Mitä tarkoittaa NN:n katkaiseminen?

Tutulle kuulostaa. Minultakin katkesi napanuora vasta yli nelikymppisenä. Minäkin aloitin työt jo heti 18v jälkeen sitä ennen olin joka kesät kesätöissä, joten olisin voinut elää täysin itsenäistä elämää ja sen puolesta hylätä vanhempani. Mutta vanhempieni kurja tila sai minut tekemään sen päätöksen että autan heitä että he pääsevät "jaloilleen". No siitä ei meinannut loppua tullakaan. Alkoholisteja he eivät olleet, mutta epäilen että äitini oli narsisti tai joku muu häiriöiden sekoitus. Asiat eivät heiltä lähteneet lainkaan etenemään elämässä vaikka kaikki ekädellytykset olisivat olleet siihen. Heidän elämänsä oli kuin jäänyt jumiin, eivät asiat kehittyneet lainkaan.

Jokin vain asiassa mätti. Ja se oli äitini, hän oli aina kaikkea uutta vastaan eikä hänen mieltänsä saanut käännettyä mitenkään. Äitini halveksi isääni, sen taidon hän kyllä osasi, sain seurata asioita aitiopaikalta. Ilman minua he eivät olisi tulleet toimeen, mutta äitini ei halunnut asioiden menevän niin että heistä tulisi omatoimisia. Siksi minun lähtöni venähti. Isäni kuoli ja sitten alkoivat helvetilliset vuodet äitini kanssa asuen, kunnes sanoin hänelle että kiitti nyt riitti. Elämäni paras päätös, olisi vain pitänyt tehdä tuo reilut parikymmentä vuotta aikaisemmin...

Anonyymi kirjoitti:

Tutulle kuulostaa. Minultakin katkesi napanuora vasta yli nelikymppisenä. Minäkin aloitin työt jo heti 18v jälkeen sitä ennen olin joka kesät kesätöissä, joten olisin voinut elää täysin itsenäistä elämää ja sen puolesta hylätä vanhempani. Mutta vanhempieni kurja tila sai minut tekemään sen päätöksen että autan heitä että he pääsevät "jaloilleen". No siitä ei meinannut loppua tullakaan. Alkoholisteja he eivät olleet, mutta epäilen että äitini oli narsisti tai joku muu häiriöiden sekoitus. Asiat eivät heiltä lähteneet lainkaan etenemään elämässä vaikka kaikki ekädellytykset olisivat olleet siihen. Heidän elämänsä oli kuin jäänyt jumiin, eivät asiat kehittyneet lainkaan.

Jokin vain asiassa mätti. Ja se oli äitini, hän oli aina kaikkea uutta vastaan eikä hänen mieltänsä saanut käännettyä mitenkään. Äitini halveksi isääni, sen taidon hän kyllä osasi, sain seurata asioita aitiopaikalta. Ilman minua he eivät olisi tulleet toimeen, mutta äitini ei halunnut asioiden menevän niin että heistä tulisi omatoimisia. Siksi minun lähtöni venähti. Isäni kuoli ja sitten alkoivat helvetilliset vuodet äitini kanssa asuen, kunnes sanoin hänelle että kiitti nyt riitti. Elämäni paras päätös, olisi vain pitänyt tehdä tuo reilut parikymmentä vuotta aikaisemmin...

Lue lisää

Jossain ketjussa oli hyvin sanottu että lapsi on narsistiselle vanhemmalla vanhempi. Tuommoiset vanhemmat eivät halua itsenäistä elämää vaan tarvii jonkun ja usein otollinen kohde on oma lapsi paapoon, palveleen, kehuun ja tekemään asioita heille. Vastapainona lapsi saa uhkaikun, haukkumisen ja henkisen väkivallan jolla hänen itsenäistyminen estetään. Ilman häntä narsistinen vanhempi on hukassa. Ihmisen elämästä ei tule mitään jos siinä joutuu raahaan toista mukana. Jos yhden asian saa heille kuntoon niin toinen odottaa jo tuloa ja kierre on loputon.

"Viisas vanhempi osaa antaa oikeanlaista tukea, että saa nuorensa lentämään tukevasti omilla siivillään. "

Ehkä tuohon voisi vastata: Itse kouluja käynyt vanhempi osaa arvostaa omatoimisuutta lapsella. Mitä vähemmän on koulutusta sitä enemmän sellainen vanhempi pyrkii antamaan lapselleen perus-perus-perus apua ts. vahtimaan asioita joilla ei ole merkitystä lapsen menestyksen kannalta. Lapsi ärsyyntyy sellaisesta koska se tavallaan osoittaa että lapsi olisi jotenkin osaamattomista osaamattomin jota täytyy yksnkertaisissakin asioissa neuvoa.
Ympärillä olevat ihmiset saattavat pitää sellaisen vanhemman lasta vammaisena jota täytyy neuvoa tekemään yksinkertaisia asioita kerta toisensa jälkeen. Lapsi saattaa olla monta kertaa fiksumpi, tietävämpi ja taitavampi kuin vanhempansa mutta häntä muistutetaan joka kerta että pylly täytyy pyyhkiä kun hän istuu vessassa, Tuo on yksinkertaisen vanhemman huolehtimista ja hän itse pitää itseään kai osaavana, kun pystyy jopa muitakin neuvomaan. Tyhmä ja kouluttamaton vanhempi ei todellakaan tue lastaan, ei hän siihen kykene, hän pystyy vain hokemaan samoja yksinkertaisia ohjeita vuodesta toiseen. Vanhempi on jäänyt itse alimmalle tasolle elämässä ja miten sellainen voisi auttaa oikeasti. Miten laskutaidoton voisi auttaa laskutaitoista kun hänellekin tulee ongelmia joskus laskemisessa?

Anonyymi kirjoitti:

"Viisas vanhempi osaa antaa oikeanlaista tukea, että saa nuorensa lentämään tukevasti omilla siivillään. "

Ehkä tuohon voisi vastata: Itse kouluja käynyt vanhempi osaa arvostaa omatoimisuutta lapsella. Mitä vähemmän on koulutusta sitä enemmän sellainen vanhempi pyrkii antamaan lapselleen perus-perus-perus apua ts. vahtimaan asioita joilla ei ole merkitystä lapsen menestyksen kannalta. Lapsi ärsyyntyy sellaisesta koska se tavallaan osoittaa että lapsi olisi jotenkin osaamattomista osaamattomin jota täytyy yksnkertaisissakin asioissa neuvoa.
Ympärillä olevat ihmiset saattavat pitää sellaisen vanhemman lasta vammaisena jota täytyy neuvoa tekemään yksinkertaisia asioita kerta toisensa jälkeen. Lapsi saattaa olla monta kertaa fiksumpi, tietävämpi ja taitavampi kuin vanhempansa mutta häntä muistutetaan joka kerta että pylly täytyy pyyhkiä kun hän istuu vessassa, Tuo on yksinkertaisen vanhemman huolehtimista ja hän itse pitää itseään kai osaavana, kun pystyy jopa muitakin neuvomaan. Tyhmä ja kouluttamaton vanhempi ei todellakaan tue lastaan, ei hän siihen kykene, hän pystyy vain hokemaan samoja yksinkertaisia ohjeita vuodesta toiseen. Vanhempi on jäänyt itse alimmalle tasolle elämässä ja miten sellainen voisi auttaa oikeasti. Miten laskutaidoton voisi auttaa laskutaitoista kun hänellekin tulee ongelmia joskus laskemisessa?

Lue lisää

Olen niin samaa mieltä kanssasi, että valitettavasti asia on juuri noin, mutta en oikeastaan uskaltanut kirjoittaa sitä noin rohkeaan muotoon. Ei alimmalle tasolle jäänyt voi auttaa oikeasti, nuoresta tulee vain vanhempansa kopio, joka osaa ohjeistaa ja opastaa niissä kuvaamissasi asioissa. Muistan kuinka kollega totesi, että on hyvä, että koulutetut tekevät paljon lapsia, sillä juuri tuota hän tarkoitti, josta kirjoitit.
Aivan hiljattain sain lapseltani hyvää palautetta tähän liittyen, kun kertoi, miten helppoa hänen oli ollut osallistua juhlapäivällisille, ei tarvinnut sekoilla ruokaluvälineiden kanssa, kun jo pienestä pitäen oli oppinut, miten ja millä välineellä mitäkin syödään. Sattui samalla päivällisellä olemaan henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. Tämäkin on vain eräs esimerkki siitä, miten jokin asia siirtyy luonnostaan lapsienkin haltuun, kun vanhempien koulutustaso on riittävä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen niin samaa mieltä kanssasi, että valitettavasti asia on juuri noin, mutta en oikeastaan uskaltanut kirjoittaa sitä noin rohkeaan muotoon. Ei alimmalle tasolle jäänyt voi auttaa oikeasti, nuoresta tulee vain vanhempansa kopio, joka osaa ohjeistaa ja opastaa niissä kuvaamissasi asioissa. Muistan kuinka kollega totesi, että on hyvä, että koulutetut tekevät paljon lapsia, sillä juuri tuota hän tarkoitti, josta kirjoitit.
Aivan hiljattain sain lapseltani hyvää palautetta tähän liittyen, kun kertoi, miten helppoa hänen oli ollut osallistua juhlapäivällisille, ei tarvinnut sekoilla ruokaluvälineiden kanssa, kun jo pienestä pitäen oli oppinut, miten ja millä välineellä mitäkin syödään. Sattui samalla päivällisellä olemaan henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. Tämäkin on vain eräs esimerkki siitä, miten jokin asia siirtyy luonnostaan lapsienkin haltuun, kun vanhempien koulutustaso on riittävä.

Lue lisää

Eipä tuohon nyt juuri "koulutusta" tarvita, että osaa käyttää oikeita ruokailuvälineitä syödessään.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä tuohon nyt juuri "koulutusta" tarvita, että osaa käyttää oikeita ruokailuvälineitä syödessään.

Niin, en puhunut nyt yhdestä haarukasta, veitsestä ja lusikasta, vaan siitä, että edessäsi on kattaus vaikkapa kolmelle tai jopa viidelle ruokalajille ja laseja pöydässä kohdallasi on yhtä monta. Mutta asian, tämänkin voi ymmärtää miten haluaa, ihmetystä siis herättää, miksi niiden välineiden kanssa sitten sohelletaan, jos tuo on niin helppo rasti.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, en puhunut nyt yhdestä haarukasta, veitsestä ja lusikasta, vaan siitä, että edessäsi on kattaus vaikkapa kolmelle tai jopa viidelle ruokalajille ja laseja pöydässä kohdallasi on yhtä monta. Mutta asian, tämänkin voi ymmärtää miten haluaa, ihmetystä siis herättää, miksi niiden välineiden kanssa sitten sohelletaan, jos tuo on niin helppo rasti.

Lue lisää

Mikä koulutus on saatava, että oppii käyttämään useammassa ruokalajissa käytettäviä välineitä?

Anonyymi kirjoitti:

Olen niin samaa mieltä kanssasi, että valitettavasti asia on juuri noin, mutta en oikeastaan uskaltanut kirjoittaa sitä noin rohkeaan muotoon. Ei alimmalle tasolle jäänyt voi auttaa oikeasti, nuoresta tulee vain vanhempansa kopio, joka osaa ohjeistaa ja opastaa niissä kuvaamissasi asioissa. Muistan kuinka kollega totesi, että on hyvä, että koulutetut tekevät paljon lapsia, sillä juuri tuota hän tarkoitti, josta kirjoitit.
Aivan hiljattain sain lapseltani hyvää palautetta tähän liittyen, kun kertoi, miten helppoa hänen oli ollut osallistua juhlapäivällisille, ei tarvinnut sekoilla ruokaluvälineiden kanssa, kun jo pienestä pitäen oli oppinut, miten ja millä välineellä mitäkin syödään. Sattui samalla päivällisellä olemaan henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. Tämäkin on vain eräs esimerkki siitä, miten jokin asia siirtyy luonnostaan lapsienkin haltuun, kun vanhempien koulutustaso on riittävä.

Lue lisää

Tuollaisella vanhemmalla on kaksi tapaa: joko hän opastaa ja määrää asiat 100% oman kaavansa mukaan tai toisena tapana: Hän hylkää lapsen kuin lapsi olisi jokin vieras kummajainen jota hän ei ymmärrä. Vanhemman ajattelu toimii ahtaassa ja rajatussa tilassa, jossa ei ole ulospääsyä. Ajatus kiertää kehää. Ovi uuteen puuttuu. Koulutus ja opiskelu luo juuri noita ovia ajatteluun, joista pääsee uuteen ja taas uuteen, ts. hän kehittyy. Rajatussa maailmassa oleva pelästyy kaikkea uutta, ja hän epäilee kaiken uuden olemassaoloakin, koska hänen tietämyksensä toimii äärimmäisen ahtaassa ja suljetussa tilassa. Sieltä ei ole vain ovea, joka johtaisi uuden ajattelun tielle.

En tarkoita että kaikki kouluttamattomat olisivat mitenkään ahtaita ajattelussa tai tyhmiä, se riippuu kuinka aktiivinen ihminen on itse etsimään tietoa ja totuutta. Välttämättä vaikka ei olisi kouluja käynyt, voi oppia ja laajentaa tajuntaansa, kun itse siihen omalla toiminnallaan pyrkii. Hän voi menestyä elämässä paljon paremmin kuin muut. Mutta koulutus lisää tavallisellekin ihmiselle uusia ovia, ja jonkin oven takana voi olle se, että osaa antaa lapselleen oikeita neuvoja puuttumatta kuitenkaan hänen elämäänsä liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaisella vanhemmalla on kaksi tapaa: joko hän opastaa ja määrää asiat 100% oman kaavansa mukaan tai toisena tapana: Hän hylkää lapsen kuin lapsi olisi jokin vieras kummajainen jota hän ei ymmärrä. Vanhemman ajattelu toimii ahtaassa ja rajatussa tilassa, jossa ei ole ulospääsyä. Ajatus kiertää kehää. Ovi uuteen puuttuu. Koulutus ja opiskelu luo juuri noita ovia ajatteluun, joista pääsee uuteen ja taas uuteen, ts. hän kehittyy. Rajatussa maailmassa oleva pelästyy kaikkea uutta, ja hän epäilee kaiken uuden olemassaoloakin, koska hänen tietämyksensä toimii äärimmäisen ahtaassa ja suljetussa tilassa. Sieltä ei ole vain ovea, joka johtaisi uuden ajattelun tielle.

En tarkoita että kaikki kouluttamattomat olisivat mitenkään ahtaita ajattelussa tai tyhmiä, se riippuu kuinka aktiivinen ihminen on itse etsimään tietoa ja totuutta. Välttämättä vaikka ei olisi kouluja käynyt, voi oppia ja laajentaa tajuntaansa, kun itse siihen omalla toiminnallaan pyrkii. Hän voi menestyä elämässä paljon paremmin kuin muut. Mutta koulutus lisää tavallisellekin ihmiselle uusia ovia, ja jonkin oven takana voi olle se, että osaa antaa lapselleen oikeita neuvoja puuttumatta kuitenkaan hänen elämäänsä liikaa.

Lue lisää

Harvapa sitä vanhemmiltaan saa kaiken opin elämäänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Harvapa sitä vanhemmiltaan saa kaiken opin elämäänsä.

Tietyn tyyppisten vanhempien lapset opetetaan vanhempiensa jatkeeksi. Silloin kaikki tulee vanhemmalta. Lapsi protestoi sitä ja pyrkii pois, vanhempi pitää entistä tiukemmin kiinni. Lapsi voi alkaa tehdä jotain kuin tuhotakseen itsensä, alkaa oirehtia psyykkisesti. Sitä on helppo vanhemman käyttää syynä kiinni pitämiseen. Kun lapsi tekee jotakin harkitsematonta kukaan ei yhdistä sitä vanhemman ahdasmielisyyteen. Lasta on vaikea pitää komerossa, hän haluaa ulos sieltä ja vanhempi ei päästä. Kun lapsi on vanhemman toiminnan ansiosta tehnyt jotakin sopimatonta on se teko myös syy komerossa pitämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, en puhunut nyt yhdestä haarukasta, veitsestä ja lusikasta, vaan siitä, että edessäsi on kattaus vaikkapa kolmelle tai jopa viidelle ruokalajille ja laseja pöydässä kohdallasi on yhtä monta. Mutta asian, tämänkin voi ymmärtää miten haluaa, ihmetystä siis herättää, miksi niiden välineiden kanssa sitten sohelletaan, jos tuo on niin helppo rasti.

Lue lisää

Kurja esimerkki. Tietynlaisella koulutuksella (ravintola-ala) tuo selviää. Mutta tohtorinturkinto melkein mistä tahansa muusta alasta ei vielä tuota avaa.
Lienet omahyväinen keittiöalan special-tyyppi.

Toisaalta asian selvittäminen kestää n. 5 minuuttia.

Anonyymi kirjoitti:

Kurja esimerkki. Tietynlaisella koulutuksella (ravintola-ala) tuo selviää. Mutta tohtorinturkinto melkein mistä tahansa muusta alasta ei vielä tuota avaa.
Lienet omahyväinen keittiöalan special-tyyppi.

Lue lisää

Joten näyttää siltä, ettet tunne, mitä korkeakoulussa tai yliopistossa oppii vuosien myötä, eikö niin, mutta pitää vaan vääntää taas torttua palstalle.

Anonyymi kirjoitti:

Joten näyttää siltä, ettet tunne, mitä korkeakoulussa tai yliopistossa oppii vuosien myötä, eikö niin, mutta pitää vaan vääntää taas torttua palstalle.

Tällä_palstalla

Tällä palstalla ei yleensä kukaan ole kiinnostunut kenenkään opinnoista, ei ainakaan kukaan kysele enkä myös minä.
Tämä palsta on terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys/narsismi.
Joten käy vaan odottelemaan aamukattaustasi jonka ilmeisesti hovisi sinulle järjestää...

Toivottavasti näet rumia unia omista tortuistasi.

Anonyymi kirjoitti:

Joten näyttää siltä, ettet tunne, mitä korkeakoulussa tai yliopistossa oppii vuosien myötä, eikö niin, mutta pitää vaan vääntää taas torttua palstalle.

Piti_vielä

Piti vielä oikein palata kertomaan että voit viedä oman tohtorintutkintosi vaikka Himalajalle minun puolestani, ihan oikein toivottavasti teet niin. Voiko turhempaa hiipparia tälläkään palstalla pyöriä kuin tyyppi joka tulee tänne laskemaan haarukoitaan.

Uskon syöväni paremmin kuin sinä, siksi toiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Joten näyttää siltä, ettet tunne, mitä korkeakoulussa tai yliopistossa oppii vuosien myötä, eikö niin, mutta pitää vaan vääntää taas torttua palstalle.

Sinun_pitäisi

Sinun pitäisi laittaa noita postauksiasi eri ketjuun. Reagointia ketjussa siis kysytään miten normi reagoi kun narsisti aloittaa karkeat tekonsa häntä kohtaan.

Tässä nyt erimerkki miten minä reagoin kun narsisti on tullut palstalle ja sotkenut ruokapöytäasiansa täälläkin. Sietämätöntä öykkäröintiä hänellä ja minä nyt reagoin tuohtumalla ilmeisen perusteellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Olen niin samaa mieltä kanssasi, että valitettavasti asia on juuri noin, mutta en oikeastaan uskaltanut kirjoittaa sitä noin rohkeaan muotoon. Ei alimmalle tasolle jäänyt voi auttaa oikeasti, nuoresta tulee vain vanhempansa kopio, joka osaa ohjeistaa ja opastaa niissä kuvaamissasi asioissa. Muistan kuinka kollega totesi, että on hyvä, että koulutetut tekevät paljon lapsia, sillä juuri tuota hän tarkoitti, josta kirjoitit.
Aivan hiljattain sain lapseltani hyvää palautetta tähän liittyen, kun kertoi, miten helppoa hänen oli ollut osallistua juhlapäivällisille, ei tarvinnut sekoilla ruokaluvälineiden kanssa, kun jo pienestä pitäen oli oppinut, miten ja millä välineellä mitäkin syödään. Sattui samalla päivällisellä olemaan henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. Tämäkin on vain eräs esimerkki siitä, miten jokin asia siirtyy luonnostaan lapsienkin haltuun, kun vanhempien koulutustaso on riittävä.

Lue lisää

"Sattui samalla päivällisellä olemaan henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. "

No sattui siellä päivällisillä sitten olla muutama moukkakin, fiksut /sivistyneet ihmiset eivät kiinnitä moiseen huomiota saati, että nostaisivat asiasta äläkän.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä_palstalla

Tällä palstalla ei yleensä kukaan ole kiinnostunut kenenkään opinnoista, ei ainakaan kukaan kysele enkä myös minä.
Tämä palsta on terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys/narsismi.
Joten käy vaan odottelemaan aamukattaustasi jonka ilmeisesti hovisi sinulle järjestää...

Toivottavasti näet rumia unia omista tortuistasi.

Lue lisää

Pyydän anteeksi tarkoitus ei ollut millään muotoa ärsyttää, ehkäpä esimerkkini oli todella huono ja sopimaton, pitää ryhdistäytyä nyt, koska keskustelun aihe on erittäin hyvä ja tärkeä. Olenkin aina pohtinut, että mikä siinä sanojen väärinymmärryksen takana oikein on, jotain se on, jota en vielä ymmärrä. Tarkoitan tässä sitä, että minulle torttu tarkoittaa leivonnaista ja karjalanpiirakka karjalaista perinneleivonnaista, ei muuta. Toisille ko. sanat tuntuvat tarkoittavan jotakin aivan muuta.

Minun pitää pystyä parempaan, se on selvä, kiitos pitkämielisyydestänne.

Anonyymi kirjoitti:

Pyydän anteeksi tarkoitus ei ollut millään muotoa ärsyttää, ehkäpä esimerkkini oli todella huono ja sopimaton, pitää ryhdistäytyä nyt, koska keskustelun aihe on erittäin hyvä ja tärkeä. Olenkin aina pohtinut, että mikä siinä sanojen väärinymmärryksen takana oikein on, jotain se on, jota en vielä ymmärrä. Tarkoitan tässä sitä, että minulle torttu tarkoittaa leivonnaista ja karjalanpiirakka karjalaista perinneleivonnaista, ei muuta. Toisille ko. sanat tuntuvat tarkoittavan jotakin aivan muuta.

Minun pitää pystyä parempaan, se on selvä, kiitos pitkämielisyydestänne.

Lue lisää

Pitänee korjata vielä kommentointia sen verran, kun nyt jälkikäteen luin kaiken ulostulonne, että pyrin tästä eteenpäin vain lukemaan, en osallistumaan kommentointiin. Miksi, koska ihmetyksekseni huomaan olevani se kaikkein pahin narsisti, moukka, älykääpiö ja idiootti. Melko kohtuutonta nimittelyä, jos täällä nimenomaisesti aikuiset kirjoittelevat. Ehkäpä he juuri ovat mielipiteineen muiden yläpuolella ja ruoskaa nyt noin kovin viuhuttavat.

Anonyymi kirjoitti:

Pitänee korjata vielä kommentointia sen verran, kun nyt jälkikäteen luin kaiken ulostulonne, että pyrin tästä eteenpäin vain lukemaan, en osallistumaan kommentointiin. Miksi, koska ihmetyksekseni huomaan olevani se kaikkein pahin narsisti, moukka, älykääpiö ja idiootti. Melko kohtuutonta nimittelyä, jos täällä nimenomaisesti aikuiset kirjoittelevat. Ehkäpä he juuri ovat mielipiteineen muiden yläpuolella ja ruoskaa nyt noin kovin viuhuttavat.

Lue lisää

"Melko kohtuutonta nimittelyä, jos täällä nimenomaisesti aikuiset kirjoittelevat"

No ihan jokaista kommenttia ei tullut luettua, mutta kommentoin juurkin kohtaa jossa mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet.

Tiedä sitten tapahtuiko tuo etikettivirhe epähuomiossa vai oliko kyse tietämättömyydestä.

Mutta outoa ja kyllä hyvin moukkamaista minun mielestäni on nostaa äläkkä moisesta päivällispöydässä niin, että kaikki muutkin tulevat tietoiseksi ko. henkilön virheestä.

Mun mielestä hyvinkin tuohon asiaan sopii muinainen sananlasku, "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään"

Mutta joo, vastaan tuosta käyttämästäni moukka sanasta siltä osin, että se lähinnä kuvaa henkilön käytöstä siinä tilantessa. Moukallahan tarkoitetaan sivistymätöntä ihmistä.

Sivistystäkin on monenlaista, joillekkin se mikä näkyy ulospäin/muotoseikat /vaikutelmat ovat tärkeitä, sitten taas on olemassa ns. sydämen sivistystä, johon empatiakin kuuluu

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Melko kohtuutonta nimittelyä, jos täällä nimenomaisesti aikuiset kirjoittelevat"

No ihan jokaista kommenttia ei tullut luettua, mutta kommentoin juurkin kohtaa jossa mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet.

Tiedä sitten tapahtuiko tuo etikettivirhe epähuomiossa vai oliko kyse tietämättömyydestä.

Mutta outoa ja kyllä hyvin moukkamaista minun mielestäni on nostaa äläkkä moisesta päivällispöydässä niin, että kaikki muutkin tulevat tietoiseksi ko. henkilön virheestä.

Mun mielestä hyvinkin tuohon asiaan sopii muinainen sananlasku, "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään"

Mutta joo, vastaan tuosta käyttämästäni moukka sanasta siltä osin, että se lähinnä kuvaa henkilön käytöstä siinä tilantessa. Moukallahan tarkoitetaan sivistymätöntä ihmistä.

Sivistystäkin on monenlaista, joillekkin se mikä näkyy ulospäin/muotoseikat /vaikutelmat ovat tärkeitä, sitten taas on olemassa ns. sydämen sivistystä, johon empatiakin kuuluu

Lue lisää

Lupasin, etten enää kommentoi, mutta virheellinen käsityksesi on oikaistava, ettei taas ala tässä velloa jokin tuleva sotku perinteiseen tapaan.

Lainaan kirjoituksestasi virheen tähän: "mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet. "
Olin kirjoittanut näin: " henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. " Siis he itse pitivät älämölöä tapahtuneesta, ei kukaan muu. Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu, vaan aivan toisenlaisesta kuviosta. Korostan, että muut, olivat täysin hiljaa ja korkeintaan mielessään pohtivat, että voi ei.

Tämähän on muuten loistava esimerkki siitä, miten virhekommunikaatio syntyy. Tässä tekstin välityksellä. Aivan yhtä helppoa siellä oikeassakin elämässä päätyä virhekommunikaatioon, Tulkitsee nyt vaikka jonkin ilmettä tai elettä virheellisesti ja se on siinä. Kiitos ei muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Lupasin, etten enää kommentoi, mutta virheellinen käsityksesi on oikaistava, ettei taas ala tässä velloa jokin tuleva sotku perinteiseen tapaan.

Lainaan kirjoituksestasi virheen tähän: "mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet. "
Olin kirjoittanut näin: " henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. " Siis he itse pitivät älämölöä tapahtuneesta, ei kukaan muu. Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu, vaan aivan toisenlaisesta kuviosta. Korostan, että muut, olivat täysin hiljaa ja korkeintaan mielessään pohtivat, että voi ei.

Tämähän on muuten loistava esimerkki siitä, miten virhekommunikaatio syntyy. Tässä tekstin välityksellä. Aivan yhtä helppoa siellä oikeassakin elämässä päätyä virhekommunikaatioon, Tulkitsee nyt vaikka jonkin ilmettä tai elettä virheellisesti ja se on siinä. Kiitos ei muuta.

Lue lisää

Sinä se et lakkaa puolustelemasta kommentointiasi. Saatava sanoa aina se viimeinen kommentti.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä se et lakkaa puolustelemasta kommentointiasi. Saatava sanoa aina se viimeinen kommentti.

Kiinnostavaa, kyllä täällä jollakin muulla on hallussa se viimeinen kommentti. Olet siis sitä mieltä, että selvää virheellistä tulkintaa ei saisi oikaista?

Anonyymi kirjoitti:

Lupasin, etten enää kommentoi, mutta virheellinen käsityksesi on oikaistava, ettei taas ala tässä velloa jokin tuleva sotku perinteiseen tapaan.

Lainaan kirjoituksestasi virheen tähän: "mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet. "
Olin kirjoittanut näin: " henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. " Siis he itse pitivät älämölöä tapahtuneesta, ei kukaan muu. Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu, vaan aivan toisenlaisesta kuviosta. Korostan, että muut, olivat täysin hiljaa ja korkeintaan mielessään pohtivat, että voi ei.

Tämähän on muuten loistava esimerkki siitä, miten virhekommunikaatio syntyy. Tässä tekstin välityksellä. Aivan yhtä helppoa siellä oikeassakin elämässä päätyä virhekommunikaatioon, Tulkitsee nyt vaikka jonkin ilmettä tai elettä virheellisesti ja se on siinä. Kiitos ei muuta.

Lue lisää

Oliko tilanne että: VOI VOI kun nyt otettiin väärästä kohden välineet. Eli kukaan ei tuominnut heitä, mutta he itse pitivät mölöä tarkoituksena saada aikaan tunne että täällä on (päivällisen järjestäjällä) erityisen tiukat säännöt tuollaisille asioille.

Tuontapainen on monessakin paikassa tuttua: mm sellainen että sanotaan puhelussa ensimmäiseksi: "Anteeksi että soitin" aivan kuin soittaminen minulle olisi kiellettyä ja hän rikkoo kieltoa. Enkä ole kieltänyt soittamasta tai kieltänyt mitään muutakaan. Tuollaisella yritetään luoda mielikuvia että kohde olisi jotenkin erityisen tiukkapipoinen tyyppi...

Anonyymi kirjoitti:

Pyydän anteeksi tarkoitus ei ollut millään muotoa ärsyttää, ehkäpä esimerkkini oli todella huono ja sopimaton, pitää ryhdistäytyä nyt, koska keskustelun aihe on erittäin hyvä ja tärkeä. Olenkin aina pohtinut, että mikä siinä sanojen väärinymmärryksen takana oikein on, jotain se on, jota en vielä ymmärrä. Tarkoitan tässä sitä, että minulle torttu tarkoittaa leivonnaista ja karjalanpiirakka karjalaista perinneleivonnaista, ei muuta. Toisille ko. sanat tuntuvat tarkoittavan jotakin aivan muuta.

Minun pitää pystyä parempaan, se on selvä, kiitos pitkämielisyydestänne.

Lue lisää

Ole_hyvä_vain

Ole hyvä vain jos minä kuulun siihen joukkoon mitä kiität pitkämielisyydestä.
Mutta mitä tulee torttuihin, niin puhu sinä minä pitelen hevosta.

" mutta pitää vaan vääntää taas torttua palstalle. "
Todellisuudessa siis tarkoitit että minä teen leivonnaisia palstalle...
Mikä väärinkäsitysten suma tosiaan kun ajattelee että sinä olet noin fiksu ihminen.

💩💩💩

Anonyymi kirjoitti:

Lupasin, etten enää kommentoi, mutta virheellinen käsityksesi on oikaistava, ettei taas ala tässä velloa jokin tuleva sotku perinteiseen tapaan.

Lainaan kirjoituksestasi virheen tähän: "mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet. "
Olin kirjoittanut näin: " henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. " Siis he itse pitivät älämölöä tapahtuneesta, ei kukaan muu. Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu, vaan aivan toisenlaisesta kuviosta. Korostan, että muut, olivat täysin hiljaa ja korkeintaan mielessään pohtivat, että voi ei.

Tämähän on muuten loistava esimerkki siitä, miten virhekommunikaatio syntyy. Tässä tekstin välityksellä. Aivan yhtä helppoa siellä oikeassakin elämässä päätyä virhekommunikaatioon, Tulkitsee nyt vaikka jonkin ilmettä tai elettä virheellisesti ja se on siinä. Kiitos ei muuta.

Lue lisää

Kyllä väännät, jos et torttua, niin harmaasta mustaa ainakin.

Anonyymi kirjoitti:

Lupasin, etten enää kommentoi, mutta virheellinen käsityksesi on oikaistava, ettei taas ala tässä velloa jokin tuleva sotku perinteiseen tapaan.

Lainaan kirjoituksestasi virheen tähän: "mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet. "
Olin kirjoittanut näin: " henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. " Siis he itse pitivät älämölöä tapahtuneesta, ei kukaan muu. Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu, vaan aivan toisenlaisesta kuviosta. Korostan, että muut, olivat täysin hiljaa ja korkeintaan mielessään pohtivat, että voi ei.

Tämähän on muuten loistava esimerkki siitä, miten virhekommunikaatio syntyy. Tässä tekstin välityksellä. Aivan yhtä helppoa siellä oikeassakin elämässä päätyä virhekommunikaatioon, Tulkitsee nyt vaikka jonkin ilmettä tai elettä virheellisesti ja se on siinä. Kiitos ei muuta.

Lue lisää

"Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu,"

Niin kuten jo mainitsin aiemmin, etten lukenut kaikkea niin tarkasti kun mun mielestä ny syntyi ns. "paljon melua tyhjästä", ikäänkuin olisi kyseessä suurikin asia

No palasin sitten lukemaan aivan alkuun ja tosiaan näytti siltä että siellä oli vanhempi kertomassa että hänen lapsensa olivat olleet monen ruokalajin päivällisillä ja kertoivat sitten vanhemmalleen että siellä oli henkilöitä jotka eivät osannet käyttää oikeita "sosimia" oikeassa järjestyksessä, josta sitten nousi äläkkä.

No, vaikea tietää mitenkä asia todellisuudessa oli, mutta merkille pantavaa on, että ko. vanhemmalle asia "ettei joku osaa käyttää aterimia oikeassa järjestyksessä" on niin tärkeä, että halusi tuoda ko. tilanteen tänne palstalle ja halusi ko. asialla korostaa omaa koulutustasoaan.

No itsekullakin ny on ne omat tärkeät asiat korostaa, että heillä on katettu sillain että on monet "sosimet" ja lasit että lapsetkin ovat jo pienestä pitäen oppineet, millä haarukalla milloinkin syödään ja mistä lasista juodaan ja ovat kiitollisia vanhemmaltaan saamastaan opista.

Tottakai lapset oppivat, kun asia usein toistuu ja se heille kerrotaan, mutta en ny lähtisi sillä mitään koulutustasoaan korostamaan, kun eihän se vaadi muuta kuin ns. muistisäännön , et yleensä uloimilla aterimilla aloitetaan ja jos on epävarma niin aina voi kysyä joko vieruskaverilta tai tarjoilijalta.

Mutta joo, tosiaan asia tuntui olevan sinulle niin merkittävä, että halusit sen tänne kertoa ja miten teillä osataan syödä ,mutta vähän jäin miettimään, et miten se liittyy varsinaiseen aiheeseen napanuoran katkaisuun.

Mutta no, ehkä se napanuora on teillä vielä sillain kiinni, et lapset kertovat vanhemmalleen, että hänkin saa päivitellä moista asiaa ja tulla tänne kertomaan, kuin jotkut ihmiset eivät osaa noudattaa aterimien suhteen etikettiä ja vanhempi sitten saa itselleen tyydytystä siittä, että hänellä onneksi on koulutustasoa sen verran, että on osannut tuon asian lapsilleen opettaa.

En tiedä, mut yhtäkisti en osaa ajatella, että mun lapset tulis moista asiaa mulle kertomaan/korostamaan omaa osaamistaan tai vaihtoehtoisesti sitäkään ettei joku osaa tuota asiaa.

Kotona meillä ei ole syöty monilla aterimilla/laseilla, mut joskus harvoin kyllä käyty ravintolassa jossa moiseen kattaukseen on törmätty ja siinä käyty lävitse, et yleensä ulommilla aterimilla aloitetaan.

Oma koulutustasoni on ihan keskitasoa, mut on mulla kyllä käytynä 90- luvulla sellainenkin osio kuin perustarjoilijataidot, et aterimia ja laseja on tullu kiillotettua ja kattauksia tehtyä.

No tää oli tämmönen juttu, josta esimerkistäsi jäi jälkimauksi se, että halusit ikäänkuin korostaa itseäsi ja omaa osaamistasi/koulutustasoasi sillä, että lapsesi tietävät millä aterimilla milloinkin syödään.

No sen verran tekee mieli vielä sanoa, et minäkin tunnen joitain hyvinkin korkeastikoulutettuja ihmisiä ja heillä kotona saattaa olla kaikki hujan hajan ja ruokaa syödään milloin mistäkin astiasta, kun heille se ole niin tärkeää.

Sen verran vielä mainitsemastasi nimittelystä, niin en löytänyt kommenteista sanoja idiootti, älykääpiö, mutta itse ny käytin moukka sanaa joka liittyi päivällisillä olleisiin henkilöihin jotka nostivat asiasta äläkän

Mutta joo, toki joskus itsekin tuntee itsensä idiootiksi , kun täällä kaikenlaista juttua alkaa vääntämään.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu,"

Niin kuten jo mainitsin aiemmin, etten lukenut kaikkea niin tarkasti kun mun mielestä ny syntyi ns. "paljon melua tyhjästä", ikäänkuin olisi kyseessä suurikin asia

No palasin sitten lukemaan aivan alkuun ja tosiaan näytti siltä että siellä oli vanhempi kertomassa että hänen lapsensa olivat olleet monen ruokalajin päivällisillä ja kertoivat sitten vanhemmalleen että siellä oli henkilöitä jotka eivät osannet käyttää oikeita "sosimia" oikeassa järjestyksessä, josta sitten nousi äläkkä.

No, vaikea tietää mitenkä asia todellisuudessa oli, mutta merkille pantavaa on, että ko. vanhemmalle asia "ettei joku osaa käyttää aterimia oikeassa järjestyksessä" on niin tärkeä, että halusi tuoda ko. tilanteen tänne palstalle ja halusi ko. asialla korostaa omaa koulutustasoaan.

No itsekullakin ny on ne omat tärkeät asiat korostaa, että heillä on katettu sillain että on monet "sosimet" ja lasit että lapsetkin ovat jo pienestä pitäen oppineet, millä haarukalla milloinkin syödään ja mistä lasista juodaan ja ovat kiitollisia vanhemmaltaan saamastaan opista.

Tottakai lapset oppivat, kun asia usein toistuu ja se heille kerrotaan, mutta en ny lähtisi sillä mitään koulutustasoaan korostamaan, kun eihän se vaadi muuta kuin ns. muistisäännön , et yleensä uloimilla aterimilla aloitetaan ja jos on epävarma niin aina voi kysyä joko vieruskaverilta tai tarjoilijalta.

Mutta joo, tosiaan asia tuntui olevan sinulle niin merkittävä, että halusit sen tänne kertoa ja miten teillä osataan syödä ,mutta vähän jäin miettimään, et miten se liittyy varsinaiseen aiheeseen napanuoran katkaisuun.

Mutta no, ehkä se napanuora on teillä vielä sillain kiinni, et lapset kertovat vanhemmalleen, että hänkin saa päivitellä moista asiaa ja tulla tänne kertomaan, kuin jotkut ihmiset eivät osaa noudattaa aterimien suhteen etikettiä ja vanhempi sitten saa itselleen tyydytystä siittä, että hänellä onneksi on koulutustasoa sen verran, että on osannut tuon asian lapsilleen opettaa.

En tiedä, mut yhtäkisti en osaa ajatella, että mun lapset tulis moista asiaa mulle kertomaan/korostamaan omaa osaamistaan tai vaihtoehtoisesti sitäkään ettei joku osaa tuota asiaa.

Kotona meillä ei ole syöty monilla aterimilla/laseilla, mut joskus harvoin kyllä käyty ravintolassa jossa moiseen kattaukseen on törmätty ja siinä käyty lävitse, et yleensä ulommilla aterimilla aloitetaan.

Oma koulutustasoni on ihan keskitasoa, mut on mulla kyllä käytynä 90- luvulla sellainenkin osio kuin perustarjoilijataidot, et aterimia ja laseja on tullu kiillotettua ja kattauksia tehtyä.

No tää oli tämmönen juttu, josta esimerkistäsi jäi jälkimauksi se, että halusit ikäänkuin korostaa itseäsi ja omaa osaamistasi/koulutustasoasi sillä, että lapsesi tietävät millä aterimilla milloinkin syödään.

No sen verran tekee mieli vielä sanoa, et minäkin tunnen joitain hyvinkin korkeastikoulutettuja ihmisiä ja heillä kotona saattaa olla kaikki hujan hajan ja ruokaa syödään milloin mistäkin astiasta, kun heille se ole niin tärkeää.

Sen verran vielä mainitsemastasi nimittelystä, niin en löytänyt kommenteista sanoja idiootti, älykääpiö, mutta itse ny käytin moukka sanaa joka liittyi päivällisillä olleisiin henkilöihin jotka nostivat asiasta äläkän

Mutta joo, toki joskus itsekin tuntee itsensä idiootiksi , kun täällä kaikenlaista juttua alkaa vääntämään.

