Näinpäs kumman selkeää ja todella pitkää seikkaperäistä unta. Kiva, jos joku jaksaa lukea ja vielä tulkatakin :)Nukkumaija?
Siinä unessa olin perustanut kirpputorin myymälän muutaman kaverini kanssa. (Kaverit, joiden kanssa olin liikekumppaneita, ovat oikeassa elämässäni vanhoja lukiokavereitani, jotka pitävät vieläkin yhteyttä.)
Paikka oli kaksikerroksinen ja melko iso. Yläkerrasta tultiin sisään, kassa oli aika oven vieressä. alakertaan johtivat portaat ja siellä ei olut enää myytäviä tavaroita vaan "kahvio" tai jonkinlainen baari, josta en muista muutakuin että sisustus oli tehty kirpputoritavaroista, siellä oli kaksi ruskeaa nahkatuolia, ikivanhoja lamppuja pöydillä ja seinät olivät kirkkaan myrkynvihreät. Kuitenkin tila oli viihtyisä, ja suosittu.
Yläkerrassa myytävinä olevat tavarat eivät olleet kuin tavallisella kirpparilla, vaan me olimme ostaneet ne pois asiakkailta ja myimme sitten niitä eteenpäin. Asiakkaita kävi paljon. Tuotevalikoimassa oli huonekaluja, kankaita, kirjoja, videokasetteja(muistutti divaria siltä osin),astioita, leluja, vaatteita.
Eräs kavereitani oli pukeutunut mustaisnaiseksi ja ennusti asiakkaille kortaita ja kädestä erillisessä vaaleanpunaisessa teltassa.
Aina liikkeen kiinnilaiton jälkeen minä ja kaverit istuimme alakerrassa ja teimme yhteenvedon päivän myynneistä ja taphtumista.
Kuitenkin yhdessä vaiheessa yksi pojista toi Arabian tummansinisiä Teema-astioita myytäväksi. Melko pian selvisi että ne olivat varastettuja jostain. Pojat vastustelivat myymistä ja kehoittivat palauttmaan astiat. Varastaja ja hänen tyttökaverinsa sekä jotain syystä myös minä kannatimme kuitenkin myymistä. Asettelin astiat hyllyyn ja kiinnitin hintalput niihin. Muu porukka ei osannut sanoa asiaan juuta eikä jaata. Niinpä astiat jäivät myytäviksi, vaikka niistä kehkeytyi sanaharkkaa.
Ilmeisesti joku asiakas kuuli tämän, ja hälytti poliisit paikalle. Unessa näin kuinka poliisiauto lähti ajamaan kirppistämme kohti, ja näin ikäänkuin seinän läpi, kun poliisit astelivat rappusille ja sisään ovesta.
Itse tunsin syyllisyyttä, vaikken edes ollut itse varastanut astioita, mutten kuitenkaan kyennyt pakenemaankaan. Poliisit tulivat sisään ja kuulustelivat meitä, jolloin kaikki puhuivat hädissään ristiin ja minä ja varkaan tyttökaveri saatiin käsky lähtä kamarille.
Astuin ulos rakennuksesta ja ulkona satoi kaatamalla vettä. Kaverini laitettiin poliisiautoon, mutta minä sain pähäni juosta karkuun. Poliisimies juoksi perässäni, enkä mahtanut mitään, hän sai minut kiinni. Olin läpimärkä ja yhtäkkiä tunisin oloni heikoksi. Pyörryin siihen paikkaan, sen poliisin käsivarsille.
Sitten näin tilanteen ikäänkuin ilmasta katsottuna, sivullisen silmin. Tuo poliisi yritti virvoittaa minua, mutta roikuin vetelänä hänen käsillään. Poliisi mutisi itsekseen etä tämäkin vielä, ja nyt tyttö, hop, eloa, virkoa! Sitten avasin silmäni, ja kuvakulma vaihtui takaisin minuun. Tuijotin poliisimiestä silmiin, ja yhtäkkiä tämä suuteli minua. Siinä vasta huomasin hänen olevan komea ja pitkä nuorimies, ja sulin suudelmaan, se tuntui ihanalta. Kierisn käteni hänen selkänsä ympärille ja suutelimme sateessa kauan.
