onko oikein tehdä abortti jos lapsen isä sitä ei halua?
itse en ole aivan varma juuri tällä hetkellä tästä elämäni tilanteesta, ja siitä onko nyt edes oikea hetki synnyttää lapsi. Pelko on yksi suurin este etten osaa nauttia tästä mikä viime viikolla paljastui - raskaus. Joka ei tosin ollut edes vahinko, mutta jotenkin itse vain en tiedä mitä ajattelin kun tein sen ja ilman ehkäisyä. En ole naimisissa eikä minulla ole edes kihloja tiedossa, ja olen jo valmiiksi yh. Eli yksi lapsi on entuudestaan, ja hän on jo parivuotias.
Miten te neuvoisitte epävarmaa, mitä teen/mihin otan yhteyttä, muuhun kuin sinne neuvolaan?
Elämäntilanne stressaa, eikä opintoni ole edes päätössä, vaan ammatti on hankkimatta... teiniäiti olen ollut... miksi ihminen laittaa itsensä alttiiksi asioille joista ei muka tiedä mitään, vaikka oikeasti tietääkin, kaiken sen miten raskasta on lasta kantaa ja synnyttää ja se yksin hoitaa ja kasvattaa. poikaystävästä ei varmana apua kokoajan ole, eli tulevan lapsen isästä, tiedän jo etukäteen. tekisinkö vastoin hänen tahtoaan ja omaani, abortti?
Neuvokaa, lohduttakaa!
t.masentunut(ko)?
itse en ole aivan varma juuri tällä hetkellä tästä elämäni tilanteesta, ja siitä onko nyt edes oikea hetki synnyttää lapsi. Pelko on yksi suurin este etten osaa nauttia tästä mikä viime viikolla paljastui - raskaus. Joka ei tosin ollut edes vahinko, mutta jotenkin itse vain en tiedä mitä ajattelin kun tein sen ja ilman ehkäisyä. En ole naimisissa eikä minulla ole edes kihloja tiedossa, ja olen jo valmiiksi yh. Eli yksi lapsi on entuudestaan, ja hän on jo parivuotias.
Miten te neuvoisitte epävarmaa, mitä teen/mihin otan yhteyttä, muuhun kuin sinne neuvolaan?
Elämäntilanne stressaa, eikä opintoni ole edes päätössä, vaan ammatti on hankkimatta... teiniäiti olen ollut... miksi ihminen laittaa itsensä alttiiksi asioille joista ei muka tiedä mitään, vaikka oikeasti tietääkin, kaiken sen miten raskasta on lasta kantaa ja synnyttää ja se yksin hoitaa ja kasvattaa. poikaystävästä ei varmana apua kokoajan ole, eli tulevan lapsen isästä, tiedän jo etukäteen. tekisinkö vastoin hänen tahtoaan ja omaani, abortti?
Neuvokaa, lohduttakaa!
t.masentunut(ko)?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin suurinpiirtein vuosi sitte samanlaisessa tilanteessa ku sä nyt. Tosin en uskonut tulevani enää raskaaksi, tiedänoli naurettava syy olla ilman ehkäisyä. Mulla oli entuudestaan jo 4 lasta vanhimmat murkkuja nuorimmat eka ja toka luokilla eli koulussa kaikki. Kävi kuitenkin niin, että raskaax tulin ja keskenmenoja kokeneena (tuska mieletön jota ei ikinä unohda) en aborttia edes harkinnu vaan heti päätin enempiä miettimättä lapsen pitää, myös lapsen isä oli samaa mieltä. Nyt kun laps on 4kk vanha on mies nostanu kytkintä eli olen täysin yksin, mutta onnelinen vauvasta ja teinit mua jo jelpii ei tähän miestä tarvita!! Taloudellinen tilannekki on ihan ok kun saan sitä enemmän asumis ym tukia kun katras kasvaa :)( vaikkakin olen työssä käyvä saan asumistukea) Halusin vaan kertoa tällä tarinalla sen et toimeen ainakin tuut tulemaan ja pärjäät varmasti kahdenkin kanssa. Muita kuitenkin , että olet täysin varma ja tasapainossa itsesi kanssa päätöksen tehdessäsi.
Minulla oli suhde erään miehen kanssa. Molemmilla on lapsi, hän on vkl-isä ja minä yhden lapsen yh-äiti. Emme asuneet yhdessä.
Suhteemme oli aika tuore ( 2 kk:n kulutta ensitapaamisesta ) kun huomasin olevani raskaana tammikuussa 2004.
Odotin siis 2.lasta jota olin pitkään halunnut ja kaivannut..mutta..ei niin, rupean toistamiseen yh-äidiksi.