Lue lisää

🧐Poikkeuksellisesti_

Poikkeukselliseti nyt saat minulta kiitosta tekemästäsi selvitystyöstä että minun ei tarvitse sitä itse tehdä. Uskon että olet löytänyt oleellisen ja sen asiallisesti nostanut esiin kommentissasi.
(Salaa olen jo pidempään ihaillut sitä että palaat sanatarkasti joihinkin sotkuisiin väittämiin joita täällä palstalla on esitetty).

Eilenissä suutahdin moisesta öykkäröinnistä mikä koski niitä ottimia, joka minun mielestäni oli jotenkin ala-arvoista. Vaikka sittemmin vähän hymyilyttikin oma suuttumukseni...

"No tää oli tämmönen juttu, josta esimerkistäsi jäi jälkimauksi se, että halusit ikäänkuin korostaa itseäsi ja omaa osaamistasi/koulutustasoasi sillä, että lapsesi tietävät millä aterimilla milloinkin syödään. "

Vai onko sittenkään kyse tämän palstahenkilön omasta koulutuksesta, kun ei tuollaiset kattausasiat nyt kuulu tutkintoihin jotka eivät ole alan tutkintoja...
Eli olisiko nyt niin että ylpeä vanhempi vain tahtoi päteä palstalla oppineitten lastensa kautta kuitenkin vain?
Siinä napanuora sitten noiden aterimien kautta tiukasti kun niitä on kotona jo järjestyksessä käytetty.

Anonyymi kirjoitti:

Lupasin, etten enää kommentoi, mutta virheellinen käsityksesi on oikaistava, ettei taas ala tässä velloa jokin tuleva sotku perinteiseen tapaan.

Lainaan kirjoituksestasi virheen tähän: "mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet. "
Olin kirjoittanut näin: " henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. " Siis he itse pitivät älämölöä tapahtuneesta, ei kukaan muu. Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu, vaan aivan toisenlaisesta kuviosta. Korostan, että muut, olivat täysin hiljaa ja korkeintaan mielessään pohtivat, että voi ei.

Tämähän on muuten loistava esimerkki siitä, miten virhekommunikaatio syntyy. Tässä tekstin välityksellä. Aivan yhtä helppoa siellä oikeassakin elämässä päätyä virhekommunikaatioon, Tulkitsee nyt vaikka jonkin ilmettä tai elettä virheellisesti ja se on siinä. Kiitos ei muuta.

Lue lisää

🧐Joka_huomio

Joka huomio (että olet lapsistaan ylpeä vanhempi) nyt herätti minussa jonkinlaisen empatian sinuakin kohtaan, vaikka hyvin rumasti minua kuittasit tuossa...
Että jos piirissäsi nyt narsismia niin älä luovu aiheesta äläkä itseilmaisusta vaikka jotain sanaharkkaa tulisikin.
Mitä sanoit pitkämielisyydestä, niin tämä aihe jos mikä sitä tarvitsee...

🥄Aterimet_

Aterimet (joita jossain kommentissani nimitin virheelisesti ottimiksi 😨) ilmeisesti ovat minusta jotenkin kiinnostava aihe kun en nyt malta jättää niitä omaan arvoonsa ollenkaan. Tai niistä kirjoittanutta.

Lähdin analysoimaan mikä on aterimista ja laseista kirjoittaneen suhde noihin. Mieleeni tulee nyt perheenäiti joka kovasti usein kattanut pöytää ja tuo kattaminen ja tarjoilujen laitto noussut sitä kautta tärkeään asemaan hänen elämässään. Ehkä se on jopa lähellä pääasiaa hänen elämässään.

Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla, ne eivät ole pääasia monille ihmisille, vaikka koulutusta ja työuraa olisi kuinka. Että sikäli vähän poikkeavaa kirjotusta. Enemmän perustuu luuloille kuin tiedoille. Ehkä nyt joku ruokailueliitti liikkeellä hänen piireissään sitten minkä mukaan hänen maailmankuvansa on sitten muokkautunut.

Tietysti ruoka on tärkeä tekijä tässä elämässä. Kuitenkin oman koulutukseni ja työni puitteissä olen saanut/joutunut lähestymään tuotakin aihetta ihan muusta kuin ruokailueliitin näkökulmasta. Näin en mitenkään voi hyväksyä näkökulmaa jossa ruokailueliitti ikäänkuin edustaisi sitä suuntausta joka on "oikea".
Annan vain tietyn arvon ruokailuelitin kiinnostuksen kohteille, en täyttä arvoa enkä arvostusta.
Itse en haluaisi/halua perustaa elämästäni kuin vain pienen ja kätännöllisen osan sekä ruoanlaittoon että kattamisiin. Vaikka minulta löytyykin aterimia ja laseja moneen lähtöön, en niille kuitenkaan laita painoarvoa enkä halua että muutkaan arvostaisivat minua niiden kautta. Eivät ne ole minulle sillä tavoin tärkeitä.

🔮Kristallipallosta_

Kristallipallosta katsottua:

Aterimista kirjoittaneella ei ole paljoa koulutusta.
Hänen maailmankuvansa on suppea mutta hän ei tiedä sitä itse, vaan luulee ihan muuta.

Anonyymi kirjoitti:

🧐Poikkeuksellisesti_

Poikkeukselliseti nyt saat minulta kiitosta tekemästäsi selvitystyöstä että minun ei tarvitse sitä itse tehdä. Uskon että olet löytänyt oleellisen ja sen asiallisesti nostanut esiin kommentissasi.
(Salaa olen jo pidempään ihaillut sitä että palaat sanatarkasti joihinkin sotkuisiin väittämiin joita täällä palstalla on esitetty).

Eilenissä suutahdin moisesta öykkäröinnistä mikä koski niitä ottimia, joka minun mielestäni oli jotenkin ala-arvoista. Vaikka sittemmin vähän hymyilyttikin oma suuttumukseni...

"No tää oli tämmönen juttu, josta esimerkistäsi jäi jälkimauksi se, että halusit ikäänkuin korostaa itseäsi ja omaa osaamistasi/koulutustasoasi sillä, että lapsesi tietävät millä aterimilla milloinkin syödään. "

Vai onko sittenkään kyse tämän palstahenkilön omasta koulutuksesta, kun ei tuollaiset kattausasiat nyt kuulu tutkintoihin jotka eivät ole alan tutkintoja...
Eli olisiko nyt niin että ylpeä vanhempi vain tahtoi päteä palstalla oppineitten lastensa kautta kuitenkin vain?
Siinä napanuora sitten noiden aterimien kautta tiukasti kun niitä on kotona jo järjestyksessä käytetty.

Lue lisää

(Salaa olen jo pidempään ihaillut sitä että palaat sanatarkasti joihinkin sotkuisiin väittämiin joita täällä palstalla on esitetty)

Toimintaani tässä kohtaa osoittamasi ihailu on vastaanotettu, mutta hieman epäluuloinen kyllä olen, että mitähän tästä seuraa

Yleensähän huutia tulee, jos joku on kanssani samaa mieltä, saati että joku peräti esittää jonkun positiivis sävyisen kommentin

Anonyymi kirjoitti:

🔮Kristallipallosta_

Kristallipallosta katsottua:

Aterimista kirjoittaneella ei ole paljoa koulutusta.
Hänen maailmankuvansa on suppea mutta hän ei tiedä sitä itse, vaan luulee ihan muuta.

Lue lisää

Kiillota ihmeessä kristallipallosi, näky on hiukan sumea.

Ihan vain yhtenä esimerkkinä kysyn, kuinka paljon sinulla nyt on tietoa kadetin koulutuksesta ilman googletusta? Tai esimimerkiksi diplomi-insinöörin tai filosofian maisterin?

Ihmettelen kilahdustasi. Miksi noin takajaloilla heti? Hold your horses...

Anonyymi kirjoitti:

Tietyn tyyppisten vanhempien lapset opetetaan vanhempiensa jatkeeksi. Silloin kaikki tulee vanhemmalta. Lapsi protestoi sitä ja pyrkii pois, vanhempi pitää entistä tiukemmin kiinni. Lapsi voi alkaa tehdä jotain kuin tuhotakseen itsensä, alkaa oirehtia psyykkisesti. Sitä on helppo vanhemman käyttää syynä kiinni pitämiseen. Kun lapsi tekee jotakin harkitsematonta kukaan ei yhdistä sitä vanhemman ahdasmielisyyteen. Lasta on vaikea pitää komerossa, hän haluaa ulos sieltä ja vanhempi ei päästä. Kun lapsi on vanhemman toiminnan ansiosta tehnyt jotakin sopimatonta on se teko myös syy komerossa pitämiseen.

Lue lisää

Täältä sivusta vain huikkaan, että hyvä kommentti!

Anonyymi kirjoitti:

Täältä sivusta vain huikkaan, että hyvä kommentti!

Allekirjoitan saman kommentin. Erittäin hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiillota ihmeessä kristallipallosi, näky on hiukan sumea.

Ihan vain yhtenä esimerkkinä kysyn, kuinka paljon sinulla nyt on tietoa kadetin koulutuksesta ilman googletusta? Tai esimimerkiksi diplomi-insinöörin tai filosofian maisterin?

Ihmettelen kilahdustasi. Miksi noin takajaloilla heti? Hold your horses...

Lue lisää

No, kristallipallo ei ehkä ole vielä avautunut tähän päivään.

Mutta vinkiksi vaan , että jos vähän enemmänkin olet tutustunut narsistiseen persoonallisuuhäiriöön , niin heillä on useinkin tarvetta tuoda esille titteleitä/tuntemiaan merkkihenkilöitä

Anonyymi kirjoitti:

Kiillota ihmeessä kristallipallosi, näky on hiukan sumea.

Ihan vain yhtenä esimerkkinä kysyn, kuinka paljon sinulla nyt on tietoa kadetin koulutuksesta ilman googletusta? Tai esimimerkiksi diplomi-insinöörin tai filosofian maisterin?

Ihmettelen kilahdustasi. Miksi noin takajaloilla heti? Hold your horses...

Lue lisää

☕Olet_oikeassa

Olet oikeassa, turhaan olen kilahtanut. Koitan ja kerätä itseni ja suhtautua tähän narsismiaiheeseen sen vaatimalla arvokkuudella.
Useamman ruokalajin syöminen virallisilla kattauksilla kuuluu tietenkin käytännöllisen fiosofian osaamistavoitteisiin ja siitä voi saada 10op.

Tyytyväinen?

Anonyymi kirjoitti:

☕Olet_oikeassa

Olet oikeassa, turhaan olen kilahtanut. Koitan ja kerätä itseni ja suhtautua tähän narsismiaiheeseen sen vaatimalla arvokkuudella.
Useamman ruokalajin syöminen virallisilla kattauksilla kuuluu tietenkin käytännöllisen fiosofian osaamistavoitteisiin ja siitä voi saada 10op.

Tyytyväinen?

Lue lisää

Miksi? Ei sinun minua tarvitse miellyttää yhtään. Jokaisella on omat mielipiteensä, niin sinulla kuin minulla, eikä sillä ole merkitystä oletko hankkinut ne mainitsemasi osaamistavoitteiden mukaan vai mistä lienetkään. Ahdistua voi kovin monesta asiasta, joskus se on virallinen kattaus ja toisinaan narsisti, molemmat käy, niin noiden puute kuin läsnäolokin. Mikä milloinkin iholle kopsahtaa ja millaisen reaktion sitten aiheuttaa. Joskus joku yksittäinen sanakin voi laukaista painekattilan tulpan ja silloin höyryt tulee kaikkien silmille. Ja kun siinä höyryssä ei sitten näe sitä itsehillintänappia itse, eikä muutkaan höyrysumussa olijat, niin sellaista se sitten on. Koeta selviytyä, lähetän voimia.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi? Ei sinun minua tarvitse miellyttää yhtään. Jokaisella on omat mielipiteensä, niin sinulla kuin minulla, eikä sillä ole merkitystä oletko hankkinut ne mainitsemasi osaamistavoitteiden mukaan vai mistä lienetkään. Ahdistua voi kovin monesta asiasta, joskus se on virallinen kattaus ja toisinaan narsisti, molemmat käy, niin noiden puute kuin läsnäolokin. Mikä milloinkin iholle kopsahtaa ja millaisen reaktion sitten aiheuttaa. Joskus joku yksittäinen sanakin voi laukaista painekattilan tulpan ja silloin höyryt tulee kaikkien silmille. Ja kun siinä höyryssä ei sitten näe sitä itsehillintänappia itse, eikä muutkaan höyrysumussa olijat, niin sellaista se sitten on. Koeta selviytyä, lähetän voimia.

Lue lisää

☕Niin_Mielipide

Niin. Mielipide ja mielipide...
Minun korvaani vain ikäänkuin rasahti tavalla joka aiheutti pienen tyrmistyksen. Pidän tätä narsismiaihetta ikäänkuin enemmän elämän ja kuoleman kysymyksenä. Narsistit ja psykopaatit kun kuuluvat siihen ihmisryhmään jota mieluimmin puristaisivat toisista hengen ulos kidutuksen kautta tietenkin.

En vain kykene rinnastamaan haarukoiden järjestystä ja narsistien/psykopaattien tekemisiä ihmisten elämässä toisiinsa.

Olen tavannut sanoa että narsisteilla ja muilla ihmisillä ei ole puntit tasan.

Joku sosiaalisten tilanteiden pelko (esim. mainitsemasi) voi aiheuttaa kovaakin ahdistusta ja paniikkihäiriö voi tuntua kai siltä että kuolema tulee... Mutta ero on siinä että narsistin kautta se kuolema voi oikeasti tulla eikä ihminen tajua edes pelätä, mutta päivälliskammo on ihmisen pään sisäinen jolloin siihen on saatavissa helpommin apua plus kaikkiin päivällisiin ei ole pakko osallistua.

Tuollaisesta narskustahan on helppo päästä eroon, joka ei ole koskaan välittänyt. Penskathan tässä viimeiseen asti yrittävät saada sitä huomiota ja hyväksyntää vanhemmaltaan viimeiseen asti näillä kirjoituksilla.

Tosiaan, kun itse ymmärtää, ettei toinen rakasta ja välitä, vaan jaksaa ja jaksaa solvata, kaivella mitä tahansa pikkuasioita nälvittäväksi ja ivattavaksi, niin napanuoran katkaisu on helppoa. Narsisti jaksaa kaivaa aina uudelleen esiin, jo moneen kertaan vatvotun sanan tai teon, vaikka se olisi perusteltu hänelle kymmeniä kertoja aivan samalla tavalla, niin aina yhä uudestaan ja uudestaan tonkii ja ivaa. Ehkä hän saa hetkellisen tyydytyksen kuvitellen olevansa täydellinen ihminen. Napanuoran katkaisu on siis helppoa, kun vain kylmettää tunteensa.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaan, kun itse ymmärtää, ettei toinen rakasta ja välitä, vaan jaksaa ja jaksaa solvata, kaivella mitä tahansa pikkuasioita nälvittäväksi ja ivattavaksi, niin napanuoran katkaisu on helppoa. Narsisti jaksaa kaivaa aina uudelleen esiin, jo moneen kertaan vatvotun sanan tai teon, vaikka se olisi perusteltu hänelle kymmeniä kertoja aivan samalla tavalla, niin aina yhä uudestaan ja uudestaan tonkii ja ivaa. Ehkä hän saa hetkellisen tyydytyksen kuvitellen olevansa täydellinen ihminen. Napanuoran katkaisu on siis helppoa, kun vain kylmettää tunteensa.

Lue lisää

Eihän kukaan näy tuntevan mitään lämpimiä tunteita narskua kohtaan, jolloin ei tarvitse tunteitaan edes kylmettää.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän kukaan näy tuntevan mitään lämpimiä tunteita narskua kohtaan, jolloin ei tarvitse tunteitaan edes kylmettää.

Niin narskujen jättäminen on helppoa...siitä vaan ja irti on. Mä oon jättänyt lukemattomia narskuja elämäni aikana että heleijaa vaan. Ei mitään ongelmaa päästä eroon. iisi homma, helpo nakki. Mä en vaan käsitä miten se joillekin voi olla niin vaikeeta. Mut mä luulenki et mä oonkin himpun parempi kun nuo muut.

Anonyymi kirjoitti:

Niin narskujen jättäminen on helppoa...siitä vaan ja irti on. Mä oon jättänyt lukemattomia narskuja elämäni aikana että heleijaa vaan. Ei mitään ongelmaa päästä eroon. iisi homma, helpo nakki. Mä en vaan käsitä miten se joillekin voi olla niin vaikeeta. Mut mä luulenki et mä oonkin himpun parempi kun nuo muut.

Lue lisää

Onko niitä muitakin vaihtoehtoja päästä narskusta eroon kuin jättää v-mäinen henkilö pois elämästään?

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaisesta narskustahan on helppo päästä eroon, joka ei ole koskaan välittänyt. Penskathan tässä viimeiseen asti yrittävät saada sitä huomiota ja hyväksyntää vanhemmaltaan viimeiseen asti näillä kirjoituksilla.

Lue lisää

Ei ole kun narsku on sitä tajuamista ennen aivopessyt lapsensa sekaisin. Se on myös luonnollinen tarve haluta oman vanhemman välittävän joten se ei ole noin helppoa kuin oletat

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole kun narsku on sitä tajuamista ennen aivopessyt lapsensa sekaisin. Se on myös luonnollinen tarve haluta oman vanhemman välittävän joten se ei ole noin helppoa kuin oletat

Lue lisää

Älä nyt väitä vastaan, kun täällä sanotaan, että narsusta pääsee helposti irti, niin se on vain niin. Koeta nyt vaan hyväksyä, ettet ole tarpeeksi etevä,kun et pääse eroon.

Kuule kyllä itsellinen ja itsenäinen nainen on. Ei sellainen niin täydellinen tarvitse edes tällaista palstaa, eikö ole niin?

Luulee olevansa ilman napanuoraa.

Lapsi-vanhempi

"Lapsi joutuu kamppailemaan pitääkseen itsensä jotenkin pinnalla, mutta lisäksi myös joutuu kannattelemaan vanhempaansa, jolla ei ole aidon oikean maailman kanssa mitään kosketusta."
Lapsi-vanhempi suhde...
Minkälainen kertomus syntyy jos (kun) noiden välillä onkin vain valtava sukupolvien kuilu?
Vanhemmat eläneet sota-ajan, äiti sota-ajan lapsi, isä rintamaveteraani...

Kunniotan syvästi molempien vanhempieni muistoa. Mutta kuvauksesi osuisi jonkin verran kohdalleen myös mitä tulee äitiini.
Hämmentynyt, itsekin osaltaan lapsen tasolle tiedoissa ja kokemuksissa jäänyt. Jolle elämässä on löytynyt oikotie onneen, kuten muillekin sukulaisilleen. Nuorena naimisiin kun rakastamansa mies kosinut mallikaasti eikä asioita mutkistettu eikä tehty vaikeiksi koskaan.

Nykyään on toisenlaista. Asioita soudetaan ja huovataan ja kaikkea käydään läpi yhä tihenevällä seulalla joka hetki. Ei äitini sellaiseen voinut koskaan osallistua. Pahoitti vain mielensä entisestään kun minun asiani eivät edenneet niin kuin olisi pitänyt. Ehkä ihan oikeutetusti.

Eikä hänellä ollut kasvatustieteen opintoja yhtään opintoviikkoa kun hänen lapsensa tulivat maailmaan.

Jotenkin ymmärrän häntä ja olen vain pahoillani kaikesta huolesta mitä aiheutin. Hän ei pystynyt parempaa elämää minulle tarjoamaan. Eikä se olisi ollut edes hänen tehtävänsä ollenkaan.

Korjaan_tai

Korjaan tai lisään sen mitä tarkoitan tuolla että äitini itsekin osaltaan lapsen tasolle jäänyt tiedoissa ja kokemuksissa...
Hänen aikansa koulutus...
Hänen elämänsä aikana jolloin ei vielä ollut ehkäisiyä käytettävissä ja naiselta odotettiin jotain ihan muuta kuin nykyään...

Tämän palstan jutut hämmästyttävät minua paljon koska täällä ei oteta ikäänkuin mitään muita seikkoja huomioon kun puhutaan narsisti-vanhemmasta kuin että on narsisti.
Mistä muusta tuollainen voisi johtua kuin narsismista?

Minusta pitäisi erottaa tarkkaan kaikki muusta aiheutunut, mahdollisestikin, pois ja sitten ottaa se olennainen. Mikä on narsismia. Onko erisukupolvisuus narsismia?

Anonyymi kirjoitti:

Lapsi-vanhempi

"Lapsi joutuu kamppailemaan pitääkseen itsensä jotenkin pinnalla, mutta lisäksi myös joutuu kannattelemaan vanhempaansa, jolla ei ole aidon oikean maailman kanssa mitään kosketusta."
Lapsi-vanhempi suhde...
Minkälainen kertomus syntyy jos (kun) noiden välillä onkin vain valtava sukupolvien kuilu?
Vanhemmat eläneet sota-ajan, äiti sota-ajan lapsi, isä rintamaveteraani...

Kunniotan syvästi molempien vanhempieni muistoa. Mutta kuvauksesi osuisi jonkin verran kohdalleen myös mitä tulee äitiini.
Hämmentynyt, itsekin osaltaan lapsen tasolle tiedoissa ja kokemuksissa jäänyt. Jolle elämässä on löytynyt oikotie onneen, kuten muillekin sukulaisilleen. Nuorena naimisiin kun rakastamansa mies kosinut mallikaasti eikä asioita mutkistettu eikä tehty vaikeiksi koskaan.

Nykyään on toisenlaista. Asioita soudetaan ja huovataan ja kaikkea käydään läpi yhä tihenevällä seulalla joka hetki. Ei äitini sellaiseen voinut koskaan osallistua. Pahoitti vain mielensä entisestään kun minun asiani eivät edenneet niin kuin olisi pitänyt. Ehkä ihan oikeutetusti.

Eikä hänellä ollut kasvatustieteen opintoja yhtään opintoviikkoa kun hänen lapsensa tulivat maailmaan.

Jotenkin ymmärrän häntä ja olen vain pahoillani kaikesta huolesta mitä aiheutin. Hän ei pystynyt parempaa elämää minulle tarjoamaan. Eikä se olisi ollut edes hänen tehtävänsä ollenkaan.

Lue lisää

"Hän ei pystynyt parempaa elämää minulle tarjoamaan."

Niin aikuisena pitäisi ymmärtää , että jos vanhemmalla ei ollut resursseja siihen parempaan elämään, niin pitäneekö sitä sitten lapsen aikuistuessaan jäädä iäkseen harmittelemaan.

Lapsi kun aikuistuu, niin hänellä on itsellään mahdollisuus "vaikka mihin" ellei sitten itsellä ole sitä samaa resurssipulaa. Koulunkäynti on jäänyt retuperälle, eikä sitä omaa paikkaa maailmassa ole maailmassa löytynyt.

Toki totta sekin on, että lapsuuden olosuhteet vaikuttavat siihen millaisia aikuisia meistä tulee ja jos on ollut kovin traumaattinen lapsuus jossa on ollut mahd. insestiä, väkivaltaa, turvattomuutta yms.

Niin sellainen vaikuttaa, ei uskalla kiintyä ja luottaa enää kehenkään ja se oma itsetunto on huono. Pahimmassa tapauksessa saattaa valita vanhempansa kaltaisen kumppanin tai elämäntavan kun se tuttuus on kuitenkin turvallista.

En tiedä, joskus on hyvä toki palata sinne lapsuuteen, miltä mikin asia silloin tuntui, jos kokee ettei itse ole aivan ok, kun monetkin itsessä olevat asiat juontuvat sieltä.

Mutta ihan en ymmärrä, et jos aikuisen elämän sisältönä on harmitella sitä, että kun se äiti ei osannut, ei kyennyt ja kuten jossain tarinassa maalasikin niitä typeriä posliinitauluja ja vielä kehtasi niitä muillekkin antaa.

No kuuluhan se elämä niinkin, mutta saattaa jäädä elämättä, kun eletään vaan sitä menneisyyttä. Ennemminkin ehkä kannattaisi kääntää se katse tähän päivään, itseen, mitä itse voisi tehdä parantaakseen omaa elämäänsä ja omaa hyvinvointiaan.

Mutta joo, toki varmaan asiaan vaikuttaa sekin, jos ei ole kyennyt luomaan sitä omaa perhettä, joka menee sen lapsuuden perheen edelle tärkeysjärjestyksessä tai ns. omaa itsellistä elämää omine tärkeine asoineen/ihmissuhteineen, niin se ainut perhe on sitten se lapsuuden perhe ja sitä napanuoraa ei niin vain jostain syystä haluta/kyetä katkaisemaan.

Inhimillistä sekin toki on jos vaihtoehtona on yksinäisyys. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin

Anonyymi kirjoitti:

Korjaan_tai

Korjaan tai lisään sen mitä tarkoitan tuolla että äitini itsekin osaltaan lapsen tasolle jäänyt tiedoissa ja kokemuksissa...
Hänen aikansa koulutus...
Hänen elämänsä aikana jolloin ei vielä ollut ehkäisiyä käytettävissä ja naiselta odotettiin jotain ihan muuta kuin nykyään...

Tämän palstan jutut hämmästyttävät minua paljon koska täällä ei oteta ikäänkuin mitään muita seikkoja huomioon kun puhutaan narsisti-vanhemmasta kuin että on narsisti.
Mistä muusta tuollainen voisi johtua kuin narsismista?

Minusta pitäisi erottaa tarkkaan kaikki muusta aiheutunut, mahdollisestikin, pois ja sitten ottaa se olennainen. Mikä on narsismia. Onko erisukupolvisuus narsismia?

Lue lisää

Narsistia ei tee huono koulutus tai koulutuksen puute. Narsistin tekee se että henkilö uskoo tietävänsä taitavansa osaavansa kaikki asiat paremmin kuin oma jälkipolvi. Muut kyllä osaavat mutta hänen lapsensa ei. Osaltaan omaa heikkoa itsetuntoa, osalta toisten vähättelyä oman arvonsa nostamiseksi.
Narsistin itsetunnon arvo on itseisarvo, kaikki negatiivisetkin asiat muuttuvat positiiviseksi ja vain lisäävät hänen arvoaan. Normaali ihmisellä negatiiviset asiat pitävät itsetunnon arvoa kurissaniin ettei se pääse nousemaan pilviin, siis pissa nouse päähän. On kaksi pinoa, toisessa ovat onnistumiset ja toisessa pinossa epäonnistumiset ja ihminen vertaa niitä, ja tekee johtopäätökset itsestään. Narsistilla on yksi pino, jossa samassa ovat kaikki onnistumiset ja epäonistumiset, jokainen epäonnistuminenkin nostaa narsistille hänen omaa arvoa, Eihän koskaan ole narsistin syy, jos joku asia epäonnistuu. Vika on muissa.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Hän ei pystynyt parempaa elämää minulle tarjoamaan."

Niin aikuisena pitäisi ymmärtää , että jos vanhemmalla ei ollut resursseja siihen parempaan elämään, niin pitäneekö sitä sitten lapsen aikuistuessaan jäädä iäkseen harmittelemaan.

Lapsi kun aikuistuu, niin hänellä on itsellään mahdollisuus "vaikka mihin" ellei sitten itsellä ole sitä samaa resurssipulaa. Koulunkäynti on jäänyt retuperälle, eikä sitä omaa paikkaa maailmassa ole maailmassa löytynyt.

Toki totta sekin on, että lapsuuden olosuhteet vaikuttavat siihen millaisia aikuisia meistä tulee ja jos on ollut kovin traumaattinen lapsuus jossa on ollut mahd. insestiä, väkivaltaa, turvattomuutta yms.

Niin sellainen vaikuttaa, ei uskalla kiintyä ja luottaa enää kehenkään ja se oma itsetunto on huono. Pahimmassa tapauksessa saattaa valita vanhempansa kaltaisen kumppanin tai elämäntavan kun se tuttuus on kuitenkin turvallista.

En tiedä, joskus on hyvä toki palata sinne lapsuuteen, miltä mikin asia silloin tuntui, jos kokee ettei itse ole aivan ok, kun monetkin itsessä olevat asiat juontuvat sieltä.

Mutta ihan en ymmärrä, et jos aikuisen elämän sisältönä on harmitella sitä, että kun se äiti ei osannut, ei kyennyt ja kuten jossain tarinassa maalasikin niitä typeriä posliinitauluja ja vielä kehtasi niitä muillekkin antaa.

No kuuluhan se elämä niinkin, mutta saattaa jäädä elämättä, kun eletään vaan sitä menneisyyttä. Ennemminkin ehkä kannattaisi kääntää se katse tähän päivään, itseen, mitä itse voisi tehdä parantaakseen omaa elämäänsä ja omaa hyvinvointiaan.

Mutta joo, toki varmaan asiaan vaikuttaa sekin, jos ei ole kyennyt luomaan sitä omaa perhettä, joka menee sen lapsuuden perheen edelle tärkeysjärjestyksessä tai ns. omaa itsellistä elämää omine tärkeine asoineen/ihmissuhteineen, niin se ainut perhe on sitten se lapsuuden perhe ja sitä napanuoraa ei niin vain jostain syystä haluta/kyetä katkaisemaan.

Inhimillistä sekin toki on jos vaihtoehtona on yksinäisyys. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin

Lue lisää

Sinussa on se huono puoli että leimaat kaikki uhrit, vähän jännä juttu. Sinulla on ollut narsisti ukko ja se on täysin eri asia kuin olla narsisti lapsena. Sinun kirjoitteluista jotenkin kuultaa läpi sinun oma itsekkyytesi ja se että vähän halventamalla muita saat itsellesi jalansijaa täällä. Sellainen persoona neuvoo ja vähättelee täällä muita, joka itse ei ole kyseistä asiaa edes kokenut.
Vai oletko itse ollut sitten se narsisti äiti?

Samoin voisi ajatella että aina syytetään sitä aviopuolisoa, voisiko sitä palata takaisin niihin aikoihin jossa aviomies ei osannut tai kyennyt olemaan täydellinen sinulle. Tokihan sellainen vaikuttaa jos avioliitossa on turvattomuutta mutta eikös se ole teidän itsenne asia. Olet tällä palstalla vain auttaaksesi muita? Vai olisiko syy ettet ole vielä päässyt irti asioista? Et varmaan muuten täällä kirjoittelisi?

Anonyymi kirjoitti:

Narsistia ei tee huono koulutus tai koulutuksen puute. Narsistin tekee se että henkilö uskoo tietävänsä taitavansa osaavansa kaikki asiat paremmin kuin oma jälkipolvi. Muut kyllä osaavat mutta hänen lapsensa ei. Osaltaan omaa heikkoa itsetuntoa, osalta toisten vähättelyä oman arvonsa nostamiseksi.
Narsistin itsetunnon arvo on itseisarvo, kaikki negatiivisetkin asiat muuttuvat positiiviseksi ja vain lisäävät hänen arvoaan. Normaali ihmisellä negatiiviset asiat pitävät itsetunnon arvoa kurissaniin ettei se pääse nousemaan pilviin, siis pissa nouse päähän. On kaksi pinoa, toisessa ovat onnistumiset ja toisessa pinossa epäonnistumiset ja ihminen vertaa niitä, ja tekee johtopäätökset itsestään. Narsistilla on yksi pino, jossa samassa ovat kaikki onnistumiset ja epäonistumiset, jokainen epäonnistuminenkin nostaa narsistille hänen omaa arvoa, Eihän koskaan ole narsistin syy, jos joku asia epäonnistuu. Vika on muissa.

Lue lisää

Et sinä nyt mistään naraistista puhu. Kuinka täydellinen ihmisen pitää olla että kelpaa ja riittää sinulle?
Tuntuuko hyvälle olla virheetön?

Niin, en osaa ajatella niinkään, että jos aikuisen lapsen elämä menee jostain syystä "viturallalleen" niin syypää on vain ja ainoastaan äiti.

Jotenkin vaan pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi ettei se äiti kyennyt parempaan, hän ei vaan osannut, kyennyt vaan elämä/asiat meni niinkuin menivät

Aikuinen ihminen, vaikka onkin jonkun lapsi on kuitenkin itse vastuussa omista valinnoistaan. Se pitäisi jokaisen aikuisen lapsen ja myös vanhemman ymmärtää

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, en osaa ajatella niinkään, että jos aikuisen lapsen elämä menee jostain syystä "viturallalleen" niin syypää on vain ja ainoastaan äiti.

Jotenkin vaan pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi ettei se äiti kyennyt parempaan, hän ei vaan osannut, kyennyt vaan elämä/asiat meni niinkuin menivät

Aikuinen ihminen, vaikka onkin jonkun lapsi on kuitenkin itse vastuussa omista valinnoistaan. Se pitäisi jokaisen aikuisen lapsen ja myös vanhemman ymmärtää

Lue lisää

Tässä unohdetaan se asia ettei lapsi ole tänne maailmaan mitään tilausmatkaa varannut. Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu. Vanhempien tehtävänä on kai kasvattaa lastaan ja antaa hänelle tyydyttävät elinmahdollisuudet. Ikävä kyllä näin ei ole. Lapsen elämä saatetaan tuhota jo lapsena eikä siinä lapsella oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin istua elämän virrassa kanootissa ilman melaa ja antaa virran viedä. Narsistivanhemman lapsi ajautuu tilanteesta toiseen, koska hänelle ei ole opetettu, että elämässä asioita voi hallita, vaan päinvastoin, lasta hallitaan. Samoin kuten meloja hallitsee kanoottiaan melalla. Elämä on virta joka kuljettaa ja siinä tulisi osata luovia. Ilman noita taitoja ihminen on täysin muiden vietävissä, kuka vie pahaan kuka hyvään.
Vanhempi jolla on apsia on vastuussa siitä että lapset saavat hyvän alun elämälleen. Lopusta huolehtii lapsi itse.
Jokainen varmaan ymmärtää että jos asiat lähtevät heti alussa vinoon ja ylittävät tietyn pisteen, niitä ei enää voi korjata. On vaan harmittelua. Uuden elämän aloittaminen on klisee joka ei oikein pidä paikkaansa. Meillä on vain yksi elämä, yksi mahdollisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä unohdetaan se asia ettei lapsi ole tänne maailmaan mitään tilausmatkaa varannut. Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu. Vanhempien tehtävänä on kai kasvattaa lastaan ja antaa hänelle tyydyttävät elinmahdollisuudet. Ikävä kyllä näin ei ole. Lapsen elämä saatetaan tuhota jo lapsena eikä siinä lapsella oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin istua elämän virrassa kanootissa ilman melaa ja antaa virran viedä. Narsistivanhemman lapsi ajautuu tilanteesta toiseen, koska hänelle ei ole opetettu, että elämässä asioita voi hallita, vaan päinvastoin, lasta hallitaan. Samoin kuten meloja hallitsee kanoottiaan melalla. Elämä on virta joka kuljettaa ja siinä tulisi osata luovia. Ilman noita taitoja ihminen on täysin muiden vietävissä, kuka vie pahaan kuka hyvään.
Vanhempi jolla on apsia on vastuussa siitä että lapset saavat hyvän alun elämälleen. Lopusta huolehtii lapsi itse.
Jokainen varmaan ymmärtää että jos asiat lähtevät heti alussa vinoon ja ylittävät tietyn pisteen, niitä ei enää voi korjata. On vaan harmittelua. Uuden elämän aloittaminen on klisee joka ei oikein pidä paikkaansa. Meillä on vain yksi elämä, yksi mahdollisuus.

Lue lisää

Jokaisella ihmisella on omat ongelmansa. Mutta narsistin lapsella on double trouble tilanne, on omat ongelmat ja sen lisäksi vanhempien ongelmat.
Vähän kuin alaasteen oppilas laitettaisiin käymään ala-asteen lisäksi ylä-astetta yhtäaikaa jonkun toisen puolesta. Siitä ei mitenkään seuraa onnistumista.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaisella ihmisella on omat ongelmansa. Mutta narsistin lapsella on double trouble tilanne, on omat ongelmat ja sen lisäksi vanhempien ongelmat.
Vähän kuin alaasteen oppilas laitettaisiin käymään ala-asteen lisäksi ylä-astetta yhtäaikaa jonkun toisen puolesta. Siitä ei mitenkään seuraa onnistumista.

Lue lisää

Minkähän ikäiselle lapselle antaisit sen oman elämänsä "ohjauksen"?

Anonyymi kirjoitti:

Tässä unohdetaan se asia ettei lapsi ole tänne maailmaan mitään tilausmatkaa varannut. Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu. Vanhempien tehtävänä on kai kasvattaa lastaan ja antaa hänelle tyydyttävät elinmahdollisuudet. Ikävä kyllä näin ei ole. Lapsen elämä saatetaan tuhota jo lapsena eikä siinä lapsella oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin istua elämän virrassa kanootissa ilman melaa ja antaa virran viedä. Narsistivanhemman lapsi ajautuu tilanteesta toiseen, koska hänelle ei ole opetettu, että elämässä asioita voi hallita, vaan päinvastoin, lasta hallitaan. Samoin kuten meloja hallitsee kanoottiaan melalla. Elämä on virta joka kuljettaa ja siinä tulisi osata luovia. Ilman noita taitoja ihminen on täysin muiden vietävissä, kuka vie pahaan kuka hyvään.
Vanhempi jolla on apsia on vastuussa siitä että lapset saavat hyvän alun elämälleen. Lopusta huolehtii lapsi itse.
Jokainen varmaan ymmärtää että jos asiat lähtevät heti alussa vinoon ja ylittävät tietyn pisteen, niitä ei enää voi korjata. On vaan harmittelua. Uuden elämän aloittaminen on klisee joka ei oikein pidä paikkaansa. Meillä on vain yksi elämä, yksi mahdollisuus.

Lue lisää

"Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu."

Ensinnäkin lapsia ei tehdä vaan lapsia saadaan,

Siitä sukuoliyhteydestäkin on vielä pitkä matka siihen, saako lapsen vaiko eikö. Jotkut joutuvat odottamaan vuosia, jotkut joutuvat luopumaan haaveestaan, toisaalta nyky lääketiede mahdollistaa kaikenlaista tässäkin asiassa.

Toisaalta lapsia toki saavat hekin jotka eivät lasta ansaitsisi saada, joilla ei ole niitä resursseja lasten kasvatukseen ja hyvinvointiin. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä eivät vanhempansa jatkeita jolloin aikuisena voi muuttaa elämänsä suuntaa/opetella sitä elämän hallintaa.

Harva perhe täällä pystyy ihan umpoissa elämään, etteikö lapsi voisi oppia elämänhallintaa muilta kuin vanhemmiltaan. On naapurustoa, sukulaisia, ympäristö joka muovaa lasta, myös lapsen omat kiinnostuksen kohteet vaikuttavat.

Jo pelkästään koulunkäynti opastaa ja antaa mahdollisuuden elämänhallintaan Tullaan, mennään ajoissa, noudatetaan koulun sääntöjä, huolehditaan läksyt, opitaan olemaan normaalien ihmisten parissa ja saadaan kavereita, nähdään toisten koteja ja perhe elämää.

Jo lapsena nähdäään muunkinlaisia tapoja elää, kuin mitä kotona eletään, joka sitten saattaa vaikuttaa lapsen valintoihin. Haluaa käydä koulua, opiskella, valmistua ammattiin jne.

Ei haluta vanhempiensa kohtaloa, "lastuna laineilla" sinun kuvakieltäsi käyttääkseni vaan halutaan olla aikuisena itse olla oman elämän purtensa ohjaajana, vaikka joskus karikolle ajautuisikin.

On totta että ihmisellä on vain yksi elämä, mutta jokainen päivä on myös uusi mahdollisuus. Aina on muitakin vaihtoehtoja kuin vain yksi. Paljon on myös kiinni ihmisestä itsestään

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, en osaa ajatella niinkään, että jos aikuisen lapsen elämä menee jostain syystä "viturallalleen" niin syypää on vain ja ainoastaan äiti.

Jotenkin vaan pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi ettei se äiti kyennyt parempaan, hän ei vaan osannut, kyennyt vaan elämä/asiat meni niinkuin menivät

Aikuinen ihminen, vaikka onkin jonkun lapsi on kuitenkin itse vastuussa omista valinnoistaan. Se pitäisi jokaisen aikuisen lapsen ja myös vanhemman ymmärtää

Lue lisää

Samoin, jos on ollut narsisti?aviomies, oi mestari.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu."

Ensinnäkin lapsia ei tehdä vaan lapsia saadaan,

Siitä sukuoliyhteydestäkin on vielä pitkä matka siihen, saako lapsen vaiko eikö. Jotkut joutuvat odottamaan vuosia, jotkut joutuvat luopumaan haaveestaan, toisaalta nyky lääketiede mahdollistaa kaikenlaista tässäkin asiassa.

Toisaalta lapsia toki saavat hekin jotka eivät lasta ansaitsisi saada, joilla ei ole niitä resursseja lasten kasvatukseen ja hyvinvointiin. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä eivät vanhempansa jatkeita jolloin aikuisena voi muuttaa elämänsä suuntaa/opetella sitä elämän hallintaa.