(Oikeassa elämässä olen kihloissa yhden näiden unessa olleen kirppistyökaverini kanssa, mutta unessa välilämme ei ollut mitään muuta kuin kaverisuhde, eikä poliisin pussailu ollut mitään pettämistä, tai ainakaan tuntunut siltä.)
Päädyin kuitenkin poliisiasemalle, mutta sain erityiskohtelua, minut jopa käärittiin viltiin, tuotiin lämmintä juomaa ja tämä nuori poliisi oli erityisen suojelevainen minua kohtaan. Oloni oli kihelmöivä, varastelujupakka ei harmittanut enää ollenkaan.
Seuraavaksi olin taas kirppiksellä, nyt sitä oli laajennettu, ja tehty kolmas kerros, uusi yläkerta. Yläkertaan oli siirretty kankaat. Kävelin siellä, ja huomasin, että liikkeemme yhdistyi ovella johonkin suurempaan tavarataloon. Menin sinne ja löysin itseni liukuportaiden vierestä katselemasta vauvanvaatteita. Kyselin myyjältä, paljonko ne maksavat, ja myyjä lateli jotain kamalia hintoja kuten 740 euroa yhdestä potkupuvusta.(!) Sanoin tälle etten halua mitään desing-tuotetta, ettei köyhällä opiskelijalla ole moisiin varaa ja kauhistelin montasataa maksavia vauvan vaatteita ääneen. (oikeassa elämässä olen opiskelija, tämä tuli ilmeisesti läpi uneen, vaikka unessa omistinkin kirpparin, enkä ollut opiskelija). Myyjä kierrätti minut kaikkien hyllyjen ja osasojen läpi toiseen vauvanvaate osastoon ja tässä kohtaa uni muuttui sellaiseksi, että OLIN OLLUT tuossa samassa tavaratalossa jo aikaisemmin jossain toisessa unessa KAUAN sitten, silloin tosin en etsinyt vauvanvaatteita vaan eksyiliin liukuportaikkokompleksissa. Oikeassa elämässä sitä tavarataloa ei ole olemassakaan.
Täällä uudessa vauvanvaateosastossa oli ihana punaoranssiraidallinen vauvan body, jonka halusin ostaa kaverini tytölle, joka on kummityttöni. Sitten aloin etsiä bodyyn sopivia sukkia, mutta harmikseni niitä oli vain sinivihreäraidallisina. Yhtäkkiä näin hyllyjen välistä, kun tämän kummityttöni äidin äiti, eli kaverini äiti kinasteli kovaan ääneen kaupassa kaverini pikkusiskon kanssa. Minua hävetti,ja yritin piiloutua hyllyjen taakse, kun en halunut että he tietäisivät että olin nähnyt heidän kinastelunsa.
Sukkien osto jäi kesken, koska sinisistä sukistakaan ei mistään ollut kuin vain toinen sukka, vaikka kuinka etsin, en löytänyt paria niille samaa kokoa.
Seuraavassa hetkessä minun piti ajaa punainen auto opiskelukaupungistani kotikaupunkiini. Ajoin kauheaa vauhtia, enkä meinannut pysyä tiellä. Kun pääsin perille, minun piti kävellä sama matka takaisin. Jotenka sitten kävelin valtatien laitaa(oli kesä) ilman eväitä,rahaa, laukkua tms. Matkaan meni monta päivää ja monta yötä, enkä pysähtynyt lepäämään enkä juomaan hetkeksikään.