Ajatus masussani kasvavasta ihmisalusta ei ollut kauhea uutispommi joka saa minut suunniltaan vaan suhtauduin siihen oudon levollisesti ja tunsin sisälläni onnen ailahdusta kuvitellessani miltä tuntuu pidellä toista lasta sylissäni 10vuotiaan lapseni tuomalla kokemuksella vanhempana, viisaampana ja varmempana.
Palasin todellisuuteen: päätin 10 vuotta sitten lapseni syntymän jälkeen, etten enää ryhdy toistamiseen yh-äidiksi. Olen sen verran perinteinen nainen, parisuhdeorientoitunut niin, että pidän tärkeänä, että lapsi syntyy kahden toisiaan rakastavan vanhempien perheeseen = lapsi on rakkauden hedelmä.
Ajattelin sillä tavalla koska lapseni isä ei rakastanut minua eikä halunnut olla isä lapselleni.
Ikää on tullut lisää ( olen nyt yli 30v )niin, että haluan kokea vielä kerran äitiyden iloa, mieluiten miehen kanssa, ehdottomasti, en enää yksin!
Miehen - jolle odotin 2.lasta - saatua tietää odottamattomasta raskaudestani sanoi suoraan minulle mitä hän ajatteli koko jutusta: raskaudesta, minusta ja meistä.
Totuus oli musertavaa kuultavaa mutta se oli tarpeen koska se helpotti päätöksentekoani.
Mies sanoi pahoitellen, ettei rakasta minua kuten toivoin ja halusin. Tunne oli yksipuolinen, se särki sydämeni.
Unelma perheestä mureni: en tule saamaan koko pakettia eli lasta ja miestä rakkaudesta puhumattakaan.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan ellei sitä tunnetta ole.
Ristiriita oli valmis.
Minulla oli miestä kohtaan vahvoja tunteita, joten saattaa arvata, että olisin halunnut pitää lapsen. Todellakin. Tunsin olleeni valmis synnyttämään lapsen ja kasvattamaan lasta. Hän oli tavallaan unelmieni mies johon olin rakastunut ja ajattelin lapsen perivän isältään hyvät geenit.
Mutta koska tosiasiat painoivat enemmän vaa'an kupissa, päädyin aborttiin.
Olen tietysti onnellinen yhdestä siunatusta lapsestani ja rakastan häntä niin paljon, että ihmettelen äidinrakkauden väkevyyttä.
Mutta toisaalta olen kärsinyt ajoittain yksinäisyydestä, lue: miehettömyydestä. En halua toistaa kohtaloani!
Miksi minun pitää tyytyä yh:een kun kerran näen ympärilläni paljon tavallisia mutta onnellisia pariskuntia lapsineen?
Kai minullakin on oikeus siihen onneen?
Itse vartuin kahden vanhemman perheessä jossa he rakastivat ja rakastavat yhä toisiaan!
Minulle tehtiin sitten abortti helmikuussa 2004.
Olin sen jälkeen vakavasti masentunut. Mietin teinkö oikean ratkaisun jne.jne.
Nyt aikaa tapahtuneesta on kulunut yli vuosi, olen aika hyvin toipunut tapahtuneesta. Tunnen enää vain hetkittäin surua lähinnä abortoidun lapsen puolesta ei niinkään menetetyn unelman etten saanut koko pakettia.
Olen tullut vakuuttuneemmaksi päätöksenteon oikeellisuudesta abortoidun lapsen isän osoittauduttua monin tavoin siaksi.
Tämä on vain minun tarina.
Sinä et ole minä vaikka olet suht samanlaisessa tilanteessa kuin minä aikoinaan joten kuuntele sydämesi ääniä mikä on mielestäsi oikea ja paras ratkaisu.
Mieti tarkkaan ja punnitse eri vaihtoehtoja.
Abortti johon päädyin oli tuskallinen ratkaisu jota en halua enää koskaan kokea.
Kaiken kaikkiaan koen tämän kirjoituksen terapeuttiseksi. Kiitos kun jaksoit lukea näin pitkää juttua.
se, että olet ollut teiniäiti?
Olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä.
Olen saannut ekan lapseni 17 vuotiaana ja nyt lapseni on jo kahdeksan.
No nyt on toinen tulossa ja edelleen olen yh.
Pelottaa kyllä hirveästi!
Maanantaina menossa ultraan ja pitäisi päättää mitä tekisin.
Päätös olisi helppo jos ajattelisi vaan itseään. Haluan sen lapsen,mutta pelkään mitä muut sanoo ja kuinka taas jaksaa!Taidan olla päätökseni tehnyt!
Eli tänne tulee vauva!
Aina pitäisi muistaa yksi juttu.
Kyllä se tuleva isä siitä selvii paljon paremmin kuin abortoitu vauva!
Tätä ajatellen eteen päin!
Voimia päätökseesi!
Tiedän että ei ole helppo!
Itse kyllä ottaisin isän huomioon, paitsi jos et aio pyytää mitään apua, edes rahallista, isältä.
