niin, ajattelin että jos kaikesta huolimatta olisimme voineet pysyä "hyvänpäiväntuttuina", niin mukavasti kun meillä silloin alkuun synkkasi. En voinut sille mitään että ihastuin ja että tapaamisistamme alkoi tulla kiusaantuneita. Luuletko etten ole asiaa vatvonut ja yrittänyt saada tunteitani ja käyttäytymistäni kuriin? Viimeisin strategiani oli yrittää "tutustua" sinuun, jatkaa siitä mihin silloin ennen näitä punasteluja ja vaivautunutta hiljaisuutta jäimme. Ajattelin, että jos tuntisimme edes hieman paremmin, näiden kuukausien aikana rakennetut haavekuvat romahtavat ja tämä hullu ihastuskin siitä laantuu ja lopulta voisimme kuitata tämän kaiken naurulla.
Nyt kuitenkin vaikutat todella tylyltä. Kai me sentään voisimme puhua toisillemme? Pahoittelen, jos olen sinua jotenkin loukannut. Jostain syystä tunsin, että olet jotain erityistä, ja vaikka olosuhteet eivät mitään sen kummempaa mahdollistaneet, niin olisi kai ollut mukava hymyillen tervehtiä ja muutama sana vaihtaa aina tilaisuuden tullen. En kuitenkaan jaksa tätä veivaamista enää. Annan siis olla. Voi hyvin.
Nyt kuitenkin vaikutat todella tylyltä. Kai me sentään voisimme puhua toisillemme? Pahoittelen, jos olen sinua jotenkin loukannut. Jostain syystä tunsin, että olet jotain erityistä, ja vaikka olosuhteet eivät mitään sen kummempaa mahdollistaneet, niin olisi kai ollut mukava hymyillen tervehtiä ja muutama sana vaihtaa aina tilaisuuden tullen. En kuitenkaan jaksa tätä veivaamista enää. Annan siis olla. Voi hyvin.
Vastaukset 37
Vanhimmat
vaan , taidat olla kohtalotoveri. Kurkkaapa tuonne "rakastuminen" osioon nimimerkkiäni.
Kuulostaa niin tutulta... Ymmärrän tunteesi, itselläni on samat fiilikset tällä hetkellä :(
Mitä tarkoitat tuolla tylyllä olemuksella?
Voi hyvin sinäkin, kaikesta huolimatta.
tunnen minäkin mutta silti asioille
ei aina voi mitään.
Hyviä vointeja ja toivon onnea elämääsi.....
tunnen minäkin mutta silti asioille
ei aina voi mitään.
Hyviä vointeja ja toivon onnea elämääsi.....
mut ensin
anna mulle.
tietäisin olevan minulle..
voisitko sanoa että missä kaupungissa näin on tapahtunut, juttusi luettuani aloin miettimään asiaa tarkemmin... jäi vaivaamaan.
että jos minä olen ollut kyseessä, en ole tahallani tätä tehnyt, olen varmasti yhtä ihastunut sinuun kuin sinäkin olet minuun, olen vain mennyt ihan lukkoon.
missä mennään..ja mikset ole ilmoittanut itsestäsi mitään. Miten olisi kahvi pe? ;)
voisitko vielä sanoa mistä kaupungista on kysymys, en vain haluaisi elätellä turhia toiveita...
et voi olla kuitenkaan ;))
no aika epätodennäköistähän tämä tosiaan olisi, mutta oletko Lapin läänistä?
jos et ole niin toivon kaikkea hyvää sinulle :)
Lapin läänistä, mutta mistäpäin sinä?
minäkin olen, voisitko kertoa miltä paikkakunnalta olet?
Näitä tällaisia viestejä on täällä aika monta. Sorry, ei mitään henkilökohtaista. Mutta jäin miettimään, että paha näihin on ottaantua, ties kelle tarkoitettu. Tekisi mieleni kuvitella, että tämä on minulle, mutta meitä on täällä ties kuinka monta, samassa tilanteessa.
Eli en ottaannu. Katson, miten käyttäydyt, kun kohtaamme. En jaksa enää uskoa mihinkään. ;-)
Jos vaikutan tylylle, johtuu se tästä paikasta. Täällä on helppo kuvitella vaikka mitä, mikään ei ole kuitenkaan 100% varmaa. Varmaa on vain henkilökohtainen viestiminen, sanominen suoraan. Nyt saa haihattelu minun osaltani riittää. Palaan seisomaan omilla jaloillani, enkä enää heitä arpakuutiota! =)
Tulipahan tultua ihan samoihin aatoksiin. Hyvästi suomi24!! :D
Jutelkaa keskenänne ihan suoraan, täällä palstalla satutatte vaan itseänne. Ehkä se on jossain vaiheessa tarpeellista, ehkä ei.