Sitten loppumetreillä yksinkertaisesti jalkani pettivät altani ja kaaduin naamalleni soraan, ja taju lähti myös. Kaikki vain pimeni. Joku koitti ravistella minua hereille, ja vaikka kuulin hänen äänensä, en kyennyt avaamaan silmiäni, enkä liikuttamana itseäni. Tämä joku raahasi minut johonkin taloon lähistöllä. Virkosin siellä. Olin pienessä pirtin keittiössä, jossa oli pitkä puinen pöytä, puuhella, paljon kasveja ikkunalaudalla, ja keltaiset punakukkaiset verhot ikkunoissa. Auttajani laittoi puita hellaan ja oli selin minuun. Hän oli sotapoika, pukeutunut armeijan vihreään maastopukuun. Ihastelin kasveja ja selitin kävelleeni tautotta monta sataa kilometriä, aivan kuin se olisi mitä normaalein asia. Sotapoika ihmetteli, ja tokaisi ettei kyllä ihmekään, jos tuuperruin kesken matkan.
Ihastellessani kasveja ikkunasta jotain raosta tuli sisälle mehiläinen, ja kävi imeässä mettä punaisista pelargonioista ja violeteita saint paulioista. Ja kesken kaiken se muuttui oravaksi. Sotapoika kuitenkin avasi ikkunan ja hätisti sen pois.
Tämän enempää en muista. Uni alkoi jotenkin tästä kohti alusta,olin taas kirppiksellä ja siellä ei ollutkaan enää sitä kolmatta kerrosta. Mutta taisin herätä tässä vaiheessa ja uni katkesi.
Kiva, jos jatsoit lukea tänne asti. Uni oli erikoinen ja osaisisin kertoa todella yksityiskohtaisesti jokaisen hyllyn ja esineen, jotan kirpparilla myytiin, ja osaisin piirtää jopa pohjapiirroksen tavaratololle, mutten jaksa kyllästyttää teitä niillä :)Unessa oli todella voimakas tunnelma, enkä tiennyt näkeväni unta.
Siinä unessa olin perustanut kirpputorin myymälän muutaman kaverini kanssa. (Kaverit, joiden kanssa olin liikekumppaneita, ovat oikeassa elämässäni vanhoja lukiokavereitani, jotka pitävät vieläkin yhteyttä.)
Paikka oli kaksikerroksinen ja melko iso. Yläkerrasta tultiin sisään, kassa oli aika oven vieressä. alakertaan johtivat portaat ja siellä ei olut enää myytäviä tavaroita vaan "kahvio" tai jonkinlainen baari, josta en muista muutakuin että sisustus oli tehty kirpputoritavaroista, siellä oli kaksi ruskeaa nahkatuolia, ikivanhoja lamppuja pöydillä ja seinät olivät kirkkaan myrkynvihreät. Kuitenkin tila oli viihtyisä, ja suosittu.
Yläkerrassa myytävinä olevat tavarat eivät olleet kuin tavallisella kirpparilla, vaan me olimme ostaneet ne pois asiakkailta ja myimme sitten niitä eteenpäin. Asiakkaita kävi paljon. Tuotevalikoimassa oli huonekaluja, kankaita, kirjoja, videokasetteja(muistutti divaria siltä osin),astioita, leluja, vaatteita.
Eräs kavereitani oli pukeutunut mustaisnaiseksi ja ennusti asiakkaille kortaita ja kädestä erillisessä vaaleanpunaisessa teltassa.
Aina liikkeen kiinnilaiton jälkeen minä ja kaverit istuimme alakerrassa ja teimme yhteenvedon päivän myynneistä ja taphtumista.
Kuitenkin yhdessä vaiheessa yksi pojista toi Arabian tummansinisiä Teema-astioita myytäväksi. Melko pian selvisi että ne olivat varastettuja jostain. Pojat vastustelivat myymistä ja kehoittivat palauttmaan astiat. Varastaja ja hänen tyttökaverinsa sekä jotain syystä myös minä kannatimme kuitenkin myymistä. Asettelin astiat hyllyyn ja kiinnitin hintalput niihin. Muu porukka ei osannut sanoa asiaan juuta eikä jaata. Niinpä astiat jäivät myytäviksi, vaikka niistä kehkeytyi sanaharkkaa.
