Palstaa lukiessa ei voi olla huomaamatta, että suurin osa nelitoistavuotiaan ongelmista on yhteiskunnan aiheuttamia. Ei aikuinenkaan pärjäisi, jos häntä samalla tavoin painettaisiin alas. Ehkä nelitoistavuotiaan raskaus on ongelma suurimmilta osaltaan siksi, että yhteiskunta on kieroutunut ja sairas, eikä suinkaan siksi, että neljätoistavuotias on vielä hyvin nuori.
Nelitoistavuotiaan tilanne
Jussi
111378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei Jussi.
Mitä varten syyttelet yhteiskuntaa 14-vuotiaitten ongelmista? Joo joo, kaikista ongelmistahan täytyy syytellä yhteiskuntaa!
Kyllä se vika taitaa kuitenkin löytyä KOTOA.
Lasten/nuorten kasvatus ja valistus kuuluu ensisijaisesti VANHEMMILLE. Turha syytellä koulua tai yhteiskuntaa jos nuorella on ongelmia. Suomessa on kuitenkin moniin muihin maihin verrattuna asiat HYVIN. Ehkä siksi turvaudutaankin liikaa yhteiskunnan varaan.
nelitoistavuotiaan ongelmat jotuvat siitä, että yhteiskuntaa asettaa paineita, jotka painavat lapsen alas?
neljätoista vuotiaalle asettaa yhteiskunta vain ja ainoastaan koulun käynti velvoitteen. hän kuuluu koululainsäädännön piiriin, joka edellyttää hänen käyvän koulua kuusitoistavuotiaaksi tai vähintään yhdeksän luokkaisen peruskoulun läpi.
kaikki muu kuuluu lapsen perheelle:ISÄlle ja äidille.
sinun kaltaisten vanhojen miesten ei tule kannustaa alaikäisiä seksiin eikä toimittaa heitä raskaaksi.
jokainen alaikäisen raskaus on surullinen takaisku kasvattajalle ja ennenkaikkea lapselle.
Tarkoitin lähinnä sitä, että nelitoistavuotiaan äidiksi tulosta keskusteltaessa pyörittiin niitten ongelmien ympärillä, jotka aiheutuvat siitä, ettei nelitoistavuotias saa asuntoa eikä voi itsenäisesti nuoren ikänsä takia saada kaikkia niitä tukia, joita täysi-ikäiset äidit saavat. Ongelmat eivät siis johdu yksinomaan nuoren tytön omasta kypsymättömyydestä vaan yhteiskunnan häntä polkevista säädöksistä, joilla hänet keinotekoisesti pidetään lapsena, vaikka hän on jo itse äiti ja mahdollisesti täysin kykenevä huolehtimaan itse omasta lapsestaan, jos saa samat oikeudet, jotka täysi-ikäisillä naisilla ovat.
USAssa on ongelma ratkaistu saattamalla voimaan käytäntö, jossa oikeusistuin voi perustellusta syystä julistaa alaikäisen olevan 'emancipated minor', jolla on oikeus samoihin tukiin kuin samassa tilanteessa elävällä aikuisella. Samalla lakkautetaan etuajassa hänen oikeutensa saada elatusta omilta vanhemmiltaan.
14vuotias on lapsi joka on hairahtunut leikkimään aikuisten asioilla. hän on edelleen liian kypsymätön hoitamaan omia asioitaan ja vastaamaan omasta ja lapsensa tulevaisuudesta.
se ei ole yhteiskunnan vika vaan lapsen vanhempien. jotka saavat siten vastata virheistään huoltamalla lapsensa ja lapsenlapsensa.
että sillä ei ole vastuuntuntoisia vanhempia jotka välittäisivät siitä niin paljon että kasvattaisivat sen kunnolla,katsoisivat sen perään ja olisivat siitä aidosti kiinnostuneita.
Mulla oli naapurissa akka jonka pojat teki kaikki pahat ja akka sanoi että yhteiskunta on paska ja koulussa on vika.Vika ei ollut äidissä ja isässä tietenkään joilla oli paha alkoholiongelma ja perheessä väkivaltaa ja alta kouluikäinen oli pihalla omin nokkinensa aamuyöhön ja veti tupakkaa posket lommolla 7 vuotiaana ja joi joenrannassa kaljaa.
HALOO,vastuu alaikäisistä lapsista on aina niiden vanhemmilla.
ainakin osaksi.
Yhteiskunta tekee ihmisistä sitä mitä he ovat eivätkä he pysty kasvattamaan lapsiaan oikein jos yhteiskunta on heille väärin opettanut.
Mietitään nyt sitäkin miten kovasti koulu vaikuttaa lapseen.
Todennäköisesti olisin sosiaalinen ja kiva ihminen jos minua ei olisi koulussa kiusattu.