Harva perhe täällä pystyy ihan umpoissa elämään, etteikö lapsi voisi oppia elämänhallintaa muilta kuin vanhemmiltaan. On naapurustoa, sukulaisia, ympäristö joka muovaa lasta, myös lapsen omat kiinnostuksen kohteet vaikuttavat.

Jo pelkästään koulunkäynti opastaa ja antaa mahdollisuuden elämänhallintaan Tullaan, mennään ajoissa, noudatetaan koulun sääntöjä, huolehditaan läksyt, opitaan olemaan normaalien ihmisten parissa ja saadaan kavereita, nähdään toisten koteja ja perhe elämää.

Jo lapsena nähdäään muunkinlaisia tapoja elää, kuin mitä kotona eletään, joka sitten saattaa vaikuttaa lapsen valintoihin. Haluaa käydä koulua, opiskella, valmistua ammattiin jne.

Ei haluta vanhempiensa kohtaloa, "lastuna laineilla" sinun kuvakieltäsi käyttääkseni vaan halutaan olla aikuisena itse olla oman elämän purtensa ohjaajana, vaikka joskus karikolle ajautuisikin.

On totta että ihmisellä on vain yksi elämä, mutta jokainen päivä on myös uusi mahdollisuus. Aina on muitakin vaihtoehtoja kuin vain yksi. Paljon on myös kiinni ihmisestä itsestään

Lue lisää

Mikään ei näköjään kelpaa sinulle, mistä sinä ne lapsesi olet saanut? Kuka ne sinulle antoi. Sinulla siis ei siihen asiaan ole mitään osuutta? Kyllä lapsia tehdäänkin tähän maailmaan, jos suvaitset oi mestari

Anonyymi kirjoitti:

Samoin, jos on ollut narsisti?aviomies, oi mestari.

Aikuinen henkilö voi itse valita elämisensä suunnan. Se ei voi olla kenestäkään toisesta kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Aikuinen henkilö voi itse valita elämisensä suunnan. Se ei voi olla kenestäkään toisesta kiinni.

Niinhän ne tyhmät luulee...että se on niin yksinkertaista. Että tosta vaan tonnepäin. Aika monta estettä siinä on. Onm onesta muustakin asiasta kiinni kuin itsestäsi. Et itse ole uskaltanut kokeilla? Kannattaisi kokeilla, niin todellisuus tulisi esiin...

Anonyymi kirjoitti:

Mikään ei näköjään kelpaa sinulle, mistä sinä ne lapsesi olet saanut? Kuka ne sinulle antoi. Sinulla siis ei siihen asiaan ole mitään osuutta? Kyllä lapsia tehdäänkin tähän maailmaan, jos suvaitset oi mestari

Lue lisää

"Kuka ne sinulle antoi. "

Juurikin niin, hyvä kysymys, joku ne lapset tavallaan on minulle antanut, suotta ei puhuta lapsesta lahjana.

Mutta joo, vaikea sanoa, onko uuden elämä syntymä pelkkää sattumaa, kun kaksi solua kohtaa toisensa, tapahtuu hedelmöitys. Syntyy alkio joka suotuissa olosuhteissa jatkaa kasvuaan ja kehittyy sikiöstä ihmiseksi.

Kaikista hedelmöityksistä ei kuitenkaan tule ihmistä ja elämän alussa saattaa olla on paljon mutkia matkassa ettei toivottua lopputulosta tule.

Vaiko onko se elämän itsensä antama lahja. hänen joka tämän kaiken on luonut.

Vanhemmat eivät omista lapsiaan, he ovat vaan hetken lainassa/hoivassa vanhemillaan ja vanhempien tehtävä on antaa lapset elämälle takaisin. Se on sitä elämän kiertokieltoa, mutta jotain jää meistäkin lapsiimme, että siltä osin "se jokin" meistä jää elämään meidän lapsissamme.

Mitä tulee aviopuolisoon, niin en nyt ymmärrä kenen aviopuolisosta puhutaan, itse olen eronnut jo 90- luvun loppupuolella.

Mutta tietojeni mukaan se entinen aviopuoliso elää ihan omaa elämäänsä ja itsenäisesti tapailee myös yhteisiä lapsia ja lapsenlapsiamme. Vuosien mittaan silloin tällöin perhejuhlissa tavataan ja ihan puheväleissäkin ollaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu."

Ensinnäkin lapsia ei tehdä vaan lapsia saadaan,

Siitä sukuoliyhteydestäkin on vielä pitkä matka siihen, saako lapsen vaiko eikö. Jotkut joutuvat odottamaan vuosia, jotkut joutuvat luopumaan haaveestaan, toisaalta nyky lääketiede mahdollistaa kaikenlaista tässäkin asiassa.

Toisaalta lapsia toki saavat hekin jotka eivät lasta ansaitsisi saada, joilla ei ole niitä resursseja lasten kasvatukseen ja hyvinvointiin. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä eivät vanhempansa jatkeita jolloin aikuisena voi muuttaa elämänsä suuntaa/opetella sitä elämän hallintaa.

Harva perhe täällä pystyy ihan umpoissa elämään, etteikö lapsi voisi oppia elämänhallintaa muilta kuin vanhemmiltaan. On naapurustoa, sukulaisia, ympäristö joka muovaa lasta, myös lapsen omat kiinnostuksen kohteet vaikuttavat.

Jo pelkästään koulunkäynti opastaa ja antaa mahdollisuuden elämänhallintaan Tullaan, mennään ajoissa, noudatetaan koulun sääntöjä, huolehditaan läksyt, opitaan olemaan normaalien ihmisten parissa ja saadaan kavereita, nähdään toisten koteja ja perhe elämää.

Jo lapsena nähdäään muunkinlaisia tapoja elää, kuin mitä kotona eletään, joka sitten saattaa vaikuttaa lapsen valintoihin. Haluaa käydä koulua, opiskella, valmistua ammattiin jne.

Ei haluta vanhempiensa kohtaloa, "lastuna laineilla" sinun kuvakieltäsi käyttääkseni vaan halutaan olla aikuisena itse olla oman elämän purtensa ohjaajana, vaikka joskus karikolle ajautuisikin.

On totta että ihmisellä on vain yksi elämä, mutta jokainen päivä on myös uusi mahdollisuus. Aina on muitakin vaihtoehtoja kuin vain yksi. Paljon on myös kiinni ihmisestä itsestään

Lue lisää

Elämäntaidot ne ovat tärkeimmät jotka jäävät puuttumaan narsistin lapselta. Kuinka toimia vuorovaikutuksessa muiden kanssa niin ettei ole alistunut tai alistaja. Siitä johtuvat teidän epäonniset avioliitot ja kaikki muukin huono elämässä.

Narsistin lapsi kun ei osaa olla tasavertainen muiden kanssa, vanhempi on estänyt niiden taitojen kehittymisen. Kuinka tulla toimeen maailman kanssa, sitä taitoa ei ole narsistin lapsi tarvinnut, vaan ennemminkin kuinka tulla toimeen narsistivanhemman kanssa.

Aikuisena opeteltu sama taito ei ole mitään verrattuna lapsena kasvaneisiin taitoihin. Opeteltu taito on aina jollakin tapaa tökerö, kasvanut taito on sulava ja sisäistetty ja se auttaa ihmistä parhaiten. Et tarvitse olla muuten mikään taitava, mutta kun sinulla on hyvät vuorovaikustaidot, muut tekevät asioita puolestasi mielellään. Olet silloin osa tätä maailmaa.

Siksi sellaiset neuvot että se on yksin sinusta kiinni eivät oikein pidä paikkaansa koska aikuinen on lapsena menettänyt jotain sellaista, jota ei voi korjata. Se haittaa läpi elämän. Vaikka joka päivä ajattelisi itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän ne tyhmät luulee...että se on niin yksinkertaista. Että tosta vaan tonnepäin. Aika monta estettä siinä on. Onm onesta muustakin asiasta kiinni kuin itsestäsi. Et itse ole uskaltanut kokeilla? Kannattaisi kokeilla, niin todellisuus tulisi esiin...

Lue lisää

Se on hyvinkin yksinkertaista, kun ei ole läheisriippuvainen kenestäkään. Olkoon ne esteet minkälaisia hyvänsä, niin kun tahtoa on järjestää oma elämänsä siedettäväksi, niin esteet on ylitettävissä joka tilanteessa.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Kuka ne sinulle antoi. "

Juurikin niin, hyvä kysymys, joku ne lapset tavallaan on minulle antanut, suotta ei puhuta lapsesta lahjana.

Mutta joo, vaikea sanoa, onko uuden elämä syntymä pelkkää sattumaa, kun kaksi solua kohtaa toisensa, tapahtuu hedelmöitys. Syntyy alkio joka suotuissa olosuhteissa jatkaa kasvuaan ja kehittyy sikiöstä ihmiseksi.

Kaikista hedelmöityksistä ei kuitenkaan tule ihmistä ja elämän alussa saattaa olla on paljon mutkia matkassa ettei toivottua lopputulosta tule.

Vaiko onko se elämän itsensä antama lahja. hänen joka tämän kaiken on luonut.

Vanhemmat eivät omista lapsiaan, he ovat vaan hetken lainassa/hoivassa vanhemillaan ja vanhempien tehtävä on antaa lapset elämälle takaisin. Se on sitä elämän kiertokieltoa, mutta jotain jää meistäkin lapsiimme, että siltä osin "se jokin" meistä jää elämään meidän lapsissamme.

Mitä tulee aviopuolisoon, niin en nyt ymmärrä kenen aviopuolisosta puhutaan, itse olen eronnut jo 90- luvun loppupuolella.

Mutta tietojeni mukaan se entinen aviopuoliso elää ihan omaa elämäänsä ja itsenäisesti tapailee myös yhteisiä lapsia ja lapsenlapsiamme. Vuosien mittaan silloin tällöin perhejuhlissa tavataan ja ihan puheväleissäkin ollaan.

Lue lisää

Sinä olet saanut lahjoja koska olet niin hyvä ja joku toinen joka ei ole saanut lahjaa on huono? Vähän ontuva selitys tup lahjana saaminen, se eriarvoistaa ihmiset: minä saan lahjan, mutta sinä et saa. Miksi? Voihan sitä tietysti kaikkea kehittää tuon ympärille, varsinkin että sinun erinomaisuutesi on huomattu jostakin ylhäältä käsin ja sinut on palkittu lahjalla. Minusta tuo on täyttä pashaa.
Tuo on kyllä jostain syvältä, jos kaikkea asioita pidetään että ne ovat lahjoja meille.
Tuosta voi lukea että pidät muita, sellaisia jotka lahjaa eivät ole saaneet, jotenkin arvottomina.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet saanut lahjoja koska olet niin hyvä ja joku toinen joka ei ole saanut lahjaa on huono? Vähän ontuva selitys tup lahjana saaminen, se eriarvoistaa ihmiset: minä saan lahjan, mutta sinä et saa. Miksi? Voihan sitä tietysti kaikkea kehittää tuon ympärille, varsinkin että sinun erinomaisuutesi on huomattu jostakin ylhäältä käsin ja sinut on palkittu lahjalla. Minusta tuo on täyttä pashaa.
Tuo on kyllä jostain syvältä, jos kaikkea asioita pidetään että ne ovat lahjoja meille.
Tuosta voi lukea että pidät muita, sellaisia jotka lahjaa eivät ole saaneet, jotenkin arvottomina.

Lue lisää

Tuollaisesta asetelmasta ja vastakkaisuudesta "hyvä", tai "huono" ei ollut edes kyse hänen vastuksessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se on hyvinkin yksinkertaista, kun ei ole läheisriippuvainen kenestäkään. Olkoon ne esteet minkälaisia hyvänsä, niin kun tahtoa on järjestää oma elämänsä siedettäväksi, niin esteet on ylitettävissä joka tilanteessa.

Lue lisää

"Olkoon ne esteet minkälaisia hyvänsä, niin kun tahtoa on järjestää oma elämänsä siedettäväksi, niin esteet on ylitettävissä joka tilanteessa"

Vähän kulunut fraasi joka ei pidä nykyisin paikkaansa. Maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi. Siksi kaiken pitäisi olla ihmisessä tiptop. Pienikin asia ja olet ulkona. Maailma vaatii että olet virheetön ja ehjä.

Enää ei Jussille riitä pelkkä suo, kuokka ja tahto.

Anonyymi kirjoitti:

"Olkoon ne esteet minkälaisia hyvänsä, niin kun tahtoa on järjestää oma elämänsä siedettäväksi, niin esteet on ylitettävissä joka tilanteessa"

Vähän kulunut fraasi joka ei pidä nykyisin paikkaansa. Maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi. Siksi kaiken pitäisi olla ihmisessä tiptop. Pienikin asia ja olet ulkona. Maailma vaatii että olet virheetön ja ehjä.

Enää ei Jussille riitä pelkkä suo, kuokka ja tahto.

Lue lisää

Minulle on riittänyt pelkkä tahto muuttaa elämäni siedettäväksi. Mitä sinä olet vailla sen elämäsi siedettäväksi muuttamiseen?

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaisesta asetelmasta ja vastakkaisuudesta "hyvä", tai "huono" ei ollut edes kyse hänen vastuksessaan.

Hänen vastauksessaan lukee elämän lahja, elämä lahjoo joitakin, mutta vain tiettyjä erikoisia yksilöitä? Mutta entäs raiskauksen uhrin, vaikka lapsen synnyttämä lapsi, sekin on lahja? Tai mikäs hänen aviomiehensä elämältä sitten oli? Lahja?

Ei voi puhua lapsista lahjoina olematta jonkin uskonlahkon edustaja. Hyväksyyköhän HÄN sitten abortin?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on riittänyt pelkkä tahto muuttaa elämäni siedettäväksi. Mitä sinä olet vailla sen elämäsi siedettäväksi muuttamiseen?

Kerropa sitten vähän tarkemmin mikä tilanteesi oli ja kuinka sait sen tahdonvoimalla kuntoon?

Anonyymi kirjoitti:

Hänen vastauksessaan lukee elämän lahja, elämä lahjoo joitakin, mutta vain tiettyjä erikoisia yksilöitä? Mutta entäs raiskauksen uhrin, vaikka lapsen synnyttämä lapsi, sekin on lahja? Tai mikäs hänen aviomiehensä elämältä sitten oli? Lahja?

Ei voi puhua lapsista lahjoina olematta jonkin uskonlahkon edustaja. Hyväksyyköhän HÄN sitten abortin?

Lue lisää

Hän ei vertaa "lahjan" eli lapsen saanutta hyväksi ihmiseksi, eikä päinvastoin "huonoksi" ihmiseksi sitä, jolla ei lasta ole. Vaihdat kyselysi eri aiheeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa sitten vähän tarkemmin mikä tilanteesi oli ja kuinka sait sen tahdonvoimalla kuntoon?

Tilanteeni muuttui toiseksi pelkästään muuttaessani eri asuntoon ja päästessäni eroon ikävästä ihmisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Hän ei vertaa "lahjan" eli lapsen saanutta hyväksi ihmiseksi, eikä päinvastoin "huonoksi" ihmiseksi sitä, jolla ei lasta ole. Vaihdat kyselysi eri aiheeseen.

Pitäisi lahjatavaroistaan sitten huolta.

Lapsi tuossa nyt unohtuu kokonaan.
Jos lapsi on lahja vanhemmalle, se tarkoittaa että lahjalla on omistaja. Lapsi on lahja itselleen, ei vanhemmalleen, jos se lahjana kerran nähdään. Lahja on hyötymistä. Tuo on täyttä uskovaisen hömpötystä kaiken maailman lahjat. " se joka kaiken on luonut" jakelee lahjoja niille varmaan jotka häneen uskovat? Syntiset eivät saa mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Tilanteeni muuttui toiseksi pelkästään muuttaessani eri asuntoon ja päästessäni eroon ikävästä ihmisestä.

Olipa kattava selitys. Helppoa se on sen osaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisi lahjatavaroistaan sitten huolta.

Lapsi tuossa nyt unohtuu kokonaan.
Jos lapsi on lahja vanhemmalle, se tarkoittaa että lahjalla on omistaja. Lapsi on lahja itselleen, ei vanhemmalleen, jos se lahjana kerran nähdään. Lahja on hyötymistä. Tuo on täyttä uskovaisen hömpötystä kaiken maailman lahjat. " se joka kaiken on luonut" jakelee lahjoja niille varmaan jotka häneen uskovat? Syntiset eivät saa mitään.

Lue lisää

Onko tuo näkemyksesi lapsesta "lahjana" siis ateistin näkemys?

Anonyymi kirjoitti:

Olipa kattava selitys. Helppoa se on sen osaa.

Mikä siinä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä siinä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa?

Ei minulle ole mikään vaikeaa. Liian helppoa kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulle ole mikään vaikeaa. Liian helppoa kaikki.

Mutta silti ihmettelet, kun muuttaminen omaan asuntoon on helppoa.

Anonyymi kirjoitti:

Onko tuo näkemyksesi lapsesta "lahjana" siis ateistin näkemys?

Ehdottomasti olen ateisti. En usko että olisi jokin ylempi "jumala" joka olisi kaiken luoja, ja joka edelleen säätelisi elämäämme ja käsikirjoittaisi kohtalomme. Uskon luonnolliseen kehitykseen, en minkään jumalallisen voiman aikaansaannoksiin. Se on yksinkertainen selitys asiaan kuin asiaan. Jumalan tahto, lahja tai rangaistus.

Uskonto on peruja niiltä ajoilta, jolloin asioille ei ollut muuta selitystä kuin jumala ja se on juurtunut edelleen tiettyihin ihmisiin tiukasti. Uskovaisilla on taipumus pitää itseään valittuina, joka tarkoittaa eriarvoisuutta, etuoikeuksia ja toisten halveksimista. Siispä lähellä narsismia.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta silti ihmettelet, kun muuttaminen omaan asuntoon on helppoa.

Mikä siinä oli niin hirvittävän vaikea ymmärtää? Helppoa kun sen osaa, siis sanonta, oli kohteliaisuus sinulle. Älä luule etten minä sitä osaisi :)

Anonyymi kirjoitti:

Mikä siinä oli niin hirvittävän vaikea ymmärtää? Helppoa kun sen osaa, siis sanonta, oli kohteliaisuus sinulle. Älä luule etten minä sitä osaisi :)

Miksi sitten et korjaa tilannettasi siedettäväksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ehdottomasti olen ateisti. En usko että olisi jokin ylempi "jumala" joka olisi kaiken luoja, ja joka edelleen säätelisi elämäämme ja käsikirjoittaisi kohtalomme. Uskon luonnolliseen kehitykseen, en minkään jumalallisen voiman aikaansaannoksiin. Se on yksinkertainen selitys asiaan kuin asiaan. Jumalan tahto, lahja tai rangaistus.

Uskonto on peruja niiltä ajoilta, jolloin asioille ei ollut muuta selitystä kuin jumala ja se on juurtunut edelleen tiettyihin ihmisiin tiukasti. Uskovaisilla on taipumus pitää itseään valittuina, joka tarkoittaa eriarvoisuutta, etuoikeuksia ja toisten halveksimista. Siispä lähellä narsismia.

Lue lisää

Selitäpä mitä tarkoitat luonnollisella kehityksellä?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten et korjaa tilannettasi siedettäväksi?

Kuka on kirjoittanut että minun tilanteeni olisi sietämätön?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu."

Ensinnäkin lapsia ei tehdä vaan lapsia saadaan,

Siitä sukuoliyhteydestäkin on vielä pitkä matka siihen, saako lapsen vaiko eikö. Jotkut joutuvat odottamaan vuosia, jotkut joutuvat luopumaan haaveestaan, toisaalta nyky lääketiede mahdollistaa kaikenlaista tässäkin asiassa.

Toisaalta lapsia toki saavat hekin jotka eivät lasta ansaitsisi saada, joilla ei ole niitä resursseja lasten kasvatukseen ja hyvinvointiin. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä eivät vanhempansa jatkeita jolloin aikuisena voi muuttaa elämänsä suuntaa/opetella sitä elämän hallintaa.

Harva perhe täällä pystyy ihan umpoissa elämään, etteikö lapsi voisi oppia elämänhallintaa muilta kuin vanhemmiltaan. On naapurustoa, sukulaisia, ympäristö joka muovaa lasta, myös lapsen omat kiinnostuksen kohteet vaikuttavat.

Jo pelkästään koulunkäynti opastaa ja antaa mahdollisuuden elämänhallintaan Tullaan, mennään ajoissa, noudatetaan koulun sääntöjä, huolehditaan läksyt, opitaan olemaan normaalien ihmisten parissa ja saadaan kavereita, nähdään toisten koteja ja perhe elämää.

Jo lapsena nähdäään muunkinlaisia tapoja elää, kuin mitä kotona eletään, joka sitten saattaa vaikuttaa lapsen valintoihin. Haluaa käydä koulua, opiskella, valmistua ammattiin jne.

Ei haluta vanhempiensa kohtaloa, "lastuna laineilla" sinun kuvakieltäsi käyttääkseni vaan halutaan olla aikuisena itse olla oman elämän purtensa ohjaajana, vaikka joskus karikolle ajautuisikin.

On totta että ihmisellä on vain yksi elämä, mutta jokainen päivä on myös uusi mahdollisuus. Aina on muitakin vaihtoehtoja kuin vain yksi. Paljon on myös kiinni ihmisestä itsestään

Lue lisää

💡Nuorempi_väki

"Siitä sukuoliyhteydestäkin on vielä pitkä matka siihen, saako lapsen vaiko eikö."
Älähän nyt!!!!!

Nuorempi väki:
Käyttäkää ehkäisyä joka kerralla. Kyllä siihen riittää ihan pieni määrä siittiöitä ja sopivaa ajoitusta.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä unohdetaan se asia ettei lapsi ole tänne maailmaan mitään tilausmatkaa varannut. Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu. Vanhempien tehtävänä on kai kasvattaa lastaan ja antaa hänelle tyydyttävät elinmahdollisuudet. Ikävä kyllä näin ei ole. Lapsen elämä saatetaan tuhota jo lapsena eikä siinä lapsella oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin istua elämän virrassa kanootissa ilman melaa ja antaa virran viedä. Narsistivanhemman lapsi ajautuu tilanteesta toiseen, koska hänelle ei ole opetettu, että elämässä asioita voi hallita, vaan päinvastoin, lasta hallitaan. Samoin kuten meloja hallitsee kanoottiaan melalla. Elämä on virta joka kuljettaa ja siinä tulisi osata luovia. Ilman noita taitoja ihminen on täysin muiden vietävissä, kuka vie pahaan kuka hyvään.
Vanhempi jolla on apsia on vastuussa siitä että lapset saavat hyvän alun elämälleen. Lopusta huolehtii lapsi itse.
Jokainen varmaan ymmärtää että jos asiat lähtevät heti alussa vinoon ja ylittävät tietyn pisteen, niitä ei enää voi korjata. On vaan harmittelua. Uuden elämän aloittaminen on klisee joka ei oikein pidä paikkaansa. Meillä on vain yksi elämä, yksi mahdollisuus.

Lue lisää

💡Olisi_ideaalia

"Vanhempien tehtävänä on kai kasvattaa lastaan ja antaa hänelle tyydyttävät elinmahdollisuudet. "

Olisi ideaalia, ja on ehkä ollut omistavalle luokalle jossain maatalousyhteiskunnassa...
Mutta muuttuva maailma ja sen mutkikkuus asettaa ihan uusia haasteita. Pidetään jonkinlaisena kasvatuksen häiriönä että lapsi istutetaan ikäänkuin väärään moodiin, esim. maalaisella taustalla kaupunkiyhteiskuntaan. Eikä tuo ole kuin yksi pikkuruinen malli niistä lukemattomista vaikeuksista joita kasvatus kohtaa.

Siis se mitä ajan takaa tällä koko ulostulollani tässä on että MAAILMA MUUTTUU.

Se mikä ennen oli oikein onkin nyt väärin ja vain vaikeuttaa.
Tuo kun ymmärrettäisiin.
Ei se että elää nykyajassa anna automaattisesti näkemystä.

💡Siis_eikö_kukaan

Siis eikö kukaan saa kiinni tästä asiasta mitä tässä yritän omakohtaisen esimerkin valossa tuoda esiin.
SUKUPOLVIEN VÄLINEN KUILU.
Mitä se tarkoittaa teille?
Eikö mitään?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Siksi joka lapsen tänne maailmaan tekee, hänellä pitäisi olla vastuu."

Ensinnäkin lapsia ei tehdä vaan lapsia saadaan,

Siitä sukuoliyhteydestäkin on vielä pitkä matka siihen, saako lapsen vaiko eikö. Jotkut joutuvat odottamaan vuosia, jotkut joutuvat luopumaan haaveestaan, toisaalta nyky lääketiede mahdollistaa kaikenlaista tässäkin asiassa.

Toisaalta lapsia toki saavat hekin jotka eivät lasta ansaitsisi saada, joilla ei ole niitä resursseja lasten kasvatukseen ja hyvinvointiin. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä eivät vanhempansa jatkeita jolloin aikuisena voi muuttaa elämänsä suuntaa/opetella sitä elämän hallintaa.

Harva perhe täällä pystyy ihan umpoissa elämään, etteikö lapsi voisi oppia elämänhallintaa muilta kuin vanhemmiltaan. On naapurustoa, sukulaisia, ympäristö joka muovaa lasta, myös lapsen omat kiinnostuksen kohteet vaikuttavat.

Jo pelkästään koulunkäynti opastaa ja antaa mahdollisuuden elämänhallintaan Tullaan, mennään ajoissa, noudatetaan koulun sääntöjä, huolehditaan läksyt, opitaan olemaan normaalien ihmisten parissa ja saadaan kavereita, nähdään toisten koteja ja perhe elämää.

Jo lapsena nähdäään muunkinlaisia tapoja elää, kuin mitä kotona eletään, joka sitten saattaa vaikuttaa lapsen valintoihin. Haluaa käydä koulua, opiskella, valmistua ammattiin jne.

Ei haluta vanhempiensa kohtaloa, "lastuna laineilla" sinun kuvakieltäsi käyttääkseni vaan halutaan olla aikuisena itse olla oman elämän purtensa ohjaajana, vaikka joskus karikolle ajautuisikin.

On totta että ihmisellä on vain yksi elämä, mutta jokainen päivä on myös uusi mahdollisuus. Aina on muitakin vaihtoehtoja kuin vain yksi. Paljon on myös kiinni ihmisestä itsestään

Lue lisää

Nyt kyllä Yltille kiitokset hyvistä ja viisaista kommenteista!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kyllä Yltille kiitokset hyvistä ja viisaista kommenteista!

💡Joo_terkkuja

Joo, terkkuja vaan minultakin. Moi moi!

Anonyymi kirjoitti:

💡Siis_eikö_kukaan

Siis eikö kukaan saa kiinni tästä asiasta mitä tässä yritän omakohtaisen esimerkin valossa tuoda esiin.
SUKUPOLVIEN VÄLINEN KUILU.
Mitä se tarkoittaa teille?
Eikö mitään?

Lue lisää

No tässä ketjussa ny enemmänkin näytti olleen aiheena se napanuora joka sitoo lapsen kiinni vanhempaansa myös pahassa.

Että vaikka se vanhempi koettaisiin kaikin tavoin kelvottomaksi vanhemmaksi, niin hänestä ei vielä aikuisenkaan kyetä irtautumaan, syystä että kirjoittajan mukaan lapselta puuttuu elämäntaidot

Niin tiedä, ehkä se jossain tapauksissa on niin, mutta jos ajattelen omaa lapsuuttani niin eihän minuakaan vanhempi mitenkään ohjeistanut elämään, että ns. oppini olen saanut muualta.

Johan nyt jo koulussa opetetaan mikä on oikein tai väärin ja kodin ulkopuolella liikkuessa näkee muunlaista elämää ja tapoja toimia. Itse kun luin lapsena tosi paljon, niin myös monissa lastenkirjoissa ja saduissakin käsitellään niitä elämäntaito asioita

En osaa ajatella, että joku eläisi ainakaan nykyään niin umpiossa, ettei tiedä että vaihtoehtoisia toimintatapojakin on.

Maailma on toki muuttunut minunkin lapsuudestani niin hyvässä kuin pahassa, mutta ainakaan tiedon puutteesta ei enää voi puhua.

Kaikenlaista omaan hyväänvointiin/elämäntaitoon liittyvää kirjallisuutta tulee tuutista jos toisesta ja tämä nettikin on melkoinen aarreaitta, että vaihtoehtoisia ajattelutapojakin on valittavaksi asti.

On totta, että ne lapsuuden olosuhteet/se miten meitä kohdeltiin vaikuttavat siihen millaisia aikuisia meistä tulee. Mutta aikuinen itse sitten voi päättää antaako niiden asioiden hallita elämäänsä vai alkaako käsitellä sitä möykkyä sisällään.

Toki sitä ankeaa lapsuuttahan voi niin halutessaan jauhaa loputtomiin suremalla, vihaamalla katkeroitumalla ja siinä sivussa pirskottaa sitä omaa pahoinvointiaan toistenkin päälle.

Kuluuhan se elämä niinkin ja on siinä ehkä se hyväkin puoli, että on aina joku jota syyttää.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No tässä ketjussa ny enemmänkin näytti olleen aiheena se napanuora joka sitoo lapsen kiinni vanhempaansa myös pahassa.

Että vaikka se vanhempi koettaisiin kaikin tavoin kelvottomaksi vanhemmaksi, niin hänestä ei vielä aikuisenkaan kyetä irtautumaan, syystä että kirjoittajan mukaan lapselta puuttuu elämäntaidot

Niin tiedä, ehkä se jossain tapauksissa on niin, mutta jos ajattelen omaa lapsuuttani niin eihän minuakaan vanhempi mitenkään ohjeistanut elämään, että ns. oppini olen saanut muualta.

Johan nyt jo koulussa opetetaan mikä on oikein tai väärin ja kodin ulkopuolella liikkuessa näkee muunlaista elämää ja tapoja toimia. Itse kun luin lapsena tosi paljon, niin myös monissa lastenkirjoissa ja saduissakin käsitellään niitä elämäntaito asioita

En osaa ajatella, että joku eläisi ainakaan nykyään niin umpiossa, ettei tiedä että vaihtoehtoisia toimintatapojakin on.

Maailma on toki muuttunut minunkin lapsuudestani niin hyvässä kuin pahassa, mutta ainakaan tiedon puutteesta ei enää voi puhua.

Kaikenlaista omaan hyväänvointiin/elämäntaitoon liittyvää kirjallisuutta tulee tuutista jos toisesta ja tämä nettikin on melkoinen aarreaitta, että vaihtoehtoisia ajattelutapojakin on valittavaksi asti.

On totta, että ne lapsuuden olosuhteet/se miten meitä kohdeltiin vaikuttavat siihen millaisia aikuisia meistä tulee. Mutta aikuinen itse sitten voi päättää antaako niiden asioiden hallita elämäänsä vai alkaako käsitellä sitä möykkyä sisällään.

Toki sitä ankeaa lapsuuttahan voi niin halutessaan jauhaa loputtomiin suremalla, vihaamalla katkeroitumalla ja siinä sivussa pirskottaa sitä omaa pahoinvointiaan toistenkin päälle.

Kuluuhan se elämä niinkin ja on siinä ehkä se hyväkin puoli, että on aina joku jota syyttää.

Lue lisää

Jotain_tuollaista

"Niin tiedä, ehkä se jossain tapauksissa on niin, mutta jos ajattelen omaa lapsuuttani niin eihän minuakaan vanhempi mitenkään ohjeistanut elämään, että ns. oppini olen saanut muualta."

Jotain tuollaista tarkoitin.
Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. Valtava määrä ihmisiä löysi itsensä uppoavista laivoista, vääristä paikoista joissa ei ollut tulevaisuutta. Kukaan ei olisi osannut neuvoa noita ihmisiä aikoinaan "oikein". Tuo kaikki heijastui ihmisten arkeen ja loi paineita joita ei toivoisi kenellekään.
Katkeruuden seurauksena moni päätti jopa päivänsä...

Minä pystyn ajattelemaan suurin piirtein kaiken mikä liittyy narsisti-psykopaattiini myös toisin. Eli pystyn ajatteleman lähtien hänestä, hänen lapsuudestaan ja historiallisesta ajanjaksosta käsin miten hänestä on voinut tulla tuollainen mikä nyt on. Eli minulla on vaihtoehtoinen teoria sille mitä hän voisi olla...

Kuitenkaan kenelläkään näistä palstan vanhemmistaan kirjoittavilla ei tunnu olevan mitään vaihtoehtoa sille mitä heidän narsistivanhempansa voivat olla muuta kuin narsisteja...
Tai eivät ainakaan tuo sitä esiin tällä palstalla koskaan.

On totta ja tiedän että vanhempiensa osoittaminen narsisteiksi kohtaa paljon esteitä ja saattaa olla jopa mahdotonta. Mutta jotain olisi kiva kuulla siitä muusta ajattelusta, minkälaista ymmärrystä löytyy sille miten toisenlaiset aikakaudet ovat voineet vaikuttaa noihin narsisti-vanhempina pidettäviin ihmisiin. Miten heidän elämänkokemuksensa ja näkemyksensa ovat voineet muokata heitä. Ovathan he yleensä vähintään 20 vuotta vanhempia kuin lapsensa, usein enemmänkin.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain_tuollaista

"Niin tiedä, ehkä se jossain tapauksissa on niin, mutta jos ajattelen omaa lapsuuttani niin eihän minuakaan vanhempi mitenkään ohjeistanut elämään, että ns. oppini olen saanut muualta."

Jotain tuollaista tarkoitin.
Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. Valtava määrä ihmisiä löysi itsensä uppoavista laivoista, vääristä paikoista joissa ei ollut tulevaisuutta. Kukaan ei olisi osannut neuvoa noita ihmisiä aikoinaan "oikein". Tuo kaikki heijastui ihmisten arkeen ja loi paineita joita ei toivoisi kenellekään.
Katkeruuden seurauksena moni päätti jopa päivänsä...

Minä pystyn ajattelemaan suurin piirtein kaiken mikä liittyy narsisti-psykopaattiini myös toisin. Eli pystyn ajatteleman lähtien hänestä, hänen lapsuudestaan ja historiallisesta ajanjaksosta käsin miten hänestä on voinut tulla tuollainen mikä nyt on. Eli minulla on vaihtoehtoinen teoria sille mitä hän voisi olla...

Kuitenkaan kenelläkään näistä palstan vanhemmistaan kirjoittavilla ei tunnu olevan mitään vaihtoehtoa sille mitä heidän narsistivanhempansa voivat olla muuta kuin narsisteja...
Tai eivät ainakaan tuo sitä esiin tällä palstalla koskaan.

On totta ja tiedän että vanhempiensa osoittaminen narsisteiksi kohtaa paljon esteitä ja saattaa olla jopa mahdotonta. Mutta jotain olisi kiva kuulla siitä muusta ajattelusta, minkälaista ymmärrystä löytyy sille miten toisenlaiset aikakaudet ovat voineet vaikuttaa noihin narsisti-vanhempina pidettäviin ihmisiin. Miten heidän elämänkokemuksensa ja näkemyksensa ovat voineet muokata heitä. Ovathan he yleensä vähintään 20 vuotta vanhempia kuin lapsensa, usein enemmänkin.

Lue lisää

Otit todella kiinnostavan asian esille. Vaikuttaahan ihmiseen myös se ympäristö ja yhteiskuntamalli, jossa elää 50 %. Ja kyllä eri vuosikymmenillä syntyneet ovat saaneet erilaiset lähtökohdat jo kotoa käsin. Ajatelkaapa nyt vaikka millainen on 40-, 50-, 60-, 70- luvulla syntynyt ihminen ja millaisista kotioloista hän ponnisti maailmalle. Narsismia tai muuta vastaavaa häiriötä on varmasti ollut aina vaikuttamassa kotioloihin.
Esim. oma mummoni karkasi omasta kodistaan heti rippikoulun käytyään, koska oli joutunut piian osaan alimmaiseksi haukuttavaksi ja tehtävä oli hoitaa uuden vaimon (mummoni mielestä ilkeän)lapsia tämän edellisestä avioliitosta olevia sekä mummoni isän kanssa tehtyjä (ai niin lahjaksi saatuja) lapsia. Hän valitsi itselleen tuntemattoman lähimmän ison kaupungin, josta löysi töitä. Millaiset elämän eväät hän mahtoikaan saada kotoaan ja miten ne vaikuttivat hänen tulevaan elämäänsä, kun ei sitä koulutustakaan ollut. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mummoni elämän kokemus ole vaikuttanut vielä minuunkin, jopa mahdollisesti lapsiini.
Tähän millä vuosikymmenellä olet syntynyt vaikutukseen tuo lisää tarkasteluperspektiiviä, jos on vielä sattunut sillä tavalla, että puoliso on toiselta vuosikymmeneltä kuin itse. Erityisesti, jos toisella on agraariyhteisön lapsuuskokemukset ja toisella kaupunkilaislapsuuden kokemukset, joita sitten heijastaa omien lasten kasvatuksessa. Joskus, vaikka olisi lukenut kaikki maailman oppaat, miten minusta tulee hyvä ja teen hyvät valinnat, niin jokin elämän kriisi, voi satuttaa niin syvältä, että kykenee vain toistamaan jotakin viallista käyttäytymismallia, joka ei siis mene yhtään yksiin opitun kanssa. Silloin pintaan poksahtelee napanuorat ja muut sidonnaisuudet, vanhat kaunat ja katkeruudet ja kaikki läheltä piti tilanteet pahoinvointeineen.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain_tuollaista

"Niin tiedä, ehkä se jossain tapauksissa on niin, mutta jos ajattelen omaa lapsuuttani niin eihän minuakaan vanhempi mitenkään ohjeistanut elämään, että ns. oppini olen saanut muualta."

Jotain tuollaista tarkoitin.
Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. Valtava määrä ihmisiä löysi itsensä uppoavista laivoista, vääristä paikoista joissa ei ollut tulevaisuutta. Kukaan ei olisi osannut neuvoa noita ihmisiä aikoinaan "oikein". Tuo kaikki heijastui ihmisten arkeen ja loi paineita joita ei toivoisi kenellekään.
Katkeruuden seurauksena moni päätti jopa päivänsä...

Minä pystyn ajattelemaan suurin piirtein kaiken mikä liittyy narsisti-psykopaattiini myös toisin. Eli pystyn ajatteleman lähtien hänestä, hänen lapsuudestaan ja historiallisesta ajanjaksosta käsin miten hänestä on voinut tulla tuollainen mikä nyt on. Eli minulla on vaihtoehtoinen teoria sille mitä hän voisi olla...

Kuitenkaan kenelläkään näistä palstan vanhemmistaan kirjoittavilla ei tunnu olevan mitään vaihtoehtoa sille mitä heidän narsistivanhempansa voivat olla muuta kuin narsisteja...
Tai eivät ainakaan tuo sitä esiin tällä palstalla koskaan.

On totta ja tiedän että vanhempiensa osoittaminen narsisteiksi kohtaa paljon esteitä ja saattaa olla jopa mahdotonta. Mutta jotain olisi kiva kuulla siitä muusta ajattelusta, minkälaista ymmärrystä löytyy sille miten toisenlaiset aikakaudet ovat voineet vaikuttaa noihin narsisti-vanhempina pidettäviin ihmisiin. Miten heidän elämänkokemuksensa ja näkemyksensa ovat voineet muokata heitä. Ovathan he yleensä vähintään 20 vuotta vanhempia kuin lapsensa, usein enemmänkin.

Lue lisää

"Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. Valtava määrä ihmisiä löysi itsensä uppoavista laivoista, vääristä paikoista joissa ei ollut tulevaisuutta. Kukaan ei olisi osannut neuvoa noita ihmisiä aikoinaan "oikein"."

Niin itsekin tuon lama -ajan kokenut, ja sen myötä menetin silloisen 13 vuotta kestäneen vaikutuisen työpaikkani. Mutta en nyt oikein osaa ajatella, että yhteiskunta olisi ohjannut ihmisiä vääriin paikkoihin.

Suomikin vaikka on pieni maa, on paljolta riippuvainen siitä mitä maailmalla tapahtuu ja nykyään entistä enemmän kun ollaan osana EU :ta

90- lama synty oli monen tekijän summa. 80-luvulla työtä riitti lähestulkoon kaikille halukkaille. Talouskasvu oli hurjaa ja rahaa tarvittiin. Joten sitä sallittiin sitten lainata ulkomailta. Luotettiin vahvaan markkaan. Mikä sitten myöhemmin koitui monen yrittäjän kohtaloksi.

Neuvostoliitto hajosi, jolloin vienti romahti, paperin tuotannossa oli maailmassa ylitarjontaa, oli öljykriisiä, ja sen myötä hintojen nousua, joka nosi hintoja, devalvaatio joka vaikutti varsinkin heihin, joilla oli ulkomaisia lainoja.

Mutta joo nää valtioiden talous asiat ei sinällään oo mun vahvinta alaa, enkä ny oikein ees ymmärrä, miten tuo 90-lama liityy siihen, ettei jollakulla narsistin lapsella ole nykyään ole elämisentaitoja.