Ilmeisesti joku asiakas kuuli tämän, ja hälytti poliisit paikalle. Unessa näin kuinka poliisiauto lähti ajamaan kirppistämme kohti, ja näin ikäänkuin seinän läpi, kun poliisit astelivat rappusille ja sisään ovesta.
Itse tunsin syyllisyyttä, vaikken edes ollut itse varastanut astioita, mutten kuitenkaan kyennyt pakenemaankaan. Poliisit tulivat sisään ja kuulustelivat meitä, jolloin kaikki puhuivat hädissään ristiin ja minä ja varkaan tyttökaveri saatiin käsky lähtä kamarille.
Astuin ulos rakennuksesta ja ulkona satoi kaatamalla vettä. Kaverini laitettiin poliisiautoon, mutta minä sain pähäni juosta karkuun. Poliisimies juoksi perässäni, enkä mahtanut mitään, hän sai minut kiinni. Olin läpimärkä ja yhtäkkiä tunisin oloni heikoksi. Pyörryin siihen paikkaan, sen poliisin käsivarsille.
Sitten näin tilanteen ikäänkuin ilmasta katsottuna, sivullisen silmin. Tuo poliisi yritti virvoittaa minua, mutta roikuin vetelänä hänen käsillään. Poliisi mutisi itsekseen etä tämäkin vielä, ja nyt tyttö, hop, eloa, virkoa! Sitten avasin silmäni, ja kuvakulma vaihtui takaisin minuun. Tuijotin poliisimiestä silmiin, ja yhtäkkiä tämä suuteli minua. Siinä vasta huomasin hänen olevan komea ja pitkä nuorimies, ja sulin suudelmaan, se tuntui ihanalta. Kierisn käteni hänen selkänsä ympärille ja suutelimme sateessa kauan.
(Oikeassa elämässä olen kihloissa yhden näiden unessa olleen kirppistyökaverini kanssa, mutta unessa välilämme ei ollut mitään muuta kuin kaverisuhde, eikä poliisin pussailu ollut mitään pettämistä, tai ainakaan tuntunut siltä.)
Päädyin kuitenkin poliisiasemalle, mutta sain erityiskohtelua, minut jopa käärittiin viltiin, tuotiin lämmintä juomaa ja tämä nuori poliisi oli erityisen suojelevainen minua kohtaan. Oloni oli kihelmöivä, varastelujupakka ei harmittanut enää ollenkaan.
Seuraavaksi olin taas kirppiksellä, nyt sitä oli laajennettu, ja tehty kolmas kerros, uusi yläkerta. Yläkertaan oli siirretty kankaat. Kävelin siellä, ja huomasin, että liikkeemme yhdistyi ovella johonkin suurempaan tavarataloon. Menin sinne ja löysin itseni liukuportaiden vierestä katselemasta vauvanvaatteita. Kyselin myyjältä, paljonko ne maksavat, ja myyjä lateli jotain kamalia hintoja kuten 740 euroa yhdestä potkupuvusta.(!) Sanoin tälle etten halua mitään desing-tuotetta, ettei köyhällä opiskelijalla ole moisiin varaa ja kauhistelin montasataa maksavia vauvan vaatteita ääneen. (oikeassa elämässä olen opiskelija, tämä tuli ilmeisesti läpi uneen, vaikka unessa omistinkin kirpparin, enkä ollut opiskelija). Myyjä kierrätti minut kaikkien hyllyjen ja osasojen läpi toiseen vauvanvaate osastoon ja tässä kohtaa uni muuttui sellaiseksi, että OLIN OLLUT tuossa samassa tavaratalossa jo aikaisemmin jossain toisessa unessa KAUAN sitten, silloin tosin en etsinyt vauvanvaatteita vaan eksyiliin liukuportaikkokompleksissa. Oikeassa elämässä sitä tavarataloa ei ole olemassakaan.