Mitäs jos tämä tulee isälle niin vakavaksi asiaksi, että hän tekee itsemurhan? Haluatko olla siitä vastuussa? Minua ainakin painaisi enemmän tuo isän kuolema, kuin se että tappaisin sikiöni.
Minä en ole vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä!
Jos joku sen takia itsensä tappaa ni tekee se sen joskus jonkun muun syyn takia myös. Vaikka eron sattuessa.Joten itsensä tappaminen ei ole minun vastuullani.
Elatusmaksuja en meinaa ottaa ja isä saa päättää haluaako kuulua lapsen elämään vai ei.
Itse kirjoittelin tänne aiemmin kun itselläni on tilanne että tulin raskaaksi, viidennen kerran ja miestä asia ei paljoa napannut. Olemme asumiserossa, käytännöllisesti kuitenkin olen täysin yh äiti. Mies auttaa silloin kun hänelle sopii. Mietin kaksi viikkoa pääni puhki, itkin, valvoin, rukoilin, tuntui että olin umpikujassa. En tiennyt mitä tehdä, pitää lapsi vai abortti?? Minullakin koulu keskeytyisi joksikin aikaa, ym. ym. Ajattelin järjellä ja olin jo varma muutaman päivän että teen abortin, mutta sitten kuuntelin tunteitani, jotka huusivat lapsen puolesta!! Jos jaksan neljän kanssa näin hyvin, miksei viides mahtuisi mukaan?? Eli päätin pitää lapsen. Huomena varaan äitiysneuvolan.
Kyllä naiset pärjää ilman miehiä. Pidä lapsi jos se tuntuu oikealta!
Minuakin pelottaa edelleen, mutta uskon että aika näyttää mitä tuleman pitää.
Olen itsekkin tehnyt aiemmin abortin, joten tiedän sen olevan rankka kokemus, toivon ettei kenenkään tarvitse kokea sitä. Näin lapsi rakkaalle ihmiselle kuin minä se tulee kummittelemaan aina elämässäni mukana.
Voimia paljon sinulle!
isän kuuluu elatusmaksut maksaa. Muuten on tietysti ihan oma asia haluaako pitää lapseensa yhteyttä. Jos on valmis itsemurhan tekemään lapsen takia, niin eiköhän olisi voinut vaivautua kumia käyttämään...
Olen vähän huonolla tuulella... Juttelin tänään ystäväni kanssa jolla on 8kk ikäinen lapsi. Lapsen isä jätti ystäväni tämän tultua raskaaksi ja vaati aborttia. Kun ystäväni ei tähän suostunut, uhkaililtiin häntä ja levitettiin kaikkia kauheita juoruja lähipiirissä. Miehen vaatimuksesta isyydenselvitys jätettiin tekemättä.
Nyt on mies kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin ja vaatii tapaamisoikeutta lapseensa, jonka hetki sitten halusi tappaa eikä katsonut olevansa velvollinen elättämään. Nyt on kuitenkin tehnyt lkistan ajankohdista jolloin haluaa lapsen luokseen, koska hänellä on "isänä oikeus"...
Eli siisti homma toi isyys kun siihen kuuluu pelkkiä oikeuksia eikä velvollisuuksia lainkaan!
Sinulle oikein paljon voimia!!!!
Olet erittäin rohkea ja olen ylpeä päätöksestäsi!!!
Sinun täytyy olla hieno ihminen.
Eihän elämän tarkoitus ole helppo olla.
Moi!
Kiitos aiemmista vastauksistanne, kanssasisaret ja muutkin jotka olette yrittäneet auttaa ja neuvoa.
Olen yhä samassa miettimisvaiheessa, enkä ole tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen... Olen siis nyt raskausviikolla 5 2. Alavatsakipuja on tullut lähes joka ilta, ovat tosin HYVIN lieviä, eikä mitään hälyttävää. Ainoastaan, että olo on nyt epävarmempi tästä raskaudesta, sillä mitään oireita ei oikeastaan ole, ihan pientä etomista vain, joten olo sellainen että tiedä vaikka tulisi keskenmeno - mutta jos raskaus jatkuu nyt niin tällä hetkellä ainakin annan sen jatkua.
En näytä olevan ainoa tässä tilanteessa. Että tunnen epävarmuutta yms.
Miehestä raskaus on ilouutinen, mutta minä haluankin ensin sen miehen, kokonaan omakseni, olisi niin parasta, ja ehkä sitten jsk myöhemmin vaikka perustaa sitä perhettä. Että suhdekin olisi hieman vakaampi kuin mitä nyt se on.
(tuttavuus niin "nuori") ja suhde tuore. Mutta rakkaus toivottavasti kestää ihan kaiken, jopa sen että päätyisin nyt aborttiin, TAI saisin keskenmenon. Tai että tulisin äidiksi toistamiseen...