Toki sekin sitte on toinen juttu, mitä itsekukin elämisentaidoilla tarkoittaa.

Nykyään puhutaan myös paljon resilienssistä, jolla tarkoitetaan psyykkista palautumiskykyä, jotain sellaista, että se oma elämä rakentuu oman selviämishalun varaan, omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon.

Mutta joo, itsekukin ajattelee omalla tavallaan, 90- luvun lama aiheutti monia itsemurhia, velat ja valtava elintason lasku aiheutti ihmiselle häpeää ja siitä ei selvitty. Mutta monet myös selvisivät ja oppivat elämään hieman vaatimattomammin.

Omasta kokemuksestani olen tainnut ehkä kertoa senkin, että minulla oli jo teini iässä tsemppilauluna Reetun "harva meistä on rautaa, niin moni taipua saa, moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan. Minä taivu en koskaan, tahdon vain yrittää, kaiken sen minkä pitää mä päätän se mulle myös jää"

Mutta no, se oli sitä nuoruuden intoa ja huumaa, myöhemmin elämä on opettanut, että on parempi kuitenkin taipua, ettei pelkästään omillaan tarvitse toimeen tulla. Avun hakeminenkin on vahvuutta, jos ei kykene taipumaan, saattaa käydä niin, että katkeaa kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

💡Joo_terkkuja

Joo, terkkuja vaan minultakin. Moi moi!

Minä kyllä olin aivan tosissani kiitoksissa!

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. Valtava määrä ihmisiä löysi itsensä uppoavista laivoista, vääristä paikoista joissa ei ollut tulevaisuutta. Kukaan ei olisi osannut neuvoa noita ihmisiä aikoinaan "oikein"."

Niin itsekin tuon lama -ajan kokenut, ja sen myötä menetin silloisen 13 vuotta kestäneen vaikutuisen työpaikkani. Mutta en nyt oikein osaa ajatella, että yhteiskunta olisi ohjannut ihmisiä vääriin paikkoihin.

Suomikin vaikka on pieni maa, on paljolta riippuvainen siitä mitä maailmalla tapahtuu ja nykyään entistä enemmän kun ollaan osana EU :ta

90- lama synty oli monen tekijän summa. 80-luvulla työtä riitti lähestulkoon kaikille halukkaille. Talouskasvu oli hurjaa ja rahaa tarvittiin. Joten sitä sallittiin sitten lainata ulkomailta. Luotettiin vahvaan markkaan. Mikä sitten myöhemmin koitui monen yrittäjän kohtaloksi.

Neuvostoliitto hajosi, jolloin vienti romahti, paperin tuotannossa oli maailmassa ylitarjontaa, oli öljykriisiä, ja sen myötä hintojen nousua, joka nosi hintoja, devalvaatio joka vaikutti varsinkin heihin, joilla oli ulkomaisia lainoja.

Mutta joo nää valtioiden talous asiat ei sinällään oo mun vahvinta alaa, enkä ny oikein ees ymmärrä, miten tuo 90-lama liityy siihen, ettei jollakulla narsistin lapsella ole nykyään ole elämisentaitoja.

Toki sekin sitte on toinen juttu, mitä itsekukin elämisentaidoilla tarkoittaa.

Nykyään puhutaan myös paljon resilienssistä, jolla tarkoitetaan psyykkista palautumiskykyä, jotain sellaista, että se oma elämä rakentuu oman selviämishalun varaan, omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon.

Mutta joo, itsekukin ajattelee omalla tavallaan, 90- luvun lama aiheutti monia itsemurhia, velat ja valtava elintason lasku aiheutti ihmiselle häpeää ja siitä ei selvitty. Mutta monet myös selvisivät ja oppivat elämään hieman vaatimattomammin.

Omasta kokemuksestani olen tainnut ehkä kertoa senkin, että minulla oli jo teini iässä tsemppilauluna Reetun "harva meistä on rautaa, niin moni taipua saa, moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan. Minä taivu en koskaan, tahdon vain yrittää, kaiken sen minkä pitää mä päätän se mulle myös jää"

Mutta no, se oli sitä nuoruuden intoa ja huumaa, myöhemmin elämä on opettanut, että on parempi kuitenkin taipua, ettei pelkästään omillaan tarvitse toimeen tulla. Avun hakeminenkin on vahvuutta, jos ei kykene taipumaan, saattaa käydä niin, että katkeaa kokonaan.

Lue lisää

💡Niin_en

"Mutta joo nää valtioiden talous asiat ei sinällään oo mun vahvinta alaa, enkä ny oikein ees ymmärrä, miten tuo 90-lama liityy siihen, ettei jollakulla narsistin lapsella ole nykyään ole elämisentaitoja."

Niin en tarkoittanut nyt vain yhtä muuttuvaa tekijää, vaan lukemattomia aikojen saatossa. Siis elämme oikeasti omaa elämäämme, paitsi jokainen yksilö niin myös jokainen sukupolvi.
Miten yksi sukupolvi valmentuu elämään ja mitä se oppii elämästä, ei enää pidäkään paikkaansa seuraavan sukupolven kohdalla.
Miten nuo sukupolvet sitten kommunikoivat keskenään?
Ehkä jopa niin että se sukupolvi jolle opetetaan tunnetaitoja ym. vastaavaa jopa koluissa, haukkuu jonkun aiemman sukupolven narsisteiksi...

Mitä sanoin jo aiemmin maatalousyhteiskunnasta, niin sellainen yhteiskunta on ollut pitkään staattinen ja sukupolvien opit ovat voineet siirtyä sukupolvelta toiselle lähes muuttumattomina, mutta se ei tietenkään enää päde. Nyt on kaikki toisin.
Ainoa toimiva totuus n. 60-luvulta on ollutkin se että kaikki muuttuu. Ennen ihmisille riitti yksi ammatti koko elämänajan, nyt niitä tarvitaan useampia kun työt muuttuvat. Ja vaikka olisi samalla alalla niin koko ajan on kehitettävä itseään että osaa tehdä muuttuvissa olosuhteissa työtä.
Plus tietenkin se että työttömäksi voi joutua useampaankin kertaan elämässään.

Itse aikoinaan koin myös työttömyyttä. Silloin 90-luvun alussa ei yhteiskunta ollut mitenkään varautunut työttömien isoon joukkoon eikä työvoimatoimistossa osattu mitenkään ottaa vastaan niitä ihmisiä jotka heidän puoleensa joutuivat kääntymään. Järjestelmä kehittyi hitaasti vastaamaan tilanteeseen edes jotenkin ja huomioimaan muutoksen.

🔽Ylt🔽🔽🔽
Et oikein saanut kiinni siitä mitä tarkoitin sillä ettei kukaan olisi osannut neuvo niitä ihmisiä jotka löysivät itsensä keskeltä yllättäviä taloudellisia vaikeuksia.

"Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. "

Kuviteltiin melko yleisesti hyvin pitkään että seuraava sukupolvi jatkaa isiensä jalanjäljissä, esim. oltiin ylpeitä pitkistä työurista ja elinikäisistä työpaikoista jonne oli menty nuorena ja sieltä lähdettiin sitten eläkkeelle. Tuo meno ei jatkunut, vaan alkoi muutoksen voimat nimenomaan ottaa otteeseensa ihmiset.

Tässä nyt puhunut paljon työstä. Mutta työ on elinehto ja hyvin tärkeä ja keskeinen osa elämää. Paljon muutakin seuraa siitä millaisessa työssä on ja missä ja miten työelämässä menee.

Anonyymi kirjoitti:

Otit todella kiinnostavan asian esille. Vaikuttaahan ihmiseen myös se ympäristö ja yhteiskuntamalli, jossa elää 50 %. Ja kyllä eri vuosikymmenillä syntyneet ovat saaneet erilaiset lähtökohdat jo kotoa käsin. Ajatelkaapa nyt vaikka millainen on 40-, 50-, 60-, 70- luvulla syntynyt ihminen ja millaisista kotioloista hän ponnisti maailmalle. Narsismia tai muuta vastaavaa häiriötä on varmasti ollut aina vaikuttamassa kotioloihin.
Esim. oma mummoni karkasi omasta kodistaan heti rippikoulun käytyään, koska oli joutunut piian osaan alimmaiseksi haukuttavaksi ja tehtävä oli hoitaa uuden vaimon (mummoni mielestä ilkeän)lapsia tämän edellisestä avioliitosta olevia sekä mummoni isän kanssa tehtyjä (ai niin lahjaksi saatuja) lapsia. Hän valitsi itselleen tuntemattoman lähimmän ison kaupungin, josta löysi töitä. Millaiset elämän eväät hän mahtoikaan saada kotoaan ja miten ne vaikuttivat hänen tulevaan elämäänsä, kun ei sitä koulutustakaan ollut. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mummoni elämän kokemus ole vaikuttanut vielä minuunkin, jopa mahdollisesti lapsiini.
Tähän millä vuosikymmenellä olet syntynyt vaikutukseen tuo lisää tarkasteluperspektiiviä, jos on vielä sattunut sillä tavalla, että puoliso on toiselta vuosikymmeneltä kuin itse. Erityisesti, jos toisella on agraariyhteisön lapsuuskokemukset ja toisella kaupunkilaislapsuuden kokemukset, joita sitten heijastaa omien lasten kasvatuksessa. Joskus, vaikka olisi lukenut kaikki maailman oppaat, miten minusta tulee hyvä ja teen hyvät valinnat, niin jokin elämän kriisi, voi satuttaa niin syvältä, että kykenee vain toistamaan jotakin viallista käyttäytymismallia, joka ei siis mene yhtään yksiin opitun kanssa. Silloin pintaan poksahtelee napanuorat ja muut sidonnaisuudet, vanhat kaunat ja katkeruudet ja kaikki läheltä piti tilanteet pahoinvointeineen.

Lue lisää

On_varmaankin

" Narsismia tai muuta vastaavaa häiriötä on varmasti ollut aina vaikuttamassa kotioloihin."

On varmaankin. Minusta vaan oleellista ei ole ollut se, että onko joutunut kotona kestämään mitä, vaan ennemminkin se, että miten siihen vastaa. Ei siis niin että vastaisi niille vanhemmille tai isovanhemmille, kun siitä ei eteenpäin sillä tavoin pääse, vaan niin että vastaa sillä omalla elämällään sen kokoisiin haasteisiin joidenka keskelle tuntee joutuneensa.

No, vastaaminen on tietenkin helpompaa jos resurssien saavuttaminen ja sitä kautta aikuisen vastuun ottaminen omasta elämästä onnistuu helpommin. Nämä nyt sitten niitä asioita joihin ei ikävä kyllä yksilötasolta läheskään aina pääse kiinni. Ehkä ajan kanssa. Monenlainen henkilökohtainen muuttuminen, uusien tavoitteiden saavuttaminen ja niistä kiinni saaminen voi viedä niin paljon energiaa ja voimia että jotain oleellista muuta jää sitten sivuun ihan, jopa sen oman parisuhteen muodostaminen ja perheen perustaminen.

Nämä mielestäni yksilötasolla isoja asioita, ja puhutaanhan nyt asiasta jo laajemminkin. Ihmiset ovat tulleet varovaisemmiksi. Elämä opettaa. Kaikki eivät uskalla alkaa noin vain perustamaan perhettä vanhan mallin mukaan.

Niinpä syntyvyys on alhaisella tasolla.

⬇️
"Silloin pintaan poksahtelee napanuorat ja muut sidonnaisuudet, vanhat kaunat ja katkeruudet ja kaikki läheltä piti tilanteet pahoinvointeineen."
Tuo on hyvin mielenkiintoinen pointti ja tuosta nimenomaan nousee omaan mieleeni niitä juttuja jotka kytken tähän kysymykseen kun lapset näkevät omissa vanhemmissaan narsistisia piirteitä.
Kauheaa on, että osa vanhemmista varmaan on ihka aitoja narsisteja, mutta uskon että kaikki eivät ole joita sellaisina pidetään.

Anonyymi kirjoitti:

💡Niin_en

"Mutta joo nää valtioiden talous asiat ei sinällään oo mun vahvinta alaa, enkä ny oikein ees ymmärrä, miten tuo 90-lama liityy siihen, ettei jollakulla narsistin lapsella ole nykyään ole elämisentaitoja."

Niin en tarkoittanut nyt vain yhtä muuttuvaa tekijää, vaan lukemattomia aikojen saatossa. Siis elämme oikeasti omaa elämäämme, paitsi jokainen yksilö niin myös jokainen sukupolvi.
Miten yksi sukupolvi valmentuu elämään ja mitä se oppii elämästä, ei enää pidäkään paikkaansa seuraavan sukupolven kohdalla.
Miten nuo sukupolvet sitten kommunikoivat keskenään?
Ehkä jopa niin että se sukupolvi jolle opetetaan tunnetaitoja ym. vastaavaa jopa koluissa, haukkuu jonkun aiemman sukupolven narsisteiksi...

Mitä sanoin jo aiemmin maatalousyhteiskunnasta, niin sellainen yhteiskunta on ollut pitkään staattinen ja sukupolvien opit ovat voineet siirtyä sukupolvelta toiselle lähes muuttumattomina, mutta se ei tietenkään enää päde. Nyt on kaikki toisin.
Ainoa toimiva totuus n. 60-luvulta on ollutkin se että kaikki muuttuu. Ennen ihmisille riitti yksi ammatti koko elämänajan, nyt niitä tarvitaan useampia kun työt muuttuvat. Ja vaikka olisi samalla alalla niin koko ajan on kehitettävä itseään että osaa tehdä muuttuvissa olosuhteissa työtä.
Plus tietenkin se että työttömäksi voi joutua useampaankin kertaan elämässään.

Itse aikoinaan koin myös työttömyyttä. Silloin 90-luvun alussa ei yhteiskunta ollut mitenkään varautunut työttömien isoon joukkoon eikä työvoimatoimistossa osattu mitenkään ottaa vastaan niitä ihmisiä jotka heidän puoleensa joutuivat kääntymään. Järjestelmä kehittyi hitaasti vastaamaan tilanteeseen edes jotenkin ja huomioimaan muutoksen.

🔽Ylt🔽🔽🔽
Et oikein saanut kiinni siitä mitä tarkoitin sillä ettei kukaan olisi osannut neuvo niitä ihmisiä jotka löysivät itsensä keskeltä yllättäviä taloudellisia vaikeuksia.

"Koko yhteiskunta on ohjeistanut suurin piirtein kaikkia jäseniään väärin ajatellen esim. 90-luvulla alkanutta lamakautta. "

Kuviteltiin melko yleisesti hyvin pitkään että seuraava sukupolvi jatkaa isiensä jalanjäljissä, esim. oltiin ylpeitä pitkistä työurista ja elinikäisistä työpaikoista jonne oli menty nuorena ja sieltä lähdettiin sitten eläkkeelle. Tuo meno ei jatkunut, vaan alkoi muutoksen voimat nimenomaan ottaa otteeseensa ihmiset.

Tässä nyt puhunut paljon työstä. Mutta työ on elinehto ja hyvin tärkeä ja keskeinen osa elämää. Paljon muutakin seuraa siitä millaisessa työssä on ja missä ja miten työelämässä menee.

Lue lisää

"Itse aikoinaan koin myös työttömyyttä. Silloin 90-luvun alussa ei yhteiskunta ollut mitenkään varautunut työttömien isoon joukkoon eikä työvoimatoimistossa osattu mitenkään ottaa vastaan niitä ihmisiä jotka heidän puoleensa joutuivat kääntymään"

No minulla on hyvin erilainen kokemus tästä asiasta, kun 90-luvulla oli sellanen systeemi, että työttömiä työllistettiin puoleksi vuodeksi ihan normaaleihin töihin normaalilla palkalla.

En ny muista mitä nimeä siitä käytettiin, mut oli hyvä systeemi, työnantaja maksoi 80 % palkasta ja loput maksoi työttömyysturva.

Itsekin sain ko. pestin monen muun silloisen kuntakuntani työttömien joukosta 90 luvulla kahdesti, ensin 95 ja toisen kerran 98.

No toki siinä oli ongelmansa , että työnantajat käyttivät systeemiä härskisti hyväksi ja ottivat aina puolen vuoden päätä uudet tukityöllistetyt, ettei tarvinnut maksaa kuin sen 80 % palkasta, vaikka tarvetta vakituisemmalle työvoimalle olisi ollutkin.

Mutta oli siinä tosiaan hyvätkin puolensa, ensinnäkin sillä puolen vuoden pestillä sai työttömyyspäivät nollattua, että jos jatkoa ei tullut, niin ansiosidonnainen alkoi uudestaan ja laskenta tuli siittä normaalista puolen vuoden palkasta.

Hyvin usein kävi myös niin, että monet sitten saatuaan kosketuksen uuteen ammattiin, kouluttautuivat ja jäivät alalle/työllistyivät hyvin.

Että näin 90 luvulla, mutta on mulla muistikuva siitäkin ajasta kun rahallista työttömyysturvaa ei ollut ja työttömyyttä hoidettiin ns. hätäapu töillä.

Äitini kuului siihen joukkoon ja usein tuli oltua hänen mukanaan pikkutyttönä juurikaspelloilla ja puutarhatöissä. Tietöihin ja lentokenttän rakentamiseen ei sentäs lasta saanut ottaa mukaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Itse aikoinaan koin myös työttömyyttä. Silloin 90-luvun alussa ei yhteiskunta ollut mitenkään varautunut työttömien isoon joukkoon eikä työvoimatoimistossa osattu mitenkään ottaa vastaan niitä ihmisiä jotka heidän puoleensa joutuivat kääntymään"

No minulla on hyvin erilainen kokemus tästä asiasta, kun 90-luvulla oli sellanen systeemi, että työttömiä työllistettiin puoleksi vuodeksi ihan normaaleihin töihin normaalilla palkalla.

En ny muista mitä nimeä siitä käytettiin, mut oli hyvä systeemi, työnantaja maksoi 80 % palkasta ja loput maksoi työttömyysturva.

Itsekin sain ko. pestin monen muun silloisen kuntakuntani työttömien joukosta 90 luvulla kahdesti, ensin 95 ja toisen kerran 98.

No toki siinä oli ongelmansa , että työnantajat käyttivät systeemiä härskisti hyväksi ja ottivat aina puolen vuoden päätä uudet tukityöllistetyt, ettei tarvinnut maksaa kuin sen 80 % palkasta, vaikka tarvetta vakituisemmalle työvoimalle olisi ollutkin.

Mutta oli siinä tosiaan hyvätkin puolensa, ensinnäkin sillä puolen vuoden pestillä sai työttömyyspäivät nollattua, että jos jatkoa ei tullut, niin ansiosidonnainen alkoi uudestaan ja laskenta tuli siittä normaalista puolen vuoden palkasta.

Hyvin usein kävi myös niin, että monet sitten saatuaan kosketuksen uuteen ammattiin, kouluttautuivat ja jäivät alalle/työllistyivät hyvin.

Että näin 90 luvulla, mutta on mulla muistikuva siitäkin ajasta kun rahallista työttömyysturvaa ei ollut ja työttömyyttä hoidettiin ns. hätäapu töillä.

Äitini kuului siihen joukkoon ja usein tuli oltua hänen mukanaan pikkutyttönä juurikaspelloilla ja puutarhatöissä. Tietöihin ja lentokenttän rakentamiseen ei sentäs lasta saanut ottaa mukaan.

Lue lisää

🔴Siis_kyllähän

"Mutta oli siinä tosiaan hyvätkin puolensa, ensinnäkin sillä puolen vuoden pestillä sai työttömyyspäivät nollattua, että jos jatkoa ei tullut, niin ansiosidonnainen alkoi uudestaan ja laskenta tuli siittä normaalista puolen vuoden palkasta."

Siis kyllähän työttömyyskorvausta on saanut...
Mutta sellaisen varaan ei nyt voinut eikä voi rakentaa yhtään mitään, ei kerrassaan mitään.
Hirveitä hyväksikäyttösysteemeitä on ollut, olen sellaiseen iteskin joutunut ja olin hyvin masentunut siitä aikoinani... Yht äkkiä joutui moisen riiston nappulaksi ilman tulevaisuutta.
Siksi toiseksi ne mahdollisuudet eivät suurtyöttömyyden aikoihin olleet mitenkään mittavat, vaan niihin pääsi rajoitetusti koska työttömiä oli niin paljon.
Usein ja monille kävi niin että jos pääsi ja valitsi jonkun kouluttautumisalan mihin lähti kouluttautumaan niin sekin saattoi olla huti, alan työt olivat loppu kun h-hetki lähestyi tai oli koulutettu väkeä liikaa... Se liikaa kouluttaminen oli ajan ongelma.
Työvoimahallinot alkoi siis saamaan rahoitusta moniin toimiin sitten vuosien kuluttua ja valmistelut varmaan alkoivat suht ripeästi, mutta se kesti.
Kyllä siellä ei ollut sitä silloin pahimpina hetkinä mitä siellä oli vuosien kuluttua tarjolla.
Se nyt on noin. Vähän kunnasta ja työttömien määristä riippuen tietysti.

🔴Plus_että

Plus että virkailijatkin tunsivat kuorman nahoissaan. Minulle henk. koht. jotkut avautuivat siina kun itse kävin kertomassa omasta tuskastani.
Ei heillä ollut useinkaan valmiutta sellaisten kriisiytyneiden ihmisten vastaanottoon joita joutuivat kohtaamaan.

Tämä nyt minun näkemykseni tästä.
Heissä tapahtui kehitystä tietenkin vuosian mittaan sitten.

Anonyymi kirjoitti:

On_varmaankin

" Narsismia tai muuta vastaavaa häiriötä on varmasti ollut aina vaikuttamassa kotioloihin."

On varmaankin. Minusta vaan oleellista ei ole ollut se, että onko joutunut kotona kestämään mitä, vaan ennemminkin se, että miten siihen vastaa. Ei siis niin että vastaisi niille vanhemmille tai isovanhemmille, kun siitä ei eteenpäin sillä tavoin pääse, vaan niin että vastaa sillä omalla elämällään sen kokoisiin haasteisiin joidenka keskelle tuntee joutuneensa.

No, vastaaminen on tietenkin helpompaa jos resurssien saavuttaminen ja sitä kautta aikuisen vastuun ottaminen omasta elämästä onnistuu helpommin. Nämä nyt sitten niitä asioita joihin ei ikävä kyllä yksilötasolta läheskään aina pääse kiinni. Ehkä ajan kanssa. Monenlainen henkilökohtainen muuttuminen, uusien tavoitteiden saavuttaminen ja niistä kiinni saaminen voi viedä niin paljon energiaa ja voimia että jotain oleellista muuta jää sitten sivuun ihan, jopa sen oman parisuhteen muodostaminen ja perheen perustaminen.

Nämä mielestäni yksilötasolla isoja asioita, ja puhutaanhan nyt asiasta jo laajemminkin. Ihmiset ovat tulleet varovaisemmiksi. Elämä opettaa. Kaikki eivät uskalla alkaa noin vain perustamaan perhettä vanhan mallin mukaan.

Niinpä syntyvyys on alhaisella tasolla.

⬇️
"Silloin pintaan poksahtelee napanuorat ja muut sidonnaisuudet, vanhat kaunat ja katkeruudet ja kaikki läheltä piti tilanteet pahoinvointeineen."
Tuo on hyvin mielenkiintoinen pointti ja tuosta nimenomaan nousee omaan mieleeni niitä juttuja jotka kytken tähän kysymykseen kun lapset näkevät omissa vanhemmissaan narsistisia piirteitä.
Kauheaa on, että osa vanhemmista varmaan on ihka aitoja narsisteja, mutta uskon että kaikki eivät ole joita sellaisina pidetään.

Lue lisää

Aivan, tuon perheen perustamisvarovaisuuden kyllä huomaa nykyisin. Ikäluokka 20-30 v, jossa aiemmin mentiin naimisiin ja perustettiin perhe, ei enää sitä tee. Varsinkaan lasten tekeminen ei kuulu ykköstoiveeseen, joten en ihmettele alhaista syntyvyyttä. Elellään avosuhteissa, joista on helpompi lähteä livohkaan. Varmaan aikamme kertakäyttö- ja markkina-arvokulttuuri osaltaan vaikuttaa asiaan. Ja toisaalta sitten nykyajan työelämä vaatii mieluiten lapsettomuutta, onnistuakseen yksilön kannalta hyvin. Siinä voi helposti miettiä, että mihin rakoon sen lapsen oikein tekisi, ettei siitä aiheudu työuralle heikennystä. Kiinnostavaa olisi tutkia, onko tuo kaikki vain suomalaisen yhteiskunnan ongelma, vai havaittavissa muissakin länsimaisissa kulttuureissa. Olen kuullut sellaisenkin, että on ilmastoteko jättää lapset tekemättä, niin ei omalta osalta enää ylikansoita maapalloa.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, tuon perheen perustamisvarovaisuuden kyllä huomaa nykyisin. Ikäluokka 20-30 v, jossa aiemmin mentiin naimisiin ja perustettiin perhe, ei enää sitä tee. Varsinkaan lasten tekeminen ei kuulu ykköstoiveeseen, joten en ihmettele alhaista syntyvyyttä. Elellään avosuhteissa, joista on helpompi lähteä livohkaan. Varmaan aikamme kertakäyttö- ja markkina-arvokulttuuri osaltaan vaikuttaa asiaan. Ja toisaalta sitten nykyajan työelämä vaatii mieluiten lapsettomuutta, onnistuakseen yksilön kannalta hyvin. Siinä voi helposti miettiä, että mihin rakoon sen lapsen oikein tekisi, ettei siitä aiheudu työuralle heikennystä. Kiinnostavaa olisi tutkia, onko tuo kaikki vain suomalaisen yhteiskunnan ongelma, vai havaittavissa muissakin länsimaisissa kulttuureissa. Olen kuullut sellaisenkin, että on ilmastoteko jättää lapset tekemättä, niin ei omalta osalta enää ylikansoita maapalloa.

Lue lisää

🔴Minusta_se

Minusta se on ilmastoteko.
Kyllä tämä pallo nyt on riittävän täynnä ja vähempikin riittää.

Työurat on vaarassa kaiken aikaa, se ei ole kenenkään omassa harkinnassa onko se oma vaarassa vai ei. Sitä samaa kautta suhteetkin ovat vaarassa kaiken aikaa. Ei ole olemassa staattista tilaa jossa voisi suhde ja työtilanne levätä.

Meitä ohjataan muualta kuin itsestä käsin.
Yksilöitä ei minusta voi syyttää toiminnastaan jos se ei vastaa vanhemman sukupoven mallia.
Jos opiskellaan lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi niin on todennäköistä että saa vielä pitkään paikkansa pitää. Kielitaito kannattaa pitää kunnossa varmuuden vuoksi. Eikä kannata haaveilla eläkkeestä vaan sijoittaa viisaasti.

Elämä on, varsinkin nykyään.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Siis_kyllähän

"Mutta oli siinä tosiaan hyvätkin puolensa, ensinnäkin sillä puolen vuoden pestillä sai työttömyyspäivät nollattua, että jos jatkoa ei tullut, niin ansiosidonnainen alkoi uudestaan ja laskenta tuli siittä normaalista puolen vuoden palkasta."

Siis kyllähän työttömyyskorvausta on saanut...
Mutta sellaisen varaan ei nyt voinut eikä voi rakentaa yhtään mitään, ei kerrassaan mitään.
Hirveitä hyväksikäyttösysteemeitä on ollut, olen sellaiseen iteskin joutunut ja olin hyvin masentunut siitä aikoinani... Yht äkkiä joutui moisen riiston nappulaksi ilman tulevaisuutta.
Siksi toiseksi ne mahdollisuudet eivät suurtyöttömyyden aikoihin olleet mitenkään mittavat, vaan niihin pääsi rajoitetusti koska työttömiä oli niin paljon.
Usein ja monille kävi niin että jos pääsi ja valitsi jonkun kouluttautumisalan mihin lähti kouluttautumaan niin sekin saattoi olla huti, alan työt olivat loppu kun h-hetki lähestyi tai oli koulutettu väkeä liikaa... Se liikaa kouluttaminen oli ajan ongelma.
Työvoimahallinot alkoi siis saamaan rahoitusta moniin toimiin sitten vuosien kuluttua ja valmistelut varmaan alkoivat suht ripeästi, mutta se kesti.
Kyllä siellä ei ollut sitä silloin pahimpina hetkinä mitä siellä oli vuosien kuluttua tarjolla.
Se nyt on noin. Vähän kunnasta ja työttömien määristä riippuen tietysti.

Lue lisää

Silloinen systeemi, puoli vuotta töitä normaalilla palkalla normaaleissa töissä oli työttömälle kova juttu. Sai laskunsa maksettua

Hyvää oli myös sekin, et siinä työssäoloehto tuli täyteen, että sai työttömyyskorvausta

Nykyän työttömien asiat ovat paljon huonommalla tolalla. 18 tunnin työvelvoite ei kenenkään taloutta ja elämänlaatua kohenna ees hetkellisestikään.

Toimin aktiivisesti työttömien yhdistyksessä juurkin tuolloin 90- luvulla. Usemman vuoden kävin lähes päivittäin, epävirallisena toiminnaohjaanakin toimin.

Keitettiin ruokaa, paljon töissäkäyviä ihmisiäkin kävi syömässä, tukivat sillain työttömien toimintaa. Myös kunta ja seurakunta tukivat toimintaa.

Pienimuotoista kirppariakin pidettiin, leivonnaisia ja käsitöitä tehtiin myyntiin jotkut kutoivat mattojakin. Noin kerta vuoteen saatiin joltain instassilta virkistysrahaakin, et päästiin retkelle. Tietokonekin oli ja autettiin ihmisiä tukiviidakosta selvitymiseen. Myös sillonen Eu-ruoka avustuksen jakaminen oli työttömien yhdistyksen kontolla.

Monta surullista tarinaa on kuultu ja pahinta oli se toivottomuus ja apatia johon monet vajosivat.

Vaikka toisaalta kun joku sai töitä, vaikka vain sen puolen vuoden pestin niin sitä juhlistettiin ,keitettiin kahvit ja kaivettiin pakastimesta hyvät pullat, ellei töitä saanut itse tullut onnenpotkustaan kertomaan peräti täytekakun kanssa.

Monia ystävyyssuhteita siellä solmittiin jotka jäivät elämään ja tosiaan vielä vuosien jälken kun tapaa jonkun, tulee muisteltua niitä aikoja kaikesta huolimatta hyvinäkin aikoina, kun oli se yhteisö, paikka missä käydä.

Harmi että kun työttömyys laski niin ko. toiminta loppui moniltakin paikkakunnilta. Nykyään työttömät usein jäävät yksi sinne neljän seinän sisään. Eikä työttömyysvirkailijakaan tarvitse tavata moniin kuukausiin, kun asiat hoidetaan tietokoneen välityksellä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Silloinen systeemi, puoli vuotta töitä normaalilla palkalla normaaleissa töissä oli työttömälle kova juttu. Sai laskunsa maksettua

Hyvää oli myös sekin, et siinä työssäoloehto tuli täyteen, että sai työttömyyskorvausta

Nykyän työttömien asiat ovat paljon huonommalla tolalla. 18 tunnin työvelvoite ei kenenkään taloutta ja elämänlaatua kohenna ees hetkellisestikään.

Toimin aktiivisesti työttömien yhdistyksessä juurkin tuolloin 90- luvulla. Usemman vuoden kävin lähes päivittäin, epävirallisena toiminnaohjaanakin toimin.

Keitettiin ruokaa, paljon töissäkäyviä ihmisiäkin kävi syömässä, tukivat sillain työttömien toimintaa. Myös kunta ja seurakunta tukivat toimintaa.

Pienimuotoista kirppariakin pidettiin, leivonnaisia ja käsitöitä tehtiin myyntiin jotkut kutoivat mattojakin. Noin kerta vuoteen saatiin joltain instassilta virkistysrahaakin, et päästiin retkelle. Tietokonekin oli ja autettiin ihmisiä tukiviidakosta selvitymiseen. Myös sillonen Eu-ruoka avustuksen jakaminen oli työttömien yhdistyksen kontolla.

Monta surullista tarinaa on kuultu ja pahinta oli se toivottomuus ja apatia johon monet vajosivat.

Vaikka toisaalta kun joku sai töitä, vaikka vain sen puolen vuoden pestin niin sitä juhlistettiin ,keitettiin kahvit ja kaivettiin pakastimesta hyvät pullat, ellei töitä saanut itse tullut onnenpotkustaan kertomaan peräti täytekakun kanssa.

Monia ystävyyssuhteita siellä solmittiin jotka jäivät elämään ja tosiaan vielä vuosien jälken kun tapaa jonkun, tulee muisteltua niitä aikoja kaikesta huolimatta hyvinäkin aikoina, kun oli se yhteisö, paikka missä käydä.

Harmi että kun työttömyys laski niin ko. toiminta loppui moniltakin paikkakunnilta. Nykyään työttömät usein jäävät yksi sinne neljän seinän sisään. Eikä työttömyysvirkailijakaan tarvitse tavata moniin kuukausiin, kun asiat hoidetaan tietokoneen välityksellä.

Lue lisää

🔴Tuossa_kohtaa

"Hyvää oli myös sekin, et siinä työssäoloehto tuli täyteen, että sai työttömyyskorvausta"
Tuossa kohtaa sitten hypätty jo "normaalista" ulos ja uusi normaali on näköalattomuutta ja kädestä suuhun elämistä.

Itse en mitenkään ole voinut tuollaiseen asettua nautiskelemaan yhtään mistään.
Eri asi on jos on sellainen luonne että talouden kakkoskukkaron kanta sopii ja pystyy kääntämään oman työttömyytensäkin jollain konstilla kannattavaksi tekemällä siellä kotona enemmän ja hyödyttämään sitä perhettä läsnäolollaan.

Jotenkin minusta vain on jääviä silloin puhua työttömien asiasta. Minä olin aitotyötön joka ei voinut lähteä eteenpäin elämässään työttömyysturvan varassa, vaan kaikki on ollut mustaa kärsimystä, toimintaa ja odostusta paremmasta. Muu oli nöyryyttämistä ja hyväksikäyttöä.

Että emme voi puhua työttömyydestä sinun kanssasi yhtäaikaa (kuvaannollisesti), kun minun elämäni meni pilalle siinä kokonaan ja sinä nautiskelit antimista.

🔴Ja_lisään

Ja lisään vielä ettei kukaan ymmärrä väärin, että noudatin sitä neuvoa salamannopeasti jo ennen kuin sitä kukaan keksi julkisesti jakaa: Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Tein, etsin ja kouluttauduin minkä kerkisin. Olin jo ennestäänkin varautunut hankkimalla hyvät pohjat.
Työpaikoilla oltiin kuitenkin myös varautuneita työttömiin... Kaikki pelkäsivät juuri sen oman työpaikkansa puolesta ja osa suhtautui agressiivisesti tulokkaisiin.

Liitot olivat myös vakinaisten puolella, joten taistella sai melkoisen yksin.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Tuossa_kohtaa

"Hyvää oli myös sekin, et siinä työssäoloehto tuli täyteen, että sai työttömyyskorvausta"
Tuossa kohtaa sitten hypätty jo "normaalista" ulos ja uusi normaali on näköalattomuutta ja kädestä suuhun elämistä.

Itse en mitenkään ole voinut tuollaiseen asettua nautiskelemaan yhtään mistään.
Eri asi on jos on sellainen luonne että talouden kakkoskukkaron kanta sopii ja pystyy kääntämään oman työttömyytensäkin jollain konstilla kannattavaksi tekemällä siellä kotona enemmän ja hyödyttämään sitä perhettä läsnäolollaan.

Jotenkin minusta vain on jääviä silloin puhua työttömien asiasta. Minä olin aitotyötön joka ei voinut lähteä eteenpäin elämässään työttömyysturvan varassa, vaan kaikki on ollut mustaa kärsimystä, toimintaa ja odostusta paremmasta. Muu oli nöyryyttämistä ja hyväksikäyttöä.

Että emme voi puhua työttömyydestä sinun kanssasi yhtäaikaa (kuvaannollisesti), kun minun elämäni meni pilalle siinä kokonaan ja sinä nautiskelit antimista.

Lue lisää

"Että emme voi puhua työttömyydestä sinun kanssasi yhtäaikaa (kuvaannollisesti), kun minun elämäni meni pilalle siinä kokonaan ja sinä nautiskelit antimista. "

Niin, 90-luvun lama oli tosiasia, menetin siinä 80-90 luvun taiteessa pitkäaikaisen hyvän/vakituisen työpaikkani.

No siinä sitten tuli ajateltua alkuun että olis ehkä tilaa vielä kolmannelle lapselle, et alkuun vuosi pari meni siinä ja sitten tosiaan niitä töitä ei enää ollut/saanut.

Sitten kun ns. työttömyyspäivät tuli täyteen että olin ns. pitkäaikaistyötön, niin sain mahdollisuuden siihen puolen vuoden työpestiin ja kyllä se korjasi taloutta.

Ensin sen palkan saamisen myötä ja jatkossa sen työttömyysturvan kautta. Että 90 -luvulla työttömyyttä hoidettiin tuohon tapaan ja se koski tuhansia ihmisiä. Kerroin kokemukseni kun jossain kohtaa annettiin ymmärtää ettei työttömyyttä juurikaa noina vuosna osattu "hoitaa"

Mutta joo, ei minun elämäni tokikaan siinä pilalle mennyt, asuntovelkaa yms. muuta velkaa oli ja kolme lasta ja silloinen aviopuolisokin oli ajoittain työttömänä ja paljolta sen tienaamat rahat tuppas mennä viinaan.

Mutta joo, on toisenlaisiakin tarinoita, monet masentuivat ja tulivat apaattisiksi. Jotkut katsoivat omaksi parhaakseen päättää päivänsä, kun eivät kestäneet sitä häpeää mikä laman myötä seurasi, tuli konkursseja ja velat kasvoivat, asunnnot ja autot pakkohuutokauppattin ja moni avioliittokin purkautui.

Itse kullakin oli oma tarinansa ja omat kokemuksensa ja tapansa toimia. Kaikilla ei ole samoin, Kun työyhteisö meni , niin menin sitten silloisen elämäntilanteeni mukaan työttömien toimintaan. Mikä sitten tarjosi toimintaa ja yhteisön jossa koki olevansa osa joukkoa.

Sitten taas kun työmahdollisuuksia avautui niin kouluttaudun ja sain töitä. Alkuun vain määräaikaisia pestejä ja keikkatöitä, että joutui sitten haalimaan työtä siltä sun täältä, "parhaimmillaan" oli kolmekin työpaikkaa, että sai elantonsa ja lapset koulutettua. Tuossa vaiheessa kun oli jo avioliittokin kariutunut.

Sen verran ny tekee mieli kysäistä, et onko sellaiset työttömät sinun mielestäsi nautiskelijoita kun jos sattuu heidät työllistetään joksikin aikaa tai että se he saavat ansiosidonnaista päivärahaa.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Että emme voi puhua työttömyydestä sinun kanssasi yhtäaikaa (kuvaannollisesti), kun minun elämäni meni pilalle siinä kokonaan ja sinä nautiskelit antimista. "

Niin, 90-luvun lama oli tosiasia, menetin siinä 80-90 luvun taiteessa pitkäaikaisen hyvän/vakituisen työpaikkani.

No siinä sitten tuli ajateltua alkuun että olis ehkä tilaa vielä kolmannelle lapselle, et alkuun vuosi pari meni siinä ja sitten tosiaan niitä töitä ei enää ollut/saanut.

Sitten kun ns. työttömyyspäivät tuli täyteen että olin ns. pitkäaikaistyötön, niin sain mahdollisuuden siihen puolen vuoden työpestiin ja kyllä se korjasi taloutta.

Ensin sen palkan saamisen myötä ja jatkossa sen työttömyysturvan kautta. Että 90 -luvulla työttömyyttä hoidettiin tuohon tapaan ja se koski tuhansia ihmisiä. Kerroin kokemukseni kun jossain kohtaa annettiin ymmärtää ettei työttömyyttä juurikaa noina vuosna osattu "hoitaa"

Mutta joo, ei minun elämäni tokikaan siinä pilalle mennyt, asuntovelkaa yms. muuta velkaa oli ja kolme lasta ja silloinen aviopuolisokin oli ajoittain työttömänä ja paljolta sen tienaamat rahat tuppas mennä viinaan.

Mutta joo, on toisenlaisiakin tarinoita, monet masentuivat ja tulivat apaattisiksi. Jotkut katsoivat omaksi parhaakseen päättää päivänsä, kun eivät kestäneet sitä häpeää mikä laman myötä seurasi, tuli konkursseja ja velat kasvoivat, asunnnot ja autot pakkohuutokauppattin ja moni avioliittokin purkautui.

Itse kullakin oli oma tarinansa ja omat kokemuksensa ja tapansa toimia. Kaikilla ei ole samoin, Kun työyhteisö meni , niin menin sitten silloisen elämäntilanteeni mukaan työttömien toimintaan. Mikä sitten tarjosi toimintaa ja yhteisön jossa koki olevansa osa joukkoa.

