Kun koulu syksyllä alkoi, en aluksi tutustunut sinuun ollenkaan. Hän ei pidä naisista, ajattelin. Kuukaudet vierivät ja joskus joulukuussa huomasin, että oletkin ihan hauska. Aloin viettää koulussa enemmän aikaa kanssasi. Nauratit minua ja minä sinua. Olemme tietyllä tapaa vastakohtaisuuksia, mutta se kai sinussa viehättääkin.
Vähitellen välimme kehittyivät flirttailevampaan suuntaan. Loit minuun pidentyneitä katseita (ja minä sinuun), kehuit ulkonäköäni ja yritit muutenkin saada huomiotani. Ja yhtäkkiä huomasin olevani sinuun täysin koukussa. Olin onneni kukkuloilla (ihastus on ihanaa, tiedättehän?). Yhtäkkiä, monen kuukauden jälkeen pudotit päälleni pommin: kerroit seurustelevasi.
Olin järkyttynyt, miten asia ei ollut tullut puheeksi aiemmin? Olinko sittenkin kuvitellut kaiken? Ehkä piditkin koko tämän ajan minua vain ystävänä, ja minä kuvittelin jotain muuta.
Käytöksesi minua kohtaan ei ole kuitenkaan muuttunut. Välillämme on sähköä edelleen ja sen näkevät jo muutkin. Mutta mitä minä voin tehdä? En voi pyytää sinua jättämään tyttöystävääsi, se sinun pitäisi ominkin päin tajuta. Mutta en usko, että teet sitä. Kerronko siis sinulle, mitä todella tunnen? Vai yritänkö unohtaa sinut saman tien? Pelkäänpä vain, ettei viimeinen vaihtoehto onnistu...
Vähitellen välimme kehittyivät flirttailevampaan suuntaan. Loit minuun pidentyneitä katseita (ja minä sinuun), kehuit ulkonäköäni ja yritit muutenkin saada huomiotani. Ja yhtäkkiä huomasin olevani sinuun täysin koukussa. Olin onneni kukkuloilla (ihastus on ihanaa, tiedättehän?). Yhtäkkiä, monen kuukauden jälkeen pudotit päälleni pommin: kerroit seurustelevasi.
Olin järkyttynyt, miten asia ei ollut tullut puheeksi aiemmin? Olinko sittenkin kuvitellut kaiken? Ehkä piditkin koko tämän ajan minua vain ystävänä, ja minä kuvittelin jotain muuta.
Käytöksesi minua kohtaan ei ole kuitenkaan muuttunut. Välillämme on sähköä edelleen ja sen näkevät jo muutkin. Mutta mitä minä voin tehdä? En voi pyytää sinua jättämään tyttöystävääsi, se sinun pitäisi ominkin päin tajuta. Mutta en usko, että teet sitä. Kerronko siis sinulle, mitä todella tunnen? Vai yritänkö unohtaa sinut saman tien? Pelkäänpä vain, ettei viimeinen vaihtoehto onnistu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toiset vaan on sen luonteisia, tuttavallisia
jopa niin että moni luulee muuta.Minä olen sellanen.Kehun ulkonäköä jos olen sitä mieltä että kyse on hyvänäkönen tyyppi(kaveri esm).
Ehkä hän huomasi että olette menossa liian pitkälle ja korjasi että todella seurustelee, ettet odota liikoja.Eikä ihastuksia unohda samantien..
Ei hän varmaan olekkaan jättämässä tyttöään,hän ehkä pitää sinua puoleensavetävänä siksi kehuu mutta kertoi myös että seurustelee ja miehet ei puhu asioista jotka ovat yhdentekeviä.
Hän viihtyy kanssasi ja kyllä mies ja nainen voi olla kavereita.Hän pitää sinua hauskana läpänheittäjänä ja pieni flirtti on maste siihen.Mutta niinkun tossa jo mainitsit hän on varattu ja kertoi siitä sinulle, hän varmasti olettaa että tajusit pointin ja arvostat hänen liittoaan olemalla sekaantumatta siihen tai vetämättä vääriä johtopäätöksiä hänen suhteensa.
otat riskin keromalla mutta mitä luulet voittavasi siinä? hän otti sen ehkä leikillä(flirrtti piristää) ja sinä otit sen vakavasti.
Voi olla, että sinua jää kaduttamaan lopun ikäsi, jollet kerro tunteistasi. Sitten ei tarvitse jossitella ja voit vähitellen suunnata kiinnostustasi muihin miehiin, jos hänellä ei olekaan tunteita sinua kohtaan. Kun on tosirakkaus tai mahdollinen sellainen tiedossa niin ei pidä antaa tuollaisten muodollisten seikkojen olla esteenä. En tietenkään kannusta rikkomaan toisen liittoa, mutta joskus käy niinkin, että kihlauksia puretaan molemmilla tahoilla. Eikö se jo ole tosirakkautta?