Täällä uudessa vauvanvaateosastossa oli ihana punaoranssiraidallinen vauvan body, jonka halusin ostaa kaverini tytölle, joka on kummityttöni. Sitten aloin etsiä bodyyn sopivia sukkia, mutta harmikseni niitä oli vain sinivihreäraidallisina. Yhtäkkiä näin hyllyjen välistä, kun tämän kummityttöni äidin äiti, eli kaverini äiti kinasteli kovaan ääneen kaupassa kaverini pikkusiskon kanssa. Minua hävetti,ja yritin piiloutua hyllyjen taakse, kun en halunut että he tietäisivät että olin nähnyt heidän kinastelunsa.
Sukkien osto jäi kesken, koska sinisistä sukistakaan ei mistään ollut kuin vain toinen sukka, vaikka kuinka etsin, en löytänyt paria niille samaa kokoa.
Seuraavassa hetkessä minun piti ajaa punainen auto opiskelukaupungistani kotikaupunkiini. Ajoin kauheaa vauhtia, enkä meinannut pysyä tiellä. Kun pääsin perille, minun piti kävellä sama matka takaisin. Jotenka sitten kävelin valtatien laitaa(oli kesä) ilman eväitä,rahaa, laukkua tms. Matkaan meni monta päivää ja monta yötä, enkä pysähtynyt lepäämään enkä juomaan hetkeksikään.
Sitten loppumetreillä yksinkertaisesti jalkani pettivät altani ja kaaduin naamalleni soraan, ja taju lähti myös. Kaikki vain pimeni. Joku koitti ravistella minua hereille, ja vaikka kuulin hänen äänensä, en kyennyt avaamaan silmiäni, enkä liikuttamana itseäni. Tämä joku raahasi minut johonkin taloon lähistöllä. Virkosin siellä. Olin pienessä pirtin keittiössä, jossa oli pitkä puinen pöytä, puuhella, paljon kasveja ikkunalaudalla, ja keltaiset punakukkaiset verhot ikkunoissa. Auttajani laittoi puita hellaan ja oli selin minuun. Hän oli sotapoika, pukeutunut armeijan vihreään maastopukuun. Ihastelin kasveja ja selitin kävelleeni tautotta monta sataa kilometriä, aivan kuin se olisi mitä normaalein asia. Sotapoika ihmetteli, ja tokaisi ettei kyllä ihmekään, jos tuuperruin kesken matkan.
Ihastellessani kasveja ikkunasta jotain raosta tuli sisälle mehiläinen, ja kävi imeässä mettä punaisista pelargonioista ja violeteita saint paulioista. Ja kesken kaiken se muuttui oravaksi. Sotapoika kuitenkin avasi ikkunan ja hätisti sen pois.
Tämän enempää en muista. Uni alkoi jotenkin tästä kohti alusta,olin taas kirppiksellä ja siellä ei ollutkaan enää sitä kolmatta kerrosta. Mutta taisin herätä tässä vaiheessa ja uni katkesi.
Kiva, jos jatsoit lukea tänne asti. Uni oli erikoinen ja osaisisin kertoa todella yksityiskohtaisesti jokaisen hyllyn ja esineen, jotan kirpparilla myytiin, ja osaisin piirtää jopa pohjapiirroksen tavaratololle, mutten jaksa kyllästyttää teitä niillä :)Unessa oli todella voimakas tunnelma, enkä tiennyt näkeväni unta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jaa.
Olen "entinen" Nukkumaija, olen nykyään siis Nukkumaijatar (Nukkumaija oli jo rekisteröity....)
Niin siis uneesi. Oli todella pitkä, koitan tehdä yhteenvedon, lyhyen.