Sitten taas kun työmahdollisuuksia avautui niin kouluttaudun ja sain töitä. Alkuun vain määräaikaisia pestejä ja keikkatöitä, että joutui sitten haalimaan työtä siltä sun täältä, "parhaimmillaan" oli kolmekin työpaikkaa, että sai elantonsa ja lapset koulutettua. Tuossa vaiheessa kun oli jo avioliittokin kariutunut.

Sen verran ny tekee mieli kysäistä, et onko sellaiset työttömät sinun mielestäsi nautiskelijoita kun jos sattuu heidät työllistetään joksikin aikaa tai että se he saavat ansiosidonnaista päivärahaa.

Lue lisää

Aika pitkälti sama tarina kuin minulla.
Kova taistelu hiukan päälle 30- vuotiaalle, silloin kun se alkoi.
Me olimme 2 asunnon loukussa 5 vuotta. Kumpikaan ei mennyt kaupaksi, korot 10-16%. 3 lasta. Välillä ruuan ja vaatteiden saaminen kasvaville lapsille tuntui mahdottomalle.

Se on pakko myöntää, että kyllä se myös muutti luonnettani.

Anonyymi kirjoitti:

Aika pitkälti sama tarina kuin minulla.
Kova taistelu hiukan päälle 30- vuotiaalle, silloin kun se alkoi.
Me olimme 2 asunnon loukussa 5 vuotta. Kumpikaan ei mennyt kaupaksi, korot 10-16%. 3 lasta. Välillä ruuan ja vaatteiden saaminen kasvaville lapsille tuntui mahdottomalle.

Se on pakko myöntää, että kyllä se myös muutti luonnettani.

Lue lisää

Niin samoihin 30 vuoden ikään menee kuin minulla, kun työpaikka meni 90 -luvun taitteessa ja vasta vuonna 2009 pääsin ns. jaloilleni taloudellisesti ja elämä alkoi helpottumaan. Noihin vuosiin mahtuu myös avioero ja entisen puolisoni velkojenmaksua

Mutta tuttua tarinaa noilta ajoilta on myös tuo kahden asunnon loukkuunkin jääminen. Itsellä oli se yhteinen koti jonne puoliso jäi eron jälkeen asumaan. Muutti sitten pois ja talo jäi tyhjilleen ja lopulta useiden vuosien jälkeen pääsin siitä ikeestä eroon

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Että emme voi puhua työttömyydestä sinun kanssasi yhtäaikaa (kuvaannollisesti), kun minun elämäni meni pilalle siinä kokonaan ja sinä nautiskelit antimista. "

Niin, 90-luvun lama oli tosiasia, menetin siinä 80-90 luvun taiteessa pitkäaikaisen hyvän/vakituisen työpaikkani.

No siinä sitten tuli ajateltua alkuun että olis ehkä tilaa vielä kolmannelle lapselle, et alkuun vuosi pari meni siinä ja sitten tosiaan niitä töitä ei enää ollut/saanut.

Sitten kun ns. työttömyyspäivät tuli täyteen että olin ns. pitkäaikaistyötön, niin sain mahdollisuuden siihen puolen vuoden työpestiin ja kyllä se korjasi taloutta.

Ensin sen palkan saamisen myötä ja jatkossa sen työttömyysturvan kautta. Että 90 -luvulla työttömyyttä hoidettiin tuohon tapaan ja se koski tuhansia ihmisiä. Kerroin kokemukseni kun jossain kohtaa annettiin ymmärtää ettei työttömyyttä juurikaa noina vuosna osattu "hoitaa"

Mutta joo, ei minun elämäni tokikaan siinä pilalle mennyt, asuntovelkaa yms. muuta velkaa oli ja kolme lasta ja silloinen aviopuolisokin oli ajoittain työttömänä ja paljolta sen tienaamat rahat tuppas mennä viinaan.

Mutta joo, on toisenlaisiakin tarinoita, monet masentuivat ja tulivat apaattisiksi. Jotkut katsoivat omaksi parhaakseen päättää päivänsä, kun eivät kestäneet sitä häpeää mikä laman myötä seurasi, tuli konkursseja ja velat kasvoivat, asunnnot ja autot pakkohuutokauppattin ja moni avioliittokin purkautui.

Itse kullakin oli oma tarinansa ja omat kokemuksensa ja tapansa toimia. Kaikilla ei ole samoin, Kun työyhteisö meni , niin menin sitten silloisen elämäntilanteeni mukaan työttömien toimintaan. Mikä sitten tarjosi toimintaa ja yhteisön jossa koki olevansa osa joukkoa.

Sitten taas kun työmahdollisuuksia avautui niin kouluttaudun ja sain töitä. Alkuun vain määräaikaisia pestejä ja keikkatöitä, että joutui sitten haalimaan työtä siltä sun täältä, "parhaimmillaan" oli kolmekin työpaikkaa, että sai elantonsa ja lapset koulutettua. Tuossa vaiheessa kun oli jo avioliittokin kariutunut.

Sen verran ny tekee mieli kysäistä, et onko sellaiset työttömät sinun mielestäsi nautiskelijoita kun jos sattuu heidät työllistetään joksikin aikaa tai että se he saavat ansiosidonnaista päivärahaa.

Lue lisää

🔴Tuo_esim_

"En ny muista mitä nimeä siitä käytettiin, mut oli hyvä systeemi, työnantaja maksoi 80 % palkasta ja loput maksoi työttömyysturva."

Tuo esim. jo sellaista juttua mitä minulta ei voi kuulla koskaan. Ja uusi lapsikin vielä...

Monessa kohtaa useammassa kommentissasi hehkutat sitä hyvää mitä olet työttömänä ollessasi löytänyt..
Kun minä taas en kertakaikkiaan voinut löytää mitään hyvää niistä lopun alun tapahtumista mitä työttömäksi joutuminen minulle oli ja merkitsi.

Työttömien yhdistyksiin en suin surminkaan aikonut koskaan mennä lähellekään. Enkä sitten pitkäaikaistyöttömäksi koskaan joutunutkaan. Mutta sanotaan nyt vaikka näin että niinä suhteellisen lyhyinäkin jaksoina kun olin työttömänä, vaikka sain ansiosidonnaista, niin eihän se riittänyt elämiseen ollenkaan. Kaikki säästöt menivät aina nollille.

En voi sanoa sitä elämäksi. Hirveää. Pelkästään hirveää.

Pahinta oli se että ihmiset olivat niin agressiivisia työpaikoilla. Aina samat taistelut ja velmuilut. Pomot kai pelkäsivät ns. vakkareita ja yrittivät vain miellyttää niitä, hinnalla millä hyvänsä.

Kyllä näin ja koin sen kaiken ihan toisin kuin sinä.

Minusta et ole selvillä työttömyyden, työvoimahallinnon ja yhteiskunnan tilasta tuolloin.
>>>Senhän voi jo ihan pientä logiikkaa käyttäen ajatella että kukaan ei missään ollut varautunut työttömien määrän kasvuun tuolloin.<<<

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Että emme voi puhua työttömyydestä sinun kanssasi yhtäaikaa (kuvaannollisesti), kun minun elämäni meni pilalle siinä kokonaan ja sinä nautiskelit antimista. "

Niin, 90-luvun lama oli tosiasia, menetin siinä 80-90 luvun taiteessa pitkäaikaisen hyvän/vakituisen työpaikkani.

No siinä sitten tuli ajateltua alkuun että olis ehkä tilaa vielä kolmannelle lapselle, et alkuun vuosi pari meni siinä ja sitten tosiaan niitä töitä ei enää ollut/saanut.

Sitten kun ns. työttömyyspäivät tuli täyteen että olin ns. pitkäaikaistyötön, niin sain mahdollisuuden siihen puolen vuoden työpestiin ja kyllä se korjasi taloutta.

Ensin sen palkan saamisen myötä ja jatkossa sen työttömyysturvan kautta. Että 90 -luvulla työttömyyttä hoidettiin tuohon tapaan ja se koski tuhansia ihmisiä. Kerroin kokemukseni kun jossain kohtaa annettiin ymmärtää ettei työttömyyttä juurikaa noina vuosna osattu "hoitaa"

Mutta joo, ei minun elämäni tokikaan siinä pilalle mennyt, asuntovelkaa yms. muuta velkaa oli ja kolme lasta ja silloinen aviopuolisokin oli ajoittain työttömänä ja paljolta sen tienaamat rahat tuppas mennä viinaan.

Mutta joo, on toisenlaisiakin tarinoita, monet masentuivat ja tulivat apaattisiksi. Jotkut katsoivat omaksi parhaakseen päättää päivänsä, kun eivät kestäneet sitä häpeää mikä laman myötä seurasi, tuli konkursseja ja velat kasvoivat, asunnnot ja autot pakkohuutokauppattin ja moni avioliittokin purkautui.

Itse kullakin oli oma tarinansa ja omat kokemuksensa ja tapansa toimia. Kaikilla ei ole samoin, Kun työyhteisö meni , niin menin sitten silloisen elämäntilanteeni mukaan työttömien toimintaan. Mikä sitten tarjosi toimintaa ja yhteisön jossa koki olevansa osa joukkoa.

Sitten taas kun työmahdollisuuksia avautui niin kouluttaudun ja sain töitä. Alkuun vain määräaikaisia pestejä ja keikkatöitä, että joutui sitten haalimaan työtä siltä sun täältä, "parhaimmillaan" oli kolmekin työpaikkaa, että sai elantonsa ja lapset koulutettua. Tuossa vaiheessa kun oli jo avioliittokin kariutunut.

Sen verran ny tekee mieli kysäistä, et onko sellaiset työttömät sinun mielestäsi nautiskelijoita kun jos sattuu heidät työllistetään joksikin aikaa tai että se he saavat ansiosidonnaista päivärahaa.

Lue lisää

Riippuu_

"Sen verran ny tekee mieli kysäistä, et onko sellaiset työttömät sinun mielestäsi nautiskelijoita kun jos sattuu heidät työllistetään joksikin aikaa tai että se he saavat ansiosidonnaista päivärahaa."

Riippuu työttömästä onko nautiskelija.
Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Tuo_esim_

"En ny muista mitä nimeä siitä käytettiin, mut oli hyvä systeemi, työnantaja maksoi 80 % palkasta ja loput maksoi työttömyysturva."

Tuo esim. jo sellaista juttua mitä minulta ei voi kuulla koskaan. Ja uusi lapsikin vielä...

Monessa kohtaa useammassa kommentissasi hehkutat sitä hyvää mitä olet työttömänä ollessasi löytänyt..
Kun minä taas en kertakaikkiaan voinut löytää mitään hyvää niistä lopun alun tapahtumista mitä työttömäksi joutuminen minulle oli ja merkitsi.

Työttömien yhdistyksiin en suin surminkaan aikonut koskaan mennä lähellekään. Enkä sitten pitkäaikaistyöttömäksi koskaan joutunutkaan. Mutta sanotaan nyt vaikka näin että niinä suhteellisen lyhyinäkin jaksoina kun olin työttömänä, vaikka sain ansiosidonnaista, niin eihän se riittänyt elämiseen ollenkaan. Kaikki säästöt menivät aina nollille.

En voi sanoa sitä elämäksi. Hirveää. Pelkästään hirveää.

Pahinta oli se että ihmiset olivat niin agressiivisia työpaikoilla. Aina samat taistelut ja velmuilut. Pomot kai pelkäsivät ns. vakkareita ja yrittivät vain miellyttää niitä, hinnalla millä hyvänsä.

Kyllä näin ja koin sen kaiken ihan toisin kuin sinä.

Minusta et ole selvillä työttömyyden, työvoimahallinnon ja yhteiskunnan tilasta tuolloin.
>>>Senhän voi jo ihan pientä logiikkaa käyttäen ajatella että kukaan ei missään ollut varautunut työttömien määrän kasvuun tuolloin.<<<

Lue lisää

"Monessa kohtaa useammassa kommentissasi hehkutat sitä hyvää mitä olet työttömänä ollessasi löytänyt..
Kun minä taas en kertakaikkiaan voinut löytää mitään hyvää niistä lopun alun tapahtumista mitä työttömäksi joutuminen minulle oli ja merkitsi."

Miksi noin negatiivinen asenne? Eikö se ole hyvä jos on päättänyt säilyttää positiivisen asenteen vaikeuksissa. Meillä mies -jolla oli vakituinen työ- vaipui sellaiseen me-ei-tästä-selvitä-synkkyyteen. Kolmen lapsen äitinä oli pakko olla antamatta periksi ja yrittää pitää lapset niissä tunnelmissa että kaikki on hyvin. Tai edes sinne päin.

Anonyymi kirjoitti:

"Monessa kohtaa useammassa kommentissasi hehkutat sitä hyvää mitä olet työttömänä ollessasi löytänyt..
Kun minä taas en kertakaikkiaan voinut löytää mitään hyvää niistä lopun alun tapahtumista mitä työttömäksi joutuminen minulle oli ja merkitsi."

Miksi noin negatiivinen asenne? Eikö se ole hyvä jos on päättänyt säilyttää positiivisen asenteen vaikeuksissa. Meillä mies -jolla oli vakituinen työ- vaipui sellaiseen me-ei-tästä-selvitä-synkkyyteen. Kolmen lapsen äitinä oli pakko olla antamatta periksi ja yrittää pitää lapset niissä tunnelmissa että kaikki on hyvin. Tai edes sinne päin.

Lue lisää

🔴No_minulla

No minulla on mielipiteitä mitä toimenpiteitä valtiovallan olisi tuossa kohdassa pitänyt tehdä.
Olisi pitänyt huolehtia että työttömyys ei olisi kaatunut tiettyjen ja yksien, kuitenkin täysin satunnaisella otannalla esiin nostettujen yksilöiden kannettavaksi.

Ihmisten oikeustaju ei tuntunut kantavan mihinkään tuossa tilanteessa.

Sinä puhut nyt lastenkasvatuksesta/-hoidosta, minä työttömyydestä.
Mutta tietysti vapaaehtoiset olisi pitänyt poimia esiin, ketkä nyt löysivät hyviä puolia riittävästi asiasta. Olisi pitänyt niiden terveiden ihmisten sitten pitää työnsä jotka sen tosissaan olisivat halunneet pitää.

Plus järjestää asioita niin että ne teveet ihmiset jotka olisivat halunneet työtä tehdä olisivat olleet etusijalla. Minkään systeemi ei kuitenkaan tukenut tuota.

Anonyymi kirjoitti:

"Monessa kohtaa useammassa kommentissasi hehkutat sitä hyvää mitä olet työttömänä ollessasi löytänyt..
Kun minä taas en kertakaikkiaan voinut löytää mitään hyvää niistä lopun alun tapahtumista mitä työttömäksi joutuminen minulle oli ja merkitsi."

Miksi noin negatiivinen asenne? Eikö se ole hyvä jos on päättänyt säilyttää positiivisen asenteen vaikeuksissa. Meillä mies -jolla oli vakituinen työ- vaipui sellaiseen me-ei-tästä-selvitä-synkkyyteen. Kolmen lapsen äitinä oli pakko olla antamatta periksi ja yrittää pitää lapset niissä tunnelmissa että kaikki on hyvin. Tai edes sinne päin.

Lue lisää

Minä_olin

"Miksi noin negatiivinen asenne? Eikö se ole hyvä jos on päättänyt säilyttää positiivisen asenteen vaikeuksissa."
Minä olin ykkösmaksaja kodissani. Kuten ilmeisesti miehesikin oli teillä.
Sitä nimitetään vastuuksi joka siinä sitten painaa tosi paljon.

En ole sanonut että on huono jos on nautiskellut. Siinä kohtaa arpa on sitten langennut oikealle henkilölle kun työttömäksi joutuvia on arvottu. Minun kohdallani sitten taas osui väärälle, kuten sinun miehesikin kohdalla ilmeisesti.

Joskus osuu oikeaan, joskus sitten taas ei. Minusta ihmiset olisi pitänyt seuloa paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu_

"Sen verran ny tekee mieli kysäistä, et onko sellaiset työttömät sinun mielestäsi nautiskelijoita kun jos sattuu heidät työllistetään joksikin aikaa tai että se he saavat ansiosidonnaista päivärahaa."

Riippuu työttömästä onko nautiskelija.
Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan.

Lue lisää

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

Lue lisää

⚡Salama_

" koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin."

Salama ja leimahdus!!!
PITKÄAIKAISTYÖTÖN.

Tuosta nyt jo viimeistään näkee että työttömyysproblematiikka ei ole sinun juttusi ollenkaan. KETÄÄN työkykyistä yksilöä ei olisi koskaan pitänyt saattaa pitkäaikaistyöttömäksi asti.

Kuukausi ilman työtä on liian pitkä aika jos pitää maksaa laskuja. Usein vähempikin, koska se syö jo heti työmotivaatiota.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

Lue lisää

Kiinnostavaa lukea teidän 90-luvun kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkensä, elettyä elämää. Itse olen sen verran nuorempi, että valmistuin ammattiini 90-luvun alkupuolella, sain ensimmäisen työpaikkani, johon olin koulutettu, tosin vuoden pesti, mutta kuitenkin. Ja vietimme ihanat isot häät jatkoineen ja olimme niin autuaan rakastuneita, ettei lama koskettanut.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

Lue lisää

🙄Anteeksi_

"Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi,"

Anteeksi, ihan oikeasti anteeksi.
Mutta minusta sinun juttusi on lähes kajahtaneita. Ihan kajahtaneita.

Ainoastaan, jos kokeilut on tuottaneet tulosta nopeasti, se on ollut ehkä onnenpotku. Tunnen kuitenkin ja niin paljon ihmisiä että osaan ottaa noista sen, että on ollut usein pitkään etsintää ja niitä vikakouluttautumisiakin...jolloin asia on pitkittynyt ja pettymystä on tullut lisää.

Itse olen käynyt monet myllyt läpi, onnistunut ja epäonnistunut, mutta aikaa on mennyt ihan liikaa että tätä voisi enää hyödyksi kutsua.

Näin jälkikäteen päivänä eräänä tässä ihan viikko sitten koin valaistusta siihenkin, miksi jotkut ovat päätyneet jopa itsemurhiin konkurssitilanteissa. Nykyään en enää ihmettele niin paljoa kuin aikoinaan... Säästyivät monelta. Itsekin nyt ajattelen, että jos oikein ennakkoluulottomasti tätä asiaa tutkailen, niin mitä hemmettiä olen edes tehnyt enää näinä vuosikymmeninä muutä kuin antanut kyykyttää ja nöyryyttää itseäni.

Kaiken huipuksi sen kaiken jälkimaininkeina vielä narsistikin hyppäsi kärsineeseen kelkkaani.

Mutta Onnea lottovoittajalle!
Joskus tosiaan osuu oikeaan kohteeseen.
Nuo olisi pitänyt etsiä tarkemmin, kuten jo sanoin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

Lue lisää

🔴Miksi_koet

Miksi koet että on jotenkin oikein että jotkut ova saaneet pitää työnsä ja jotkut sitten taas joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi?

Ja vielä koet että yhteiskunta on osannut hoitaa työttömyyttä oikein kun pitkäaikaistyöttömätkin ovat päässeet osallisksi hetkeksi työnteosta ja saaneet tuettua palkkaa (eivät olleet oikasti tärkeitä).

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostavaa lukea teidän 90-luvun kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkensä, elettyä elämää. Itse olen sen verran nuorempi, että valmistuin ammattiini 90-luvun alkupuolella, sain ensimmäisen työpaikkani, johon olin koulutettu, tosin vuoden pesti, mutta kuitenkin. Ja vietimme ihanat isot häät jatkoineen ja olimme niin autuaan rakastuneita, ettei lama koskettanut.

Lue lisää

🔴En_omalla

"elettyä elämää."

En omalla kohdallani voi sanoa, että on elettyä elämää.
Yhtä hyvin voisi sanoa että toisen maailmansodan aikaiset keskitysleirit ovat olleet elettyä elämää...

Yhteiskunnan olisi pyydettävä anteeksi työttömiksi joutuneilta ja korvattava huonosti hoidetun työttömyyspolitiikan vahinkoja heille rahallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

🔴No_minulla

No minulla on mielipiteitä mitä toimenpiteitä valtiovallan olisi tuossa kohdassa pitänyt tehdä.
Olisi pitänyt huolehtia että työttömyys ei olisi kaatunut tiettyjen ja yksien, kuitenkin täysin satunnaisella otannalla esiin nostettujen yksilöiden kannettavaksi.

Ihmisten oikeustaju ei tuntunut kantavan mihinkään tuossa tilanteessa.

Sinä puhut nyt lastenkasvatuksesta/-hoidosta, minä työttömyydestä.
Mutta tietysti vapaaehtoiset olisi pitänyt poimia esiin, ketkä nyt löysivät hyviä puolia riittävästi asiasta. Olisi pitänyt niiden terveiden ihmisten sitten pitää työnsä jotka sen tosissaan olisivat halunneet pitää.

Plus järjestää asioita niin että ne teveet ihmiset jotka olisivat halunneet työtä tehdä olisivat olleet etusijalla. Minkään systeemi ei kuitenkaan tukenut tuota.

Lue lisää

"Olisi pitänyt huolehtia että työttömyys ei olisi kaatunut tiettyjen ja yksien, kuitenkin täysin satunnaisella otannalla esiin nostettujen yksilöiden kannettavaksi."

1990-luvun alussa suomalaista yhteiskuntaa ravisteli syvä taloudellinen lama. Silloin ei ollut kyse yksilöistä, eikä mistään valinnoista.

Yksinkertaistettuna yritykset lopettivat, osa teki konkurssin, irtisanomislapun sai yleisimmin koko henkilökunta. Työpaikkoja ei enää ollut, eikä niitä koskaan enää tullutkaan, kun jäljelle jäänyt tuotanto viedään ns. halpatyömaihin.

Mitä tulee sitten ongelmiin töissä suhteessa vakituisiin työntekijöihiin , niin itse olen tehnyt tosi paljon sijaisuuksia ja ns. keikka töitä, lisätöitäkin toiselta alaltakin vakituisemman työpaikan lisäksi.

Koko yli neljäkymmntävuotisen työhistorian aikana olen kokenut syrjintää/kiusaamista vain yhden ainoan kerran.

Se oli juurkin siinä ensimmäiseesä tukityöpestissä. Joku äsyyntyi siitä, että kun aina tulee uusi työntekijä, jolla ei ole mitään ammattitaitoa.

No kukaanhan ei ole seppä syntyessään, mutta jonkun aikaa siellä ollessa sekin tilanne sitten korjaantui. Pestin päättyessä ko. ihminen jo toivoi, että olisin saanut jäädä

Mutta systeemi ny oli se mikä oli, seuravat tukityöllistetyt tulivat jo seuraavana päivänä. Ettei se systeemi varsinaisesti ketään työllistänyt kuin vain hetkeksi ja työantajat käyttivät sitä härskiksi hyväkseen kun kulut ja osan palkasta maksoi joku muu

Mutta no, itsellä nykyään toistaiseksi voimassa oleva työsopimus , mutta keikkalaisia on paljon. Yritän oman kokemuksen kautta muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään, kun jo tilat, työtekemiset tavat ja asiakkaat ovat joka paikassa erilaisia.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

Lue lisää

🔴Sitähän_minäkin

"Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön"

Sitähän minäkin!!!
Kannattaisiko jättää hehkuttamatta kokonaan?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sinä kuulut omien sanojesi mukaan olleen nautiskelija, kun minä taas pelkästään kärsin koko ajan. "

Niin alunperin lähdin tähän keskusteluun syystä, että jossain kohtaa mainittiin ettei 90 -luvulla osattu hoitaa työttömyyttä, josta olin hieman erimieltä, koska tosiaan silloin oli tuo tukityöllistymisjuttu, jolloin monet pitkäaikaistyöttömät pääsivät hetkeksi töihin.

Lottovoittohan se oli, kun tosiaan sai työttömyyspäivänsä nollattua ja sai kunnon palkkaa siltä ajalta, plussana lisäksi, että moni sen kokemuksen kautta lähti opiskelemaan ja kouluttautui uutteen ammattiin.

Mutta en ny lähtisi kuitenkaan nautiskelusta puhumaan, vakituisen työpaikan menetys oli kova juttu jonka jälkeen jäätiin ns. tyhjän päälle. Niitä tukityöllistymisjuttujakaan ei saanut ennen kuin oli ns. pitkäaikaistyötön

Että aikas kauan sitä sitten joutui kärvistelemään ja velkataakka kasvoi. Toiset toki pärjäsivät paremmin, jos perheen toisella aikuisella oli hyväpalkkainen työ ja toi "tilipussinsa" kotiin , että niillä vähemmillä tuloilla pärjättiin.

Mutta monet joutuivat vaikeuksiin, kun pienemmät tulot eivät riittäneet, kun niskassa oli suuret asuntolainat ja muut velat. Yrityksiä meni konkurssin kun markka devalvoitiin ja yrityslainat kasvoivat. Lisäksi elämiseenkin tarvittiin rahaa.

Jotkut yrittivät ratkaista ongelmiaan yrittämällä myydä asuntoaan,/omaisuuttaan, vaihtaa halvempaan, mutta laman aikana asunnotkaan eivät menneet kaupaksi, jolloin saatettiin jäädä ns. kahden asunnon loukkuun, jonka asian joku toi esiin.

Sitten se juttu, että monet masentuivat ja menettivät elämisenhalunsa, eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Että on se työttömyys kova juttu kelle tahansa kun koko elämä rakentuu työn ja tulon varaan. Tosiaan monelta meni talot ja tavarat, avioliitot hajosivat ja tosiaan jotkut riistivät hengen itseltään.

Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi.

Olisi edes joku paikka mihin mennä ja saada vertaistukea, kuuntelijan ja mahdolliseti apuakin tukiviidakon selvittämiseseen. Kun kuka ny parhaiten ymmärtää niin hän joka on samassa tilanteessa.

Mielestäni se ei ole sen kummemmin hehkuttamista, kun kertoo millaisia mahdollisuuksia oli olemassa silloin 90-luvun laman aikaan. Toin esiin tuon tukityöllistymis systeemin 90-luvulta ja valotin tuota silloista työttömien toimintaa joka oli noina vuosina hyvin aktiivista ja lähestulkoon jokaisen saatavilla.

Ko. toiminta oli valtakunnallista ja yhdistyslakien säätelemää, raha-automaattiyhdistys ja työministeriö, monissa paikoin myös kunnat ja seurakunnat tukivat toimintaa.

Että osattiin sitä silloinkin työttömyyttä hoitaa, mutta työttömiä oli niin paljon ja ongelmat suuria, lisättynä maailman/valtion taloudella ja ihmisten henk. koht ongelmilla että helpostikin meni vuosia jollei vuosikymmeniä että ihmiset pääsivät jaloilleen. Oli ny sen mun pointti tässä.

Lue lisää

🔴Minua_ei

"Mutta tosiaan vielä siihen työttömyyden hoitoon, niin silloin lähestulkoon joka kuntaan perustettiin työttömien yhdistyksiä, niilläkin oli tarkoituksensa, pyrittiin estämään sitä masennusta, ettei jäätäisi yksin neljän seinän sisään, jolloin ongelmat helposti kasvavat vuoren korkuisiksi."

Minua ei kiinnostanut vähääkään masennuksen esto, ainoastaan se että miten pääsee työhän takaisin.
Ainoa mikä minua olisi voinut kiinnostaa olisi ollut kunnon mielenosoitukset Helsingissä, savupommeineen!!!
Mutta työttömistä ei Suomessa siihen ollut kun ongelmia hoidettiin psyykelääkkeiden kanssa. Toiset vajotettiin ikuiseen sumuun lääkkeiden kanssa tilanteessa jossa olisi kuulunut osoittaa mieltä ja vaatia ratkaisuja.

Ongelmat olivat oikeasti isompia kuin vuoret useille.

Muistan_

Muistan riitaantuneeni erään lääkärin kanssa joka tarjosi minulle masennuslääkkeitä vaikken sellaisia mennyt sinne edes hakemaan. Sanoin etten koske pitkällä kepilläkään. Enkä kadu.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Miksi_koet

Miksi koet että on jotenkin oikein että jotkut ova saaneet pitää työnsä ja jotkut sitten taas joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi?

Ja vielä koet että yhteiskunta on osannut hoitaa työttömyyttä oikein kun pitkäaikaistyöttömätkin ovat päässeet osallisksi hetkeksi työnteosta ja saaneet tuettua palkkaa (eivät olleet oikasti tärkeitä).

Lue lisää

"Miksi koet että on jotenkin oikein että jotkut ova saaneet pitää työnsä ja jotkut sitten taas joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi? "

Pidän kommnttiasi typeränä, mutta vastaan silti, koska edelleenkään 90-luvun suurtyöttömyys ei kohdistunut yksilöihin.

Irtisanotuiksi joutuivat niin herrat kuin narritkin, koska yritykset menivät nurin, tuotanto lopetettiin. Myös ne yrittäjät joiden yritykset menivät konkurssiin jäivät työttömiksi, jäljelle jäi vuosien jos ei vuosikymmenien velkavankeus

Toki eniten 90-luvulla työttömiksi joutuivat ns. perus/teollisuustyöntekijät, jalkine-vaateteollisuudessa, metallimiehet, rakennusalan työntekijät yms. Että tavallaan tavaran tuotanto ja rakennusala kärsi eniten.

Parhaiten työpaikkansa saivat pitää yhteiskunnan toimintaa tukevat ammattihenkilöt, opetusala, sairaanhoito, liikenne, yms. kun se maailma nyt kuitenkin jatkoi pyörimistään lamasta huolimatta.

Koulua käytiin, ruoka-siivous huolto pyöri laitoksissa, sairaat hoidettiin ja bussit ja muu liikenne kulki. Kaupat oli auki, ruokaa tuotettiin jne. lamasta huolimatta.

Mutta joo, toki työttömyys kohdistuu myös yksilöön, riippuen sitten siitäkin millaisessa elämäntilanteessa elää ja miten se työttömyys vaikuttaa. Masentuuko vaiko yrittää sinnitellä.

90-luvun lamassa tosiaan oli työttömiä niin paljon, ettei sillain tarvinnut hävetä, ajatella että työttömyys olisi ollut ikäänkuin omaa syytä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Olisi pitänyt huolehtia että työttömyys ei olisi kaatunut tiettyjen ja yksien, kuitenkin täysin satunnaisella otannalla esiin nostettujen yksilöiden kannettavaksi."

1990-luvun alussa suomalaista yhteiskuntaa ravisteli syvä taloudellinen lama. Silloin ei ollut kyse yksilöistä, eikä mistään valinnoista.

Yksinkertaistettuna yritykset lopettivat, osa teki konkurssin, irtisanomislapun sai yleisimmin koko henkilökunta. Työpaikkoja ei enää ollut, eikä niitä koskaan enää tullutkaan, kun jäljelle jäänyt tuotanto viedään ns. halpatyömaihin.

Mitä tulee sitten ongelmiin töissä suhteessa vakituisiin työntekijöihiin , niin itse olen tehnyt tosi paljon sijaisuuksia ja ns. keikka töitä, lisätöitäkin toiselta alaltakin vakituisemman työpaikan lisäksi.

Koko yli neljäkymmntävuotisen työhistorian aikana olen kokenut syrjintää/kiusaamista vain yhden ainoan kerran.

Se oli juurkin siinä ensimmäiseesä tukityöpestissä. Joku äsyyntyi siitä, että kun aina tulee uusi työntekijä, jolla ei ole mitään ammattitaitoa.

No kukaanhan ei ole seppä syntyessään, mutta jonkun aikaa siellä ollessa sekin tilanne sitten korjaantui. Pestin päättyessä ko. ihminen jo toivoi, että olisin saanut jäädä

Mutta systeemi ny oli se mikä oli, seuravat tukityöllistetyt tulivat jo seuraavana päivänä. Ettei se systeemi varsinaisesti ketään työllistänyt kuin vain hetkeksi ja työantajat käyttivät sitä härskiksi hyväkseen kun kulut ja osan palkasta maksoi joku muu

Mutta no, itsellä nykyään toistaiseksi voimassa oleva työsopimus , mutta keikkalaisia on paljon. Yritän oman kokemuksen kautta muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään, kun jo tilat, työtekemiset tavat ja asiakkaat ovat joka paikassa erilaisia.

Lue lisää

🔴Työvoiman_

"1990-luvun alussa suomalaista yhteiskuntaa ravisteli syvä taloudellinen lama. Silloin ei ollut kyse yksilöistä, eikä mistään valinnoista."

Työvoiman vaihto olisi pitänyt järjestää niin että ihmiset olisivat olleet vuoronperään työttöminä, niissä töissä joissa siitä ei olisi ollut haittaa työn kannalsta.
Asiaa hidasteltiin ja vajaaksi jäänyttä vuorotteluvapaajärjestelmääkin vain kokeiltiin ja käytiin jopa purkamaan...

Koko vakinaisen henkilökunnan järjestelmä olisi pitänyt purkaa ja työvoima saattaa tasa-arvoiseksi keskenään.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miksi koet että on jotenkin oikein että jotkut ova saaneet pitää työnsä ja jotkut sitten taas joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi? "

Pidän kommnttiasi typeränä, mutta vastaan silti, koska edelleenkään 90-luvun suurtyöttömyys ei kohdistunut yksilöihin.

Irtisanotuiksi joutuivat niin herrat kuin narritkin, koska yritykset menivät nurin, tuotanto lopetettiin. Myös ne yrittäjät joiden yritykset menivät konkurssiin jäivät työttömiksi, jäljelle jäi vuosien jos ei vuosikymmenien velkavankeus

Toki eniten 90-luvulla työttömiksi joutuivat ns. perus/teollisuustyöntekijät, jalkine-vaateteollisuudessa, metallimiehet, rakennusalan työntekijät yms. Että tavallaan tavaran tuotanto ja rakennusala kärsi eniten.

Parhaiten työpaikkansa saivat pitää yhteiskunnan toimintaa tukevat ammattihenkilöt, opetusala, sairaanhoito, liikenne, yms. kun se maailma nyt kuitenkin jatkoi pyörimistään lamasta huolimatta.

Koulua käytiin, ruoka-siivous huolto pyöri laitoksissa, sairaat hoidettiin ja bussit ja muu liikenne kulki. Kaupat oli auki, ruokaa tuotettiin jne. lamasta huolimatta.

Mutta joo, toki työttömyys kohdistuu myös yksilöön, riippuen sitten siitäkin millaisessa elämäntilanteessa elää ja miten se työttömyys vaikuttaa. Masentuuko vaiko yrittää sinnitellä.

90-luvun lamassa tosiaan oli työttömiä niin paljon, ettei sillain tarvinnut hävetä, ajatella että työttömyys olisi ollut ikäänkuin omaa syytä.

Lue lisää

🔴Olet_väärässä

"Pidän kommnttiasi typeränä, mutta vastaan silti, koska edelleenkään 90-luvun suurtyöttömyys ei kohdistunut yksilöihin."

Olet väärässä.
Kohdistui minuun ja kannoin sitä harteillani vuosikymmeniä tahtomattani. Yiritin kaikin keinoin päästä siitä eroon kuin syövästä (joka ei muuten sitten myöskää taida kohdistua yksilöihin...sinun mielestäsi) kunnes ihan lopulta aloin onnistua.

Tässä mennään, mutta tappiot, sekä taloudelliset että henkiset ovat suuret.

Minusta on törkeää sanoa että työttömät eivä ole yksilöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostavaa lukea teidän 90-luvun kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkensä, elettyä elämää. Itse olen sen verran nuorempi, että valmistuin ammattiini 90-luvun alkupuolella, sain ensimmäisen työpaikkani, johon olin koulutettu, tosin vuoden pesti, mutta kuitenkin. Ja vietimme ihanat isot häät jatkoineen ja olimme niin autuaan rakastuneita, ettei lama koskettanut.

Lue lisää

Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi.

Leipäjonothan on myös tuon kyseisen 90 luvun ajan tuote ja monet laman ajan kokeneet ihmiset ovat jo eläkeiässä. Kun yritykset kaatuivat, työtä ei saanut ja vouti otti osansa vähäisestäkin tulosta niin eläkkeet jäivät pieniksi.

Tosiaan silloin aikoinaan 90 luvun lama oli kova juttu ja koski suurta joukkoa ihmisiä. Aiheesta on tehty paljon tutkimuksia, että luettavaa löytyy jos enemmänkin kiinnostaa.

Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. Toivotaan ettei ko. kaltaista lamaa enää tulisi, mutta tälläkin hetkellä toki näköpiirissä on kosolti uhkavia tekijöitä, kun olemme osa maailmaa ja sitä myöden kaikki vaikuttaa kaikkeen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi.

Leipäjonothan on myös tuon kyseisen 90 luvun ajan tuote ja monet laman ajan kokeneet ihmiset ovat jo eläkeiässä. Kun yritykset kaatuivat, työtä ei saanut ja vouti otti osansa vähäisestäkin tulosta niin eläkkeet jäivät pieniksi.

Tosiaan silloin aikoinaan 90 luvun lama oli kova juttu ja koski suurta joukkoa ihmisiä. Aiheesta on tehty paljon tutkimuksia, että luettavaa löytyy jos enemmänkin kiinnostaa.

Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. Toivotaan ettei ko. kaltaista lamaa enää tulisi, mutta tälläkin hetkellä toki näköpiirissä on kosolti uhkavia tekijöitä, kun olemme osa maailmaa ja sitä myöden kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Lue lisää

"Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, "
Sinuna_vielä

Sinuna vielä miettisin syvemmin tuota.
Voiko ihmisiä laittaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen, että keillä on ikäänkuin oikeus toimeentuloon ja elämään, oman elämän hallintaan ja vapaampaan valintaan?

Voisihan ajatella esim. että eniten koski niitä joilla jäi sitten perhe perustamattakin kokonaan kun oli vastuuntuntoa ettei lähde tyhjän päälle hulluttelemaan tuurin kaupalla.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Työvoiman_

"1990-luvun alussa suomalaista yhteiskuntaa ravisteli syvä taloudellinen lama. Silloin ei ollut kyse yksilöistä, eikä mistään valinnoista."

Työvoiman vaihto olisi pitänyt järjestää niin että ihmiset olisivat olleet vuoronperään työttöminä, niissä töissä joissa siitä ei olisi ollut haittaa työn kannalsta.
Asiaa hidasteltiin ja vajaaksi jäänyttä vuorotteluvapaajärjestelmääkin vain kokeiltiin ja käytiin jopa purkamaan...

Koko vakinaisen henkilökunnan järjestelmä olisi pitänyt purkaa ja työvoima saattaa tasa-arvoiseksi keskenään.

Lue lisää

Luet huonosti, kun on kiire vastata, kommentissani johon vastasit kirjoitin myös tähän tapaan.

"Mutta joo, toki työttömyys kohdistuu myös yksilöön, riippuen sitten siitäkin millaisessa elämäntilanteessa elää ja miten se työttömyys vaikuttaa. Masentuuko vaiko yrittää sinnitellä."

Mutta tosia asia on, että silloin ihmisiä irtisanottiin massoittain, ei siinä naamoja katseltu, tehty valintoja. Minunkin lisäkseni 70 työntekijää sai saman irtisanomislapun samana päivänä aikoinaan, kun tuotanto loppui.

Että enimmillään silloiset irtisanomiset koskivat tuolloin massoja, mutta toki yksilötasolla jokaisella on se oma kokemus

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi.

Leipäjonothan on myös tuon kyseisen 90 luvun ajan tuote ja monet laman ajan kokeneet ihmiset ovat jo eläkeiässä. Kun yritykset kaatuivat, työtä ei saanut ja vouti otti osansa vähäisestäkin tulosta niin eläkkeet jäivät pieniksi.

Tosiaan silloin aikoinaan 90 luvun lama oli kova juttu ja koski suurta joukkoa ihmisiä. Aiheesta on tehty paljon tutkimuksia, että luettavaa löytyy jos enemmänkin kiinnostaa.

Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. Toivotaan ettei ko. kaltaista lamaa enää tulisi, mutta tälläkin hetkellä toki näköpiirissä on kosolti uhkavia tekijöitä, kun olemme osa maailmaa ja sitä myöden kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Lue lisää

🔴Aihetta

"Aiheesta on tehty paljon tutkimuksia, että luettavaa löytyy jos enemmänkin kiinnostaa."

Seuraan asioita ja luen oman maun mukaan nyt kun minua ei enää pakkoluetuteta kovin paljoa että saan pitää työni...

Aihetta on tutkuttu yhä aivan liian vähän. Asialla niin monia ulottuvuuksia.

"Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. "

😏Mistähän tuonkin nyt poimit?
Tarkoitatko että sain narsistin vielä iilimatodoksi kaiken päälle...

Anonyymi kirjoitti:

🔴Työvoiman_

"1990-luvun alussa suomalaista yhteiskuntaa ravisteli syvä taloudellinen lama. Silloin ei ollut kyse yksilöistä, eikä mistään valinnoista."

