Hiljainen huoneeni
Valo sataa näiden kaarien alle
pisaroi hiljaisuuteni lumisille kentille
meri vielä jäässä
omenapuiden raukeat varjot sinisinä keväthangilla
Öisin
niin vaikeaa
en pysty nukkumaan
piikit kipeät, nuken vartaloni kannatinraudat, jokaisen jäseneni läpi tunkeutuneet
kipristyn sikiöasentoon
Engelin linnan metallivuoteelle
halusin
hengittää valoa ja eetteriä
sain
sydänvian, kuolleita hermosoluja niputtain, väsyneen mielen ja haurastuneet luut
en ole katkera
elämä antoi minulle kädet, jalat ja silmät
mielen ja ymmärryksen
voisiko enempää vaatia?
Joskus ulkona on sumuista
en ole päässyt kuukauteen raittiiseen ilmaan
istun pienen vankikoppini ikkunalaudalla
pääni on sekaisin
pillereitä, pillereitä
sinisiä, keltaisia, valkoisia, punaisia
olen lukenut itseni pyörryksiin
katselen merta
nyt se on indigon sininen
minulla on vain tämä palaseni taivasta
kolmenkymmenenviiden kilon ruumiini
ja pieni elämäni
pelkkää pakkomiellettä
käteni - kuihtunut lehti.
***********************************
Todellinen tarina elämästäni.
Irvokkaan kipeä kuvaus anoreksiani mustasta aukosta.
Valo sataa näiden kaarien alle
pisaroi hiljaisuuteni lumisille kentille
meri vielä jäässä
omenapuiden raukeat varjot sinisinä keväthangilla
Öisin
niin vaikeaa
en pysty nukkumaan
piikit kipeät, nuken vartaloni kannatinraudat, jokaisen jäseneni läpi tunkeutuneet
kipristyn sikiöasentoon
Engelin linnan metallivuoteelle
halusin
hengittää valoa ja eetteriä
sain
sydänvian, kuolleita hermosoluja niputtain, väsyneen mielen ja haurastuneet luut
en ole katkera
elämä antoi minulle kädet, jalat ja silmät
mielen ja ymmärryksen
voisiko enempää vaatia?
Joskus ulkona on sumuista
en ole päässyt kuukauteen raittiiseen ilmaan
istun pienen vankikoppini ikkunalaudalla
pääni on sekaisin
pillereitä, pillereitä
sinisiä, keltaisia, valkoisia, punaisia
olen lukenut itseni pyörryksiin
katselen merta
nyt se on indigon sininen
minulla on vain tämä palaseni taivasta
kolmenkymmenenviiden kilon ruumiini
ja pieni elämäni
pelkkää pakkomiellettä
käteni - kuihtunut lehti.
***********************************
Todellinen tarina elämästäni.
Irvokkaan kipeä kuvaus anoreksiani mustasta aukosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Runosi on kaunis kuin valkoinen hanki.
Kaunis kuin sininen sielu.
Lohduton kuin harhaileva haamu.
Tosi kuin tyhjä arpalappu.
Saat selvästi voimia kirjoitamisesta,
niin kuin minäkin.
Elämä ei ole reilu, mutta taistellaan vastaan.
Yhdessä.. kirjoittamalla. :)
Saan.
Kirjoittaminen on astian kiillottamista sisältäpäin. Se on nykyään harvinaista.
Taide ja luonto.
Minun reseptini selvitä päivästä toiseen.
Ensin on käytävä pahat asiat läpi.
Lopulta voi alkaa kirjoittamaan onnesta.
Kimaltavista kyynelistä joiden läpi hymyillä.
Voimia sinulle. :)
Hyvä tietää, että olet siellä jossakin.
Kuvata herkästi, tarkasti ja kauniisti vaikeita asioita. Omasta mielestäni rumuutta on tarpeeksi ilman, että runouden tarvitsee sitä lisätä. Runoistasi käy kyllin selvästi niihin sisältyvä kipu, vaikka runot itse ovat kauniita, ei rujoja niinkuin voisi olla.
Voi kai olla jopa esteettistä?
Noh, on tullut luettua Katri Valaa, Mika Waltaria, L. Onervaa... tietysti Edith Södergrania jne.
Sieltä se tarttuu.
Itse en siedä inhorealismia.
Sattuu jo ajatuskin.