Hoh hoijaa.. kevätkin tulee :)
t. poju 25 wee
Tämä kolahti kohdalle. Voisin olla sinä tai hän. Minäkin yritin aikani, yritin liikaa ja olin yrittämättä. Tein kaikkeni (itseni kanssa), enkä saanut käyttäydyttyä kunnolla, vaikka halusin. Annoin itsestäni niin väärän kuvan, kuin mahdollista. Nyt olen pettynyt itseeni ja keinot ovat loppu. Näihin hankaluuksiin on tietyt syyt, mitä en voi tässä kertoa, enkä voi niihin vaikuttaa. Olen kovettanut itseni ja varmasti ollut tyly. En usko itseeni enää, ja luulen ettet sinäkään ja olen kyllästynyt siihen vaivautuneisuuteen. Toisaalta olen yrittänyt huijata itseäni ja unohtaa, koska nyt ajattelen, että se ei onnistu koskaan, tilaisuuksia on ollut paljon. Tylynä ei tarvitse pettyä ainakaan itseensä. Sitäpaitsi, jos et pidä minusta, niin on helpompi unohtaa ja se on minun strategiani, vaikka tuskin toimii. Vika on minussa, ei sinussa.
Minä halusin ajatella myös noin, kuten sinä kirjoitit, mutta en ole pystynyt. Olisin halunnut olla ystävä, en osannut. Enää en minäkään yritä. Annan olla, vaikka sattuu. Ehkä joskus vielä tapaamme toisissa merkeissä. Toivon niin.
että en voi murtaa seinämää väliltämme. tuntuu pahalta, koska sinä olet minulle jotain tärkeää, selittämättömällä tavalla. joskus luulin tietäväni mitä tunnet, mutta sitten epäröin ja ajattelin, että se kaikki oli vain omaa kuvitelmaani. mistä minä oikeasti voisin tietää ajatuksesi, enhän lopulta edes tiedä elämästäsi juuri mitään. uskon että ihmisellä on vaistot, mutta voivatko ne olla aina oikeassa? tällä hetkellä en vain jaksa uskoa niihin. on muutakin, asioita joiden vuoksi minun ei edes pitäisi ajatella sinua. en kuitenkaan voi tappaa toivoani kokonaan. en tiedä miksi en. en pidä siitä miten toimin kanssasi, mutta en vain voi sille mitään, ja olen siitä pahoillani.
et saisi ajatella minua?? :(
murmelini. Minäkin vaistoan sen. Se on niin voimakasta, että se vaikuttaa meihin niin. Vaikka tilanne on vaikea, olen kuitenkin siitä iloinen, että on niin voimakkaita tunteita. Älä tapa niitä tunteita, en minäkään. Tämä ottaa nyt aikaa. Ehkä meillä oli niin väärät kuvitelmat kaikesta, tunteet riisuvat aika paljaaksi. Nauti elämästäsi, älä murehdi. Vielä ei ole aika. Olet sydämessäni.
Nyt pamahti. En ole alkuperäinen mutta voisin olla, ajatukset samansuuntaiset. Voisit olla hän. Olen yrittänyt unohtaa mutta tuloksetta. Tunteet ovat vahvat, vaikka ei olla juuri nähty, vaisto ja järki ovat ristiriidassa.
"Annoin itsestäni niin väärän kuvan, kuin mahdollista. "
Tiedän sen. Tai siis uskon näin... Vaikutat niin samanlaiselta kuin minä, että tunnen näkeväni lävitsesi.
"Nyt olen pettynyt itseeni ja keinot ovat loppu. Näihin hankaluuksiin on tietyt syyt, mitä en voi tässä kertoa, enkä voi niihin vaikuttaa. "
Elämä kohtelee joskus julmasti. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Viime aikoina se on tainnut kohdella kovalla kädellä meitä molempia. En tarkalleen ottaen tiedä mitkä ovat sinun syysi mutta uskoisin tietäväni niistä edes jokusen...
"Olen kovettanut itseni ja varmasti ollut tyly.
Olet mutta kuten jo sanoin, näin silmissäsi muutakin. Pelkoa ja ahdistusta siitä että entinen painajainen toistuu. Ja ettet saa mitä eniten haluat...
"En usko itseeni enää, ja luulen ettet sinäkään ja olen kyllästynyt siihen vaivautuneisuuteen."
Aika heikossa usko tällä hetkellä on monessa mielessä.
"Toisaalta olen yrittänyt huijata itseäni ja unohtaa, koska nyt ajattelen, että se ei onnistu koskaan, tilaisuuksia on ollut paljon."
Luulisi, että poissa silmistä on poissa myös mielestä, mutta mitä vielä...
"Tylynä ei tarvitse pettyä ainakaan itseensä. Sitäpaitsi, jos et pidä minusta, niin on helpompi unohtaa ja se on minun strategiani, vaikka tuskin toimii. "
Taktiikan mies hautaan asti vai? ;) Anteeksi, tiedät että asiat ovat nämä vakavia ja ongelmat (liian) todellisia.
"Vika on minussa, ei sinussa."
Tiedätkö kuinka monta kertaa olen sanonut nuo tismalleen samat sanat jollekulle muulle?