Työvoiman vaihto olisi pitänyt järjestää niin että ihmiset olisivat olleet vuoronperään työttöminä, niissä töissä joissa siitä ei olisi ollut haittaa työn kannalsta.
Asiaa hidasteltiin ja vajaaksi jäänyttä vuorotteluvapaajärjestelmääkin vain kokeiltiin ja käytiin jopa purkamaan...

Koko vakinaisen henkilökunnan järjestelmä olisi pitänyt purkaa ja työvoima saattaa tasa-arvoiseksi keskenään.

Lue lisää

"Työvoiman vaihto olisi pitänyt järjestää niin että ihmiset olisivat olleet vuoronperään työttöminä, niissä töissä joissa siitä ei olisi ollut haittaa työn kannalsta."

Kuule kun niitä työpaikkoja ei enää ollut, tehtaat sulkivat ovensa ja suuret joukot vakituisia työntekijöitä jäi työttömiksi.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Luet huonosti, kun on kiire vastata, kommentissani johon vastasit kirjoitin myös tähän tapaan.

"Mutta joo, toki työttömyys kohdistuu myös yksilöön, riippuen sitten siitäkin millaisessa elämäntilanteessa elää ja miten se työttömyys vaikuttaa. Masentuuko vaiko yrittää sinnitellä."

Mutta tosia asia on, että silloin ihmisiä irtisanottiin massoittain, ei siinä naamoja katseltu, tehty valintoja. Minunkin lisäkseni 70 työntekijää sai saman irtisanomislapun samana päivänä aikoinaan, kun tuotanto loppui.

Että enimmillään silloiset irtisanomiset koskivat tuolloin massoja, mutta toki yksilötasolla jokaisella on se oma kokemus

Lue lisää

Löysin_kyllä

Löysin kyllä kommenttisi, mutta vastaan vähän sitä mukaa kun luen... Siis palaan jatkamaan lukemista kun olen vastannut...

Toistit tavallaan sen mitä koko ajan sanon, että irtisanottuja ei valikoitu. Moni toki otti syvästi itseensä.

Satunnaiset yksilöuhrit kantoivat lähes koko työttömyyden harteillaan.

Suurtyöttömyys koski myös kaikkea oheispalveluja raskaasti. Ihan kampaamoja ja kaikkea sellaista myöden.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Työvoiman vaihto olisi pitänyt järjestää niin että ihmiset olisivat olleet vuoronperään työttöminä, niissä töissä joissa siitä ei olisi ollut haittaa työn kannalsta."

Kuule kun niitä työpaikkoja ei enää ollut, tehtaat sulkivat ovensa ja suuret joukot vakituisia työntekijöitä jäi työttömiksi.

Lue lisää

🔴Sitä_myöden

"Kuule kun niitä työpaikkoja ei enää ollut, tehtaat sulkivat ovensa ja suuret joukot vakituisia työntekijöitä jäi työttömiksi."

Sitä myöden kuin oli, olisi pitänyt toimia niinkuin sanoin. Tuli myös uutta alaa sitä mukaa kun vanhat alat lähtivät.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Aihetta

"Aiheesta on tehty paljon tutkimuksia, että luettavaa löytyy jos enemmänkin kiinnostaa."

Seuraan asioita ja luen oman maun mukaan nyt kun minua ei enää pakkoluetuteta kovin paljoa että saan pitää työni...

Aihetta on tutkuttu yhä aivan liian vähän. Asialla niin monia ulottuvuuksia.

"Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. "

😏Mistähän tuonkin nyt poimit?
Tarkoitatko että sain narsistin vielä iilimatodoksi kaiken päälle...

Lue lisää

"Mistähän tuonkin nyt poimit?"

Kommenttini ei sinulle tarkoitettu vaan liittyi nuoremman henkilön kokemukseen jossa kertoi valmistuneensa 90 luvun , menneensä naimisiin ja olivat niin rakastuneita ettei lama koskettanut.

Onnellisiakin tarinoita on myös tuolta ajalta

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi.

Leipäjonothan on myös tuon kyseisen 90 luvun ajan tuote ja monet laman ajan kokeneet ihmiset ovat jo eläkeiässä. Kun yritykset kaatuivat, työtä ei saanut ja vouti otti osansa vähäisestäkin tulosta niin eläkkeet jäivät pieniksi.

Tosiaan silloin aikoinaan 90 luvun lama oli kova juttu ja koski suurta joukkoa ihmisiä. Aiheesta on tehty paljon tutkimuksia, että luettavaa löytyy jos enemmänkin kiinnostaa.

Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. Toivotaan ettei ko. kaltaista lamaa enää tulisi, mutta tälläkin hetkellä toki näköpiirissä on kosolti uhkavia tekijöitä, kun olemme osa maailmaa ja sitä myöden kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Lue lisää

🔴Vastaan_vielä

"Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. "

Vastaan vielä tuohon että elämäni rakkaus löytyi ns. hyvien aikojen loppupuolella ja jatkui minun työni puolesta käymäni taistelun loppusuoralle asti, mutta suurinta osaa tuosa ajasta varjosti käymäni taistelu säilyttääkseni paikkani työmarkkinoilla.
Työttömyys teki ajasta minun osaltani vähän sellaisen ViaDolorosan...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mistähän tuonkin nyt poimit?"

Kommenttini ei sinulle tarkoitettu vaan liittyi nuoremman henkilön kokemukseen jossa kertoi valmistuneensa 90 luvun , menneensä naimisiin ja olivat niin rakastuneita ettei lama koskettanut.

Onnellisiakin tarinoita on myös tuolta ajalta

Lue lisää

Aivan_

Aivan, totta.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mistähän tuonkin nyt poimit?"

Kommenttini ei sinulle tarkoitettu vaan liittyi nuoremman henkilön kokemukseen jossa kertoi valmistuneensa 90 luvun , menneensä naimisiin ja olivat niin rakastuneita ettei lama koskettanut.

Onnellisiakin tarinoita on myös tuolta ajalta

Lue lisää

🔴Ajalta_löytyy

"Onnellisiakin tarinoita on myös tuolta ajalta"

Ajalta löytyy taatusti vaikka mitä.
Laajempi yhteiskuntaa kohtaan kohdistamani kritiikki kohdistuukin nimenomaan siihen, että valikoimaton joukko kärsi kohtuuttomasti.
Väki jakautui pahasti, jota tilannetta käytettiin sitten törkeästi hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Löysin_kyllä

Löysin kyllä kommenttisi, mutta vastaan vähän sitä mukaa kun luen... Siis palaan jatkamaan lukemista kun olen vastannut...

Toistit tavallaan sen mitä koko ajan sanon, että irtisanottuja ei valikoitu. Moni toki otti syvästi itseensä.

Satunnaiset yksilöuhrit kantoivat lähes koko työttömyyden harteillaan.

Suurtyöttömyys koski myös kaikkea oheispalveluja raskaasti. Ihan kampaamoja ja kaikkea sellaista myöden.

Lue lisää

Toki suurtyöttömyys koski kaikkia aloja mutta eniten sellaisia joissa työskenteli, satoja ihmisiä, jotka kaikki irtisanottiin.

Kampaamot olivat ja ovat vieläkin ns. yrittäjävetoisia ja henkilökunta on pieni. Isoimmissakaan ei satoja ihmisiä ole.

90-luvun lamassa ei uusia yrityksiä niin vain perustettu, rakennusalalakin oli pitkään jäissä, paperista oli maailmalla ylitarjontaa, vienti ei vetänyt jne.

Yleensäkin perinteinen hyvin työllistänyt teollisuustyö ei enää elpynyt, kun yritykset veivät tuotantonsa halpamaihin.

Mutta joo, jokainen ihminen toki kantoi sen oman kokemuksensa työttömyydestä ja itsekukin käsitteli sitä omalla tavallaan, eli elämäänsä niillä resurseilla mitä silloin oli.

Jostain lukemastani sain sen käsityksen, että sinäkin kuitenkin olit onnekas, kun ei kovin pitkään tarvinnut olla työttömänä, että löysit, sait työtä ja opiskelit

Kaikilla ei niinkään hyvin ollut asiat, eikä ole tänä päivänäkään. 90-luvulla katukuvaan tulleet leipäjonotkin ovat edelleen kovin pitkiä

Anonyymi kirjoitti:

🔴Vastaan_vielä

"Sinun kokemuksesi onneksi oli onnekas, hyviäkin asioita tapahtui noina aikoina. "

Vastaan vielä tuohon että elämäni rakkaus löytyi ns. hyvien aikojen loppupuolella ja jatkui minun työni puolesta käymäni taistelun loppusuoralle asti, mutta suurinta osaa tuosa ajasta varjosti käymäni taistelu säilyttääkseni paikkani työmarkkinoilla.
Työttömyys teki ajasta minun osaltani vähän sellaisen ViaDolorosan...

Lue lisää

Miksi käytät kommentissasi lainausta, joka ei ollut sinulle tarkoitettu vaan hänelle joka kertoi valmistuneensa 90- luvun alussa , menneensä naimisiin ja rakastuneena lama ei sillain koskettanut.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Toki suurtyöttömyys koski kaikkia aloja mutta eniten sellaisia joissa työskenteli, satoja ihmisiä, jotka kaikki irtisanottiin.

Kampaamot olivat ja ovat vieläkin ns. yrittäjävetoisia ja henkilökunta on pieni. Isoimmissakaan ei satoja ihmisiä ole.

90-luvun lamassa ei uusia yrityksiä niin vain perustettu, rakennusalalakin oli pitkään jäissä, paperista oli maailmalla ylitarjontaa, vienti ei vetänyt jne.

Yleensäkin perinteinen hyvin työllistänyt teollisuustyö ei enää elpynyt, kun yritykset veivät tuotantonsa halpamaihin.

Mutta joo, jokainen ihminen toki kantoi sen oman kokemuksensa työttömyydestä ja itsekukin käsitteli sitä omalla tavallaan, eli elämäänsä niillä resurseilla mitä silloin oli.

Jostain lukemastani sain sen käsityksen, että sinäkin kuitenkin olit onnekas, kun ei kovin pitkään tarvinnut olla työttömänä, että löysit, sait työtä ja opiskelit

Kaikilla ei niinkään hyvin ollut asiat, eikä ole tänä päivänäkään. 90-luvulla katukuvaan tulleet leipäjonotkin ovat edelleen kovin pitkiä

Lue lisää

"Kampaamot olivat ja ovat vieläkin ns. yrittäjävetoisia ja henkilökunta on pieni. Isoimmissakaan ei satoja ihmisiä ole. "

Maamme kampaajakunta koostuu pienyrittäjistä.
Yhteensä he ovat paljon.
Matematiikkaa.

Tietenkin se on komeaa kun paljon irtisanotaan kerralla samasta paikasta niin rymähdys kuuluu. Ilman työtä jäätiin monella eri tapaa. Valoa ei näkynyt tunnelin päässä. Usein kun pääsi kiinni johonkin, sekin sitten loppui pian.
Jos oli viimeksi tullut.

Kokenut tuotakin.

Esimerkiksi kampaamot Plus kaikki ne muut palvelut joita ei enää käytetty yhtä. paljon kuin ennen.

Ps. löysin että kommentti ei ollut minulle. Mutta kommentoin sitä sitten toisenkin kerran silti.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Toki suurtyöttömyys koski kaikkia aloja mutta eniten sellaisia joissa työskenteli, satoja ihmisiä, jotka kaikki irtisanottiin.

Kampaamot olivat ja ovat vieläkin ns. yrittäjävetoisia ja henkilökunta on pieni. Isoimmissakaan ei satoja ihmisiä ole.

90-luvun lamassa ei uusia yrityksiä niin vain perustettu, rakennusalalakin oli pitkään jäissä, paperista oli maailmalla ylitarjontaa, vienti ei vetänyt jne.

Yleensäkin perinteinen hyvin työllistänyt teollisuustyö ei enää elpynyt, kun yritykset veivät tuotantonsa halpamaihin.

Mutta joo, jokainen ihminen toki kantoi sen oman kokemuksensa työttömyydestä ja itsekukin käsitteli sitä omalla tavallaan, eli elämäänsä niillä resurseilla mitä silloin oli.

Jostain lukemastani sain sen käsityksen, että sinäkin kuitenkin olit onnekas, kun ei kovin pitkään tarvinnut olla työttömänä, että löysit, sait työtä ja opiskelit

Kaikilla ei niinkään hyvin ollut asiat, eikä ole tänä päivänäkään. 90-luvulla katukuvaan tulleet leipäjonotkin ovat edelleen kovin pitkiä

Lue lisää

🔴Ei_en_ollut

"Jostain lukemastani sain sen käsityksen, että sinäkin kuitenkin olit onnekas, kun ei kovin pitkään tarvinnut olla työttömänä, että löysit, sait työtä ja opiskelit"

Ei, en ollut onnekas silti.
Menetin ja pitkäaikaisen työni aikoinaan. Sain jälkeenpäin kuulla että luottamusmies oli juoninut minua vastaan!!!
Sen jälkeen en ole kunnoittanut noita yhtään tippaa, en vähääkään. Ennemminkin päin vastoin, löydän niistä tosi paljon vikaa. Yleensä ovat pelkkiä juonijoita jotka kuvittelevat itsestään kaikenlaista, sairasta.

Siis en mitenkään pidä onnena sitä että jouduin mylläämään koko sieluni ympäri että pystyin kiinnostumaan vieläpä useaan eri kertaan aloista joista minun ei alunperin pitänyt edes olla kiinnostunut. Sellainen vie vuosia. Tein melkein mitä tahansa työtä kunhan se oli laillista ja pystyasennossa tehtävää.

Minulla oli jo ennen lamaa suunnitelmia omaan tulevaisuuteen ja olin aloittanut jo kauvan ennen opintoja asioihin jotka minua kiinnostivat. Työttömyys iski toimeentuloon niin että suunnitelmat oli muutettava. Myös se, mitä työtä oli tarjolla vaikutti asiaan.

Tuo kaikki vei kauvan, ihan liian kauvan.
Loppuväsyneenä narsistikin pääsi elämääni käsiksi...
Mikä on aivan uskomatonta jos ajattelee minkälainen ihminen minä oikeasti olin ennekuin vomavarani valuivat hukkaan typerässä taistelussa.

Elämäni on ikäänkuin mennyt hukkaan.
Tuossa sitten narsisti hyppäsi mukaan...

Tuossa_sanotaan

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/talous/item/26380
"Parturi-kampaamoalalla on noin 10  000 yrittäjää, joista yli 90 prosenttia on yksinyrittäjiä. Alan yrittäjien järjestäytymisaste on hyvin alhainen, noin 10 prosenttia."
Tuossa sanotaan että vielä -13 alan yrittäjiä on liikaa Suomessa. Miten monta kampaajaa jäi toimeentulotta tai kiikkui tomeentulon rajamailla suurtyöttömyysaikaan ei tuo lehtileike kerro.

En ole siis itse ollut kampaaja, mutta tuo nyt esimerkkinä siitä että palveluja ei käytetty niin paljoa kun oli pulaa toimeentulosta.

💡Ja_tuon

"Elämäni on ikäänkuin mennyt hukkaan.
Tuossa sitten narsisti hyppäsi mukaan..."
Ja tuon siis näkee nyt jälkikäteen selvemmin.

💡Olen_tuon

Olen tuon kaiken shitin keskellä ajatellut, että jos minulla ei mitään muuta tekemistä enää elämässäni ole niin kirjoitan kirjan tuosta kaikesta shitistä.

Ehkä sitä nyt verryttelen tässä palstallakin... Minulla on päiväkirjaa worldissä myös paljon.

Narsisti on tietysti hirveä sivuseikka koko jutussa, enkä usko häneen keskittyväni paljoakaan. Ainoastaan mitä liittyy omaan tilanteeseeni ehkä.

Ainakin olen monelta kannalta tarkastellut elämääni ja siinä samassa myös muiden.

🔴Enkä_nyt

Enkä nyt tarkoita että minulla ei olisi muuta tekemistä, mutta tämä nyt valikoitumassa yhdeksi tekemiseksi.
Elämäni hukkaan valumisella tarkoitan sitä, että en ole omana itsenäni päässyt toteuttamaan omia intressejäni, vaan se on ajan saatossa estynyt. Tavoitteet ovat tulleet mitättömiksi ja niillä ei ole sitä merkitystä mitä minä itse olisin odottanut, että elämä olisi merkityksellisempää.
Minkäänlaiseksi nautiskelijaksi en ole koskaan tuntenut vetoa alkaa, vaikka sellaiseen olisi varmaan paljonkin tilausta ollut minut saattaa...

Suurin osa ihmisistä pohjimmiltaan ei ole kovin ahkeria vaan tahtovat vain vetelehtiä jossain aurinkorannoilla tärkeimpänä tavoitteenaan. Minusta sellainen on ihan syvältä.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Miksi_koet

Miksi koet että on jotenkin oikein että jotkut ova saaneet pitää työnsä ja jotkut sitten taas joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi?

Ja vielä koet että yhteiskunta on osannut hoitaa työttömyyttä oikein kun pitkäaikaistyöttömätkin ovat päässeet osallisksi hetkeksi työnteosta ja saaneet tuettua palkkaa (eivät olleet oikasti tärkeitä).

Lue lisää

Kyllä se oli myös omasta yrittämisestä ja sinnikkyydestä kiinni! Miten valtiovalta olisi siinä tilanteessavoinut kaikkia auttaa? Jotain apuja oli, mutta itse piti kyllä nähdä myös vaivaa.

Oli kyllä porukkaa joka myös hyötyi: ei velkaa, työpaikka, rahaa tilillä - vaikeuksissa olevien koeja myytiin pilkkahinnalla.

Moni ns. ystävä jäi. Oli hirveää huomata joutuvansa sekä 1) menestyjien maalitauluksi - jostain syystä se, että ei tuhoudu vaikeuksien edessä aiheutti pahaa ärtymystä 2) vaikeuksien lannistamien (ok, kitisijöiden) maalitauluksi. Sama selitys kuin kohta 1.
Ylt antaa hyvää ajankuvaa.
Ja tilanteet, miksi ihmiset joutyivat ongelmiin, olivat niin monenlaisia.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, "
Sinuna_vielä

Sinuna vielä miettisin syvemmin tuota.
Voiko ihmisiä laittaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen, että keillä on ikäänkuin oikeus toimeentuloon ja elämään, oman elämän hallintaan ja vapaampaan valintaan?

Voisihan ajatella esim. että eniten koski niitä joilla jäi sitten perhe perustamattakin kokonaan kun oli vastuuntuntoa ettei lähde tyhjän päälle hulluttelemaan tuurin kaupalla.

Lue lisää

Varmaan siinä mielessä eniten koski, että oman ahdistuksen lisäksi vastuulla oli lasten elämä. Vaikka oli aivan lopussa, ei vain saanut romahtaa.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan siinä mielessä eniten koski, että oman ahdistuksen lisäksi vastuulla oli lasten elämä. Vaikka oli aivan lopussa, ei vain saanut romahtaa.

Uskonkin_

Uskonkin että on koskenut niitä ykköskukkaron hoitajia paljon yleensä.

Mutta en lähtisi mittaamaan kenenkään kipujen määrää ja mittavuutta.
Enkä myöskään menisi tietämään kuinka paljon yritystä on ollut kelläkin.
Enkä sitäkään kuinka kovan vastustuksen eteen kukakin joutui.
'
Tuosta olen tahtonut joskus kirjoittaa. Ehkä teen sen vielä. Ihmiset ovat samanlaisia yhä kuin 40-luvulla... Mikään ei siinä kohtaa ole muuttunut.

Että voisi tietää miten kehenkin sattuu ja vielä verrata noita täytyisi oikeasti olla se ihminen josta puhuu. Eikä edes riitä kun täytyisi olla ne kaikki ihmiset joitten kipuja käy vertaamaan.

Itseänsä nyt aina huomaa nostaa ylös kun ei käy enempiä pohtimaan.
Oma napa löytyy ja sen toisen napa, jolla sama tilanne.
Mutta tuokin kohtaa lopulta ongelman...

Anonyymi kirjoitti:

Uskonkin_

Uskonkin että on koskenut niitä ykköskukkaron hoitajia paljon yleensä.

Mutta en lähtisi mittaamaan kenenkään kipujen määrää ja mittavuutta.
Enkä myöskään menisi tietämään kuinka paljon yritystä on ollut kelläkin.
Enkä sitäkään kuinka kovan vastustuksen eteen kukakin joutui.
'
Tuosta olen tahtonut joskus kirjoittaa. Ehkä teen sen vielä. Ihmiset ovat samanlaisia yhä kuin 40-luvulla... Mikään ei siinä kohtaa ole muuttunut.

Että voisi tietää miten kehenkin sattuu ja vielä verrata noita täytyisi oikeasti olla se ihminen josta puhuu. Eikä edes riitä kun täytyisi olla ne kaikki ihmiset joitten kipuja käy vertaamaan.

Itseänsä nyt aina huomaa nostaa ylös kun ei käy enempiä pohtimaan.
Oma napa löytyy ja sen toisen napa, jolla sama tilanne.
Mutta tuokin kohtaa lopulta ongelman...

Lue lisää

"Mutta en lähtisi mittaamaan kenenkään kipujen määrää ja mittavuutta."
Totta. Jäin itse miettimään tuota edeltävää kommenttiani (lapsista).
Toisaalta se että lapset pärjää, on iloisia, niitten paremmista perheistä tulevat kaveritkin viihtyy meillä ja kuolematta, mutta tyytyväisinä popsivat 2 päivää sitten kaupassa vanhaksi mennyttä grillattua kanaa, riehuvat niinkuin lasten kuuluu...
... kyllä se auttoi yrittämään, jaksamaan ja olemaan onnellinenkin!

Anonyymi kirjoitti:

"Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, "
Sinuna_vielä

Sinuna vielä miettisin syvemmin tuota.
Voiko ihmisiä laittaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen, että keillä on ikäänkuin oikeus toimeentuloon ja elämään, oman elämän hallintaan ja vapaampaan valintaan?

Voisihan ajatella esim. että eniten koski niitä joilla jäi sitten perhe perustamattakin kokonaan kun oli vastuuntuntoa ettei lähde tyhjän päälle hulluttelemaan tuurin kaupalla.

Lue lisää

"Voiko ihmisiä laittaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen, että keillä on ikäänkuin oikeus toimeentuloon ja elämään, oman elämän hallintaan ja vapaampaan valintaan?"

Miten sinä aina saatkin väännetyksi asiat johonkin muuhun malliin kuin miksikä ne on tarkoitettu. Puhuttiin työttömyydestä ja kommentoin, että

"Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi. "

Siinä ei puhuta sen kummemmin tärkeysjärjestyksestä , oikeudesta elämään saati valinnan vapaudesta.

Minun mielestäni tosiaan työttömyys koski eniten perheellisiä ja heitä joilla oli velkaa. Syystä että perheissä on monta suuta ruokittavana ja velkojakin piti yrittää maksaa, eikä silloin edes korot olleet niin alhaala kuin nykyään. Lisäksi tosiaan ne yrittäjät, jotka olivat ottaneet lainaa ulkomailta kokivat kovan kohtalon, kun laina kallistui huomattavasti

Monenlaista tarinaa siltä ajalta on kuultu, monet kuitenkin selvityivät mutta liian moni ei selvinnyt.

Itseänikin tosiaan lama kosketti henk. kohtaisesti. Mutta ratkaisin asiaa kaikenlaisella puuhastelulla. Työttömyys aikoina kävin myös ns. vaapaehtoistyön kurssejakin. Että niiden puitteissa sitten kävin vierailijana/ystävänä laitoksissa.

Edelleen sitten myös lähdin heti aikas alussa mukaan työttömien yhdistyksen toimintaan, joka toiminta tosiaan oli 90- luvulla hyvinkin vilkasta. Ihan ns. kattojärjestyksen yhdessä kokouksessakin tuli aikoinaan käytyä, lisäksi yhteistyötä tehtiin lähikuntien yhdistysten kanssa. Toimintaa toki on nykyäänkin,

https://tyottomat.fi/etusivu/tyottomille

Monille ihmisille tosiaan se oli kovaa aikaa, omaisuutta/rakkaudella rakennettu/vaalittu koti jouduttiin myymään pilkkahinnalla jollei tullut peräti ulosmitatuksi ja siltikin jäi velkaa, eikä sitä työpaikkaa saanut. Niinä vuosina särkyi paljon aviolittoja ja ihmisiä.

Mutta no, se oli sitä aikaa. Itselleni ei siittä työttömyydestä mitenkään suuria traumoja jäänyt kuitenkaan , kun oli sitä toimintaa ja paikka mihin mennä. Välillä olin töissä , välillä aktiivina yhdistyksessä, lisänä muu vapaaehtoistyö , kotityöt ja lapset.

Elämä on mennyt niinkuin on mennyt, välillä on ollut vaikeaa, välillä vielä vaikeampaa, mutta selvitty on tähän asti. Kuten jo jossain kohtaa totesin, ns. taloudellisesti olen päässyt jaloilleni vasta v. 2009 kun työt vakiintuivat, velat tuli maksettua ja lapset aikuistuivat, muuttivat omilleen.

Nyt sitten ei kovin suuria toiveita ole, kunhan pääsisi suht terveenä ja täyspäisenä nauttimaan ees jokusen vuoden eläkepäivistä

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan siinä mielessä eniten koski, että oman ahdistuksen lisäksi vastuulla oli lasten elämä. Vaikka oli aivan lopussa, ei vain saanut romahtaa.

Kirjoittamasi lause sopii muunkinlaiseen ihmistä kohdanneeseen kriisiin kuin työttömyyteen. Kun matto vedetään jalkojen alta, niin juuri tuoltahan se tuntuu. Siinä kipupisteessä voi sakkautua niin, että toimii kuin kone ja ainoana johtotähtenä on omat lapset ja heidän tulevaisuutensa, muusta ei ole väliä.

Seuraava kirjoitus kosketti: "Että voisi tietää miten kehenkin sattuu ja vielä verrata noita täytyisi oikeasti olla se ihminen josta puhuu. Eikä edes riitä kun täytyisi olla ne kaikki ihmiset joitten kipuja käy vertaamaan."

Sitä ei toisiaan voi tietää ja itseäni on eniten sattunut juurikin erään narsistisen kakkosen toiminta, on viiltänyt ja syvältä. Edes vakava sairastuminen ja joutuminen tilapäisesti kaikkien armoille ei ole sattunut niin kovasti, kuin se että yritetään rikkoa toisen perhe-elämä. Eli jos lamavuosina särkyi työttömyyden ja velkataakan alla monia avioliittoja ja ihmisiä, niin särkyi niitä muidenkin syiden vuoksi, kuten yhä särkyy. Rikkonaisia sieluja on nykyisinkin vaikka miten paljon. Rikkonaisuus ja luottamuksen puute voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, vaikka tapamme on huutaa, että jokainen valitsee joutuuko suohon vai ei. Raadollisessa elämässä ei välttämättä ole niin selkeää valintaa olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoittamasi lause sopii muunkinlaiseen ihmistä kohdanneeseen kriisiin kuin työttömyyteen. Kun matto vedetään jalkojen alta, niin juuri tuoltahan se tuntuu. Siinä kipupisteessä voi sakkautua niin, että toimii kuin kone ja ainoana johtotähtenä on omat lapset ja heidän tulevaisuutensa, muusta ei ole väliä.

Seuraava kirjoitus kosketti: "Että voisi tietää miten kehenkin sattuu ja vielä verrata noita täytyisi oikeasti olla se ihminen josta puhuu. Eikä edes riitä kun täytyisi olla ne kaikki ihmiset joitten kipuja käy vertaamaan."

Sitä ei toisiaan voi tietää ja itseäni on eniten sattunut juurikin erään narsistisen kakkosen toiminta, on viiltänyt ja syvältä. Edes vakava sairastuminen ja joutuminen tilapäisesti kaikkien armoille ei ole sattunut niin kovasti, kuin se että yritetään rikkoa toisen perhe-elämä. Eli jos lamavuosina särkyi työttömyyden ja velkataakan alla monia avioliittoja ja ihmisiä, niin särkyi niitä muidenkin syiden vuoksi, kuten yhä särkyy. Rikkonaisia sieluja on nykyisinkin vaikka miten paljon. Rikkonaisuus ja luottamuksen puute voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, vaikka tapamme on huutaa, että jokainen valitsee joutuuko suohon vai ei. Raadollisessa elämässä ei välttämättä ole niin selkeää valintaa olemassa.

Lue lisää

Niin sopii.
Lisäksi kun on siinä taistele, pelasta, suojele, selviä -tilassa, ei välttämättä pysty ymmärtämään, että kaikki tekemäs ratkaisut ja tekemiset ei nyt välttämättä olleetkaan parhaita mahdollisia lapsen kannalta.
Kritiikkiä lapsilta kyllä voi myöhemmin tulla, ja se on hyvä. Lapsi, joka kriisin hetkellä on ollut riittävän vanha tajutakseen tilanteen edes jollakin tapaa, osaa ehkä antaa vanhemmalleen vähän armoakin. Sitten on ne, jotka ei osaa.

Se on niin surkeaa, että jos ulospäin näytät vahvalle ja selviytyjälle, apu jää saamatta. Siihen jäät traumoinesi. (Taitaa kyllä jäädä apu saamatta monelta muultakin.) => vaikka kriisi olisi ohi, voit edelleen itse olla täydessä taisteluvarustuksessa ja vanhempana ehkäpä käsittämätön.

"Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa."

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Voiko ihmisiä laittaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen, että keillä on ikäänkuin oikeus toimeentuloon ja elämään, oman elämän hallintaan ja vapaampaan valintaan?"

Miten sinä aina saatkin väännetyksi asiat johonkin muuhun malliin kuin miksikä ne on tarkoitettu. Puhuttiin työttömyydestä ja kommentoin, että

"Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi. "

Siinä ei puhuta sen kummemmin tärkeysjärjestyksestä , oikeudesta elämään saati valinnan vapaudesta.

Minun mielestäni tosiaan työttömyys koski eniten perheellisiä ja heitä joilla oli velkaa. Syystä että perheissä on monta suuta ruokittavana ja velkojakin piti yrittää maksaa, eikä silloin edes korot olleet niin alhaala kuin nykyään. Lisäksi tosiaan ne yrittäjät, jotka olivat ottaneet lainaa ulkomailta kokivat kovan kohtalon, kun laina kallistui huomattavasti

Monenlaista tarinaa siltä ajalta on kuultu, monet kuitenkin selvityivät mutta liian moni ei selvinnyt.

Itseänikin tosiaan lama kosketti henk. kohtaisesti. Mutta ratkaisin asiaa kaikenlaisella puuhastelulla. Työttömyys aikoina kävin myös ns. vaapaehtoistyön kurssejakin. Että niiden puitteissa sitten kävin vierailijana/ystävänä laitoksissa.

Edelleen sitten myös lähdin heti aikas alussa mukaan työttömien yhdistyksen toimintaan, joka toiminta tosiaan oli 90- luvulla hyvinkin vilkasta. Ihan ns. kattojärjestyksen yhdessä kokouksessakin tuli aikoinaan käytyä, lisäksi yhteistyötä tehtiin lähikuntien yhdistysten kanssa. Toimintaa toki on nykyäänkin,

https://tyottomat.fi/etusivu/tyottomille

Monille ihmisille tosiaan se oli kovaa aikaa, omaisuutta/rakkaudella rakennettu/vaalittu koti jouduttiin myymään pilkkahinnalla jollei tullut peräti ulosmitatuksi ja siltikin jäi velkaa, eikä sitä työpaikkaa saanut. Niinä vuosina särkyi paljon aviolittoja ja ihmisiä.

Mutta no, se oli sitä aikaa. Itselleni ei siittä työttömyydestä mitenkään suuria traumoja jäänyt kuitenkaan , kun oli sitä toimintaa ja paikka mihin mennä. Välillä olin töissä , välillä aktiivina yhdistyksessä, lisänä muu vapaaehtoistyö , kotityöt ja lapset.

Elämä on mennyt niinkuin on mennyt, välillä on ollut vaikeaa, välillä vielä vaikeampaa, mutta selvitty on tähän asti. Kuten jo jossain kohtaa totesin, ns. taloudellisesti olen päässyt jaloilleni vasta v. 2009 kun työt vakiintuivat, velat tuli maksettua ja lapset aikuistuivat, muuttivat omilleen.

Nyt sitten ei kovin suuria toiveita ole, kunhan pääsisi suht terveenä ja täyspäisenä nauttimaan ees jokusen vuoden eläkepäivistä

Lue lisää

🔴On_totta

"Miten sinä aina saatkin väännetyksi asiat johonkin muuhun malliin kuin miksikä ne on tarkoitettu. Puhuttiin työttömyydestä ja kommentoin, että "

On totta että tänne kannattaisi kommentoida korkeintaan yhteen kommenttiin per vrk. Muuten uppoutuu helposti liikaa ja ottaa sen yhden lauseen ja toisen kommentista ja alkaa sitä sitten mielessään pyörittämään...

Anonyymi kirjoitti:

🔴On_totta

"Miten sinä aina saatkin väännetyksi asiat johonkin muuhun malliin kuin miksikä ne on tarkoitettu. Puhuttiin työttömyydestä ja kommentoin, että "

On totta että tänne kannattaisi kommentoida korkeintaan yhteen kommenttiin per vrk. Muuten uppoutuu helposti liikaa ja ottaa sen yhden lauseen ja toisen kommentista ja alkaa sitä sitten mielessään pyörittämään...

Lue lisää

Ai, jaa mitäs se sellainen keskustelu sitten olisi.

Tuumattaisiin vuorokausi ennenkuin vastaisi, eiköhän se ny varsinkin olisi jotain sellaista mielessä pyörittämistä. Mielestäni on hyvä kommentoida silloin kun asia on tuore, eikä jäädä mielessä pyörittelemään.

Joskus sitä vaan innostuu ja silloin tulee kommentoitua enemmän, kun aihe on tuttu ja sitä omaakin kokemusta on.

Mutta joo, tätä asiaa 90- luvun lamaa mun tuli kuitenkin ajateltua enemmänkin kokonaisuutena syystä, että se kosketti hyvin monia ja sen syyt löytyivät hyvinkin monelta taholta, ei yksin suomalaisesta yhteiskunnasta.

Sen jälkeen työelämä muuttui pirstaleimmaksi, monien perinteisten teollisuusalojen tuotanto joko lopetettiin tai vietiin ulkomaille halvan työvoiman maihin. Nykyään sitten automaatio ja robotit korvaavat paljolta ihmisen työtä.

Maailma muuttuu ja me ihmiset joudumme sopeutumaan muutokseen, halusimme tai emme.

No omalla kohdalla onneksi loppu jo häämöttää työelämän suhteen, siitäkin sitten aukeaa työpaikka jollekkin nuoremmalle.

Tänään olen vielä hoitaja, jonain toisena päivänä saatan olla hoidettava, mikä sekin työllistää joitakuita. vanhat väistyy ja antaa nuoremmille tilaa, se sitä elämänkiertokulkua.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Ai, jaa mitäs se sellainen keskustelu sitten olisi.

Tuumattaisiin vuorokausi ennenkuin vastaisi, eiköhän se ny varsinkin olisi jotain sellaista mielessä pyörittämistä. Mielestäni on hyvä kommentoida silloin kun asia on tuore, eikä jäädä mielessä pyörittelemään.

Joskus sitä vaan innostuu ja silloin tulee kommentoitua enemmän, kun aihe on tuttu ja sitä omaakin kokemusta on.

Mutta joo, tätä asiaa 90- luvun lamaa mun tuli kuitenkin ajateltua enemmänkin kokonaisuutena syystä, että se kosketti hyvin monia ja sen syyt löytyivät hyvinkin monelta taholta, ei yksin suomalaisesta yhteiskunnasta.

Sen jälkeen työelämä muuttui pirstaleimmaksi, monien perinteisten teollisuusalojen tuotanto joko lopetettiin tai vietiin ulkomaille halvan työvoiman maihin. Nykyään sitten automaatio ja robotit korvaavat paljolta ihmisen työtä.

Maailma muuttuu ja me ihmiset joudumme sopeutumaan muutokseen, halusimme tai emme.

No omalla kohdalla onneksi loppu jo häämöttää työelämän suhteen, siitäkin sitten aukeaa työpaikka jollekkin nuoremmalle.

Tänään olen vielä hoitaja, jonain toisena päivänä saatan olla hoidettava, mikä sekin työllistää joitakuita. vanhat väistyy ja antaa nuoremmille tilaa, se sitä elämänkiertokulkua.

Lue lisää

🔴Usein_huomaan

"Tuumattaisiin vuorokausi ennenkuin vastaisi, eiköhän se ny varsinkin olisi jotain sellaista mielessä pyörittämistä. "
😄Usein huomaan että jos ei ehdi vastaamaan heti, vaan on jossain matkalla välillä ja sitten vastaa niin se asia tunnu niin kiperältä ja vastaus voi ollakin paljon rennompi. Sitä kiivastuksissaan joskus uppoaa vähän liikaakin aiheisiin ja viestit sitten sen mukaisia. Että ikäänkuin ajatukset lähtevät pois siitä jutusta johon muutoin olisi vastannut heti.

"kosketti hyvin monia ja sen syyt löytyivät hyvinkin monelta taholta, ei yksin suomalaisesta yhteiskunnasta."
Suomen sisällä on mahdollisuus valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen ja muidenkin toimia ja vastata haasteisiin. Amerikoista käsin ei ole edes toivottavaa että sieltä vastattaisiin...

"Nykyään sitten automaatio ja robotit korvaavat paljolta ihmisen työtä."
Toimistoalaoilla ehkä eniten. Pankit ja muut mukaan luettuna.

"Maailma muuttuu ja me ihmiset joudumme sopeutumaan muutokseen, halusimme tai emme."
Mielestäni vain muutoksen hinta tuli yksille ja samoille. Olisi pitänyt olla tasapuolisempaa maksamista ja nyttemmin olisi pyydettävä anteeksi niiltä joita satutettiin eniten. Jokin hyvitys.
Pyydetäänhän yhteiskunnan taholta anteeksi monilta muiltakin jollaista anteeksipyytämistä ei aiemmin olisi osattu odottaa... Esim. lastenkodeissa kärsineiltä aiemmilta sukupolvilta.
Myös sodassa kärsineet ymmärretään yleisesti ja siirtoväestön kärsimykset tiedetään eikä sitä käydä kyseenalaistamaan. Aikoinaan Suomessa tehtiin massiivisia järjestelyjä maatalousväestön asuttamiseksi että voivat jatkaa alallaan. Muutenhan sodan jälkeen on ollut korkea työllisyysaste, työtä ollut paljon.

Joko jossain päin Suomea on työttömien muistomerkki?

"No omalla kohdalla onneksi loppu jo häämöttää työelämän suhteen, siitäkin sitten aukeaa työpaikka jollekkin nuoremmalle."
Muistaakseni menemme aika samoilla vuosilla. Työuran loppu...
Jotta saisin edes jotain takaisin menetyksistä, minun pitäisi jatkaa vielä varsinaisen eläkeiän jälkeen, jonka varmaan teenkin, ainakin jonkin verran teen.
Tuossa nyt ainoastaan rahallista menetystä pystyy paikkaamaan, mutta ajankohta tietenkin vähän kyseenalainen kun ei oikein voi kokonaan jäädä eläkkeelle... Toivottavasti terveydentila antaa myöden.
Merkkejä näkyvissä siitäkin mahtaako nuorta väkeä riittää ja minkä kuntoisia ovat.
Kuulemma jo toinen suurin piirtein sisäoloissa kasvanut sukupolvi kasvamassa. Ulkona paljon aikoinaan leikkineet lapset ovat kuulemma älykkäämpiä ja terveempiä sitten myöhemminkin.

"Tänään olen vielä hoitaja, jonain toisena päivänä saatan olla hoidettava, mikä sekin työllistää joitakuita. "
Kyllä minä odotan itselleni terveyttä ja teen terveyteni eteen työtä, että lienen kuitenkin narsisti kun en ajattele että voisin jollekin nuoremmalle olla työn kohde sitten sairaana...😉. No, jos se tuosta on kiinni niin sitten vaan olen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Voiko ihmisiä laittaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen, että keillä on ikäänkuin oikeus toimeentuloon ja elämään, oman elämän hallintaan ja vapaampaan valintaan?"

Miten sinä aina saatkin väännetyksi asiat johonkin muuhun malliin kuin miksikä ne on tarkoitettu. Puhuttiin työttömyydestä ja kommentoin, että

"Niin eniten se koski niitä ihmisiä, joilla oli jo perhettä ja asunto yms velkaa, myös monia yrittäjiä, kun lähestulkoon yhdessä yössä (devavaatio) ihmisen elämä muuttui hyvin toimeentulevasta leipäjonon asiakkaaksi. "

Siinä ei puhuta sen kummemmin tärkeysjärjestyksestä , oikeudesta elämään saati valinnan vapaudesta.