Kaltoin kohtelu opettaa ihmiselle ettei muista tarvitse välittää ja täten minustakin on tullut agressiivinen ja väkivaltainen vaikken sitä halua.
Mutta miten minä voin asiaan vaikuttaa kun olen antanut kaikille väärän kuvan itsestäni, eivätkä he halua kuunnella tällaista "huonoa" ihmistä.
Sokeana he sitten syyttävät kaikkea muuta kuin itseään mm. vanhempiani.
Olen siis osittain samaa mieltä Jussin kanssa.
kyllähän sinä itse olet väärässä!
missä vanhempasi olivat kun sinua kiusattiin?
heidän tehtävänsä ja velvollisuutensa olisi ollut puolustaa sinua koulukiusamistilanteessa.
jokainen yksilö on osa yhteiskuntaa eikä ole yhteiskuntaa ilman yksilöitä.
eli mikään nimetön, osaton yhteiskunta ei tee yhtään mittään vaan aina yksilöt. ja lapsille yhteiskunta on sama kuin vanhemmat ja lapsen kasvaessa yhteiskunta laajenee vanhemmista naapureihin ja kavereihin, korteeliin, kuntaan maakuntaan, lääniin ja valtioon, mutta silloinkin yhteiskunta on ihmiset ympärillämme. ja lapsistaan vastaavat vanhemmat.
olivathan he siellä, mutta mitä he sille mahtavat?
Onko Sinua kiusattu jos kerran ymmärrät niin hyvin?
"jokainen yksilö on osa yhteiskuntaa eikä ole yhteiskuntaa ilman yksilöitä. "
Kyllä aivan juu näinhän se menee!
Vaikkei niin kyllä pitäisi mennä.
Rikkokaa yhteiskunta!
Minä rakastelin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Eikä siitä kukaan voi vanhempiani syyttää, ei sitä etteivätkö he olisi välittäneet / vahtineet / rakastaneet / huomioineet / asettaneet rajoja. Koska he tekivät kaiken sen.
Aloitin seksielämän silloin kun se minusta tuntui hyvältä, sellaisen ihmisen kanssa, joka minusta tuntui oikealta. Nyt olemme tämän ensimmäiseni kanssa matkanneet yhteistä taivalta jo viisi vuotta, niin että ei se ihan metsikköön mennyt, vaikka riskejä tietysti sisälsikin. Minulla on käynyt hyvä tuuri, tunnustan sen.
Vaikka minulla olisikin käynyt huono tuuri, siitä ei millään voi syyttää vanhempiani. Mitä he ovat tehneet väärin, eivät lukinneet minua komeroon? Minut on kasvatettu jämäkällä mutta hellällä kädellä, takaraivossani naksuttavat perinteiset kristilliset arvot (vaikka en niitä aina toteutakaan) ja jos jotain olen, niin vastuullinen ja tasapainoinen. Jos olet äiti, sinun pitäisi tietää, ettei kaikki ole sinun käsissäsi. Tai ainakin oppia se pian.
En halua vähätellä vanhempien roolia lasten suurissa päätöksissä, mutta nostan kuitenkin esille sen, että jos lapsi tekee jotain "väärin", ei se ole suoraan vanhemman syy. Elämme melkoisen monipuolisessa sosiaalisessa ympäristössä, ja jotta vanhemmat saisivat lapsen pomppimaan täysin oman pillinsä mukaan, siihen tarvittaisiin lepositeet ja lobotomia.
Joo. Kyllä vanhemmat tietävät jo omasta kokemuksestaan että "luonto tikanpojan puuhun ajaa" MUTTA vanhemmat voisivatkin keskustella lastensa kanssa vastuun kantamisesta ja ehkäisyn hoitamisesta. Ja erikoiseti siitä että "ne hommat" kuuluu vasta seurustelu vaiheeseen. Ja että tytöt eivät pilaisi mainettaan "jakorasiana" jne..
Puhut vähän mutta asiaa! Minulle koti-ilmapiiri oli tehnyt itsestään selväksi, että "irtoseksiä" en tule koskaan harrastamaan, seksi on kahden ihmisen yksityinen, kaunis asia. Tämä pysyvämpi ukkeli vaan sattui kävelemään tielle noin nuorena, minkäs teet =)
Vanhempien on hyvä puhua lastensa kanssa ehkäisystä ja mihin ja keiden välille seksi kuuluu. Monet vanhemmat vain aristavat tätä keskustelua, koska he olettavat, että puhumalla 13-vuotiaalle kondomeista, he "usuttavat" nuorta niihin puuhiin. Ymmärrän, että on todella vaikeaa tehdä se päätös, milloin asiasta puhua, ja nimenomaan MITEN puhua, ettei se olisi kannustusta / tyrkytystä tms. Mutta luulisin, että puhumisesta ei ikinä ole enempää haittaa kuin puhumattomuudesta.