Liikekumppanisi ovat oman itsesi eri puolia. Kova kierrätys itsessäsi on ainakin meneillään. Myyt vanhaa pois, että uutta voisi kasvaa tilalle. Olet myös varmaan kiinnostunut henkisistä asioista, haluat tietää tulevaa(mustalaisakka) ja tajuta menneisyyden merkityksiä jne.. siksi varmaan kysyt untasikin tällä palstalla.
Haluat tehdä jonkilaista yhteenvetoa omasta eletystä elämästäsi. On varmaan asioita jotka ovat jääneet vaivaamaan ja haluaisit oppia tuntemaan itsesi paremmin. Sinulla voi olla jokin syyllisyys sydämelläsi, tietoinen tai alitajuinen, joka vaatisi työskentelyä. Unessa poliisit tulee tutkimaan asiaa, omatuntosi tulee tutkailemaan mistä syyllisyys johtuu. Voi olla myös aivan turhaa syyllisyyden tuntemista, syyllistät helposti itsesi toistenkin asioista.Käsittelet tätä syyllisyysasiaa omantuntosi kanssa ja oletkin jo itsellesi hiukan lempeämpi, sallivampi, saat kokea sateen kuin huuhtelevan huolesi pois ja saat tuntea sen helpotuksen joka siitä seuraa kun voi vain heittäytyä turvallisen poliisin (oman itsen rakastava vanhempi) kannatteleville käsivarsille ja tehdä liiton, hyväksynnän omille motiiveilleen (suudelma).
Kun olet käsitellyt tämän syyllisyysteeman, voit jatkaa elämääsi omien arvojen mukaisesti, mutta unessa on myös pieni varoitus. Älä maksa liikaa siitä, että luot jotain uutta. Aina kun vanhaa roinaa myydään sydämen sopukoista pois, tilalle tulee jotain uutta, mikä on hyvä asia. Mutta älä kerää sydämeesi mitään "turhaa muka hienoa" vaan tavallista arkista elämänkokemusta, joka kantaa.
Haluaisit sopuisan suhteen myös miehesi kanssa, ei ristiriitoja tai ainakaan et haluaisi, että muut näkee ristiriitanne. Jostain syystä voit tuntea välillä, että elämänhallinta ei oikein meinaa pelata suhteessanne, ja sitten tunnetkin olevasi omien ponnistelujesi varassa enimmäkseen, olet ehkä hiukan yksinäinen sielu välillä suhteessanne, mutta on hyvä että et kanna harteillasi enää mennisyyden taakkoja, olet vapautunut niistä (olet myynyt kaiken vahna kirpparilla). Olet tästä syystä ehkä kuin melkein tyhjä, mutta löydät kyllä uutta sisältöä elämääsi, löydät henkistä ravintoa ja tukea itsellesi. Unen sanoma on:luovu vanhasta ja annan uuden tulla tilalle sieluusi:)
Tulkintasi sai silmäni auki!
Minulla onkin elämäntilanne sellainen, että se on muuttumassa, opiskelu on loppusuoralla ja töitä etsin ja se tietää mahdollisesti muuttoa toiselle paikkakunnalle.
Syyllisyytta en tiedä, mutta käsittelemättömänä asiana on toissavuotinen vanhempieni ero. Olen siitä vieläkin vihainen/surullinen.
Ja todellakin minä murehdin kaikkien toistenkin ongelmista, vaikkeivät edes minulle niin kuuluisi, ja tunnen herkästi syyllisyyttä toistenkin aisiosta.
Mieheni kanssa ollaan oltu pitkään jo yhdessä, menee hyvin, mutta jotain pieniä ristiriitoja aina välillä on. Suurin ongelma lenee vauvakuumeeni, joka ei ole tarttunut mieheeni. Hän ei halua lapsia vielä kuulema moneen vuoteen, ja minä olen halunnut niitä jo monta vuotta...
Ja joskus kyllä tuntuu, että olen yksin tässä suhteessa.
Kiitos tulinnastsi, olet kyllä varsinainen selvännäkijä!