Minun mielestäni tosiaan työttömyys koski eniten perheellisiä ja heitä joilla oli velkaa. Syystä että perheissä on monta suuta ruokittavana ja velkojakin piti yrittää maksaa, eikä silloin edes korot olleet niin alhaala kuin nykyään. Lisäksi tosiaan ne yrittäjät, jotka olivat ottaneet lainaa ulkomailta kokivat kovan kohtalon, kun laina kallistui huomattavasti

Monenlaista tarinaa siltä ajalta on kuultu, monet kuitenkin selvityivät mutta liian moni ei selvinnyt.

Itseänikin tosiaan lama kosketti henk. kohtaisesti. Mutta ratkaisin asiaa kaikenlaisella puuhastelulla. Työttömyys aikoina kävin myös ns. vaapaehtoistyön kurssejakin. Että niiden puitteissa sitten kävin vierailijana/ystävänä laitoksissa.

Edelleen sitten myös lähdin heti aikas alussa mukaan työttömien yhdistyksen toimintaan, joka toiminta tosiaan oli 90- luvulla hyvinkin vilkasta. Ihan ns. kattojärjestyksen yhdessä kokouksessakin tuli aikoinaan käytyä, lisäksi yhteistyötä tehtiin lähikuntien yhdistysten kanssa. Toimintaa toki on nykyäänkin,

https://tyottomat.fi/etusivu/tyottomille

Monille ihmisille tosiaan se oli kovaa aikaa, omaisuutta/rakkaudella rakennettu/vaalittu koti jouduttiin myymään pilkkahinnalla jollei tullut peräti ulosmitatuksi ja siltikin jäi velkaa, eikä sitä työpaikkaa saanut. Niinä vuosina särkyi paljon aviolittoja ja ihmisiä.

Mutta no, se oli sitä aikaa. Itselleni ei siittä työttömyydestä mitenkään suuria traumoja jäänyt kuitenkaan , kun oli sitä toimintaa ja paikka mihin mennä. Välillä olin töissä , välillä aktiivina yhdistyksessä, lisänä muu vapaaehtoistyö , kotityöt ja lapset.

Elämä on mennyt niinkuin on mennyt, välillä on ollut vaikeaa, välillä vielä vaikeampaa, mutta selvitty on tähän asti. Kuten jo jossain kohtaa totesin, ns. taloudellisesti olen päässyt jaloilleni vasta v. 2009 kun työt vakiintuivat, velat tuli maksettua ja lapset aikuistuivat, muuttivat omilleen.

Nyt sitten ei kovin suuria toiveita ole, kunhan pääsisi suht terveenä ja täyspäisenä nauttimaan ees jokusen vuoden eläkepäivistä

Lue lisää

🔴Hyvin_kunnioitettavaa

"Itseänikin tosiaan lama kosketti henk. kohtaisesti. Mutta ratkaisin asiaa kaikenlaisella puuhastelulla. Työttömyys aikoina kävin myös ns. vaapaehtoistyön kurssejakin. Että niiden puitteissa sitten kävin vierailijana/ystävänä laitoksissa."

Hyvin kunnoitettavaa ja varmasti ollut sittemmin hyötyä työssäkin. Ehkä minunkin olisi pitänyt. Mutta valitettavasti minulla ei ollut mitään mahdollisuutta taloudellisesti heittäytyä virran vietäväksi vaan oli tehtävä mitä työtä ikinä sitten sattui saamaan. Ei ollut ketään joka olisi voinut minun laskuistani huolehtia...

Käytin aikani myös työn etsintään ja mietintään miten edetä. Kävin ammatinvalinnan testeissä ja keskustelemassa asiantuntijoiden kanssa joita te-toimistossa oli käytettävissä. Vaihdoin jopa te-toimistoa koska toisen paikkakunnan te-toimistosta löytyi tehokkaammat virkailijat. Siinä yhteydessä kävi vain ilmi että myös kunnat toimivat eri tavoin työttömiä kohtaan. Kunnilla oli suuriakin eroja, vaikka ei olisi ollut mitään järjellistä estettä että kaikki kunnatkin olisivat yrittäneet tosissaan. Toiset kunnat kiersivät vastuutaan vaikka siitä tuli kunnille suoraan takkiin per työtön. Se oli ihan kuntien viranomaisten laiskuutta. Siihenkin asiaan tuli sitten vauhtia jossain vaiheessa mutta pitkällä työttömyyskauden syövereissä mentiin jo silloin. Taisi olla jo loppusuoralla.

🔴Joku_kommentoi

Joku kommentoi, että mitä yhteiskunta muka olisi voinut tehdä.
En löydä kommenttia vaikka yritin etsiä.

Vastaan nyt sen verran että tietenkin valtakunnan politiikkaan mukaan päästäkseen täytyy olla jonnin verran kiinnostusta ja valta-asemaan päästäkseen täytyy saada kannatusta ja olla edes hilkun perillä asioista.

Noinpa ei olekaan ihan itsestään selvää, vaikka demokratiassa elämme, että mitä kaikkia toimia voidaan säätää että hommat luistaisivat. Eli ei kannata ihmetellä sitä jos itse ei keksi mitä olisi voitu tehdä.

Mutta sitä ihmettelisin, kuinka kukaan voi ajatella että valtakunnan osaajat eivät olisi muka voineet mitään tehdä. Hehän ovat siellä missä ovat juuri sitä varten että heidän kuuluu tehdä.

Jotain tehtiinkin, mutta ei läheskään tarpeeksi.

Enkä tarkoita sitä etteikö olisi saanut olla minkäänlaista luonnon valintaa olemassa, mutta kun se toimi lähes päinvastoin. Sairaat ja tehottomat ihmiset saivat usein pitää työpaikkansa, kun sitten taas monet hyvin vireät ja terveet ihmiset eivät. Ja sitten oli sitä jaaritusta jossa käytiin sitä läpi kuinka vain parhaat muka jätettiin työhön ja heikot irtisanottiin (jossa irtisanottiin vain osa).

Työttömiä leimattiin rumasti ja aiheetta. Kyllä työpaikoilla eli lintsareita ja tunareita jotka saivat työnsä pitää.

Tyehotosopimukset pitivät osaltaan siitä huolen. Vaikka olen aina kuulunut kulloiseenkin ammattiliittoon niin siinä kohtaa toiminta sapetti ja näin liittojen toiminnassa rumuutta. Tulipa mieleen että saisivat painua hornan tuuttiin säheltämästä.

Sopimuksista poistettiin muuten jossain kohtaa niitä pykäliä joiden mukaan irtisanomisia järjesteltiin liitonkin toimesta ensisijaisesti niihin joiden kärsimysksistä ei katsottu aiheelliseksi ainakaan liittojen toimesta välittää.

Siellä puhuttiin mm. sotarveteraaneista ja perheellisistä ym. joiden työllisyys piti ensisijaisesti turvata. Tai anakaan heitä ei saanut irtisanoa ilman pätevää syytä ensin.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Joku_kommentoi

Joku kommentoi, että mitä yhteiskunta muka olisi voinut tehdä.
En löydä kommenttia vaikka yritin etsiä.

Vastaan nyt sen verran että tietenkin valtakunnan politiikkaan mukaan päästäkseen täytyy olla jonnin verran kiinnostusta ja valta-asemaan päästäkseen täytyy saada kannatusta ja olla edes hilkun perillä asioista.

Noinpa ei olekaan ihan itsestään selvää, vaikka demokratiassa elämme, että mitä kaikkia toimia voidaan säätää että hommat luistaisivat. Eli ei kannata ihmetellä sitä jos itse ei keksi mitä olisi voitu tehdä.

Mutta sitä ihmettelisin, kuinka kukaan voi ajatella että valtakunnan osaajat eivät olisi muka voineet mitään tehdä. Hehän ovat siellä missä ovat juuri sitä varten että heidän kuuluu tehdä.

Jotain tehtiinkin, mutta ei läheskään tarpeeksi.

Enkä tarkoita sitä etteikö olisi saanut olla minkäänlaista luonnon valintaa olemassa, mutta kun se toimi lähes päinvastoin. Sairaat ja tehottomat ihmiset saivat usein pitää työpaikkansa, kun sitten taas monet hyvin vireät ja terveet ihmiset eivät. Ja sitten oli sitä jaaritusta jossa käytiin sitä läpi kuinka vain parhaat muka jätettiin työhön ja heikot irtisanottiin (jossa irtisanottiin vain osa).

Työttömiä leimattiin rumasti ja aiheetta. Kyllä työpaikoilla eli lintsareita ja tunareita jotka saivat työnsä pitää.

Tyehotosopimukset pitivät osaltaan siitä huolen. Vaikka olen aina kuulunut kulloiseenkin ammattiliittoon niin siinä kohtaa toiminta sapetti ja näin liittojen toiminnassa rumuutta. Tulipa mieleen että saisivat painua hornan tuuttiin säheltämästä.

Sopimuksista poistettiin muuten jossain kohtaa niitä pykäliä joiden mukaan irtisanomisia järjesteltiin liitonkin toimesta ensisijaisesti niihin joiden kärsimysksistä ei katsottu aiheelliseksi ainakaan liittojen toimesta välittää.

Siellä puhuttiin mm. sotarveteraaneista ja perheellisistä ym. joiden työllisyys piti ensisijaisesti turvata. Tai anakaan heitä ei saanut irtisanoa ilman pätevää syytä ensin.

Lue lisää

"Mutta sitä ihmettelisin, kuinka kukaan voi ajatella että valtakunnan osaajat eivät olisi muka voineet mitään tehdä."

Niin edelleen, siellä laman taustalla oli sellaisia tekijöitä, joihin Suomen valtio ei voinut mitenkään vaikuttaa.

Esimerkkeinä Neuvostoliiton hajoaminen, korkotason nousu niin kotimassa kuin myös koko Euroopassa, mikä aiheutti lainojen kallistumista ja sitä myöden inevstointien heikkenemistä.
Öljyn hinnan nousu ja öljykriisit . Suomen talouteen vaikutti voimakkaasti sekin, että maailmalla oli paperista ylitarjontaa. Vienti ei vetänyt.

Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, yritysten kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheutti suurtyöttömyyden.

Työttömyys noina aikoina kosketti suurinta osaa ihmisistä, joko suoraan tai välillisesti, niin monia yrittäjiä kuin perustason työntekijöitäkin. Siihen aikaan ei työttömiä mitenkään mollattu, saati arvosteltu, kun kaikilla oli tiedossa laman syyt. Ongelma/lama koski koko väestöä tavalla tai toisella.

Ajatuksesi valinnoista että sairaat ja tehottomat saivat pitää työpaikkansa ja muka vireät ja terveet saivat lähteä on mielestäni suorastaan sairas.

Tosiassa suurtyöttömyyden aiheutti juurikin lukuisien yrityksen konkurssit ja sitä myöden toiminnan loppuminen, jolloin kaikilta yrityksen työntekijöiltä loppui työ. Ettei silloin kenekään tarvinnut ajatella, että irtisanominen olisi johtunut henkilöstä itsestään.

En ymmärrä katkeruuttasi muita ihmisiä kohtaan, kun työttömyysaikasi ovat ilm. olleet lyhyitä ja olet kertomasi saanut hyvää palvelua te-toimistosta ja kouluttatunut monelle alalle.

Mutta joo, jos ny taas lähtis hakemaan sitä voita leivän päälle, sitä kuuluisaa pyhärahaa ansaitsemaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta sitä ihmettelisin, kuinka kukaan voi ajatella että valtakunnan osaajat eivät olisi muka voineet mitään tehdä."

Niin edelleen, siellä laman taustalla oli sellaisia tekijöitä, joihin Suomen valtio ei voinut mitenkään vaikuttaa.

Esimerkkeinä Neuvostoliiton hajoaminen, korkotason nousu niin kotimassa kuin myös koko Euroopassa, mikä aiheutti lainojen kallistumista ja sitä myöden inevstointien heikkenemistä.
Öljyn hinnan nousu ja öljykriisit . Suomen talouteen vaikutti voimakkaasti sekin, että maailmalla oli paperista ylitarjontaa. Vienti ei vetänyt.

Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, yritysten kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheutti suurtyöttömyyden.

Työttömyys noina aikoina kosketti suurinta osaa ihmisistä, joko suoraan tai välillisesti, niin monia yrittäjiä kuin perustason työntekijöitäkin. Siihen aikaan ei työttömiä mitenkään mollattu, saati arvosteltu, kun kaikilla oli tiedossa laman syyt. Ongelma/lama koski koko väestöä tavalla tai toisella.

Ajatuksesi valinnoista että sairaat ja tehottomat saivat pitää työpaikkansa ja muka vireät ja terveet saivat lähteä on mielestäni suorastaan sairas.

Tosiassa suurtyöttömyyden aiheutti juurikin lukuisien yrityksen konkurssit ja sitä myöden toiminnan loppuminen, jolloin kaikilta yrityksen työntekijöiltä loppui työ. Ettei silloin kenekään tarvinnut ajatella, että irtisanominen olisi johtunut henkilöstä itsestään.

En ymmärrä katkeruuttasi muita ihmisiä kohtaan, kun työttömyysaikasi ovat ilm. olleet lyhyitä ja olet kertomasi saanut hyvää palvelua te-toimistosta ja kouluttatunut monelle alalle.

Mutta joo, jos ny taas lähtis hakemaan sitä voita leivän päälle, sitä kuuluisaa pyhärahaa ansaitsemaan.

Lue lisää

🔴Tuolla_aiemmin

"Niin edelleen, siellä laman taustalla oli sellaisia tekijöitä, joihin Suomen valtio ei voinut mitenkään vaikuttaa."

Tuolla aiemmin jo vastasin tähän samaan asiaan näin:
"Suomen sisällä on mahdollisuus valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen ja muidenkin toimia ja vastata haasteisiin. Amerikoista käsin ei ole edes toivottavaa että sieltä vastattaisiin..."

En nyt tiedä mitä muuta tuosta sanoisi... Siis haasteet voivat tulla mistä vain, mutta Suomen tasolla olisi pystytty työttömyyden kehitykseen vastaamaan paremmin. Ammattijärjestöt olisivat voineet myös irroittaa näppinsä kokonaan yleensäkin vain työnantajalle kuuluvasta oikeudesta ottaa ja erottaa...

En nyt tiedä keille luennoit mutta minä olen kyllä kouluni käynyt että mitään selkokielistä kertausta en aiheesta tarvitse. Mutta ehkä näitä lukee myös muut... Vastaus oli kuitenkin ikäänkuin minulle kuitenkin...

Että ikäänkuin kuntatasonkin politikoinnilla jo voitiin asioihin jonkin verran vaikuttaa. Valtakunnan tasolla olisi voitu myös vaikuttaa. Kriisaikoina taidot nähdään onko niitä vai ei.

"En ymmärrä katkeruuttasi muita ihmisiä kohtaan, kun työttömyysaikasi ovat ilm. olleet lyhyitä ja olet kertomasi saanut hyvää palvelua te-toimistosta ja kouluttatunut monelle alalle. "
Tuolla aiemmin jo kertonutkin siitä että työpaikoilla usein oli henkilöitä työssä jotka erittäinkin agressiivisia tulokkaita kohtaan, kuten myös ammattiliitot suojelivat säännöksin ns. vakinaista henkilökuntaa jolloin kun jokin homma loppui saivat viimeksitulleet aina lähteä.

Olen myös kertonut että kamppailu työelämässä pysymisestä kesti kohdallani noista edellä mainituista syistä todella kauvan. Ihan sieltä alusta loppuun asti.
Mikäpä siinä kouluttautuessa jos olisi kylpenyt rahassa mutta kun kaikki maksaa, kouluttautumisaikanakin.

Myösin alat joihin kouluttauduin eivät niinkään olleet niitä joista alun perin haaveilin ja joihin ihan alunperin olisin itse halunnut mennä...
Tuossa nyt jo niin paljon kaikkea shittiä että minä en viitsi kaunista peruskouluainetta asiasta kirjoittaa kauniine loppuineen, joka näyttää jonkun kohdalla olevan välttämätön.

Mieluummin pysyn totuudessa. Että mielestäni olen joutunut kohtuuttoman lujille. Kiitos kuitenkin yrityksestä nähdä minunkin tilannettani valoisampana.
Tähän nyt olen tullut, ikää pukkaa mutta terveyttä tuntuu riittävän toisin kuin ikäryhmilleni ennustettiin laman alkuaikoina jollon kolmekymppiset tuomittiin vanhoiksi eikä työkkärissä tosiaan ollut tarjolla mitään kummempia toimia, vaan kauhistuneena joutui tilanteeseen jossa yleinen tieto oli että

🔽🔽🔽nyt kun joutuu työttömäksi niin kolmekymppinen on jo vanha eikä saa enää koskaan työtä.

Ja tuohon moni muuten meni ja jopa jäi eikä koskaan enää noussut. Jotkut ehkä saaneet sitten vasta vanhana työtä eli nyt ihan viimevuosina työllistyneet.

Kapa niitä tukitöitä on työttömille vähän kunnasta riippuen järjestetty, mutta ne eivät vastaa ollenkaan oikeaa työpaikkaa.

Enkä mistään katkeruuksista ketään yksilöitä kohtaan tiedä, mutta ihmisluonne tuli tutuksi vähän uusista kulmista ja lähietäisyydeltä. Mutta en tosiaan viitsi maalailla että ihanaa aika tasapuolisesti hyvine ja huonoine muistoineen, kun elämäni kuitenkin sotkeentui tavalla jolla en olisi itse sitä mitenkään tahtonut sotkeennuttaa.

Minulla niitä huonoja kokemuksia ilman työttömyyttäkin oli ihan riittämiin jos niitä olisi oltava sen takia että jotain oppisi ikäänkuin tasapuolisuuden nimissä kaikki kärsimäänkin.

Mitä tulee yleisiin te-palveluihin, niin kaikkien tarvitsevien käytössä ovat.
Olisin kaivannut valtakunnallisella tasolla kipeästi sitä, että ne jotka olisivat halunneet käyttää tilaisuuden hyväkseen ja lähteä opintojen poluille olisivat voineet sen sillä samalla tuella tehdä millä nyt joutuivat opiskelemaan ne jotka eivät sinne halunneet...

Minulla oli aikoinaan muita suunnitelmia kuin mihin syövereihin jouduin ja ajauduin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta sitä ihmettelisin, kuinka kukaan voi ajatella että valtakunnan osaajat eivät olisi muka voineet mitään tehdä."

Niin edelleen, siellä laman taustalla oli sellaisia tekijöitä, joihin Suomen valtio ei voinut mitenkään vaikuttaa.

Esimerkkeinä Neuvostoliiton hajoaminen, korkotason nousu niin kotimassa kuin myös koko Euroopassa, mikä aiheutti lainojen kallistumista ja sitä myöden inevstointien heikkenemistä.
Öljyn hinnan nousu ja öljykriisit . Suomen talouteen vaikutti voimakkaasti sekin, että maailmalla oli paperista ylitarjontaa. Vienti ei vetänyt.

Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, yritysten kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheutti suurtyöttömyyden.

Työttömyys noina aikoina kosketti suurinta osaa ihmisistä, joko suoraan tai välillisesti, niin monia yrittäjiä kuin perustason työntekijöitäkin. Siihen aikaan ei työttömiä mitenkään mollattu, saati arvosteltu, kun kaikilla oli tiedossa laman syyt. Ongelma/lama koski koko väestöä tavalla tai toisella.

Ajatuksesi valinnoista että sairaat ja tehottomat saivat pitää työpaikkansa ja muka vireät ja terveet saivat lähteä on mielestäni suorastaan sairas.

Tosiassa suurtyöttömyyden aiheutti juurikin lukuisien yrityksen konkurssit ja sitä myöden toiminnan loppuminen, jolloin kaikilta yrityksen työntekijöiltä loppui työ. Ettei silloin kenekään tarvinnut ajatella, että irtisanominen olisi johtunut henkilöstä itsestään.

En ymmärrä katkeruuttasi muita ihmisiä kohtaan, kun työttömyysaikasi ovat ilm. olleet lyhyitä ja olet kertomasi saanut hyvää palvelua te-toimistosta ja kouluttatunut monelle alalle.

Mutta joo, jos ny taas lähtis hakemaan sitä voita leivän päälle, sitä kuuluisaa pyhärahaa ansaitsemaan.

Lue lisää

🔴Vain_osittain

"Tosiassa suurtyöttömyyden aiheutti juurikin lukuisien yrityksen konkurssit ja sitä myöden toiminnan loppuminen, jolloin kaikilta yrityksen työntekijöiltä loppui työ. Ettei silloin kenekään tarvinnut ajatella, että irtisanominen olisi johtunut henkilöstä itsestään."

Vain osittain, osittain sitten taas ei, vaan hyvin paljon jäätiin työttömiksi vähennysten kautta. Kuten myös konkkaan menneet firmat yleensä ensin vähensivät.

"Työttömyys noina aikoina kosketti suurinta osaa ihmisistä, joko suoraan tai välillisesti, niin monia yrittäjiä kuin perustason työntekijöitäkin. Siihen aikaan ei työttömiä mitenkään mollattu, saati arvosteltu, kun kaikilla oli tiedossa laman syyt. Ongelma/lama koski koko väestöä tavalla tai toisella."

Kyllä nyt niin kauniisti maalaat että!!!
Varmaan minun nyt epäiltävä mielenterveyttänikin kun olen harhoja kuullut itse. Mutta sinähän sen nyt näyt tietävän että hyvin oli asiat ja kaikki ihmiset kilttejä kuin joulupukkia ootellessa.

"Ajatuksesi valinnoista että sairaat ja tehottomat saivat pitää työpaikkansa ja muka vireät ja terveet saivat lähteä on mielestäni suorastaan sairas. "
Kylläpä kauniisti puhelet!!!
En ole sanonut että kaikki sairaat jäivät ja kaikki terveet saivat lähteä.
Ajatus on peräisin ajoilta, jolloin tosiaan joutui mollaamisenkin kohteeksi että ei ollut yhtä hyvä työntekijä kuin ne muut jotka saivat pitää paikkansa.
Kun itse olin paikalla niin kaipa näin.

Pitäisiköhän sinun nyt väliin miettiä josko tiedät jo ihan liikoja, kun ei ne nyt ihan noin ole ne asiat kun väität että ovat. Tapahtui paljon muutakin kuin sinun paikkakuntasi tapahtumat näemmä ovat olleet.

Ja katkeruudesta vielä, niin en nyt tiedä onko tämä katkeruutta, mutta ei ne unohdu mitä on kokenut. Eikä niiden tarvitsekaan unohtua.
En kilpaile tämän kirjoitukseni kanssa peruskoulujen ainekirjoituskilapailussa, vaan enemmän tätä aikuisten oikeaa totuutta tässä pränttään miten olen nähnyt ja kokenut.

🔴Ja_kyllä_olen

Ja kyllä olen itse ne työpaikat hakenut joissa sitten kauvemmin olen ollut. Ei niitä mikään työvoimaviranomainen ole tullut tarjoamaan. Ovat kyllä virastossa todenneet sittemmin että etsin näemmä itse...
Enkä mitään palkkatukia ole koskaan käyttänyt enkä mitään muuta reittiä työhön mennyt kuin ihan oikeaan työhön olen oikealla palkalla palkattu.

Kai siinä on osansa tällä minun luonteellanikin, mistä nyt kaikki eivät ole kovasti pitäneet, että en liene riittävän nöyrä, alistuva ja kaunisteleva. Työttömien yhdistyksillä ei olisi ollut minulle mitään antaa.

Lähinnä omia ajatuksiani olen käynyt perkaamassa työkkärissä, eikä siitä tarvitse virsuta. Vai onko sekin ollut sitten liikaa palvelua minulle kun niitä on siellä kuultu niitä minun ajatuksiani?
Työvoimaviranomainen on parempi kuuntelija (ehdottomasti vanhemmat ja kokeneemmat minun tapauksessani) kuin mikään psykiatri kun ne nyt kuitenkin ymmärtävät mistä kyse, kun ongelma on todellinen eikä kuviteltu.

🔴Ja_olen

Ja olen kouluttautunut omaehtoisesti, en työttömyyskoulutuksissa, sanottakoon sekin vielä.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Vain_osittain

"Tosiassa suurtyöttömyyden aiheutti juurikin lukuisien yrityksen konkurssit ja sitä myöden toiminnan loppuminen, jolloin kaikilta yrityksen työntekijöiltä loppui työ. Ettei silloin kenekään tarvinnut ajatella, että irtisanominen olisi johtunut henkilöstä itsestään."

Vain osittain, osittain sitten taas ei, vaan hyvin paljon jäätiin työttömiksi vähennysten kautta. Kuten myös konkkaan menneet firmat yleensä ensin vähensivät.

"Työttömyys noina aikoina kosketti suurinta osaa ihmisistä, joko suoraan tai välillisesti, niin monia yrittäjiä kuin perustason työntekijöitäkin. Siihen aikaan ei työttömiä mitenkään mollattu, saati arvosteltu, kun kaikilla oli tiedossa laman syyt. Ongelma/lama koski koko väestöä tavalla tai toisella."

Kyllä nyt niin kauniisti maalaat että!!!
Varmaan minun nyt epäiltävä mielenterveyttänikin kun olen harhoja kuullut itse. Mutta sinähän sen nyt näyt tietävän että hyvin oli asiat ja kaikki ihmiset kilttejä kuin joulupukkia ootellessa.

"Ajatuksesi valinnoista että sairaat ja tehottomat saivat pitää työpaikkansa ja muka vireät ja terveet saivat lähteä on mielestäni suorastaan sairas. "
Kylläpä kauniisti puhelet!!!
En ole sanonut että kaikki sairaat jäivät ja kaikki terveet saivat lähteä.
Ajatus on peräisin ajoilta, jolloin tosiaan joutui mollaamisenkin kohteeksi että ei ollut yhtä hyvä työntekijä kuin ne muut jotka saivat pitää paikkansa.
Kun itse olin paikalla niin kaipa näin.

Pitäisiköhän sinun nyt väliin miettiä josko tiedät jo ihan liikoja, kun ei ne nyt ihan noin ole ne asiat kun väität että ovat. Tapahtui paljon muutakin kuin sinun paikkakuntasi tapahtumat näemmä ovat olleet.

Ja katkeruudesta vielä, niin en nyt tiedä onko tämä katkeruutta, mutta ei ne unohdu mitä on kokenut. Eikä niiden tarvitsekaan unohtua.
En kilpaile tämän kirjoitukseni kanssa peruskoulujen ainekirjoituskilapailussa, vaan enemmän tätä aikuisten oikeaa totuutta tässä pränttään miten olen nähnyt ja kokenut.

Lue lisää

"Mutta sinähän sen nyt näyt tietävän että hyvin oli asiat ja kaikki ihmiset kilttejä kuin joulupukkia ootellessa."

Kuule kun laman aikaan työttömiksi joutuneiden ja konkurssiin joutuneiden yrittäjien asiat eivät olleet ollenkaan hyvin.

Monen työttämän elämä oli rankkaa kun rahat eivät riittäneet velkojen maksuun, saati elämiseen.

Kuten edellä totesin, monet avioliitot hajosivat ja jotkut masentuivat, jotkut alkoholisoituvat , luopuivat toivosta

Sinä olet ihme vääntäjä

Mitä tulee minuun, niin työttömien yhdistyksen aktiivina minulla oli jonkinlainen näköalapaikka laajemmallekkin aluelle, kuin oman silloisen kuntani tilanne.

Yhteistyötä tehtiin koko valtakunnan tasolla. Olihan se toki joskus puisevaakin lukea työttömyys tilastoja ja kuunnella ihmisten tarinoita noihin aikoihin.

Mutta joo, sinun kokemuksesi on henkilökohtainen ja sillä tavalla erilainen, että sinä jouduit lähtemään ja muut saivat jäädä. Toki sellainen sitten saattaa saada aikaan jotain sellaista, että luulee että itsessä on jotain vikaa, ei ole yhtä hyvä kuin muut.

Mutta kyllä sinun kirjoituksistasi jonkinlainen katkeruus paistaa.

Mitä hieman ihmettelen sitä taustaa vasten, ettet ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työtön. Olet aina löytänyt/saanut uuden työpaikan ja sinulla on ollut mahdollisuus kouluttautua useampaankin ammattiin.

Lisään vielä, että sekin kummastuttaa, kun kerrot kouluttautuneesi omaehtoisesti ts. olit vapaa valitsemaan alan johon kouluttauduit. Niin miksi ihmeessä kouluttauduit aloille, jotka eivät kiinnostaneet sinua?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta sinähän sen nyt näyt tietävän että hyvin oli asiat ja kaikki ihmiset kilttejä kuin joulupukkia ootellessa."

Kuule kun laman aikaan työttömiksi joutuneiden ja konkurssiin joutuneiden yrittäjien asiat eivät olleet ollenkaan hyvin.

Monen työttämän elämä oli rankkaa kun rahat eivät riittäneet velkojen maksuun, saati elämiseen.

Kuten edellä totesin, monet avioliitot hajosivat ja jotkut masentuivat, jotkut alkoholisoituvat , luopuivat toivosta

Sinä olet ihme vääntäjä

Mitä tulee minuun, niin työttömien yhdistyksen aktiivina minulla oli jonkinlainen näköalapaikka laajemmallekkin aluelle, kuin oman silloisen kuntani tilanne.

Yhteistyötä tehtiin koko valtakunnan tasolla. Olihan se toki joskus puisevaakin lukea työttömyys tilastoja ja kuunnella ihmisten tarinoita noihin aikoihin.

Mutta joo, sinun kokemuksesi on henkilökohtainen ja sillä tavalla erilainen, että sinä jouduit lähtemään ja muut saivat jäädä. Toki sellainen sitten saattaa saada aikaan jotain sellaista, että luulee että itsessä on jotain vikaa, ei ole yhtä hyvä kuin muut.

Mutta kyllä sinun kirjoituksistasi jonkinlainen katkeruus paistaa.

Mitä hieman ihmettelen sitä taustaa vasten, ettet ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työtön. Olet aina löytänyt/saanut uuden työpaikan ja sinulla on ollut mahdollisuus kouluttautua useampaankin ammattiin.

Lue lisää

🔴Mitä_tulee

Mitä tulee ihmisten kiltteyteen ja joulupukkiin tarkoitin sitä että aiemmassa sinä olet ikäänkuin tiennyt että kaikki ihmiset ovat tienneet ja hyväksyneet työttömyyden taustatekijät eikä työttömiä leimattu.
Kuule kun ihmiset eivät kaikki ole kauhean hyväntahtoisia ja monet näkivät ehkä elänsä ensimmäisen kerran tilaisuuden päästä muita nokkimaan kun itse saivat pitää työpaikkansa ja joku toinen taas ei... Meitä on niin moneen lähtöön...
Mutta sinun paikkakunnallasi ilmeisesti vain kilttejä ihmisiä sitten. Ok.

"Sinä olet ihme vääntäjä"
Sinulla nyt jotain vaikeuksia ymmärtää taas omaa lukemaasi. Ehkä meidän todellisuus nyt vain on niin toisenlainen että ei riitä ymmärrys edes mitä toinen kirjoittaa...
Mutta kiitos nyt taas kauniista sanoistasi.

Minä kyllä tässäkin ketjussa se, joka nostin nuo työttömyyden pimeät puolet ensinnä esiin koska sinä hehkutit ihan muuhun sävyyn alkuun. Että säästä luentosi.

"Mitä tulee minuun, niin työttömien yhdistyksen aktiivina minulla oli jonkinlainen näköalapaikka laajemmallekkin aluelle, kuin oman silloisen kuntani tilanne."
Etkä ole kuullut edes vähennyksistä joilla usein alkoivat lopulliset alasajotkin.

Oletko koskaan kuullut esim. Nokiasta? Se oli sellainen elektroniikka-alan yritys lähinnä Salon seudulla eniten työllistävä. Alihankintana sinne tehtiin paljon myös työtä muualla. Kuinkahan monessa eri erässä Salon tehdaskin alas ajettiin lopulta. Kesti ajallisestikin hyvin pitkään.

Ja monta muuta. Mutta en nyt ala luettelemaan. Koitahan pinnistellä niin voi tulla jotain sinunkin mieleesi. Laivateollisuus on elänyt nousua, laskua ja muutosta ym. ym. Yleensä melkein kaikki missä jotain tehtiin niin tuotanto laski. Siinä sivussa sitten muu.

Mutta jotenkin tuntuu että sinulla nyt vain jokin yksi kapeahko totuus mielessäsi. En osaa kuvitella mistä johtuu kun uutisetkin kuitenkin ovat kaikkien kuultavissa olleet...

Oletko kuullut lomautuksista? Se oli yksi menetelmä jolla usein alettiin vähennykset. Joskus lomautuksilla oli onnellinen loppukin että ketään ei irtisanottu, lomautettiin vain ehkä pitkäksikin ajaksi.

"Mutta joo, sinun kokemuksesi on henkilökohtainen ja sillä tavalla erilainen, että sinä jouduit lähtemään ja muut saivat jäädä. "
Siinä vaiheessa kun kun todellisesti jouduin työttömäksi sen luottamusmiehen juonimisen seurauksena, olin luonnollisesti niissä paikoissa joihin pääsin työhön aina siinä joukossa joka oli viimeksi palkattu, joten paikkani oli niiden joukossa jotka loparit saivat, aina.

Tiedän myös että monet kokivat syvää tyytymättömyyttä itseensä, oli iritsanomistilanne sitten kuinka laillinen ja aito tahansa. Sellainen koettelee. En ollut ainoa jota tuo tilanne koetteli.

Ihan tosissaan jotkut tutkijatkin tutkivatkin ihan että mitä ne työantajat oikein haluavat kun olisi pitänyt saada työpaikkoja auki tietyille te-asiakkaille...
Ihan kun työnantajat olisivat olleet jotain jumalia joilla oikean tiedon avain, sen sijaan että olivat melkoisen tomppeleita useinkin rekrytoinneissaan eivätkä nähneet asioiden tuotannon kannaltakin ihan oleellisia puolia.
Pikkuisemmat pomot paapoivat niitä ketkä heitä liehakoivat ja usein eniten liehakoivat juuri ne joiden työllistyminen jatkossa olisi ollut vaikeinta (esim. jonkun sairauden vuoksi).
Säälikin näytteli useassa kohtaa tärkeää roolia kun joku monen lapsen äiti piti saada pysymään työssä vaikka joi kuin tratti ja poissaoloa piisasi...

Sitä tietää kun näkee lähietäisyydeltä.

"Mitä hieman ihmettelen sitä taustaa vasten, ettet ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työtön."
En pitiä aikoija kerrallaan, mutta tilanne toistui riittävän usein että alkoi tosissaan riepomaan, varsinkin kun oli sitä osaamistakin useimmiten enemmän kuin monella muulla loppuviimein. Se ei kuitenkaan painanut pomoille mitään vaan sellainen kaikki muu liehakointi mistä jo kerroinkin.

Olen jo aiemmin tänään kirjoittanut että katkeruudesta en tiedä, mutta ilmeisesti sinä koet katkeruudeksi sen että kirjoitan mikä on totta ja minulle omakohtaisesti sattunut ja näkynyt aikoinaan. Hinta on ollut korkea ja se pilasi elämääni melkoisen mittavasti. Vieläkin taistelen monen lieveilmiön kanssa joita ei ole voinut välttää kun elämä muodostui siksi miksi muodostui.

Mitä tulee kouluttautumiseeni, siihen vaikutti kunkin hetkinen työllisyystilanne. Joka alalla ei ollut luvassa mitään kun entisetkin potkittiin ulos...
Mutta onko niin että se eteenpäin pyrkiminen ei ole niin tuttua sitten siellä mukavassa työttömien piireissä ollut kun sellainen kummastuttaa että ihminen joutunut muuttamaan tavoitteitaan? Ehkä suuntiin jotka sitten ovat jonkinlaista downshiftaamistakin aiempiin tavoitteisiin verrattuna.

Siis jo kolmannen kerran kirjoitan tähän samaan ketjuun että minulla oli valmiita suunnitelmia muita kuin mihin sitten jouduin kääntämään pääni.
Niin se ei ollut sellaista että se olisi ollut viikossa tai kahdessa selvää, vaan vaati sisäisiä pitkiäkin prosesseja, joiden prosessejen ajan toki saatoin tehdä työtä jossain silti...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta sinähän sen nyt näyt tietävän että hyvin oli asiat ja kaikki ihmiset kilttejä kuin joulupukkia ootellessa."

Kuule kun laman aikaan työttömiksi joutuneiden ja konkurssiin joutuneiden yrittäjien asiat eivät olleet ollenkaan hyvin.

Monen työttämän elämä oli rankkaa kun rahat eivät riittäneet velkojen maksuun, saati elämiseen.

Kuten edellä totesin, monet avioliitot hajosivat ja jotkut masentuivat, jotkut alkoholisoituvat , luopuivat toivosta

Sinä olet ihme vääntäjä

Mitä tulee minuun, niin työttömien yhdistyksen aktiivina minulla oli jonkinlainen näköalapaikka laajemmallekkin aluelle, kuin oman silloisen kuntani tilanne.

Yhteistyötä tehtiin koko valtakunnan tasolla. Olihan se toki joskus puisevaakin lukea työttömyys tilastoja ja kuunnella ihmisten tarinoita noihin aikoihin.

Mutta joo, sinun kokemuksesi on henkilökohtainen ja sillä tavalla erilainen, että sinä jouduit lähtemään ja muut saivat jäädä. Toki sellainen sitten saattaa saada aikaan jotain sellaista, että luulee että itsessä on jotain vikaa, ei ole yhtä hyvä kuin muut.

Mutta kyllä sinun kirjoituksistasi jonkinlainen katkeruus paistaa.

Mitä hieman ihmettelen sitä taustaa vasten, ettet ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työtön. Olet aina löytänyt/saanut uuden työpaikan ja sinulla on ollut mahdollisuus kouluttautua useampaankin ammattiin.

Lue lisää

🔴Kaikki_mikä

"Mutta kyllä sinun kirjoituksistasi jonkinlainen katkeruus paistaa."
Kaikki mikä on vähän enemmän epämiellyttävistä asioista kirjoittamista ei välttämättä ole sisäistä voimaa syövää katkeruutta, vaan voi olla kuule myös aitoa paheksuntaa.
Toivoisin voivani kasvattaa joitakin ihmisiä tietyissä asioissa, mutta tuskin ne nyt lukevat näitä kirjoituksia täällä...
Mutta toivon että kukaan asiaa lähemmin tuntematon ei yrittäisi vähätellä ja mitätöidä tätä kaikkea kertomaani, joka nyt kuvaa yleisemminkin työttömyyttä kai aika hyvin myös väittämällä tätä joksikin katkeran ämmän höpötykseksi.

Sinulla ei ole siihen kanttia.
En ole ollut jäsen sinun työttömiesi parissa, joten sinulla ei ole mitään johtajan asemaa minun elämässäni, eikä toivottavasti tulekaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta sinähän sen nyt näyt tietävän että hyvin oli asiat ja kaikki ihmiset kilttejä kuin joulupukkia ootellessa."

Kuule kun laman aikaan työttömiksi joutuneiden ja konkurssiin joutuneiden yrittäjien asiat eivät olleet ollenkaan hyvin.

Monen työttämän elämä oli rankkaa kun rahat eivät riittäneet velkojen maksuun, saati elämiseen.

Kuten edellä totesin, monet avioliitot hajosivat ja jotkut masentuivat, jotkut alkoholisoituvat , luopuivat toivosta

Sinä olet ihme vääntäjä

Mitä tulee minuun, niin työttömien yhdistyksen aktiivina minulla oli jonkinlainen näköalapaikka laajemmallekkin aluelle, kuin oman silloisen kuntani tilanne.

Yhteistyötä tehtiin koko valtakunnan tasolla. Olihan se toki joskus puisevaakin lukea työttömyys tilastoja ja kuunnella ihmisten tarinoita noihin aikoihin.

Mutta joo, sinun kokemuksesi on henkilökohtainen ja sillä tavalla erilainen, että sinä jouduit lähtemään ja muut saivat jäädä. Toki sellainen sitten saattaa saada aikaan jotain sellaista, että luulee että itsessä on jotain vikaa, ei ole yhtä hyvä kuin muut.

Mutta kyllä sinun kirjoituksistasi jonkinlainen katkeruus paistaa.

Mitä hieman ihmettelen sitä taustaa vasten, ettet ole kovin pitkiä aikoja joutunut olemaan työtön. Olet aina löytänyt/saanut uuden työpaikan ja sinulla on ollut mahdollisuus kouluttautua useampaankin ammattiin.

Lue lisää

🔴Vastine_tuohon

"Sinä olet ihme vääntäjä"

Vastine tuohon epäkohteliaaseen töykeää lauseeseesi:
Onko se niin että toimintasi työttömien yhdistyksessä jonka kattojärjestön kokoukseenkin kerrot jopa nousseesi, on noussut sinulla hattuun ja sitten olet rakentanut sen elämäsi korkeimman rangin ympärille kuplan jossa viihdyt niin hyvin että defenssisi kieltävät jo kaiken muun todellisuuden.

