ohjaus tapahtuu moottoriin kiinnitetyllä tangolla, jossa yleensä on moottoripyörän kierrettävän kaasukahvan tapaan toimiva tehonsäätö. Suurissa perämoottoreissa polttoaine otetaan veneessä sijaitsevasta polttoainesäiliöstä ja ohjaus sekä tehonsäätö tapahtuvat ohjauspulpetissa olevasta kaukokäyttölaitteesta ja ruorista. Perämoottorin jäähdytys perustuu usein meri- tai järviveden viileyden hyväksikäyttöön tai jäähdytys hoidetaan sylinterin rivoituksella ts. ilmavirralla. Moottoreista on yleensä saatavilla pitkällä ja lyhyellä rikillä varustetut versiot. Rikin pituus valitaan sen mukaan miten kaukana vedenpinta on kiinnityskohdasta.



Kaksitahtinen perämoottori
Perämoottoreista valtaosa on aiemmin ollut kaksitahtisia ottomoottoreita. Niiden etuna on keveys ja rakenteen yksinkertaisuus. Myös ohjattavuuden kannalta perämoottorin kevyt paino on eduksi, etenkin pienissä veneissä, joissa kuljettaja istuu aivan veneen perässä. Kaksitahtimoottorin haittapuolina ovat suuri polttoaineenkulutus, melu ja päästöt.[2]

Vuonna 2007 voimaantulleet uudet EU-päästömääräykset lopettivat perinteisten uusien kaksitahtimoottoreiden myynnin Euroopan unionissa. Valmistajat ovat kehittäneet päästörajojen tiukentuessa ja tekniikan edistyttyä suorasuihkutukseen perustuvia moottoreita kuten Tohatsu TLDI, Mercury Optimax ja Evinrude E-TEC, joiden päästöt ja polttoaineenkulutus ovat verrattavissa nelitahtisiin perämoottoreihin. Näitä moottoreita ei kuitenkaan ole saatavilla pienimmissä teholuokissa.


Nelitahtisia perämoottoreita alkoi ilmaantua laajemmassa mittakaavassa markkinoille varsin myöhään. Nykyään nelitahtisia moottoreita saa jokaiselta valmistajalta. Nelitahtisen etuja ovat kaksitahtimoottoria pienempi polttoaineenkulutus, vähäisemmät päästöt ja miellyttävä käyntiääni. Haittana ovat suuri paino ja rakenteen monimutkaisuus. Nelitahtiset perämoottorit ovat moottoritekniikaltaan kehittyneempiä kuin sisäperämoottori. Perinteisesti perämoottorit ovat olleet vapaasti hengittäviä, mutta Mercury on aloittanut ahdettujen nelitahtisten Verado-perämoottoreiden tuotannon tehokkaimpien moottoreiden kokoluokissa. Nelitahtisia perämoottoreita on saatavissa hyvin laajalla tehoskaalalla: noin 2 hv - 557 hv.

Dieselperämoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dieselmoottorin suuri paino verrattuna nelitahtiseenkin ottomoottoriin on rajoittanut näiden moottorien käyttöä perämoottoreissa. Diesel on hyvin harvinainen moottorityyppi perämoottoreissa. Tunnetut bensiiniperämoottorien valmistajat eivät valmista dieselperämoottoreita. Tunnettu dieselsisämoottorien valmistaja Yanmar tekee myös perämoottoreita. Jotkut venekerhot käyttävät näitä perämoottoreita työveneissään, koska dieselmoottori antaa pienillä kierroksilla kovemman väännön ja siis paremman hinaustehon kuin bensiinimoottori.


Sähköperämoottori on akkukäyttöinen, pääasiassa pieniin soutu- ja kumiveneisiin tarkoitettu sähkötoiminen perämoottori. Sähköperämoottorin etuina ovat hiljainen toiminta-ääni ja ympäristöystävällisyys. Yleensä ne ovat kuitenkin verrattaen tehottomia, eivätkä siksi sovellu isompiin veneisiin. Akkuratkaisuja sähköperämoottoreissa on erilaisia, irrotettavasta integroidusta akusta irralliseen lyijyakkuun perustuviin ratkaisuihin.

Käyttö
Pieniä perämoottoreita käytetään mm. soutuveneissä ja kanooteissa. Keskitehoisia käytetään HT-, kalastus ja retkeilyveneissä. HT-vene (hard top) on puolikatettu kovakattoinen keulakannellinen vene, jossa ei yleensä ole väliseinää kajuutan ja avotilan välillä. Suuritehoiset moottorit tai jopa kaksi moottoria ovat käytössä joissakin matkaveneissä, kovapohjaisissa kellukeveneissä (RIB, rigid inflatable boat) ja eräissä kalastusvenemalleissa.

Perämoottoreita valmistetaan eri pituisia eri käyttötarkoituksiin. Moottoreiden pituudet on vakioitu kolmeen eri peruspituuteen, ns. rikipituuteen. Rikipituus mitataan moottorin kiinnityskorvakkeen perälaudan yläreunaa vasten lepäävästä pinnasta potkurin yläpuolella olevaan ventilaationestolevyyn. Lyhytrikisen moottorin riki on 15 tuumaa (38 cm), pitkärikisen 20 tuumaa (51 cm) ja erikoispitkärikisen 25 tuumaa (64 cm) pitkä [4]. Oikea rikipituus vastaa veneen perälaudan korkeutta suhteessa veneen pohjan virtaukseen. Veneen suunnittelija/valmistaja määrittelee sopivan moottoripituuden. Väärän pituista moottoria käytettäessä moottorin potkuri ja runko asettuvat veteen suunnitellusta po