Mitä toivot tänään? Huomenna? Viikon kuluttua? Myöhemmin? Onko sulla joku kuvitelma tai unelma vai haluatko vaan tutustua tai seksiä tai haluatko olla ilkeä mulle vaan?
Mitä sä oikeastaan haluat minusta?
Anonyymi
43113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kerro vielä kelle.
Matille tai Tepolle... eih Mä en jaksa taas tätä. Hyvää yötä, ei tämä tästä miksikään muutu.
Niin kelle? Ja miksi?
Minä voin sanoa että kaiken, tänään huomenna, viikon kuluttua. Niin kauan kuin jaksamme toistemme naamoja
Voi sua, tulee ikävä, miksi olet samaan aikaan niin mahdoton ja vastustamaton? En pysty liikahtamaan sun kanssa mihinkään suuntaan. Mitä jos vaan hetki kerrallaan?
Voisin esittää ton saman kysymyksen ap:lle.
Hei sekopää aitoriitta ei nää kaikki viestit täällä ole sulle. Koita jo tajuta se.
Minä haluan lopettaa tämän ja toivon, että olisit samaa mieltä. Tämä ei mene eteenpäin, koska meillä molemmilla on lukkoja suhteessa toisiimme ja tähän tilanteeseen. Ne ovat luultavasti hyviä lukkoja, jotka suojelevat meitä suhteelta. Sinulla olisi halua auttaa minua mutta minä en voi antaa sinulle sellaista asemaa kuin miehelläni. Minä taas olen vähän todellisuudentajuton ja etsin sinusta ratkaisua oman suhteen ongelmille. Tietenkin minua viehättää, että olisit niin valmis minua auttamaan. Olet nuori ja viehättävä.
Meidän on lopetettava tämä neuroottisen oloinen suhde ja keskityttävä oikeaan elämään. Me hukkaamme aikaa tässä.
Sinulla on ehkä välitila mutta minä elän oikeaa aikaa. Kello käy ja me haikailemme turhia. Nyt on katseet suunnattava eteenpäin ja jätettävä tämä taakse. En ole sinulle ilkeä. Tässäkin tätä asiaa yritän sinulle selittää.
Olin joskus ihastunut sinuun, enkä tietenkään kaiken tapahtuneen jälkeen koe niitä tunteita niin. Arvostan? Varmaan jokin tuntemus on piilossa olemassa, jos asiat toimisivat erilailla.
Ehkä ne tunteet pikkuhiljaa jäävät taakse. Hitaasti mutta varmasti. Elämä valtaa alaa. Ongelmia pitää selvittää. Elämää pitää elää.
Katse tulevaan. Siellä on päämäärä. Ei tämä ole ollut hukkaanheitettyä aikaa. Minä olen ainakin kehittynyt.
Ei ole mitään sellaisia tunteita, jotka pitäisi jättää taakse.
Jos joskus oli tunteita, ei niitä ole enää ollut. Sillä tietämyksellä mikä minulla oli, en usko että olisimme sopineet yhteen. Sen takia se "muuri" oli koko ajan välissä.
Mitä sitten kyselet
Typerää snobbailua. ”olet mielenkiintoinen muttet kelpaa minulle.”
Myöhemmin jotain. Mitä itse?
En ole halunnut tulla esiin omasta kuorestani, minullakin on kuori, koska en luota sinuun. Tuntuu että kuulumme yhteen ja samalla, että niin ei kuitenkaan ole tarkoitettu vaan olemme toisillemme peilit itseemme. Kaipaan silti sinua, mutta yhtä lailla pakenen kuin sinäkin. Emme tunne toisiamme, Matti😘
Jos on jonkun kanssa tunne, että kuuluu yhteen niin kantsii rakentaa luottamusta pikkuhiljaa. Voi myös kuulostella millainen toinen on kuinka suvaitseva, joustava, ymmärtävä. Ne antaa paljon osviittaa. Monilla on kuitenkin kuori ja naamio, johon suojautuvat ja on itse asiassa herkempiä ja tunteikkaampia ja sitten on niitä, joista saa kivan, lämpösen ja välittävän kuvan, mutta ovatkin feikin alta jotakin ihan muuta.
Ilkeä en koskaan halunnut olla. Uneksin siitä, että ihme tapahtuisi ja olisin sinulle tärkeä, niin kuin sinä olet minulle. Että voisimme tavata kahdestaan, jutella, tutustua, ymmärtää toisiamme, ja sitten vähän myöhemmin, kun olosuhteet sen sallii, halia ja pussaillakin, ja jos natsaa, niin vielä vähän myöhemmin paljon enemmänkin. Pelkkä seksisuhde ei minulle sovi. Seksi ilman rakkautta on kuin mustavalkofilmi.
Mutta haaveita nää on vain. Alan herätä todellisuuteen. Silti - toivottavasti edes näen sinusta unta, sinä minua aikalailla nuorempi mies.
En mitään ennen kuin täyttyy toiveeni rehellisyydestä ja anteeksi pyynnöstä.
Sen jälkeen en yhtään enempää tai vähempää kuin kaiken ja heti.
Eli heti vetään asuntohakemukset ja kosinta olis paree tulla jo suoraa anteeksi pyynnössä.
22.03 oli tuttu mies
Me molemmat heräämme todellisuuteen. Uuden alkaminen on mutkikasta. Vanhan jättäminen satuttaa. Miten asuisimme? Miten suhteet lapsiin? Mitä jos emme sovikaan toisillemme. Miten ikäero? Ei ja ei. Liian monimutkaista ja repivää. Minä jatkan vanhan kanssa ja lupaan selvitellä ongelmia. Sinä toivottavasti löydät jonkun uuden tai sitten sopeudut elämään yksin. Tuleeko meistä kavereita. En tiedä, voisi olla vähän tukalaa, kun jatkuvasti miettisimme läheisyyttä ja etäisyyttä mutta eihän sitä tiedä.