Yön mietelause:
Onko kuplasi sinulle niin tärkeä että sen särkyminen pelottaa senkin uhalla että totuuden tietämisestä voisi olla sinullekin hyötyä?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rankijärjestelmä
Rankijärjestelmällä voidaan viitata psykologiassa myös ihmisen sisäisiin rankeihin. Ihminen voi olla eri tasoilla omilla eri alueillaan. Rikas ja huonosti koulutettu esim. voi voida huonosti koska hänen rankinsa on korkea rikkauden kohdalla ja alhainen koulutuksen kohdalla. Yleisesti tiedetään että ihminen voi hyvin jos hänen rankijärjestelmänsä on kutakuinkin tasasuhtainen. Pahoinvointia seuraa sisäisestä rankieroista, joissa jossain on korkealla ja joissain muissa esim. hyvin matalalla.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Vastine_tuohon

"Sinä olet ihme vääntäjä"

Vastine tuohon epäkohteliaaseen töykeää lauseeseesi:
Onko se niin että toimintasi työttömien yhdistyksessä jonka kattojärjestön kokoukseenkin kerrot jopa nousseesi, on noussut sinulla hattuun ja sitten olet rakentanut sen elämäsi korkeimman rangin ympärille kuplan jossa viihdyt niin hyvin että defenssisi kieltävät jo kaiken muun todellisuuden.

Yön mietelause:
Onko kuplasi sinulle niin tärkeä että sen särkyminen pelottaa senkin uhalla että totuuden tietämisestä voisi olla sinullekin hyötyä?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rankijärjestelmä
Rankijärjestelmällä voidaan viitata psykologiassa myös ihmisen sisäisiin rankeihin. Ihminen voi olla eri tasoilla omilla eri alueillaan. Rikas ja huonosti koulutettu esim. voi voida huonosti koska hänen rankinsa on korkea rikkauden kohdalla ja alhainen koulutuksen kohdalla. Yleisesti tiedetään että ihminen voi hyvin jos hänen rankijärjestelmänsä on kutakuinkin tasasuhtainen. Pahoinvointia seuraa sisäisestä rankieroista, joissa jossain on korkealla ja joissain muissa esim. hyvin matalalla.

Lue lisää

"Ehkä meidän todellisuus nyt vain on niin toisenlainen että ei riitä ymmärrys edes mitä toinen kirjoittaa..."

Näinhän se on nähtävä.

Tosiaan kumpikin on tässä on valottanut ajan kuvaa 90-luvun lamasta tavallisen ihmisen näkökulmasta katsoen

Minun kokemukseni tosiaan liittyy noihin massairtisanomisiin, vaikka toki lyhennettyä työviikkoakin jossain vaiheessa tehtiin jo 80 luvun puolellakin, kun vienti Neuvostolliitton tyrehtyi.

Minun työttömyysaikani olivat pidempiä kuin sinun ja tosiaan pitkäaikaistyöttömänä minun oli mahdollista sitten työllistyä ns. tukityöllistettynä monien muiden tapaan. Mikä pesti toi hetkeksi helpostusta talouteen

Edelleen kun olen aina ollut jonkin sortin yhteisö ihminen, jo lapsena tykkäsin osallistua kaikenlaisten kerhojen yms. toimintaan. Tosiaan olen tehnyt myös vapaaehtoistyötä spr:n ystäväpalvelun puitteissa ja ollut nuoison yökahvila toiminnassa useita vuosia. Silloin ennen 90 luvun lamaa olin myös ammattiyhdistys aktiivi.

Sitten kun työt loppuivat, eikä työyhteisöä ei sellaisenaan enää ollut, niin minulle oli luonnollista sitten hakeutua työttömien yhdistyksen pariin, joka tarjosi omanlaisensa yhteisön ja monenlaista osallisuutta, tekemistä ja toimeliaisuutta.

Sinun kokemuksesi sitten on erilainen.

Kertomasi mukaan sinun työpaikoissasi 90-luvulla on ollut kaikenlaista vehkeilyä, juonittelua, sairaiden, juoppojen ihmisten liehakoimista taustalla, niin työantajan kuin muidenkin työntekijöiden taholta, mistä syystä sitten olet joutunut irtisanotuksi.

Sinun kokemuksesi tuosta 90-luvun lamasta on erilainen. Koit, että olit tullut yksin perusteettomaksi irtisanotuksi. Kuten jo jossain kohtaa toitkin esiin, että

"Olisi pitänyt huolehtia että työttömyys ei olisi kaatunut tiettyjen ja yksien, kuitenkin täysin satunnaisella otannalla esiin nostettujen yksilöiden kannettavaksi"

Kun taas minun kokemukseni 90-luvun lamasta perustui enemmänkin tuohon joukkotyöttömyyteen. Oltiin ns. samassa veneessä, ongelmat olivat yhteisiä ja tietyllä lailla yhdessä pyrittiin vaalimaan sitä uskoa ja toivoa, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella ajan kanssa.

Sinä koet että elämäsi on mennyt pilalle, kun taas itse en ole koskaan ajatellut niin, vaikka elämä ajoittain on ollut vaikeaa ja toisinaan vieläkin vaikeampaa.

Toisaalta taas kun on tietoinen siittä, että niin on ollut monilla muillakin. Niin sekin tieto jotenkin helpottaa, elämä on sellaista, en ole yksin vaikeuksien keskellä.

Mutta joo, ihan tuo rankijärjestelmäsi ny ei auennut, katoin, että jotain arvojärjestelmää sillä tunnuit hakevan.

Itse olen tavallisena ihmisenä osallistunut toimintaan, jonka puitteissa sitten pääsi näkemään asioita hieman laajemmin. Mutta sekin ajanjakso on taakse jäänyttä elämää. Siittä on jo parisenkymmentä vuotta aikaa.

Mutta no, itse ny olen ollut ja olen semmonen tavallinen tallaaja, en osaa ajatella että olleeni missään kohtaa elämässä sen kummemmin ylempi kuin alempikaan suhteessa muihin ihmisiin.

Kunhan toin esiin oman kokemukseni 90-luvun lamasta kun joku sen aiheen keskusteluun toi.

Mitä tulee todellisuuteen, niin meillä kaikilla on omat kokemuksemme ja oma todellisuutemme. Ei nää asiat ole mitään joko tai, sinä olet oikeassa ja minä väärässä juttuja.

Me ihmiset vaan olemme erilaisia ja olemme eläneet erilaista elämää, sen vuoksi kokemukset ja näkemykset ovat erilaisia.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, niin korkeastikoulutettuja kuin ihan perustason työntekijöitäkin. Rikkaita en kadehdi, koska pelkästään raha ei tee ketään onnelliseksi. Ihminen tarvitsee myös tekemistä, kokemuksen siittä että tarpeellinen ja omalla elämällä on merkitystä

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Ehkä meidän todellisuus nyt vain on niin toisenlainen että ei riitä ymmärrys edes mitä toinen kirjoittaa..."

Näinhän se on nähtävä.

Tosiaan kumpikin on tässä on valottanut ajan kuvaa 90-luvun lamasta tavallisen ihmisen näkökulmasta katsoen

Minun kokemukseni tosiaan liittyy noihin massairtisanomisiin, vaikka toki lyhennettyä työviikkoakin jossain vaiheessa tehtiin jo 80 luvun puolellakin, kun vienti Neuvostolliitton tyrehtyi.

Minun työttömyysaikani olivat pidempiä kuin sinun ja tosiaan pitkäaikaistyöttömänä minun oli mahdollista sitten työllistyä ns. tukityöllistettynä monien muiden tapaan. Mikä pesti toi hetkeksi helpostusta talouteen

Edelleen kun olen aina ollut jonkin sortin yhteisö ihminen, jo lapsena tykkäsin osallistua kaikenlaisten kerhojen yms. toimintaan. Tosiaan olen tehnyt myös vapaaehtoistyötä spr:n ystäväpalvelun puitteissa ja ollut nuoison yökahvila toiminnassa useita vuosia. Silloin ennen 90 luvun lamaa olin myös ammattiyhdistys aktiivi.

Sitten kun työt loppuivat, eikä työyhteisöä ei sellaisenaan enää ollut, niin minulle oli luonnollista sitten hakeutua työttömien yhdistyksen pariin, joka tarjosi omanlaisensa yhteisön ja monenlaista osallisuutta, tekemistä ja toimeliaisuutta.

Sinun kokemuksesi sitten on erilainen.

Kertomasi mukaan sinun työpaikoissasi 90-luvulla on ollut kaikenlaista vehkeilyä, juonittelua, sairaiden, juoppojen ihmisten liehakoimista taustalla, niin työantajan kuin muidenkin työntekijöiden taholta, mistä syystä sitten olet joutunut irtisanotuksi.

Sinun kokemuksesi tuosta 90-luvun lamasta on erilainen. Koit, että olit tullut yksin perusteettomaksi irtisanotuksi. Kuten jo jossain kohtaa toitkin esiin, että

"Olisi pitänyt huolehtia että työttömyys ei olisi kaatunut tiettyjen ja yksien, kuitenkin täysin satunnaisella otannalla esiin nostettujen yksilöiden kannettavaksi"

Kun taas minun kokemukseni 90-luvun lamasta perustui enemmänkin tuohon joukkotyöttömyyteen. Oltiin ns. samassa veneessä, ongelmat olivat yhteisiä ja tietyllä lailla yhdessä pyrittiin vaalimaan sitä uskoa ja toivoa, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella ajan kanssa.

Sinä koet että elämäsi on mennyt pilalle, kun taas itse en ole koskaan ajatellut niin, vaikka elämä ajoittain on ollut vaikeaa ja toisinaan vieläkin vaikeampaa.

Toisaalta taas kun on tietoinen siittä, että niin on ollut monilla muillakin. Niin sekin tieto jotenkin helpottaa, elämä on sellaista, en ole yksin vaikeuksien keskellä.

Mutta joo, ihan tuo rankijärjestelmäsi ny ei auennut, katoin, että jotain arvojärjestelmää sillä tunnuit hakevan.

Itse olen tavallisena ihmisenä osallistunut toimintaan, jonka puitteissa sitten pääsi näkemään asioita hieman laajemmin. Mutta sekin ajanjakso on taakse jäänyttä elämää. Siittä on jo parisenkymmentä vuotta aikaa.

Mutta no, itse ny olen ollut ja olen semmonen tavallinen tallaaja, en osaa ajatella että olleeni missään kohtaa elämässä sen kummemmin ylempi kuin alempikaan suhteessa muihin ihmisiin.

Kunhan toin esiin oman kokemukseni 90-luvun lamasta kun joku sen aiheen keskusteluun toi.

Mitä tulee todellisuuteen, niin meillä kaikilla on omat kokemuksemme ja oma todellisuutemme. Ei nää asiat ole mitään joko tai, sinä olet oikeassa ja minä väärässä juttuja.

Me ihmiset vaan olemme erilaisia ja olemme eläneet erilaista elämää, sen vuoksi kokemukset ja näkemykset ovat erilaisia.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, niin korkeastikoulutettuja kuin ihan perustason työntekijöitäkin. Rikkaita en kadehdi, koska pelkästään raha ei tee ketään onnelliseksi. Ihminen tarvitsee myös tekemistä, kokemuksen siittä että tarpeellinen ja omalla elämällä on merkitystä

Lue lisää

🔴En_välttämättä

"Koit, että olit tullut yksin perusteettomaksi irtisanotuksi."
En välttämättä ymmärrä aivan mitä tuolla tarkoitat.
Sanatarkasti sen voisi ymmärtää jotenkin että ainoastaan minä olen tullut erotetuksi jotenkin ilman laillisia perusteita... Tuollaista ei kuitenkaan näköpiirissä.
Kyllähän toiminta laillista oli.
Sitä tosiaan ajan takaa että siihen viimeksitulleiden erottamiseen olisi pitänyt puuttua aiemmin, että sitä samaa kohtaloa ei olisi tarvinnut kokea vuosikymmeniä yhdet ja samat ihmiset.
Määräaikaisiin työsopimuksiin sitten vaadittiin jossain kohtaa kirjaamaan työsopimukseen tai erikseen perusteet, miksi työsopimus oli määräaikainen. Tuossa olin tarkka ja vaadin toteutumista jonka pykälän rikkomisesta sitten kävinkin jopa valitusteitse oikeudessa useaan kertaan.
Lienen ollut yksi sen ajan ennakkotapauksista joten olisin joutunut jatkamaan taistelua vielä ylempiin oikeusasteisiin. Minulla oli valtava määrä paperia ja lopulta työnantaja suostui kirjoittamaan minulle todistuksen jossa oikaisi irtisanomisen syyksi muun kuin määräaikaisen sopimuksen päättymisen...
Tuohon tarvittiin työnantajaliiton suositus josta liitosta ne soittivat työnantajalleni...
Enempää en sitten tahtonut aikaani haaskata moiseen, kun siitä mitään hyötyjä varsinaisesti seurannut.

Toki on tärkeää myös viihtyä väliin elämässä, vaikka nyt kuvaamasi laisessa yhdistyksessä. Mutta olen nyt sitä mieltä että yhdistykset voivat olla kaksiteräinen miekka jos ei ole varma siitä että sosiaaliala on oma tulevaisuus.
Olen ollut aina varma siitä että en sovi enkä sen vuoksi ala ydintyöttömäksi, vaan menen eteenpäin.
Koen itseni vain sellaiseksi, älyni, terveyteni, tahdonvoimani ja terveyteni riittävät siihen.

Mietin juuri kukahan kurdikirjailija se oli joka kirjoitti aikoinaan nobelromaanin, joka oli kauhistuttava kertomus kurdien elämästä. Hän joutui kirjoitustensa vuoksi jopa vankilaan... Mutta en nyt sanoisi että katkera äijä...
Kyllä näistä pahoista kokemuksista saa kirjoittaa täällä netissä, ja Suomessa saa kirjoittaa vaikka kirjan eikä siitä pitäisi rangaista.

🔴Jos_tahtoo_oikeasti

Jos tahtoo oikeasti muutosta parempaan, pitää olla riittävän rohkea että uskaltaa nostaa mädännäisyyttä näkyviin. Ei asiat parane peittelemällä.
Mutta tietenkään muutosten aikaansaaminen ei ole pelkureille sopivaa puuhaa, eikä niille jotka pitävät pikku puuhasteluista.

Tämä elämä ei ole loppu vielä ainakaan toistaiseksi vaikka eläkepäivät häämöttävät. Vielä ehtii vaikka mitä.

Anonyymi kirjoitti:

🔴En_välttämättä

"Koit, että olit tullut yksin perusteettomaksi irtisanotuksi."
En välttämättä ymmärrä aivan mitä tuolla tarkoitat.
Sanatarkasti sen voisi ymmärtää jotenkin että ainoastaan minä olen tullut erotetuksi jotenkin ilman laillisia perusteita... Tuollaista ei kuitenkaan näköpiirissä.
Kyllähän toiminta laillista oli.
Sitä tosiaan ajan takaa että siihen viimeksitulleiden erottamiseen olisi pitänyt puuttua aiemmin, että sitä samaa kohtaloa ei olisi tarvinnut kokea vuosikymmeniä yhdet ja samat ihmiset.
Määräaikaisiin työsopimuksiin sitten vaadittiin jossain kohtaa kirjaamaan työsopimukseen tai erikseen perusteet, miksi työsopimus oli määräaikainen. Tuossa olin tarkka ja vaadin toteutumista jonka pykälän rikkomisesta sitten kävinkin jopa valitusteitse oikeudessa useaan kertaan.
Lienen ollut yksi sen ajan ennakkotapauksista joten olisin joutunut jatkamaan taistelua vielä ylempiin oikeusasteisiin. Minulla oli valtava määrä paperia ja lopulta työnantaja suostui kirjoittamaan minulle todistuksen jossa oikaisi irtisanomisen syyksi muun kuin määräaikaisen sopimuksen päättymisen...
Tuohon tarvittiin työnantajaliiton suositus josta liitosta ne soittivat työnantajalleni...
Enempää en sitten tahtonut aikaani haaskata moiseen, kun siitä mitään hyötyjä varsinaisesti seurannut.

Toki on tärkeää myös viihtyä väliin elämässä, vaikka nyt kuvaamasi laisessa yhdistyksessä. Mutta olen nyt sitä mieltä että yhdistykset voivat olla kaksiteräinen miekka jos ei ole varma siitä että sosiaaliala on oma tulevaisuus.
Olen ollut aina varma siitä että en sovi enkä sen vuoksi ala ydintyöttömäksi, vaan menen eteenpäin.
Koen itseni vain sellaiseksi, älyni, terveyteni, tahdonvoimani ja terveyteni riittävät siihen.

Mietin juuri kukahan kurdikirjailija se oli joka kirjoitti aikoinaan nobelromaanin, joka oli kauhistuttava kertomus kurdien elämästä. Hän joutui kirjoitustensa vuoksi jopa vankilaan... Mutta en nyt sanoisi että katkera äijä...
Kyllä näistä pahoista kokemuksista saa kirjoittaa täällä netissä, ja Suomessa saa kirjoittaa vaikka kirjan eikä siitä pitäisi rangaista.

Lue lisää

No en tiedä tarkalleen mitä tarkoitat mitä tarkoitat työttömien ydin joukolla 90-laman aikoihin, kun tosiaaankin silloin investoinnit oli jäissä. Työpaikkoja ei vaan syntynyt silloin, entisten lakkauduttua.

Mitä tulee määräaikasiin työsopimuksiin, niin sellaisia minullakin on vino pino, yhteensä 21 sivua Varmaan yli sadan jos yksittäin laskisi. Olen vaan pyyntänyt koonnin niistä kun sellaista nivaskaa ny kukaan jaksa selata. Toki niissä oli syy, miksi sopimus määräaikainen, tein toisten vuosilomia, äityislomia, sairauslomia jne. Siiten oli tosiaan se työllistymistuki pestikin.

Sen lisäksi tein ns. keikkatöitä useampaankin paikkaan ja oli mulla lisäksi vakituinen osa-aikainen työsopimus kaupan alalta. Niinä aikoina tuntui siltä kuin laulussa lauletaan, että pieninä palasina on mun leipäni maailmalta.

Noihin aikoihin minun statuksena oli työkkärin papereissa hieman hullunkuriseltakin kuullostava "työssäkäyvä työtön", että töissä käytiin kun töitä oli, mutta vakituista/kokoaikaista työpaikkaa ei ollut.

Töitä tehtiin myös työttömyysaikana yhdistyksen puitteissa. Siitä vaan ei henk. koht. saanut palkkaa. Aterian hinnalla ja muuulla tekemisellä katettiin yhdistyksen toimintaa.

Klo yhdeksäksitoista piti joka päivä olla ruoka valmiina reilulle viidelle kymmenelle ihmiselle, kaikki tehtiin itse, ruokaleivistä lähtien .Että hyvinkin seitsemäksi jo mentiin töihin. He joilla oli vielä työpaikka sekä kunnan henkilöstö ja eläkäiset kävivät syömässä ja silla tavalla kannattivat toimintaa.

Lisäksi monet erilaiset järjestöt tilasivat paikkaa kokouksiinsa iltapäivisin ja iltaisin, ja niihin tehtiin tarjoilut. Tilojen siivous kuului myös meille , eikä tiskikonettakaan ei ollut. Lisäksi monet valmistivat myyntiin leivonnaisia, käsitöitä, matto/kangas puutkin kolkuttivat.

Eu-ruokaa tuli lavalla kaupalla, kuormaa purettiin ja tavaraa pussitettiin. Myös seurakunta antoi lisuketta/tuoretavaraa. Jakopäiviä oli joka viikko.

Ihmisen työteliäisyyttä ei minun mielestäni voi arvioida pelkästään siltä osin että saako siitä palkkaa.

Tänäkin päivänä tunnen monia vapaaehtoistyöntekijöitä jotka tekevät ikäänkuin täyttä työtä, vaikka sitä työsopoimusta ei olekkaan. Ns. kolmas sektori on merkittävässä roolissa sekin. Jonkun lähteen mukaan sen osuus suomalaisten ajankäytöstä ja bruttokansantuotteesta on 3–7 %. yhteiskunnallisesti.

Niin kirjoitat että

"Toki on tärkeää myös viihtyä väliin elämässä, vaikka nyt kuvaamasi laisessa yhdistyksessä."

Kyllä, joo ihmiset voivat paremmin kun on mielestä tekemistä ja voi sillä tavalla osallistua yhteiskunnan toimintaan ja ylläpitoon, kokea olevansa tarpeellinen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No en tiedä tarkalleen mitä tarkoitat mitä tarkoitat työttömien ydin joukolla 90-laman aikoihin, kun tosiaaankin silloin investoinnit oli jäissä. Työpaikkoja ei vaan syntynyt silloin, entisten lakkauduttua.

Mitä tulee määräaikasiin työsopimuksiin, niin sellaisia minullakin on vino pino, yhteensä 21 sivua Varmaan yli sadan jos yksittäin laskisi. Olen vaan pyyntänyt koonnin niistä kun sellaista nivaskaa ny kukaan jaksa selata. Toki niissä oli syy, miksi sopimus määräaikainen, tein toisten vuosilomia, äityislomia, sairauslomia jne. Siiten oli tosiaan se työllistymistuki pestikin.

Sen lisäksi tein ns. keikkatöitä useampaankin paikkaan ja oli mulla lisäksi vakituinen osa-aikainen työsopimus kaupan alalta. Niinä aikoina tuntui siltä kuin laulussa lauletaan, että pieninä palasina on mun leipäni maailmalta.

Noihin aikoihin minun statuksena oli työkkärin papereissa hieman hullunkuriseltakin kuullostava "työssäkäyvä työtön", että töissä käytiin kun töitä oli, mutta vakituista/kokoaikaista työpaikkaa ei ollut.

Töitä tehtiin myös työttömyysaikana yhdistyksen puitteissa. Siitä vaan ei henk. koht. saanut palkkaa. Aterian hinnalla ja muuulla tekemisellä katettiin yhdistyksen toimintaa.

Klo yhdeksäksitoista piti joka päivä olla ruoka valmiina reilulle viidelle kymmenelle ihmiselle, kaikki tehtiin itse, ruokaleivistä lähtien .Että hyvinkin seitsemäksi jo mentiin töihin. He joilla oli vielä työpaikka sekä kunnan henkilöstö ja eläkäiset kävivät syömässä ja silla tavalla kannattivat toimintaa.

Lisäksi monet erilaiset järjestöt tilasivat paikkaa kokouksiinsa iltapäivisin ja iltaisin, ja niihin tehtiin tarjoilut. Tilojen siivous kuului myös meille , eikä tiskikonettakaan ei ollut. Lisäksi monet valmistivat myyntiin leivonnaisia, käsitöitä, matto/kangas puutkin kolkuttivat.

Eu-ruokaa tuli lavalla kaupalla, kuormaa purettiin ja tavaraa pussitettiin. Myös seurakunta antoi lisuketta/tuoretavaraa. Jakopäiviä oli joka viikko.

Ihmisen työteliäisyyttä ei minun mielestäni voi arvioida pelkästään siltä osin että saako siitä palkkaa.

Tänäkin päivänä tunnen monia vapaaehtoistyöntekijöitä jotka tekevät ikäänkuin täyttä työtä, vaikka sitä työsopoimusta ei olekkaan. Ns. kolmas sektori on merkittävässä roolissa sekin. Jonkun lähteen mukaan sen osuus suomalaisten ajankäytöstä ja bruttokansantuotteesta on 3–7 %. yhteiskunnallisesti.

Niin kirjoitat että

"Toki on tärkeää myös viihtyä väliin elämässä, vaikka nyt kuvaamasi laisessa yhdistyksessä."

Kyllä, joo ihmiset voivat paremmin kun on mielestä tekemistä ja voi sillä tavalla osallistua yhteiskunnan toimintaan ja ylläpitoon, kokea olevansa tarpeellinen.

Lue lisää

🔴Olen_hyvin

"Ihmisen työteliäisyyttä ei minun mielestäni voi arvioida pelkästään siltä osin että saako siitä palkkaa."
Olen hyvin tietoinen noista asioista mitä kerrot. Minulla myös tuttavapiiriä jossa jotkut mukana noissa toiminnoissa... Olen myös käynyt tutustumassa kolmannen sektorin toimintaan useammallakin saralla.
Itse kuitenkin vältin sen saran omalla kohdallani, sekä työn että asiakkuuden.

Minulla joitain tuttuja joiden koen ikäänkun olleen/olevan työttömyyden ytimessä vähän toisin tavoin kuin minä olen ollut. Joskin koen nähneeni taas sellaista shittiä melko laajalti mitä kaikki muut taas eivät ole ollenkaan kokeneet vaikka ovat olleetkin/ovat työttömiä...

Kyllä kävin jossain vaiheessa sisäistä painia sen asian kanssa menisinkö ja mukaan työttömien toimintaan, mutta päätin toisin.

Minulla nyt minun luonne ja ratkaisut joita olen tehnyt parhaan kykyni mukaan. Työttömiäkin niin erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

🔴Olen_hyvin

"Ihmisen työteliäisyyttä ei minun mielestäni voi arvioida pelkästään siltä osin että saako siitä palkkaa."
Olen hyvin tietoinen noista asioista mitä kerrot. Minulla myös tuttavapiiriä jossa jotkut mukana noissa toiminnoissa... Olen myös käynyt tutustumassa kolmannen sektorin toimintaan useammallakin saralla.
Itse kuitenkin vältin sen saran omalla kohdallani, sekä työn että asiakkuuden.

Minulla joitain tuttuja joiden koen ikäänkun olleen/olevan työttömyyden ytimessä vähän toisin tavoin kuin minä olen ollut. Joskin koen nähneeni taas sellaista shittiä melko laajalti mitä kaikki muut taas eivät ole ollenkaan kokeneet vaikka ovat olleetkin/ovat työttömiä...

Kyllä kävin jossain vaiheessa sisäistä painia sen asian kanssa menisinkö ja mukaan työttömien toimintaan, mutta päätin toisin.

Minulla nyt minun luonne ja ratkaisut joita olen tehnyt parhaan kykyni mukaan. Työttömiäkin niin erilaisia.

Lue lisää

"Minulla nyt minun luonne ja ratkaisut joita olen tehnyt parhaan kykyni mukaan."

Niin elämä on valintoja ja me ihmiset ollaan erilaisia ja elämäntilanteetkin on erilaisia. Itsekukin kantaa vastuun omista valinnoistaan.

Mutta joo, minä taas kohta pikapuoliin ansioon, taivaita tähyilen, että ehtisikö sitä vielä ennen sadetta.

Päivänjatkoja sinulle

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No en tiedä tarkalleen mitä tarkoitat mitä tarkoitat työttömien ydin joukolla 90-laman aikoihin, kun tosiaaankin silloin investoinnit oli jäissä. Työpaikkoja ei vaan syntynyt silloin, entisten lakkauduttua.

Mitä tulee määräaikasiin työsopimuksiin, niin sellaisia minullakin on vino pino, yhteensä 21 sivua Varmaan yli sadan jos yksittäin laskisi. Olen vaan pyyntänyt koonnin niistä kun sellaista nivaskaa ny kukaan jaksa selata. Toki niissä oli syy, miksi sopimus määräaikainen, tein toisten vuosilomia, äityislomia, sairauslomia jne. Siiten oli tosiaan se työllistymistuki pestikin.

Sen lisäksi tein ns. keikkatöitä useampaankin paikkaan ja oli mulla lisäksi vakituinen osa-aikainen työsopimus kaupan alalta. Niinä aikoina tuntui siltä kuin laulussa lauletaan, että pieninä palasina on mun leipäni maailmalta.

Noihin aikoihin minun statuksena oli työkkärin papereissa hieman hullunkuriseltakin kuullostava "työssäkäyvä työtön", että töissä käytiin kun töitä oli, mutta vakituista/kokoaikaista työpaikkaa ei ollut.

Töitä tehtiin myös työttömyysaikana yhdistyksen puitteissa. Siitä vaan ei henk. koht. saanut palkkaa. Aterian hinnalla ja muuulla tekemisellä katettiin yhdistyksen toimintaa.

Klo yhdeksäksitoista piti joka päivä olla ruoka valmiina reilulle viidelle kymmenelle ihmiselle, kaikki tehtiin itse, ruokaleivistä lähtien .Että hyvinkin seitsemäksi jo mentiin töihin. He joilla oli vielä työpaikka sekä kunnan henkilöstö ja eläkäiset kävivät syömässä ja silla tavalla kannattivat toimintaa.

Lisäksi monet erilaiset järjestöt tilasivat paikkaa kokouksiinsa iltapäivisin ja iltaisin, ja niihin tehtiin tarjoilut. Tilojen siivous kuului myös meille , eikä tiskikonettakaan ei ollut. Lisäksi monet valmistivat myyntiin leivonnaisia, käsitöitä, matto/kangas puutkin kolkuttivat.

Eu-ruokaa tuli lavalla kaupalla, kuormaa purettiin ja tavaraa pussitettiin. Myös seurakunta antoi lisuketta/tuoretavaraa. Jakopäiviä oli joka viikko.

Ihmisen työteliäisyyttä ei minun mielestäni voi arvioida pelkästään siltä osin että saako siitä palkkaa.

Tänäkin päivänä tunnen monia vapaaehtoistyöntekijöitä jotka tekevät ikäänkuin täyttä työtä, vaikka sitä työsopoimusta ei olekkaan. Ns. kolmas sektori on merkittävässä roolissa sekin. Jonkun lähteen mukaan sen osuus suomalaisten ajankäytöstä ja bruttokansantuotteesta on 3–7 %. yhteiskunnallisesti.

Niin kirjoitat että

"Toki on tärkeää myös viihtyä väliin elämässä, vaikka nyt kuvaamasi laisessa yhdistyksessä."

Kyllä, joo ihmiset voivat paremmin kun on mielestä tekemistä ja voi sillä tavalla osallistua yhteiskunnan toimintaan ja ylläpitoon, kokea olevansa tarpeellinen.

Lue lisää

Hän nostaa taas häntänsä ja kohta se värisee ja sitten taas haisee.

"Minä olen aivan loputtoman uupunut 20-30 "lapsiin", jotka haluavat syödä vanhempiensa energian ja rahat."

Niin näinkin ikävästi asiat voivat olla ja nuoret ovat ehkä hanakampia nimittelemään näiden "narsistijuttujen" myötä, kun aihetta on paljon viime vuosia käsitelty julkisuudessakin.

Itsellä ei onneksi moisia ongelmia ole ollut, kun näkivät jo kotona ollessaan ettei raha kasva puussa ja joutuivat paljon olemaan omatoimisia/huolehtimaan asioistaan kun olin kaiken aikaa töissä.

Toisaalta jo lasten ollessa teini iässä mulla oli tapana sanoa, että 18 vuotiaaksi kaikki kotona saatu kuuluu asiaan, mutta sen jälkeen saamastaan kuuluu kiittää

Nykyään kun itselläkin asiat on paremmin, saatan sponssata jotain kalliimpia hankintoja ja kun tulevat käymään, niin äiti on äiti. Mieluusti passaan ja laitan mieliruokia yms.

Mutta joo, on tosiaan noita toisenlaisikakin, ettet ole ongelmasi kanssa yksin

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minä olen aivan loputtoman uupunut 20-30 "lapsiin", jotka haluavat syödä vanhempiensa energian ja rahat."

Niin näinkin ikävästi asiat voivat olla ja nuoret ovat ehkä hanakampia nimittelemään näiden "narsistijuttujen" myötä, kun aihetta on paljon viime vuosia käsitelty julkisuudessakin.

Itsellä ei onneksi moisia ongelmia ole ollut, kun näkivät jo kotona ollessaan ettei raha kasva puussa ja joutuivat paljon olemaan omatoimisia/huolehtimaan asioistaan kun olin kaiken aikaa töissä.

Toisaalta jo lasten ollessa teini iässä mulla oli tapana sanoa, että 18 vuotiaaksi kaikki kotona saatu kuuluu asiaan, mutta sen jälkeen saamastaan kuuluu kiittää

Nykyään kun itselläkin asiat on paremmin, saatan sponssata jotain kalliimpia hankintoja ja kun tulevat käymään, niin äiti on äiti. Mieluusti passaan ja laitan mieliruokia yms.

Mutta joo, on tosiaan noita toisenlaisikakin, ettet ole ongelmasi kanssa yksin

Lue lisää

Niin, onhan sellaisiakin vanhempia, jotka lapsen täytettyä 18 v ajavat lapsensa aika kauas itsestään. Vaativat maksamaan vuokraa, siitä samasta lastenhuoneesta, joka oli 18 v syntymäpäivään asti ilmainen. Tai sitten pitää maksaa jonkinlainen ruokamaksu, jos aikoo elellä vielä vanhempiensa kanssa. Että kyllä tuollaisessa tilanteessa varmaan sitten tulottomana, mahdollisesti ilman koulutuspaikkaa lähtee yhetiskunnan riesaksi ja sosiaalitoimiston asiakkaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, onhan sellaisiakin vanhempia, jotka lapsen täytettyä 18 v ajavat lapsensa aika kauas itsestään. Vaativat maksamaan vuokraa, siitä samasta lastenhuoneesta, joka oli 18 v syntymäpäivään asti ilmainen. Tai sitten pitää maksaa jonkinlainen ruokamaksu, jos aikoo elellä vielä vanhempiensa kanssa. Että kyllä tuollaisessa tilanteessa varmaan sitten tulottomana, mahdollisesti ilman koulutuspaikkaa lähtee yhetiskunnan riesaksi ja sosiaalitoimiston asiakkaaksi.

Lue lisää

No, en tiedä tuollaisia tapauksia, mutta toki jos lapsi käy töissä ja asuu kotonaan, niin riippuen vanhempien tulotasosta voisi olla kohtuullista, että aikuinen lapsi jotain maksasi ylläpidostaan.

Mitä tulee ns. sosiaalitoimiston asiakkaisiin, niin häpeän leima sitä kohtaan elää sitkeästi. Vaikka kyseessä on yhteiskunnan palvelu jonka me työssäkäyvät kustannamme verovaroilla.

Pääsääntöisestihän se on tilapäinen apu ja ainakin nuorten kohdalla hyvinkin pyritään siihen että se jää tilapäiseksi. Että sen rahan lisäksi sieltä saa myös palvelua /apua työllistymiseen/elämänhallintaan liittyen

Toki joukossa on niitäkin, jotka syystä tai toisesta eivät työhön kykene. Liian monet nuoret jäävät eläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No, en tiedä tuollaisia tapauksia, mutta toki jos lapsi käy töissä ja asuu kotonaan, niin riippuen vanhempien tulotasosta voisi olla kohtuullista, että aikuinen lapsi jotain maksasi ylläpidostaan.

Mitä tulee ns. sosiaalitoimiston asiakkaisiin, niin häpeän leima sitä kohtaan elää sitkeästi. Vaikka kyseessä on yhteiskunnan palvelu jonka me työssäkäyvät kustannamme verovaroilla.

Pääsääntöisestihän se on tilapäinen apu ja ainakin nuorten kohdalla hyvinkin pyritään siihen että se jää tilapäiseksi. Että sen rahan lisäksi sieltä saa myös palvelua /apua työllistymiseen/elämänhallintaan liittyen

Toki joukossa on niitäkin, jotka syystä tai toisesta eivät työhön kykene. Liian monet nuoret jäävät eläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.

Lue lisää

Häpeän leima ei nyt taida enää koskettaa näitä nykyajassa eläviä. Ehkä silloin aikoinaan häpeä leimoja tuli monestakin asiasta, kuten: sosiaalituesta, työttömyydestä, köyhäinavusta, juopottelusta, toisen naisen maineesta, eroperheestä, kylähulluudesta, huorinteosta, epäasiallisesta habituksesta ja ties mistä. Oikeastaan kun nykyaikaa ajattelee, niin voi olla, että noistakin joku on oikein statukseksi noussut, kuten nyt vaikka sinkkuus eli entinen vanhapiika/vanhapoika.

Anonyymi kirjoitti:

Häpeän leima ei nyt taida enää koskettaa näitä nykyajassa eläviä. Ehkä silloin aikoinaan häpeä leimoja tuli monestakin asiasta, kuten: sosiaalituesta, työttömyydestä, köyhäinavusta, juopottelusta, toisen naisen maineesta, eroperheestä, kylähulluudesta, huorinteosta, epäasiallisesta habituksesta ja ties mistä. Oikeastaan kun nykyaikaa ajattelee, niin voi olla, että noistakin joku on oikein statukseksi noussut, kuten nyt vaikka sinkkuus eli entinen vanhapiika/vanhapoika.

Lue lisää

Niin, kyllähän se "sossunluukulla" käynti ny vieläkin ainakin vanhemmissa ikäpolvissa useinkin koetaan häpeälliseksi , vaikka se on vaan osa tätä yhteiskunnan systeemiä, viimesijainen vaihtoehto jos tuloja ei ole.

Häpeälliseksi saattavat kokea hekin, jotka ovat vuosikausia olleet omalla työllään sitä systeemiä ylläpitämässä maksamalla veroja. Mielummin otetaan vaikka velkaa/pikavippejä joka sitten vain pahentaa tilannetta.

Ettei ole pelkästään nuorten ongelma

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001645516.html

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, kyllähän se "sossunluukulla" käynti ny vieläkin ainakin vanhemmissa ikäpolvissa useinkin koetaan häpeälliseksi , vaikka se on vaan osa tätä yhteiskunnan systeemiä, viimesijainen vaihtoehto jos tuloja ei ole.

Häpeälliseksi saattavat kokea hekin, jotka ovat vuosikausia olleet omalla työllään sitä systeemiä ylläpitämässä maksamalla veroja. Mielummin otetaan vaikka velkaa/pikavippejä joka sitten vain pahentaa tilannetta.

Ettei ole pelkästään nuorten ongelma

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001645516.html

Lue lisää

Kymmenen vuotta vanha julkaisu, niin se oli silloin 2009. Muistelen tässä nyt sitten itsekin vuotta 2009 ja se oli niin erilaista aikaa verrattuna tilanteeseen nyt 2019. Taitaa nykysin olla vain sormen hipaisun takana, jos oikein olen ymmärtänyt, että ei enää tarvitse millään luukulla fyysisesti käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Kymmenen vuotta vanha julkaisu, niin se oli silloin 2009. Muistelen tässä nyt sitten itsekin vuotta 2009 ja se oli niin erilaista aikaa verrattuna tilanteeseen nyt 2019. Taitaa nykysin olla vain sormen hipaisun takana, jos oikein olen ymmärtänyt, että ei enää tarvitse millään luukulla fyysisesti käydä.

Lue lisää

No juttu on vanha, mut aihe on ajankohtainen. Monet vanhukset saattavat ottaa pikavippejä jopa lastensa takia, haluavat auttaa, ostaa lapsenlapsille lahjoja jne.

Monilla nyky vanhuksilla on pienet eläkkeet, kun työeläkettä ennen vuotta 2005 eläkettä alkoi kertyä vasta 23-vuotiaasta alkaen ja moni aloitteli työuraansa jo 15 vuotiaana. Toki hyvin pienet eläkkeet on niillä nuorillakin jotka eivät työelämään ole kyenneet.

Toinen juttu sit on nää rahapelit, monen eläke menee sinne, kun eletään suurten voittojen toivossa. Nythän siihen sentäs puututaan jos oikein oon ymmärtänyt

Mutta totta on se, että kasvokkain tapahtuva asiakaspalvelu on katoamassa, kaikki hoituu lähestulkoon kännykän avulla.

Mitä tulee vuoteen 2009 niin en ny osaa ajatella sitä niin kovin erilaisena aikana. Tietokone oli jo minunkin taloudessani ja asioita hoidettiin sen kautta. no työkkärissä piti muistaakseni käydä silloin tällöin

Anonyymi kirjoitti:

Häpeän leima ei nyt taida enää koskettaa näitä nykyajassa eläviä. Ehkä silloin aikoinaan häpeä leimoja tuli monestakin asiasta, kuten: sosiaalituesta, työttömyydestä, köyhäinavusta, juopottelusta, toisen naisen maineesta, eroperheestä, kylähulluudesta, huorinteosta, epäasiallisesta habituksesta ja ties mistä. Oikeastaan kun nykyaikaa ajattelee, niin voi olla, että noistakin joku on oikein statukseksi noussut, kuten nyt vaikka sinkkuus eli entinen vanhapiika/vanhapoika.

Lue lisää

Niin nykyisin ne asiat, jotka ennen nähtiin itsekkäinä ja häpeällisinä, ovat kunnian ja itsenäisyyden merkkejä. Ja muiden tunteista ei tarvitse välittää mitään, vain oma hyvä ratkaisee. Tuntuu, että kaikki on kääntynyt nurin kurin. Juuri tämän korostetun ja hienon itsenäisyyden vuoksi on vain pahoinvointi lisääntynyt ja suorastaan moninkertaistunut, esim. perheissä. Oikein kannustetaan, että pitää saada tehdä kaikkea ja kokea kaikkea, ettei vain keinutuolissa pääse kaduttamaan, vaikka sillä toiminnalla satutettaisi seuraavaakin sukupolvea. Nykyisin ei ihmisillä ole kykyä katsoa kauas ja pohtia tekojensa seurauksia.