tärkein olisi saada tehdä työtä yhden vuoden ajan niiden ihanien, yli yhdeksän vuotta tuntemieni ihmisten kanssa. Suurin suru liittyy työpaikkaan ja sen ihmisiin. Koska en tiedä haluaako eräs hyvin tuttu mies minua kaveriksi, niin sen takia en osaa siitä edes haaveilla. Aika näyttää kohtaammeko joskus jossain. Eikä sitä tiedä vaikka kohtaisin jonkun muun suunnilleen itseni ikäisen. Näkyy niitä tuolla liikkuvan ulkoillessa.
Tunnetasolla
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kosketa tämä.