Tämän en ollut minä 😉 teksti olisi voinut olla minunkin
Mun elämässä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että en niitä säiky ja lisäks en ikinä ajattelis vain negatiivisia juttuja, mutta en kyllä kestäis täysin negatiivista ihmistä.
Joskus tuntuu että tunnemme toisemme täydellisesti ja ilman sanoja. Jo kauan on tuntunut. Tuntuu siltä että ollaan kiinni toisissamme mutta välillämme on silti ylittämätön kuilu. En tiedä haluanko antautua sinulle ja antaa kaiken vai pitäisikö jollain miekalla vaan sivaltaa tämä yhteys poikki väliltämme. Näen monta tarinaa, osa kauniita osa vähemmän kauniita. En kuitenkaan mieti tulevaa niinkään vaan ainoastaan tätä hetkeä. Ja toistaiseksi sydämeni on kiinni sinussa.
Huh, ihan kuin omia ajatuksiani! Todellisuudessa tilanne varmaan aivan eri. Mutta jännä huomata joskus, että muillakin on samoja ajatuksia.
Hyvä kun olet rehellinen. Arvostan sitä. Minä uskon, että me saamme yhteispäätöksen aikaan. Luulen, että olen saanut vähän järkeä viime aikoina.
Toivon saavani elämääni sellaista mielekästä ja tervettä sisältöä, mikä täyttää päiväni ja vapaahetkeni ilolla, jotta pääsen tästä pakkomielteeksi muuttuneesta tarpeesta haaveilla minusta ja hänestä.
Hän ei ole irl sellainen kuin olin toivonut ja se on ihan ok. Nyt pitäisi vaan unohtaa hänet, kuviteltu rakkaus ja yhteinen tulevaisuus.
Minun on aika mennä eteenpäin. Olen haluton menemään eteenpäin mutta parasta mitä voin tehdä on päästää irti. Hyväksyn omat tunteeni mutten enää jaksa toivoa yhteistä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka ei halua, tarvitse eikä ansaitse sellaisia tunteita minulta. Voimme lopultakin jättää toisemme rauhaan.
Miksi ei ansaitse?
Koska hän ei rakasta minua sillä tavoin (isosti) kuin haluaisin puolisoni rakastavan minua.
Olet vahva ja voimakas mies. Hyvällä tavalla tunteellinen mutta arvonsa tietävä ja määrätietoinen. Olet niin fiksu.
Minä luulen, että meidän on pakko miettiä tätä vielä. Olet tullut niin lähelle itseäni. Anna minulle aikaa ja ota sinäkin aikaa. Palaillaan jossakin vaiheessa.
Joo aivan sama, oon tottunut jo kaikkeen. Mutta elämä jatkaa kulkuaan, jos polut eivät kohtaa ne kohtaa uusia polkuja ja jos kohtaa, niin... ne voi ehkä muuttua yhdeksi tai mistä sen tietää. Täytyy kuunnella intuitiota vielä 😌
Haluan sinut, en mitään muuta, kaikki, koko ajaksi kaikkialle. Eihän se mahdolnista ole, mutta kun kysyit...
Olisin voinut vastata jotain, mutta en vastaa koska täällä on jo niin monta vastausta selvästi eri ihmisiltä, eri suhdepareilta. Ei siellä osu kohdilleen ilman parempia tunnisteita.
Mä en tiedä kuka oot ..
Joskus tuntuu siltä että haluaisin palata ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun olimme J-P:n kanssa kahden eräässä paikassa.
Asiat olisivat siten toisin nyt.
Tasa-arvoisen kumppanin loppuelämäksi.
Samaa mieltä.
En tahdo mitään sinusta tuntematon, juttele asioista kaivattusi kanssa kahden kesken, ei nämä kyselyt tällä palstalla auta asiaasi.
Mistä tiedät vaikka tuntisittekin toisenne?
Ei tunneta, koska en halua tutustua tätä kautta kehenkään, vaan kaipaan täällä jo mulle tuttua ihmistä, jonka kanssa ollaan oltu jo yhdessä välillä erillään.
Ei ole suunnitelmaa hänen varalle. En tekisi mitään. Olen suhteessa ja onnellinen. Haluan oikeastaan hänen poistuvan lähipiiristä.
Lämpöä ja läheisyyttä!
Haluan että meille tarjoutuva ainutlaatuinen mahdollisuus toteutuisi.
Meillä on käsissä vuosien ajan hioutunut timantti. Sen osoittaa katseet, hätäiset kosketukset, harvat freudilaiset lipsahdukset, muutamat reisien nopeat korjaukset. Ne kaikki kertovat välillämme olevasta jännityksestä. Miksi antaisimme sen kuolla ilman että katsoisimme mitä siitä tulisi. Ei meillä ole mitään menetettävää kun se oikein teemme. Päinvastoin menetämme koko ajan tämän tilaisuuden tuomista lahjoista ...
Jos suhteemme alkaisi syntyä ja kehittyä, niin ehkä eri tilanteissa tulisi sanottua sana ihana. :)
Mutta kun se olisi joka välissä, ei siitä kuitenkaan tulisi latteaa vaan sen nostaisi suhteemme, tunteemme seuraavalle taivastasolle :)
Saiko ap oikean vastauksen? Kaikki tahtoo tietää