"Ehkä joskus vielä tapaamme toisissa merkeissä. Toivon niin."
Hymyillään jos (=kun?) tavataan! ;) Niin kuin silloin...
Helvetti, mitä hourailua. Miksi järki ei usko kun vaisto ja tunteet myllää?!
"Hymyillään jos (=kun?) tavataan! ;) Niin kuin silloin..."
Tässähän tulee vainoharhaiseksi, nimikin sopisi ihastukseeni jos pistäisi yhden tähden lisää mut joo turha kuvitella mitään. Sanotaan vaan että mun tarjous on voimassa sulle ikuisesti. Tällänen kirjoittelu jos mikä on säälittävää :OI
Tunteet,vaisto ja järkikin sanoo,että pitäisi mennä ja ottaa iseään niskasta kiinni vaikka raahautumalla hänen luo,mutta pelko ja tilanteet ovat mitä pelottavimmat,tehdä jotain rakkauden eteen. on se kummaa,ettei mitään saa tehtyä,vaikka kuinka tahtoo.Mutta mutta...Kukapa tietää?Olen itse vahva tunteessani ja tiedän miten toimin,kun aika on oikea meille.
;)...
Etkö voisi sanoa minulle jotain kun ensi kerran olemme kahden? Joudumme kuitenkin väkisin aina silloin tällöin tekemisiin - tällä tyylillä se on aika raskasta. Minä yritin viimeksi jutella, mutta niinhän se taas kerran tyrehtyi, niin kuin meillä aina. Jos uskaltaisimme kohdata toisemme kunnolla, emmekä vain katselisi pitkin seiniä ja lattioita, niin varmasti tilanteemme helpottuisi. Sano vaikka että kaunis
Taas...
...ilma tänään. Jee, söhellän samalla tavalla täälläkin kuin sen hissin kanssa. Hyvä minä.
...leikisti...
Kas vain, oikea määrä kirjaimia - mikähän on se ensimmäinen? Ei, tähän en ryhdy! ;) No, säälittävä minä tässä koko kuviossa olen ollutkin, joten ei sikäli mitään uutta.
Pitäisi unohtaa mutta ei siitä mitään tule, vaikka kuinka yrittäisi pakottaa. Miten vaisto voi olla niin vahva ja sanoa, että tämä on totta, vaikka kaikki todellisuudessa tapahtunut on ollut niin epätodellista ja vähäistä.
Kertakolahdus ja se oli menoa. Mutta minne?
Kolahti ja kovaa,rakastuit.Sinne olet menossa Rakastuitte.
Kolahtipahan aika kohdalle. Oletkohan se sinä, mikä tietenkin tuntuu epävarmalta koska olen luullut niin monta kertaa ennenkin tällä palstalla. Niin, kyllähän minäkin toivoisin että voisimme puhua, mutta kun käyttäydyn vain niinkuin käyttäydyn, vaikka yritänkin juuri sitä, että olisin ystävällinen. Juu, strategiasi on aika selvä, ymmärrän sen aika hyvin ;). Minun strategiani on saada sinut, koska olet minulle jotain todella erityistä. Koska olosuhteet ovat mitä ovat niin tämä juttumme on jäänyt aika olemattomalle tasolle, mutta koska olen ollut täällä uudessa kaupungissa aika yksin, ja olen vieläkin, aion yrittää saada tuttuja vieläkin. Anteeksi tylyyteni, se on vain epävarmuutta, koska pelkään menettäväni sinut muille, vaikka minulle sinä oletkin jotain erityistä..Vaikka emme ole puhuneet varsinaisesti toisillemme, tuntuu että tunnemme toisemme kuitenkin. Niin että jos haluat tutustua minuun, mikä olisi todella mukavaa, niin tule sitten juttelemaan joskus kun olen yksin. Ja jos joskus tunnet minun mulkoilevan katseeni, niin se johtuu siitä että olen mustasukkainen, koita kestää. Ja jos olosuhteet ovat ne että emme toisiimme tutustu, niin ei sitten, mutta minä pidän silmäni auki, jos sopiva tilaisuus tulisi, koska en ole sinusta eroon päässyt tähänkään asti, niin ei sinusta olematonta tule jatkossakaan, vaikka joskus toivoisinkin, että en välittäisi. No niin,että annetaan elämän jatkua omalla painollaan, mitä sitten tapahtuukin.
kolahti pari edellistä viestiä lähelle. tyttö, voitko kertoa kuinka kauan olet asunut uudessa kaupungissa? se selvittäisi riittävän paljon.
syyskuun alusta asti :)
ei täsmää... onnea sinulle silti.
Alkuperäinen on nainen, niin että toiset naiset älköön vaivautuko. ;)
aika kauan ennenkuin paljastit olevasi nainen;)
ja hymiön laitoit,niin minäkin;))))elämä on ihanaa....
voih! tuo viesti voisi olla minun kirjoittama.. ihan samalla tavalla kelailen.. :(